perjantai 28. joulukuuta 2012

Hei, me mennään naimisiin!

Nyt näihin kivempiin uutisiin! :)

Ollaan oltu Saulin kanssa yhdessä 3 vuotta ja 2kk, ja olen usein vitsaillut, että eipä oo sormusta näkynyt. No nyt on! Rakkaani polvistui eteeni ja pyysi vaimokseen 20.12.2012 tasan kello 20.12.

Mulle se tuli täysin puun takaa, en osannut aavistaa yhtään mitään!!
Se oli torstai päivä ja johtuen meidän ristiin menevistä aikatauluista, olimme sopineet, että torstai-iltapäivä on täysin Our timea. Kävimme yhdessä kaupassa, suunnittelimme 3 ruokalajin illallisen ja kotona sitten kokkailimme yhdessä.

Alkuruoan jälkeen odottelimme lihan kypsyvän ja katselimme vanhoja matkakuviamme, nauroimme ja pussailimme. Oli niin ihanaa, ja sitten, täysin yllättäen, rakas otti sormusrasian käteensä. Nousi ylös ja polvistui eteeni. Kertoi, miten paljon rakastaa minua ja pikkuoravaa, miten ei halua koskaan menettää meitä ja miten kovasti haluaisi elää elämäänsä aina minun kanssani. Tulisinko hänen vaimokseen? Herkistyin ja kyynelet virtasi molemminpuolin, ja suprise, vastasin KYLLÄ :) <3 olemme nyt kihloissa ja en voisi olla onnellisempi. Häät on kesällä 2013!! Eli ihan kohta! <3



the Accident Day 15.12.12

Jouluhulinat on nyt takana ja ollaan taas omassa kotona :) ihanaa <3 Ennen kaikkia kivoja uutisia ja juttuja, on kerrotava myös ikävempi juttu. Onneksi se on jo mielestä pois :)

Mulle tuli nyt pidempi kirjoitustauko, koska mulle sattui pieni onnettomuus 15.12 enkä oikein halunut kirjoittaa siitä, mutta samalla se pyöri myös koko ajan päässä. Lähinnä se, mitä oliSI voinut käydä.

Oli hyvin liukas keli ja ajoin päivällä yhden-kahden maissaa autolla vanhempieni talolle, ajettuani noin 80 km, menetin auton hallinnan ja kävin 80 km/h vauhdissa kolme-neljä kertaa vastakkaisella kaistalla, renkaat maassa pyörien lopulta 180 astetta oman puolimmaiseen penkkaan, auton nokka osoittaen väärään suuntaan. Siihen se auto pysähtyi ja tottakai säikähdin todella pahasti, kun tajusin mitä tapahtui ja kun ymmärsin, että mulle ei käynyt mitään. Shokki oli silti kova, en päässy autosta ulos, koska penkka oli niin syvä, ettei mun ovi ees auennu, onneksi tuli ihmisiä auttamaan, tärisin, mua oksetti ja huoletti pikkuinen masussa. Kun tapahtuma oli ohi ja traktori vetänyt autoni takaisin tielle, (autokin siis selvisi naarmutta), päätin lähteä takaisin kotiin, mieskin oli viikonlopun vietossa työporukan kanssa mökillä, joten olin täysin yksin. Ajoin pikkuhiljaa kotiin, kun tajusin, ettei Pikkuorava ole liikkunut yli 2 tuntiin onnettomuudesta.

Jatkoin siis suoraan sairaalaan naistentautien päivystykseen. Ekana kätilö otti vauvan sydänkäyrän ja voi sitä helpotuksen tunnetta, kun alkoi kuuluumaan tumtiditumtiditumtidiumtididumdum ääniä :) tämän jälkeen lääkäri ultrasi (ei tosin näyttäny mulle monitoria, eikä sanonun pitkään yhtään mitään. oli koko ajan hiljaa, mikä aiheutti kauhua minussa). Lopulta sitten totes, että kaikki näyttäs olevan kunnossa, mutta jäät nyt yön yli seurantaan.

Siitä suoraan huoneeseen ja lepäämään. Aamulla ultrattiin taas, oli aivan ihana lääkäri, näytti vauvaa ja kertoi painoarvion, joka olis silloin 1085 g :) sanoi, että kaikki on hyvin ja on hyvä, että menin päivystykseen, koska istukka reagoi tuollaisiin 24 tunnin aikana joten oli tärkeää, että minua tarkkailtiin koko sen "vaara-ajan".

Noin, nyt tämä on kerrottu ja voin huokaista vielä kerran, mitään ei käynyt, voin hyvin, vauva voi hyvin ja olen ajanut autolla normaalisti sen jälkeenkin(se ei tosin tunnu hyvältä, mutta pakko).

Lupaan, että seuraavat postaukset on huomattavasti iloisempia, on niin paljon ihanaa tapahtunut tämän 15.12 päivän jälkeen!!! <3 :))

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Neuvola vol.4 & lääkäri +kuvia ennen ja nyt!

Ihan ensimmäisenä täytyy hehkuttaa: sain ihan yllättäen nähdä miedän oravanpoikasen!! :) se oli ihan yhtä söpö ja ihana, kun viime kerrallakin, piti kättä nyrkissä, heilui kuin karuselli ja vei taas mun sydämen..(vaikka sillä on se jo).

Ensin oli aika neuvolatädille ja tämänkertaiset mitat ja arvot:
(suluissa edellisen kerran, joka oli tasan kuukaus sitten)

Paino 77,6 kg (74,0kg) vielä 400g ja olen saanut kantaakseni KYMMENEN kiloa.
painonnousu/viikko +900g (+540g) ..joo, tiedän, liikaa herkkuja. :/ nyt ihan oikeasti skarppaan!
verenpaine 121/63 (120/61)
hemoglobini 126 (120)
sf-mitta 23 (19) - keskikäyrän alapuolella on tämä, painonnoususta huolimatta.
pissan proteiinit ja muut: ok
kohdunsuu kiinteä ja kiinni

Sokerirasituksen tulokset:
paastoarvo 4,6
1h             5,7
2h             4,7

ja tosiaan ultrattiin, koska mulla on supistusmaisia kipuja joka päivä ja varsinkin, kun liikun. Kaikki näytty olevan onneksi kunnossa, mutta sain saikkua perjantaihin asti ja laitoinkin pomolle heti viestiä, että en kykene hoitamaan osuuttani projektista loppuun enkä mielellään stressaa sitä myöskään ensi viikolla. Pomo (mies) oli ymmärtäväinen, pyysi lähettämään keskeneräiset caset hänelle ja pitämään nyt kunnon joululoma. Palkatonta tottakai, teen heille töitä projektiluontaisesti ja mitään kiinteetä tuntimäärää ei oo, se vaan, mikä tulee tehtyä viikossa. Tosin, tälle viikolle piti olla 20 tuntia, täytyy huomenna selvittää, miten asia menee, saanko palkan tältä ajalta vai en. Mielellään sen kyllä ottaisin.

Ei mulla muuten oo mitään tuloja tammikuussa, tän kuun palkka tulee 15.päivä 3 eri työnantajalta marraskuun tehdyistä töistä, mikä on ihan ok, mut ei riitä kattamaan tammikuun vajetta, jos en pystykään tai saakaan töitä enää :/ Äityislomalle jään virallisestihan vasta 13.2, siihen on vielä aikaa.. huoh. Onneksi meillä on se vauvasäästötili, johon ollaan säästetty jo yli vuos ja laitetaan edelleen joka kuukausi, kaikki vauvaan liittyvät menot maksetaan siitä, ei todellakaan tarvii stressata yhtään siinä asiassa! :) suosittelen kaikille vauvasta vasta haaveleiville, ajoissa sentit säästöön, sit on ihanaa, kun voi ostaa mitä haluaa ja millon haluaa :)

Lupasin joskus aiemmin julkaista kuvia ennen raskautta ja sen aikana. here you go:

RV -0 eli ennen raskautta
RV 21+0

RV 27+2 eli tänään, 12.12.12
 
Kuvat otettu eri etäisyyksiltä ja viimeisessäkin on vaatteet päällä, yritän saada vielä tän viikon aikana vaatettomia kuvia :D
 
 
Vaikka vikassa kuvassa näytäkin valaalta, mulla on itelläni kaunis olo ja rakastan masua todella paljon <3 kilot on kiloja, ne saa työllä pois, vauvamasu on ihana, se on kauniin muotoinen, kiinteä, mun oma mussukkapallukka <3
 




tiistai 11. joulukuuta 2012

Supistuksia

En tiedä ylireagoinko vai kuuluuko tämä ihan normaalisti raskauteen 28.viikolla, mutta minua supistelee kaikki mahdollinen liikkuminen. Siis jopa 15 m kävely.
Jäin taas päiväksi kotiin, vaikka töitä olisi tälle päivälle ollut, yritin kertoa työpaikalla eilen etten välttämättä kykene hoitamaan tehtävääni, mutta sain kuulla, että tämän viikon aikana olisi vielä tehtävä 20 tuntia kentällä. "Oman vointisi mukaan toki" ... Ja mitä jos vointi on sitä, että ainut hyvä asento on selällään/kyljellään sängyssä? Mahtaa monta hyvää kauppaa tulla. Onneksi minulla on huomenna neuvolalääri. Saapi ihan oikeasti kirjoittaa mulle saikkulapun, jonka voin iskeä pöytään ja sanoa, etten ihan OIKEASTI kykene kävelemään ympäri kaupunkia myymässä yrityksille teidän X juttua. Minusta on tullut nyt täysin välinpitämätön tota projektia kohtaan. Haluan vaan, ettei minuun satu enää ja voin normaalisti kävellä esim ostoskärryjen kanssa kaupassa ilman, että tarvii pysähtyä vähän väliä kun supistelee :(
Soitin tänään neuvolaan viime viikon verikokeista ja sokerirasitustestistä: kilpirauhanen toimii hyvin ja testin tulokset olivat erittäin hyvät, ei raskausdiabetesta siis. Hemppari oli sen 125, joten mikään ei nyt selitä mun jatkuvaa väsymystä :(
Nuhtelen itseäni myös aamupäiväsestä saamattomuudesta. Pissa jäi viemättä labraan ja nyt emme tiedä huomenna, jos virtsatietulehdus olisi uusinut ja supistukset johtuu siitä: tyhmä minä.
Makaan siis sängyssä ja luen kirjaa, olo on kieltämättä aika kurja :( olisi edes mies kotona, mut ei. Toisipa joku mulle mehua alakerrasta, mut ei oo ketään. :( vaivun siis semipintapuolimasennukseen ja laitan silmät kiinni, ciao.

Ps.
Pientä luksusta maanantai-illassa oli alkoholiton skumppa ja oma rakas <3


Apua-lukulista tyhjeni!

Apua. Kaikki blogit, joita seuraan ja jotka aina näkyy bloggerin etusivulla, ovat hävinneet siitä! "et seuraa yhtäkään blogia, voit lisätä niitä kohdasta lisää" WTF?! Miten mä voin muistaa nyt kaikki mielenkiintoiset tapaukset! Rakkaat lukijat, linkittäkää minulle vinkkejä kiitos, ja saa olla myös oma blogi tottakai, varsinkin, jos muistat, että oliN lukijana :(
Ärsytys!


...jaaa juuri, kun julkaisin tämän, lukuluettelo palasi, mutta ois silti kiva, jos linkittäisitte blogeja, joita itse seuraatte! :)

Tää menee nyt skitsofreeniseksi monolgoksi, mutta lukuluettelo hävisi TAAS, vaikken ole muuttanut mitään asetuksia. Onko muilla samaa ongelmaa?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Mamashoppailua

Kävin tänään h&m:ltä ostamassa muutaman mama-malliston paidan. Omat trikoopaidat kun tuntuvat nousemaan napaan asti.. Liekö mahan kasvulla osuutta? :D
Kuvia edestä ja takaa, samalla uutta masukuvamatskua. Sovituskopissa oli hyvät peilit ottaa kuvia, mutta paita löytyy kyllä nyt myös omasta kaapista :)



perjantai 7. joulukuuta 2012

Sokerirasitustesti


Tänä aamuna koitti se päivä, kun maha 12 tuntia tyhjänä tulin sokerirasitustestiin. Litku on juotu noin 53 min sitten, joten kohta tulee varmasti kutsu ensimmäiseen verikokeeseen. Ja sitten vielä tunti ja toinen koe.

Meillä oli vieraita eilen klo 00.30 asti. Pelattiin lautapelejä ja vietettiin aikaa yhdessä. Suihkun jälkeen en saanut kunnolla unta ja löysin itseni vielä klo 2.34 pelaamasta Hay Day farmipeliä. Joo, mulla on kanoja, lehmiä ja sikoja. Erilaisia myllyjä jne,. kasvimaa. Haha. Innoissani kasvattelen rehuja. Ja kiitos niitten tää eka odotustunti onkin mennyt oikeastaan aika nopeasti :)

Mut mihin siis jäin..eli kolmen maissa nukahdin ja 6.50 soi herätyskello, oma auto on pihalla(lue:lumen peitossa), miehen oma katoksessa, joten tyrkkäsin miehen auton piuhaan, tein aamuhommat, tosin ilman mitään ruokaa tai juomaa, peruutin aurausviitan päälle, melkein törmäsin autotalliin, mutta lopulta selvisin terveyskeskukseen.

Ensin minuta otettiin pikakoe sormesta, arvo oli 3,9 , kuulemma hyvä? Mä kun en tiedä noista yhtään mitään. Sit sain juotavakseni noin puolitoista kertakäyttömukillista todella, todella imelää vadelmanmakuista sokerilitkua. Vaikka sokerista tykkään ja mieheni mielestä maailman kaunein ja isoin sokeritoukka olenkin, niin olihan toi aika kamalan makuinen. Tosin, on niitä pahemanmakuisiakin juomia juotu ennen raskautta..absintti mm. Never again!

Tunti on tosiaan mennyt ja eka väliverikoe nyt otettu. Eli edessä toinen odotustunti, verikoe ja sit kotiin.

Ollaan menossa tänään muutamaan autokauppaan koeajamaan tiettyjä autoja, jotka meillä on ostoharkinnassa :) mua tosin väsyttää niin kamalasti, etten tiedä mihin minusta on. Jos saan valita, menen suoraan sänkyyn ja nukun edes tunnin. Mutta tuskin saan tehdä niin, tää päivä kun on suunniteltu autoliikepäiväksi. Onneksi on viikonloppu käsissä. Tai siis onhan? Oon ollu koko viikon kotona, joten en ole viikonpäivästä ihan varma..

Eilen siivottiin koko talo ja leivottiin leivinuunissa sämpylöitä. Vieraille paistoin lettuja. Klo 23 maha alkoi supistelemaan ja tuntumaan tosi inhottavalta :( ja nyt tuntuu kuin munuaisiin sattuisi!

Tää alkaa nyt mennä jaaritteluksi, joten menen hoitamaan farmiani ja toivotan kaikille ihanaa viikonloppua, mun oravanpoikanen hakkaa sisuskalujani, josta nautin täysillä, toivottavasti teidänkin pikkuiset on aktiivisia :)

Voikaa hyvin <3

Näin nälkäisenä on hyvä laittaa kuva viime sunnuntaiaamuisesta hotelliaamupalasta :P

tiistai 4. joulukuuta 2012

Rv 26+1 = väsymystä ja flunssaa

Viime viikko meni hurjan nopeasti töitä tehdessä. Tällekin päivälle oli tärkeitä asiakastapaamisia sovittu. Mutta kaikki ei menekään aina niin kuin suunnittelee. Olen nyt kotona, toista päivää, flunssaa sairastaen.
Viikonloppuhan oli mahtava, lauantaina nukuttiin pitkään, syötiin aamupalaa pitkään, shoppailtiin kaupungilla, laittauduttiin hotellihuoneessa ja juhlittiin Saulin työpaikan pikkujouluja reilun 100 hengen porukalla. Mulla oli huippuhauskaa! Parhaat åikkujoulut tähän asti! Uskaldauduin jopa jatkoille baariin muutamaksi tunniksi, sillä maha on vieläkin sen verran pieni, että oikealla vaatevalinnalla sitä ei edes välttämättä huomaa :)

Sunnuntaikin oli vielä kiva. Mutta maanantaina heräsinkin pää täynnä räkää, aivot jossakin pumpulitunnellissa. Raajat painoivat jokainen 100kg enkä kyennyt edes sängystä ylös :/ väsytti aivan kamalasti. VÄSYMYS alkoi oikeastaan jo viime viikolla, ja jatkuu yhä vain. Kävinkin tänään verikokeissa, katsotaan kilpirauhasen arvot ja normi verikuva, saa nähä miten pahasta hemoglobini on laskenut.


Päätin myös eilen, että otan sittenkin influessarokotteen, mitä te muut odottajat olette tehneet asian suhteen? En ole rokotteiden fani, mutta nyt olisikin ajateltavaa pikkuista..en tiedä, hankala päätös.

tiistai 20. marraskuuta 2012

hajamielisyyttä ilmassa.

Viikonloppu meni taas kohisten ohi.
Mulla oli perjantai töistä vapaa, joten sain rauhassa laittaa pitkästä aikaa hyvää ruokaa..rakkaalleni. Uunilohta, riisiä, salaattia. Itsehän söin torstain jämiä ja lähdin ajelemaan kotikaupunkiini siinä kuuden maissa illalla. Piipahdin ystäväni luona ja kömmin vanhempien sänkyyn nukkumaan. Ne on tällä hetkellä ulkomailla, joten ihan yksin "sain" olla :(

Lauantaina oli herätys jo klo 9.00: meikki, hiukset kiharalle, tavarat messiin ja juhliin avuksi/vieraaksi. Laitoin ystäväni äidin tukan, meikkasin häntä pikkasen ja auttelin juhlavalmisteluissa. Vieraat alkoivat saapumaan 12 maissa ja siitä seuraavat kahdeksan tuntia kuluikin skumppaa tarjoilessa, likaisia astioita kerätessä, oikeastaan koko keittiötä pyöritäessä. Halusin vapaaehtoisesti olla mukana auttamassa, koska ystäväni vanhemmat ovat auttaneet minua niin monessa asiassa :)

Ilta vierähti humalaisia katsoessa ja kakkua syödessä, puoli yhden maissa olin taas vanhempieni talolla nukkumassa. Sunnuntaina sama homma, klo 9 ylös, tavarat kasaan, toisen ystävän luo kahville, siitä asioille kaupunkiin ja vielä muutamaksi tunniksi Saulin veljen perheen luokse kylään. 2 tunnin kotimatkalle lähdin ajamaan neljän maissa, joten ei siinä sunnuntai-iltankaan enää paljoa ehtinyt tehdä.

Maanantai meni uuden työn koulutustilaisuudessa, ja väsyneenä kotona. Ja tämäkään päivä ei oo menny ihan suunnitelmien mukaisesti. Periaatteessa mun olisi pitänyt jo aloittaa työt kentällä jo tänään ja käydä noin 10 yritystä läpi. Mutta mulla oli suuhygientistille aika keskellä päivää ja kun menin käymään toimistolla sen jälkeen, ei matskut olletkaan vielä valmiina. Niinpä kävin ystäväni luona kahvilla ja ajelin takaisin kotiin. Koko iltapäivä onkin mennyt tämän viikon käyntilistaa tehdessä. Mä en tiedä miten mä selviän tästä- 10 päivää aikaa käydä 120-180 yritystä läpi ja myydä niille meidän palvelua. Oonhan mä myyntiä tehnyt paljon ennenkin, mutta nyt on kyse ihan eri summista ja ihan eri asioista kun esim jotkut palmolive saippuat 3 kpl 5 eurolla. Mua stressaa ja pelottaa ja jännittää, miten tämä kaikki lähtee menemään. Ensimmäinen asiakastpaaminen on huomenna klo 8.30. Voi apua. Pitäisiköhän mun mennä nyt nukkumaan, jotta en stressaisi niin paljon.. huh.

Mielenkiinnolla myös odotan tän illan Erilaiset äidit jaksoa, boksillehan se on laitettava, olen siihen aikaan jo unimaassa. Huomenna sitten jäkikäteen voi katsella.

Pikkuinen on entistä aktiivisempi päivisin ja potkut tuntuvat myös seistessä. Edelleen ole yhtä innoissani jokaisesta potkusta ja muljahduksesta <3

Eilen alkoi 25.raskausviikko, mikä mun Vauvakirjan mukaan tarkoittaa 7.raskauskuukautta. Hurjaa. Ihmisille on tosin helpompaa sanoa, että on kuudennella kuulla, sillä sen ne ymmärtää, laskukaavakin on helppo, jos menkat oli viimeks 6.6
                                                       6. 7 1kk
                                                       6.8 2kk
                                                       6.9 3kk
                                                       6.10 4kk
                                                       6.11 5kk ja nyt siis menossa kuudes kuukausi.
Mun viimeaikaisissa postauksissa ei tunnu olevan enää mitään järkeä eikä varsinkaan yhtenäistä. Se kuvatkoon mun mieltä todellisuudessa: monta asiaa yhtä aikaa, hajamielisyyttä, haahuilua. Ja tästä tulikin mieleen, että ostin eilen pikkujoulumekon ja tottakai siihen sopivat korkkarit ja juhlalaukun :)
Kuvia tulossa kun juhlat on edessä. Nyt tuli rakastukselta hälytys: hän unohti, että huomenna on eka päivä uudessä työssä ja hänen piti leipoa sinne kakku. Eli nyt ruvetaan leipomaan. Ciao!
ja toki kuvaa lauantailta:

perjantai 16. marraskuuta 2012

Neuvola vol.3 ja uudet työkuviot!

Tällä viikolla oli neuvola.
Käytiin taas perusasiat läpi: paino 74 kg.. (+540g/viikko).
Hemoglobiini oli laskenu 133:sta 120:n.
Verenpaine 120/61
Sydämensyke +
Liikkeet +
Sf-mitta 19,5

Käynti meni mukavasti,  Sauli oli mukana. Tai oikeestaan se oli siihen asti mukavaa, kunnes Sauli alkoi puhumaan mun synnytyspelosta hoitajalle. Itse en ole vielä valmis puhumaan asiasta, koska en ole vielä päättänyt, pelkäänkö asiaa oikeasti vai en. Ja joo, onhan se kivaa, että mies huolehtii ja otti asian esiin jo aikaisessa vaiheessa, mutta silti vähän suutahdin siitä. En paljoa. Toinen asia, mistä en tykännyt, oli se, että Sauli meni paljastamaan miten paljon mä syön herkkuja :D ja miten olemattoman vähän harrastan liikuntaa. Ihan kun se yrittäis liittoutua mua vastaan. Höpsöjä juttuja, i know.

Mulla alkoi myös maanantaina uudet työkuviot. Eli menin alunperin mainostoimistolle koulutukseen tulevaa projektia varten., mutta paikanpäällä selvisin, että, jos vaan minulle käy, niin ekan viikon olisin eri tehtävissä: olisin mainosten kääntäjänä ja toimitusjohtajan apuna. Toisinsanoen tekisin juuri sitä, mihin minut on koulutettu: kääntämään!

Tää viikko tosin on jo valitettavasti takana, tuli tehtyä lyhyitä ja pitkiä päiviä, käännettyä rengasliikemainoksia ja ravintolamainoksia - laidasta laitaan kaikkea. Tehtävä oli mielenkiintoinen, haastava. vaativa. Aivan mahtavaa! Nyt toki harmittaa, että se oli vain viikon projekti, mutta ehkä näitä tulee sitten jatkossa lisää.

Se tehtävä, johon minut on varsinaisesti palkattu, on myyntityötä kentällä. Ei kuluttajille, vaan suoraan yrityksille. Saan siis tavata kaikki tämän seudun yritykset seuraavan 3 viikon aikana. Ja tehdä mahdollisimman paljon tulosta. Haastaavaa! Koulutus siihen on ensi maanantaina. sitten olen taas viisaampii. Ja jännittyneempi.

Raskaus on sujunut hyvin, vaikka hemppari oli laskenut, en tunne itseäni erityisen väsyneeksi, hyvin oon jaksanu tehdä töitä ja mennä paikasta toiseen. Kirpparillakin pyörähdin eilen ja löytyi taas ihania juttuja, fleecepukua, yökkäreitä, söpö hattu jne. vauvalle siis. Huomasin, että en edes katso enää aikuisten juttuja. Tätäkö se äityis tulee olemaan? :D

Tänään ajelen kotipaikkakunnalleni, hyvällä ystävälläni on huomenna valmistujaisjuhlat. Maisterijuhlat :) juhlat on kivoja... siellä saa aina HERKKUJA. :D

Mukavaa perjantaita kaikille! On mahtavaa huomata, että Teitä lukijoita tulee koko ajan, pikkuhiljaa lisää!!! Kiitos, kun jaksatte seurata arkeani <3

Lopuksi mahakuvaa tältä päivältä: rv 23+4

 
                               Haha, tuntuu, et pylly on yhtä iso ja pyöree kun maha! :D
                         Ja oisin voinu vaikka solmia housujen nyörit ennen kuvan ottoa?

                                                                      -K-

maanantai 12. marraskuuta 2012

Istun labrajonossa.

Pitkä hiljaisuus vaikka alkoikin jo viikko uus.
Istun tällä hetkellä terveyskeskuksen odotusaulassa ja kiroan tätä pienen paikkakunnan hienoa laboratoriojonoa. Pidättelen tässä aamupissaa ja ennen mua on 10 ihmistä, vaihtoehtoina siis joko laskea alle ja mennä kotiin tai pidätellä kiltisti loppuun saakka.
Mua ärsytti eilen vähän kaikki. Oikeastaan ihan kaikki. Aamupäivän olin vielä normaali, mutta sitten kävi jotakin ja minua alkoi ärsyttää kaikki: mieshän siinä joutui mun kiukut kuuntelemaan ja kestämään.
Nyt mua ärsyttää kans. Nimittäin se, että jono ei ole liikkunut yhtään mihinkään ja kaikki mua edellä olevat on vanhoja pappoja, jotka vaan tuijottaa mua. Onko niin outoa nähdä nuori nainen labrajonossa?
Koska ajatukset pomppii ees taas ja iPhonen ruutu on mitä on kun tänne kirjoittaa, annan virran nyt viedä ja kerron vaikkapa viikonlopusta. Olin torstaina 9 tuntia töissä, samoin perjantaina. Lauantaina olin 7,5 tuntia, mutta siihen päälle tuli 3 h työmatkoja. Sunnuntaina vietin höhhöilypäivää. Eli yritin olla tekemättä yhtään mitään. Yritin, mutta pyykit oli pestävä, astiat laitettava kaappiin ja pyykit otettava kuivamasta. 3 päivän työraportit kirjoitettava jne.
Tästä tulee nyt historian tylsin postaus, mutta minut se pelastaa, en muuten jaksaisi odottaa vuoroani sinne labraan. Ainii, miks menen sinne? No se virtsatietulehduskierre, joka oli alkuraskaudessa aiheutti sen, että joudun viemään näytteen joka kuukaus. Ja oikeesti ois pitänyt viedä jo kuun alussa, mutta ei ole ollut aikaa. Huomenna on neuvola, joten ajattelin, että nyt on ihan ehdoton pakko hoitaa asia. Mulla ei kyllä ois tässä enää kovin kauan aikaa istua...
Olen menossa tänään uuden työprojektin koulutukseen. Se on täysin uusi juttu ja mua jännittää ihan kamalasti. Työsopimus käydään myös tänään läpi. Kyseessä on mainostoimisto ja noin puolentoist kuukauden projekti. Siitä sitten enemmän, kunhan itsekin tiedän!
Tilasin myös eilen muutaman äityisvaatteen h&m:ltä. Mekon pikkujouluihin ja mekon uutta työpaikkaa varten sekä sillkisen paidan, myöskin uutta työpaikkaa varten. Toivottavasti ovat kivoja kaikki :)
Okei, päästän nyt teidät tästä tylsästä kirjoituksesta. Täytyy mennä siirtämään parkkikiekkoa, mikä tarkoittaa sitä, että olen jo melkein 30 min istunut tässä ja ennen mua on edelleen paljon porukka: 6. Yritän olla ajattelematta pissahätääni, yritän.

Laadukkaampaa postausta on kyllä tulossa :)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Huippu-uutisia!

Eilen oli ihan normi päivä..siivosin kotona hitaasti, mutta tarkasti ja kaikki on nyt tiptop. Kolme koneellista pyykkejäkin tulin pyöräytettyä. Normi vapaa päivä. Kunnes, rakastus tajus ottaa kuuden maissa puhelimensa takin taskusta (oli siis siellä koko päivän ja Sauli itse pihalla touhuamassa). 5 viestiä ja puhelu hänen esimiehen esimieheltä (joku päälikkö nyt kuitenkin): Sauli oli valittu vapaana olevaan tehtävään! Toisin sanoen, hän sai ylennyksen! Aivan mahtavaa. Kaikki tulee nyt muuttumaan. Uudet haasteet, uudet työkaverit, eri paikkakunta ( 30km säteellä kotoa kuitenkin), parempi palkka. Uralla edistymistä! Olen niiiiiiin onnellinen rakkaani puolesta. Toki, uusi työ tulee vaatimaan myös minulta paljon. Koska työajat tulevat olemaan hyvin projektikohtaisia, tulee olemaan ylitöitä, työreissuja jne, jäävät kodin ylläpito minun harteilleni. Mutta olen valmis tukemaan rakastani tässä.

Olimme just suuren uutisen aikaan menossa keittöön syömään tekemäni makaronilaatikkoa, kun toin Saulin nenän eteen vähän kalliiman skumppapullon ja totesin: me ei mitään makaronilaatikkoa syödä tänään,mä vien sut Fransmanniin. :) ja näin me käytiin saunassa, laittauduttiin ja ajeltiin Fransmanniin. Ja Fransmanni ei taaskaan pettänyt ruoan laadussa tai maussa. Oli erittäin hyvää! Otin Menu Fransmannin johon kuului: 

Alkupala: Jokirapukeittoa ja jokiraputartaria
Pääruoka: Mureaa häränrintaa
Jäliruoka: Uunijäätelöä

Sauli otti saman menun. Se ei mun mielestä ollu edes erikoisen kallis. S-etukortilla 35 euroa menu, ruoka oli todella todella hyvää ja seura sitäkin parempaa.

Toivottavasti minäkin saan sitten joskus tulevaisuudessa mammalomien jälkeen hyvän työpaikan enemmän omaa alaa lähempänä. Sit minutkin voidaan viedä hyvin syömään :D

Jokatapauksessa oli loistava päivä eilen, vieläkin ihan hymyssäsuin täällä :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Mielipidekirjoitus: Erilaiset äidit, 30.10.2012 esitetty jakso


Arvoisat lukijat!




Alla oleva teksti on mielipidekirjoitus, toivon, ettet loukkaannu tai pahoita mieltäsi. Erilaiset mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita kommenttiboksiin.


Erilaiset äidit, jakso esitetty Avalla 30.10.2012


Perhe Eteläniemi


Ennen kuin alan arvostelemaan perhettä, jota en henkilökohtaisesti tiedä tai tunne, kerron muutaman faktan, jonka he itsestään antoivat tietää eilisessä jaksossa:

Perheeseen kuuluuvat äiti Johanna (26. v.), isä Marko (26 v.) ja heidän lapset, jotka ovat iältään: 6-, 4-, 3- ja 2- vuotiaita. Johannalla on myös teini-iässä saatu 9-vuotias poika Niko, joka on huostaanotettu pojan ollessaan vauvaikäinen. Hän ei siis asu perheen kanssa. Eli Johannalla ja Markolla on 4 yhteistä lasta sekä viides tulossa.

Tähän asti kuulostaa ihan mukavalta (paitsi huostaanotto), eikö niin? Miten mukavaa, että nyky-yhteiskunnasssa löytyy vielä nuoria ihmisiä, joiden ykkösprioriteettina on perustaa iso perhe ja elää onnellisesti yhdessä. Tosin, tämän perheen lapset on tehty sen kummempia suunnittelematta. Niitä vaan alkoi tulemaan. Really?

Johannalla ei ole ammattia ja hän on työtön. Myös Marko on ”tällä hetkellä” työtön. Miksi kirjoitin lainausmerkeissä? Koska Marko kertoo ihanan lauseen, jota me veronmaksajat haluammekin kuulla: ”En mä sinne työelämään kaipaa”. Omien sanojensa mukaan, hän on työkkärissä ilmoittanutkin asiasta ja Johannakin on sitä mieltä, että eihän hänen rakkaansa tarviikaan tehdä töitä, jos hän ei halua. Tässä vaiheessa sisälläni kiehahti pahemman kerran. Perhe siis elää Kelan tuilla sekä erilaisilla avustuksilla, mm. toimeentulotuella, jota haetaan sosiaalitoimistosta. Raukkojen kuukausitulot ovat ”vain” pari tonnia. Ja penniäkään siitä ei olla itse ansaittu. Korjaan, onhan Johanna levittänyt haaransa ja tullut vähän väliä raskaaksi, kyllähän se työstä käy, näin raskaana olevana naisena, i feel you Johanna.

Ja sitä paitsi, vauvoillahan tienaa! Johanna näyttää olevan innoissaan siitä, että Viidenestähän lapsesta saa jo melkein 200 euroa lapsilisää! ”Kyllähän 200 eurolla yhet vaipat saa kuukaudessa ostettua” kertoo rahaekspertti Johanna. Kyllä Johanna, varmasti saa.

Koska Johanna on törmännyt ihmisten ennakkoluuloihin jo aikasemminkin täällä ”internetin maailmassa” niin kuin hän itse kertoo, ei hänellekään lienee yllätys, että minäkin olen sitä mieltä, että Perhe Eteläniemi, te olette sosiaalipummeja, vaikka kuinka yrität asiaa kaunistella sanomalla : ”no mä oon törmännyt todella paljon ihmisten ennakkoluuloihin sitten taas, en niinkuin julkisesti, mutta tuolla internetin maailmassa, että kun puhutaan, tuloista tai muista tämmöisistä niin automaattisesti, jos hakee rahaa sossusta niin on sossupummi.../pummi sanaa ei voi viitata millään tavalla perheellisiin ihmisiin, jotka yrittää pitää lapsensa ruuissa ja vaatteissa.../” Ai ei voi vai? Milläs tavalla mies, sinkku, omasta tahdostaan oleva työtön toimeentulotuella elävä sitten eroaa teistä? Sillä periaatteella, et on osannu laittaa kondomin munaansa? Ainiin, mutta Johannahan kertookin, ettei kondomia voi käyttää, ku seksi ei tunnu sen kanssa miltään, ”se on kuin söisi karkkia karkkipaperi päällä” (täytyy joskus kokeilla tota karkkijuttua, vois varmaan ollakin ihan hyvää, koska meillä ainakin Sultanin ultra thin kondomit ei oo millään tavalla vieny tuntoja seksistä).

Ehkäisy”ongelma” tuleekin esiin neuvolakäynnillä. Kun rahaa ei ole hormonikierukkaan, Johanna suunnittelee pyytävänsä Sossua auttamaan tässäKIN asiassa. Toisaalta, hyvä näin, yhteiskunnalle tulee huomattavasti edullisemmaksi maksaa Johannan kierukka, kuin satakymmenen lasta. Mitäs muuta yhteiskunta muuten maksaakaan heille? Perhehän kävi kaupassa sarjan aikana. Kärryistä näkyivät Paulan vanukkaat, Marlin mehut, karjalanpiirakat. Ensin arvostelin myös sitä, että he ostivat lohta tuoretiskistä. Mutta en arvostele sitä, raskaana oleva nainen tarvitsee hyviä rasvoja. Mutta arvostelen muita ostoksia. Vanukkaita saa halvemmallakin ja vielä edullisemmin kun ne tekee itse. Riisipiirakat eivät kuulu kasvavan lapsen välttämättömään ruokaympyrään ja Rainbow mehut on ihan yhtä hyviä ja halvempia!

Kaupan kassalla Marko toteaa suurinpiirtein näin: ” Mun unelmana on, että voisi maksaa laskut kerralla, ostaa mitä ruokaa haluaa ja milloin haluaa” MENE TÖIHIN. Ja onhan sulla ollu varaa iPhoneen? Itse asiassa kummallakin näyttäisi olevan sellaiset. Jaetaanko sossusta sellaisia?

Pesukonefiaskosta en jaksa edes kirjoittaa. Valitetaan, että sossu antaa ”vain” 290 euroa. Ei minulla omat rahansa tienaavalle kukaan anna 290 euroa tosta noin vaan, et ostapa siitä uus pesukone. Ja, jos annettaisinkiin niin en menisi ostamaan 599 euron avaruuskonetta, vaan vertailisin hintoja, ja katsoisin myös käyettyjä koneita ja hyvin luultavasti juuri sellaisen myös ostaisin. Mutta ei, perhe Eteläniemellä on rahaa, massia (pätäkkää,tuohta, iphoneja).

Tällä päätän tämän kirjoitukseni.


-K-






21+2

Eilen oli Tupperware kutsut. Vein illan emännälle ruusuruukun, tykkäs kovasti. Hassua, että muut vieraat eivät olleet vieneet mitään! Ehkä eroan sillä tavalla suomalaisista, että mun mielestä kylään ei mennä tyhjin käsin. Varsinkaan silloin, kun siellä käy harvoin. Eri asia on kaverin luo meneminen kahville, vaikka silloinkin vien melkein aina jotain, haha :D. no se ei ollu se pointti.

Pointti oli se, että sekä muut vieraat, että Tupperware-esittelijä ihmettelivät suureen ääneen mun pientä mahaa. Itse olivat kuulemma norsun kokoisia mun viikoilla. (olihan noilla naisilla ylipainoakin omasta takaa kyllä..). Nyt sitten menin peilin eteen katsomaan mahaani, niin kuin katson sitä joka päivä ja tosiaankin, mitä sille on tapahtunut???

 
MISSÄ SE ON??? 
Mikä ihmeen katoamistemppu tää nyt on? Vauvan liikkeet tuntuu ihan normaalisti, oon syöny aamupalan, välipalankin jo. En oo käyny edes ..you know, vielä ja maha näyttää siltä kun siellä ei ois koko vauvaa ollenkaan?
Tätä se on mulla nyt ollu. Välillä näkyy enemmän, välillä vähemmän. Ja ps. en edes vedä mahaa sisääni tässä kuvassa. RV 21+2. JUST. mä haluun mun toissapäiväsen mahan takaisin, kiitos.
 
Niistä Tupperware kutsuista. Köyhdyin 132 eurolla. Piti sitten tilata MicroGourmet mikrohöyrystin (?) ja toivottavasti oikeasti toimiva munakasvalmistaja mikroon, EasyDelight. ja sit jotai sushijuttuja. ja jääraapustin auton ikkunoille.
Ihan hauskat kekkerit oli. Kahvitteluosuus oli paras. Minipitsoja ja jätskiä :D
 
Vaa´alla en oo käyny tänään. Pidän pientä breikkiä siitä.
Illasta ois tarkoitus kirjoittaa tänne mielipidekirjoitus eilisestä Erilaiset äidit sarjasta. En yleensä ota tositv juttuihin kantaa, varsinkaan näin voimakkaasti, mutta nyt kiehahti ja hyvin paljon yli. Saa nähä saanko kirjoitettua sen ja julkaisenko oikeasti.
Nyt siis viimeinen saikkupäivä menossa. Mitä olen tehnyt? Syönyt, levännyt, syönyt, levännyt ja lukenut Maaliskuun 2013 mussukat keskustelupalstaa, en itse ole osallisena keskuteluihin, mutta kiva niitä on lukea :)
Eniveis,  nyt pitäisi keksiä mitä hyvää ruokaa omalle mussukalleni laitan. Oonko muuten kertonu, että Sauli on aivan ihana <3 ja oon joka päivä ihan yhtä vastarakastunut siihen, kuin olin 3 vuotta sitten.
 
Ciao!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Saikulla. (+jatkoa painosta avautumisesta)



Aika tylsää on olla vaan saikulla. Ja kotona, yksin. Sauli on töissä. Pyykit on pesty. Siivouspäivä on perjantaina. Tavarat on omilla paikoillaan.

Yritin eilen käydä kävelylenkillä, jotta selkä saisi liikettä jne. No eihän siitä tullu mitään. Koski aivan saatanasti. Ja sit koski ja nipisteli vielä alavatsaakin! Siis miten tässä voi urheilla ja pitää omasta kehosta huolta, kun se oma keho ei anna tehdä sitä :( oli niin ärsytys maximus taas eilen.. tuli siinä lopulta 55 min ulkoiltua, ei vaan tullu kauhean hyvä mieli "lenkistä".

Tänään ois illasta kahvitreffit ystävän luona. Meille on jo tullut traditioksi, että tuon aina jonkun kahviherkun mukanani. Miksi siis ei myös tänäänkin :) kerkesin jo harha-ajatella ja suunnitella vieväni pussilisen satsumoita :D niitä voi ostaa sit kotiin. Ja kahvittelun jälkeen menen toisen ystäväni luokse Tupperware-kutsuille! Ensimmistä kertaa, minusta on niin tulossa kotimamma. Ei siinä, Tupperware on oikei hyvä ja laadukas merkki. Ehkä sieltä löytyykin jotakin tarpeellista.


Lisää PAINOtuskailua:

Laskin tässä, että seuraavaan neuvolakäyntiin on tasan 2 viikkoa. Painoin edellisellä käynnillä 70,2 kg ja painon muutokseksi tuli 300g/viikko. Jos laskea edellisestä käynnistä seuraavaan, viikkoja on välissä 7. Eli jos kuvitellaan, että paino nousisi tasaisesti koko ajan, se tekisi 7 x 300g = 2,1 kg. Ja kun 2,1 kg lisää 70,2 kg, se on yhtä kuin 72,3 kg. Jeps. Ja olen painanut viimeiset kolme päivää 73,0 kg jo nyt. ja edessä on vielä kaksi viikkoa. Painonnousu on ollu viime kerrasta siis 560g/viikko. Jos sama vauhti jatkuu ja mulla on vielä edessä noin 18 viikkoa, se tekee yhtä kuin 10 kg vielä lisää. Eli yhteensä 15 kg. Ja ekalla käynnillä minulle sanottiinkin, että 12-15 kg on mulle sopiva nousu...

Lisää laskeskelua, eri kantilta. Jos kerran painoa on nyt tullut lisää 5 kg ja se jaetaan 21 viikolla, mitkä minulla on jo täynnä, se tekee 230g viikossa. 238gx40viikkoa=9,52kg. Mut se laskukaava ei taida mennä ihan noin. :( Kun en oikeesti ees stressaa kiloista, haluan vain, että ne pysyy kohtuuden rajoissa, juuri sen mitä lapsi tarvii, ei liikakiloja kiitos.

Nyt tuli siitäkin sitten avauduttua,  lukujen kera. Toivottavasti ette pidä mua hulluna. Syön kyllä terveellisesti ja säännöllisesti ja herkuttelen aina kun haluan. (ehkäpä siinä se ongelma onkin).

Mä nyt piiloudun teidän arvostelevilta katseilta. Heippa.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Tissit ja masukuvia.


Laitoin tän postauksen piiloon silloin kun blogissani kävi lähemmäs 1000 ihmistä 2 päivässä. Nyt palautan tän tänne.


Lupasin aikasemmassa postauksessa näyttää niitä jättis 75 G rintaliivejä, jotka hankin suurentuneen poveni "kunniaksi". Seuraavat kuvat ovat ehkä vähän rohkeita, mutta toisaalta, jos olen laittanut itsestäni bikinikuvia facebookiin, niin miten nämä nyt eroaa siitä? En kuitenkaan ole alasti tässä ja toistaiseksi ainakin anonyymin asemani edelleen säilyttänyt? hope so :)

Tässä siis ollaan tänä aamuna, RV 21+0




Ja vielä vaatteet päällä:
 
Hassua, että maha näytttää paita päällä isommalta, kuin ilman paitaa :)

Ja paino oli kivunnut tänä aamuna jo 73,0 kg.


Rakenneultra (joka oli 20+1) ja tänään ollaan jo 21+0 !!!

Tästä on jo kohta viikko aikaa, mutta saamattomuus ja muutokset viikontapahtumissa sekä loppuviikkoreissu Saulin siskon perheen luo sekoittivat rytmini.

Eli rakenneultra oli viime tiistaina heti aamusta klo 9.00. Pikkuorava (oon nyt alkanu kutsumaan sitä sillä nimellä, koska tykkään oravista ja vauvaoravat on mitä suloisempia otuksia) oli sopivasti hereillä ja yhtä suloinen kuin ensimmäisessäkin ultrassa. Ellei vielä suloisempi. Kasvonpiirteet ja raajat, elimet, kaikki olivat kehittyneet hyvin. Kaikki arvot olivat kohdillaan, kaikki mitat oikein. Pituusarvio 20cm paikkeilla  ja painoarvio 350g, pään mitta 46mm.

Käynnistä jäi mielettömän hyvä fiilis. Oli ihanaa saada tietää, että pikkuisella on kaikki hyvin ja hän kasvaa ja kehittyy koko ajan. Sukupuoliasia jäi nyt auki, sillä pieni oli istuma-asennossa ja kätilön ravisteluista huolimatta ei suostunut muuttamaan asentoaan. Sen mitä kätilö näki, hän veikkasi kuitenkin toista sukupuolta enemmän kuin toista. Joten saa nähä, kumpi sieltä tulee :) Minulle se ei todellaakan ole tärkeää eikä minua yhtää haittaa, ettei nähty selvästi kumpi on, oon kuitenkin enenmmän sillä kannalla, että synnytyksessä sitten näkee :D

Toisaalta olen myös ajatellut 3D tai 4D ultraa joskus 30 viikon paikkeilla, siellähän sen voi katsella sitten uusiks, kumpi on :) Nyt oon onnellinen tästä tärkeimmästä tiedosta: vauvalla on kaikki hyvin <3

Rakenneultran jälkeen käytiin kiertämässä iso kirppari, mulla oli lista mukana minkä kokoisia vaatteita tarvitaan ja minkä verran. Siinä sitten käytiin joka kojun vauvanvaatteet läpi ja parhaimmat tarttuivat mukaan:
Eli on 50cm, 56,cm, 60cm, 62cm, 68cm ja 70cm. Näin aluksi. :)
Ja kävin seuraavana päivänä palauttamassa muutaman tavaran. kun hintalapusta, jonka päälle myyjä oli laittanut vanhvempaa teippiä päälle, jäi rumat liimajäljet, jotka tuskin olisivat lähteneet pesussakaan, niin löysin sitten vielä lisää 50 cm ja 56cm vaatteita, joita ei ekalla kerralla löytynytkään kovin montaa. Viikonloppuna sain lisää tavaraa Saulin siskolta, joten nyt uskoisin pärjääväni vaatepuolelta näillä sinne 70 cm asti. Kuvasta tosiaan puuttuvat 50/56 senttiset haalarit, joihin pikkuinen laitetaan kotimatkalle ja muutama muu haalaripuku jne. Niistä ehkä sitten myöhemmin. Koko paketti teki yhteensä 80 euroa ja siinä on vaatteiden, haalareiden , sukkien, hattujen etc lisäksi myös lakanasetti, töppösiä jne. En sanoisi, että kovin kallis reissu oli.
 
Seuraavana päivänä olin töissä ja tunsin inhottavia pistäviä kipuja alaselässä vasemmalla. Tuli ihan monta kertaa sanottua AUUU. Kipu vaan paheni kotiin ajaessani, joten ajelin tk:n pihaan ja sain ajan lääkärille muutaman tunnin päästä. Siinähän se tunnusteli, kyseli ja kirjoitti mulle 6 päivän sairausloman. Kiva? No ei oo. Tämän takia muutama työkeikkani nyt siirtyy ensi viikolle ja ensi viikolla mulla on jo ennestäänkin 3 keikkaa, mikä tarkoittaa, että ensi viikolla ei sitten muuta tehdäkään, kun ollaan töissä. Mitähän mun selkä siihen sanoo? Tää viikonloppu oli jo yhtä tuskaa, kun istuessa sattuu, kävelessä sattuu, mikään asento ei todellaakaan ole hyvä. Onneks ees nyt aamusta/päivästä on ollu suht ok olo sen suhteen. Päivä kerrallaan..

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ajatuksia omasta painosta

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta.
Töitä on ollut kamalan paljon, olen ollut paljon työmatkoilla (Suomen sisällä kuitenkin) ja blogin pitäminen on jäänyt.

Nyt olen havahtunut omaan painon nousuun. Kuten olen jo aiemmin kertonut, olen 176 cm pitkä ja ennen raskautta painoin n. 70-71 kg. Ennen ensimmäistä neuvolaa painoni tippui alkuraskauden yhteydessä 3 kg ja näin äitiyskortissani lukeekin alkupaino: 68 kg. Nyt toi lukema ärsyttää minua! Eihän se oo ollu mun alkupaino! Se oli mun paino viikolla 8+0!!! ei minulta kysytty paljonko painoin ennen kuin tulin raskaaksi.

No, tänä aamuna vaaka sit näytti 72,8 kg. Eli jos lasketaan siitä 68 kilosta niin "lisää" on tullut 4,8 kg. Ja olen rv 20+2. Jos taas laskea omasta oikeasta alkupainostani niin lisäähän olisi tullut vain max 2,8 kg. Toi melkein 5 kilon lisäys tuntuu hurjan paljolta, vai tuntuuko? Mitä te muut raskaanaolijat ja eiolijat olette mieltä?

Mua nimittäin vähän ahistaa. Okei, onhan mun tissitkin kasvannu e kupista g:hen, painaa nekin..
Eilen meillä oli rakanneultra, vauvan arviopaino on tällä hetkellä 350 g. Mutta siitä käynnistä kirjoittelen illemmalla lisää. Tänään on Koti <3 päivä, eli siivousta ja huolenpitoa omalle rakkaalle kodille.

Ps. Ehkä painoa on tullut niin paljon lisää, koska vietimme pidennetyn viikonlopun Tallinnassa syöden joka päivä ravintoloissa ja istuen lounailla ja herkutellen jälkkäreillä? :) siitäkin reissusta sitten lisää.
Puspus.

torstai 4. lokakuuta 2012

Ekat masukuvat, rv 17+3

Katseltuani tänään muiden postauksia eiliseltä ja tältä päivältä, monia yhdistää tällä kertaa masukuvateema.
En ole itsekään aikasemmin laittanut kuvaa masustani tänne (enkä minnekään muuallekaan), joten päätin nyt liittyä tähän teemaan ja otin äsken itsestäni muutaman kuvan, jotka saatte nyt katseltavaksenne:

Rv 17+3



 
Eli tältä sitä tänään näyttää. Mahan koko vaihtelee ja on yleensä aamuisin/aamupäivisin lähes kokonaan piilossa.- illasta sitten senkin edestä tyrkyllä <3
 
ja sitten, voin iloikseni kertoa, että TUNSIN vauvan liikkeet/muljahtelut eilen ja toissailtana nukkumaan mennessäni! Aivan uskomaton tunne, ahh <3
 
Tänään ois tiedossa rintaliivikauppaan meneminen. Kaikki omat 70E rintsikkani ovat nyt ihan oikeasti mulle pieniä ja tunne ei ole kovin mukava ne päällä.  Joten, ennen töihin menoa (kiva työpäivä btw, 14.30-20.30, huoh) täytyy pyörähtää alusvaateliikkeessä, jossa on osaava myyjä ja korkealaatuiset rintaliivit. Niistäkin sitten ehkä kuvaa? ;) ei varmaan ihan mun päällä vaan :D joutuisin laittamaan blogiin k-18 merkinnän, sen verran muhkea etumus mulla on :) näissä edellä olevissa kuvissa mulla ei ees oo rintiskoita päällä, omg! toiv ei näy läpi :D
 
Cioa!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Rv 17+1, uusia tuulia työelämässä.

Hei kaikki!

Flunssa alkais olla pikkuhiljaa voitettu (näin nopeesti...? Epäilyttävää) ja huomenna on sitten aika palata töihin. Täysin uuteen työkuvioon!! Jännittää aika paljon, koska olen nyt oman alueeni tiimivetäjä, jolla on apulaisia. Toisin sanoen, minä olen periaatteessa vastuussa kaikesta.
Tällä firmallahan oon ollut keikkaliontoisesti jo muutaman vuoden töissä. Lähinnä konsulentin sekä esim maistattajan roolissa. Ja niitäkin keikkoja teen edelleen, (itse asiassa oikein odotan marraskuuta, kun on tiedossa vaasan kotiuunin pullia maistatettavana :D namsnams). Mutta menekinedistystä en ole aikasemmin tehnyt. Ja nyt teen sitä koko kuukauden. Pistetään siis hyllyt uusiks ja tuodaan enemmän näkyvyyttä asiakkaamme tuotteelle. On laskettu, että yhteen myymälään menee noin se 8 tuntia joten ihan täysiä päiviä saa tehdä. Eli huomenna se alkaa.

Mun piti eilen postata mun kamalasta toissayöstä. Heräsin neljän maissa ihan järkyttäviin ylävatsakipuihin. En pystynyt liikkumaan, en olemaan kyljelläni tai selälläni, saatikaan nousemaan istumaan. Itkuhan siinä tuli ja Sauli oli valmiina viemään mua sairaalaan. Ihan kun ois maha repeytymässä, supistuksia(?), mahan kovettumista ja pistäviä kipuja. Ja kaikki nimenomaan ylävatsassa, pallean alla. No hetken siinä hengittelin ja pääsin vessaan, kävin pissalla. Tulin takaisin sänkyyn ja kipua jatkui vielä vähän aikaa, kunnes se sitten onneksi meni ohi, aamulla ei ollut enää mitään. Tosi inhottava kokemus oli kyllä. Kellään veikkausta, mikä ois voinunolla?

Kävin myös eilen viemässä pissanäytteen tk:hon. Joudun viemään se nyt rutiiniomaisesti joka kuun ekan päivän paikkeilla, sen virtsatietulehduskierteen takia, joka mulla oli ihan raskauden alussa. Ja kohta oon taas menossa tk:hon viemään taas pissaa. Tällä kertaa multa testataan klamydia. Ihan vaan varmuuden vuoksi, vaikka en ole koskaan sairastanut ainuttakaan sukupuolitautia ja olen käynyt testeissäkin ennen mun ja Saulin kortsuttoman seksielämän aloittamista. Kai ne nyt haluaa varalta testata kaikki mahdollinen. Olenhan minä Neuvostoliittolapsi, haha.
Täytyy samalla käydä kaupassa ja keksiä seuraavien kolmen päivän ruoka. Ja täytyy myös siivota koti. Yritin eilen, mutta mua pyöryttii kovasti. Verenpaine tais olla  106/59, en muista nyt varmuudella ja mulle se tuntui kyllä matalalta.
Nyt kulmat kuntoon, sipaisu ripsaria, punaa huulille ja asioille! Ciao, ja voikaa hyvin!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Flunssa.

Minun piti viettää tänään ahkera kotivaimokkeen päivä. Siivota koti, leipoa, viedä koira pitkälle lenkille. Mutta kaikki muuttui eilen illalla, kun tunsin kipua kurkussa. Katsoin sitä peilistä.. Ja se oli tulipunainen. Aamulla olo oli vielä kurjempi :( kuulostan traktorilta. Näytän aaveelta. Olen viettänyt aamupäiväni juoden kuumaa mustaherukkamehua ja hunaja-sitruunateetä. Olemalla telkkarin edessä peittojen alle käpertyneenä. Mä vihaan olla kipeenä! :/

torstai 27. syyskuuta 2012

Haasteen vastauksia.

Hei!

Sain blogin Sinä, minä ja hän kirjoittajalta "S" haasteen, josta olen todella kiitollinen. Katselin muiden vastauksia ja haikeasti jo ajattelin, että eikö kukaan tykkää minusta, kun haastavat vaan toisiaan :(  hehe. Joten kiitos "S", piristit junamatkaani ja päivääni!
Lähetän haasteet eteenpäin, kunhan palaan kotiin, mutta omat vastaukseni tulevat nyt tässä:

10 vuotta sitten ...
1. Olin 15-vuotias.
2. Muutin Suomeen.
3. Harrastin potkunyrkkeilyä.
4. Poltin salassa tupakkaa.
5. Itkin usein kavereideni perään.

5 vuotta sitten ...
1.  Olin asunut "jo" puolitoista vuotta yksin
2.  Asuin kesän Helsingissä
3.  Olin aikamoinen bilehile
4.  Olin sinkku
5. Opiskelin yliopistossa

3 vuotta sitten ...
1. Laitoin treffi-ilmoituksen nettiin
2. Tutustuin Sauliin
3. Olin 22-vuotias ja tiesin kaikesta kaiken
4. Rakastuin Sauliin
5. Poltin edelleen tupakkaa salassa.

1 vuosi sitten ...
1. Aloitimme säästämään vauvaa varten 
2. Minulta leikattiin munasarjasta kysta
3. Asuin virallisesti Saulin kanssa
4. Poltin vieläkin silloin tällöin, edelleen salassa
5. Olin luovuttamassa opiskeluiden suhteen, mutta Sauli tuki ja kannusti tekemään tutkinnon loppuun

Kuluneena vuonna ...
1. Olen lopettanut tupakanpolton täysin ja rehellisesti.
2. Sain kandidaatin tutkinnom valmiiksi
3. Jouduin kestämään kahden läheisen ystävän muuton kauas meistä :(
4. Tulin raskaaksi
5. Minusta on tullut isän lellipentu

Eilen minä ...
1. Näin pitkästä aikaa erästä ystävää
2. Kävin Santa Fessa syömässä
3. Nukuin yön hotellissa
4. Matkustin junalla Helsinkiim
5. Olin töissä

Tänään minä ...
1. Myöhästyin nolosti koulutuksesta
2. ...koska istuin väärään ratikkaan
3. Olin 8 tuntia koulutuksessa
4. Söin Hesen kanasalaatin
5. Ostin pitkästä aikaa Seiskan.

Huomenna minä ...
1. Nukun päikkärit
2. Menen ysiks aamulla töihin
3. Ostan tuoretiskistä graavattua lohta ja,taidan tehdä sushia
4. Kirjaan 2 eri työraporttia
5. Menen ainakin tunnin lenkille

Ylihuomenna minä ...
1. Vietän vapaa päivää
2. Nukun piiiiiiiiitkäääään.
3. Juon alkoholittoman siiderin
4. Hemmottelen jollain tavalla Saulia
5. Kirjoittelen blogia

Vuoden päästä minä ...
1. Olen toivottavasti puoli vuotiaan pikkuisen äiti
2. Uudestaan raskaana
3. Olen kihloissa avomieheni kanssa
4. Olen saanut mieheni kanssa remonttia sisätiloissa eteenpäin.
5. Olen onnellinen <3

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Neuvola vol.2

Hejsan!

Meillä oli maanantaina toinen neuvolakäynti. Kummallakin oli vapaa päivä, joten yhdessä sinne mentiin. Näin nyt ensimmäistä kertaa oikeaa neuvolatätiäni ja onnekseni voin sanoa olevani positiivisesti yllättynyt. Olin jostain syystä luonut itselleni kamalia mielikuvia naisesta, josta en etukäteen tiennyt mitään. Weird.
Hän oli mukava, asiallinen, järjestelmällinen (mikä oli todella kiva juttu, kun asiat eteni loogisessa järjestyksessä ja kaikki tuli puhuttua ja testit otettua).
Sain myös kuulla tulokset kaikista mahdollisista verikokeista, joita minulta on raskauden aikana otettu ja tulokset olivatkin kaikissa negatiivisia. Eli hepatiitti b ja c, kuppa, hiv, öö, mitäs niitä nyt muita otetaan? Ja kilpirauhasen arvot olivat myöskin hyviä. Jei :)
Hemoglobiini 133
Paino 70,2 kg (+2,2kg, tietokoneen mukaan +300g/viikko, mikä kuulemma ok. Rv 20:lle asti saisi tulla noin 3 kg. Eli mulla ois varaa seuraavan 3 viikona aikana "lihoa" 800g. Toisaalta en usko, että oon saanu 2,2 kg lisää, koska meillä oli neuvola klo 15 ja minut punnittiin vasta 16 maissa, vaatteet ja päivän ruoat ja juomat sisällä. Hehee...saa nähä ensi kerralla paljon painan)
Verenpaine oli 120/65 sekin siis ok.
Pikkuisen sydän löi 146 kertaa minuutissa <3
Oikein kiva käynti oli, pelkkiä hyviä tuloksia ja paljon hyvää mieltä.

Nyt olen btw junassa matkalla Helsinkiin. Mulla on huomenna koulutuspäivä siellä ja yövyn hotellissa. Mistä tulikin mieleen, että jostain syystä minusta on ihanaa nukkua hotellissa. Viimeks olin Glo-hotellissa ja siellä oli niiiiiiiiiiin pehemeät peitot ja tyynyt ja ahh, kaikki oli niin luksusta. Tän yön oon Cumuluksessa, saa nähä minkälainen hotellihuone mulla on. Odotan innolla myös aamupalaa. Koulutus alkaa ysiltä,joten on noustava tosi ajoissa, että ehtii herkuutelemaan pekonilla :D

Sauli jäi kotiin ja töihin sekä hoitamaan meidän hoitokoiraa. Vaikkei se mukamas edes tykkää koirista, niin tämä hoitolapsi on kyllä vienyt sen sydämen ihan täysin.

Mulla on viime päivinä ja varsinkin tänään ollu outoja kipuja vatsassa, sellaisia kivisteleviä, en osaa kuvailla, mutta ei tunnu kyllä hyvältä :( toivottavasti ei ole mitään vakavaa, vaan esim pahemmanlaatuinen ilmakupla. Ja ehkä stressikin.. Yritän nyt ottaa rauhallisemmin, rentoudun ja nukun ensi yön oikein makoisasti.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Rv 15+6 & onnistunut lauantai-ilta

Eilinen.

Eilinen oli hyvin mukava päivä. Nukuin puoli yhteentoista, söin aamupalaa rauhassa, ilman mitään kiireitä. Ei ollu huonovointisuutta, ei päänsärkyä, ei oikeestaan mitään vaivoja. Joten ensimmäistä kertaa koko raskausaikana lähdin OMA-ALOITTEISESTI lenkille. Meillä on ystäväni koira nyt pari viikkoa hoidossa, joten käytiin reilun tunnin reippaalla kävelyllä. Ja miten ihana tunne oli sen jälkeen!

Onneksi, ei edellenkään mitään "oireita" tunne jatkui, joten päätin pysyä viikonlopun suunnittelmissani ja siivosin koko talon. Pölyt, imurointi, lattianpesu, molemmat vessat, tavaroiden järjestäminen -  kaikki, ja tähän meni noin 3,5 tuntia, ei taukoja.

Ei taukoja tarkoittaa sitä, että lopetettuani siivous siinä viiden maissa oli kiukkubarometri huipussaan. En ollut syöynyt peräti 6 tuntiin, joten kiukkua tosiaan riitti, kunnes ruoka taas pehmitti mieleni :)

Ruoan jälkeen alkoi yhteinen illanviettomme Saulin kanssa. Pelattiin Mario cartia, jutskailtiin, katottiin vähän aikaa telkkaria ja alettiin laittautumaan iltaa varten. Tumman savuiset silmät, vaaleaa huulipunaa, tupeerattu ja suoristettu tukka, uusi toppi, korkkarit jalkaan ja olin valmis baariin. Kyllä, luitte oikein, baariin. Entisenä bilehilenä halusin vielä käydä tanssimassa ja näyttäytymässä, että heei, minäkin olen vielä olemassa, vaikka en olekaan 7 kuukauteen käynyt missään! ;D sitä en tosin huudellut, etten luultavasti tuu käymään seuraavaan vuoteenkaan. Muutamalle kaverille tuli samalla sitten kerrottua, että nyt alkais olla 4kk täynnä ja maanantaista voi jo sanoa olevansa VIIDENNELLÄ kuulla raskaana. Siis täh? Viidennellä? Justhan mä sen kaks viivaa pissassin, eiks se ollu toissapäivänä??!!? Uutinen ei tosin meinannu mennä läpi, koska en kuulemma näytä yhtään raskaana olevalta. Olen hoikka eikä mulla oo mitään masuakaan. (haha, näkisivätpä mut iltaisin kotona). Eräs kaverin kaveri totesikin, et on se aika epäreilua, hän näytti viidennellä kuulla siltä, että oli menossa ihan kohta synnyttämään ja monet sitä häneltä kysyivätkin, että joko? :D Voivoi. Täytyy siis nyt iloita siitä, että olen hoikassa kunnossa, vielä.


Juotuani yhden alkoholittoman mansikkamargaritan, joka oli taivaallisen hyvää, vaikka mua palelti jo valmiiksi eikä se yhtään ainakaan helpottanu oloa, tanssimme kaikki hyvät biisit, juttelimme tutuille ja menimme kahden maissa kotiin. Mitäs me vanhukset. Aamu onkin mennyt siinä, että aamupalabrunssi toteutui 12 aikaan ja mulla on pyykinpesupäivä tänään,rakas on jo ulkona rakentamassa terassin rappusia. Minä voisin katsoa vaikka jonkun leffan..onneks on pyykinpesukone, joka pesee pyykit mun puolesta ;)

Ah tätä vapaa päivän iloa. Btw, huomenna on neuvola! Näen siis nyt sen oikean minun neuvolatädin. Toivottavasti on yhtä mukava kuin sijaisensa.

Leppoisaa sunnuntaita!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tuliaisia Tallinnasta

Näin se aika vain menee, aina sitä miettii kirjoittavansa tänne huomenna, sitten taas huomenna ja niin edelleen. Mitä pidempi tauko, sen vaikeammalta tuntuu taas avautua tänne.

Olin toissaviikon paljon töissä ja melkein koko viime viikon äitini kanssa Tallinnassa. Oli todella ihana reissu, käytiin ulkona syömässä, kuuntelemassa brazilialaista musiikkia, kävin luottokampaajallani ja nautin vanhasta kaupungista kiertämällä sitä 3 tuntia ympäriinsä :)

Toisinsanoen, oli miniloma keskellä arkea. Sauli oli kotona ja töissä, tää oli mun ja  mamin juttu :) Tallinnasta mun mukaan tarttuivat sitten yhdistelmävaunut ja rattaisiin sopiva turvakaukalo isofix valmiudella (en tiedä miten toi ilmaistaan). Ostin ne perhetutultani, ja maksoin koko satsista kyllä naurettavan vähän, ottaen huomioon käytettyjen vaunujen hintoja täällä Suomessa. Minulla ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa tämmöisiä isoja hankintoja näin aikaisessa vaiheessa, saatikaan ilman Saulia, mutta näin nyt kävi, tykkäsin niistä, hinta oli kohdillaan ja olimme autolla, joten miksi ei :)
Palattuamme Tallinnasta jäin vielä muutamaksi päiväksi vanhempieni luokse 14-vuotiaan pikkuveljeni vahdiksi, kun porukat lähti viikonlopuksi reissuun. Saulikin tuli pe yöllä ja vietti lauantain meidän kanssamme, oli todella mukavaa.
Sunnuntaina ajeltiin sitten kahdella autolla kotiin. Alkuviikon oon ollu normaalisti töissä ja tänne sekä huomisen päivän vietän kotosalla, pyykkikasa on iso ja koti kaipaa jo viikon tauon jälkeen taas imuria.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Aamupalalla.

Huomenta!

Sain eilen vähän enne yheksää illalla päähänpiston, että haluan syödä iltapalaksi Subwayn leivän. Mehän siis käydään Subwayssa kaks kertaa vuodessa, jos niinkään usein. Subwayn ravintolaan ei ollut ajatuskaan mennä, vaan istahin autoon ja ajoin S-Markettiin. Koriin kerääntyi: pikkuseesampatonkeja, pippurikinkkua, Aamupala-sulatejuustoa, salaattia, tomaattia, kurkkua ja Hellmanns chilimajoneesia. Nyt näin ennen töihin menoa, on ollu ihanaa nautiskella kahvista, toistamiseen kotiSubwayn leivästä ja blogeista :)

(Tällä jaksaa muutaman tunnin, eväitä on töihin otettava toki mukaan. )

Raskauspuolella on kaikki (melkein) loistavasti. Huonoa oloa on edelleen, varsinkin iltaisin, kun tulen töistä kotiin. Myös viiltäviä alavatsakipuja on jonkun verran esiintynyt. Ja ilmavaivoja..joka ilta meinaan myrkyttää tulevan lapseni isän :/

Nyt ois taas laittautumisen aika, työt alkaa 1 h ja 10 min päästä ja ajomatkaa on noin 40 minuuttia :) joten aurinkoista päivää, jaksamisia ja iloisia hetkiä päiväänne!!

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kiireinen viikko takana ja kiireinen viikko edessä.

Pohdiskelin aiemmin, miten lasken jatkossa uuden viikon alun, kun ultrassa olinkin "2 päivää pidemmällä" :D ja nyt päätin, että viikko vaihtuu sen mukaan, eli maanantaisin, niikuin normaalit viikot yleensäkin alkaa maanantaisin. Joten nyt ollaan 13+1.

Viime viikko oli yhtä huhumyllyä, töitä oli paljon ja kilsojakin kertyi ihan mukavasti..aika tasan 800 ja nekin mahtui siis kolmeen päivää. Viikonlopun vietin vanhempieni ja pikkuveljeni luona, joka on 14-vuotias ja pahimmassa murrosiässä. Onneks en asu enää kotona! huhhuh, kun on vanhemmilla kestämistä! Minun kanssahan se on kiltisti, mutta eri asia on äiti ja iskä näköjään.

Maanantai-illasta palalilin omaan kotiin, ei oltu nähty rakkaan kanssa 5 päivään! Ja minullahan ei rehellisesti sanottuna edes kerenny tulla ikäväkään, mutta "saulille" tuli ja yhtä nyhväämistä oli loppuilta. ihanaa sellaista ;) on se vaan jännä, miten halutkin nousee, kun toista ei näe vähään aikaan.

Tänään oon ollu taas autolla liikenteessä, 200 kilsaa tuli aamupäivästä ajeltua ja menekinedistyskeikkoja tehtyä. Huomenna olen koko päivän erään kaupan kassalla, samoin torstaina, perjantai menee promokeikkaa tehdessä ja lauantai tuote-esittelyn parissa. Keikan jälkeen ajan taas vanhempieni luokse, lähdetään äipän kanssa 5 päiväksi Tallinnaan :) pientä hemmottelua ihan kahdestaan.

Mainitsin jossain vaiheessa, että minulla on elokuun lopussa-syyskuussa 9 työkeikkaa ja ne riittää mulle rahallisesti varsin hyvin. Totuus on kuitenkin se, että työnarkomaanina ahneus kasvaa sitä mukaa, miten on keikkoja tarjolla ja lopputulos onkin tällä hetkellä se, että mulla on pelkästään syyskuussa nyt 15 työpäivää, töitähän on tehtävä, kun vielä pystyy ja saa säästöön, kun kulut ovat vielä tällä hetkellä niin kovin pieniä. Toivottavasti jaksan tehdä kaiken, mihin olen lupautunut.

Loppukevennyksenä vielä kuva Turkin matkalta :) (jos joku minut tunnistaa näinkin helposti, toivon, että pidät asian omana tietona, mutta kerrot kuitenkin asiasta minulle :)
 
Ihanaa viikkoa kaikille! <3

torstai 30. elokuuta 2012

Mieletön tunne.

Olen hymyillyt eilisestä lähtien ja en saa hymyilemistä lopetettua :)
Eilinen ultra oli kaikinpuolin täydellinen kokemus.
Aluksi käytiin vähän tietoja läpi, sitten päästiin itse asiaan. Tutkimushuoneen seinällä oli erillinen monitori,jota olisimme voineet Saulin kanssa tuijottaa vaikka tuntikausia.
Pikkuinen oli niin söpö! Suloinen, ihana, pienen vauvan näköinen. Sanoinkuvaamaton tunne. Muutama kyynelkin siinä tirahti.
Pikkuinen vastasi viikkoja 12+2 (eilen, jolloin oli menkkojen mukaan 12+0), eli nyt ois 12+3 eikä 12+1, laskettua aikaa ei muutettu,se on edelleen 13.3.13 en nyt tiedä miten jatkossa sitten ajattelen asiaa, muuttuko viikko jo maanantaisin vai keskiviikkoisin, niinkuin aikasemmin olen laskenut.. Eihän sillä nyt oikeesti mitään merkitystä ole..
Päästä pyllyyn mitattiin 58 mm ja nt oli 0,8 joten nekin mitat ovat hyviä :)
Alussahan pikkuinen oli paikoillaan ja mitat saatiin helposti mitattua, mut sit se heräs ja mikä jumppaaminen siellä alkoikaan! Venyteltiin jalkoja ja likkuttiin eestaas, se jopa näytti meille peukkua :D ihana pikkuinen siellä kyllä on, en saa sitä mielestäni ja nyt alan pikkuhiljaa tajuamaan, että olen ihan oikeasti raskaana. Kiitos eilisen ultran,kestän nyt näitä pahoinvointejakin paremmin:)
Mutta, ihanaa olisi kirjoitella vielä, nyt vaan kotityöt kutsuu, jonka jälkeen taas verikokeeseen, kun oli jokunarvo jäänu ottamatta silloin pari viikkoa sitten ja nyt sinne kidutettavaksi, eihän viime kerrasta olekaan kuin 3 päivää.. Verikokeen jälkeen huristelen 143 kilsaa 5 tunnin työkeikalle. Lööng däy!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

12+0 ja ensimmäinen ultra tänään!

Huomenta!

Tänään on jännä päivä edessä, kun on ensimmäinen ultra puoli kolmelta! Sitä ennen on tosin hoidettava muutama työkeikka ja vaikka kovasti olenkin sitä mieltä, ettei masu vielä näy (eikä se aamusin/kolmeen neljään asti edes oikeesti näy) niin joudun käymään tänään ostamassa ensimmäiset äitiyshousut henkka maukalta, koska totuushan on se, että mun järjetön mahan turvotus kolmesta eteenpäin saa aikaiseksi sen, ettei minulla ole kuin yhdet siistimmät farkut/mustat housut, jotka eivät purista minua. Ja työssäni tarvitsen siistejä vaatteita, huoliteltun yleisilmeen jne.

Maanantaina kävin taas verikokeissa ja olipa ihana reissu, noott. Piikki- ja verikammoisena (liiottelen kyllä aina tässäkin asiassa, jotta mua käsitellään hellästi kuin pikkulasta) otin kengät pois, menin makuulle, suljin silmät ja annoin hoitaja hoitaa hommansa. Nousin istumaan, painoin "reikää" ja luvan saatuanin menin laittamaan kenkiä jalkaani. Siinä siiten huomasin,että, onpa jännä, että labran lattialla on neljä-viis isoa veritippaa lattialla. Olin juuri kääntymässä hoitajaan päin,mjotta voisin ilmoittaa asiasta, kun huomasin, että koko oma käsivarteni kyynärpäästä alaspäin valui vanan verta ja teki vaan lisää tippoja lattialle. Nice. Siinä vaiheessa pidin pään kylmänä, pesin käden ja hoitaja lattian. Lisää painamista ja teippiä käteen..mutta kun pääsin siitä suoraan töihin, en saanut koko tapahtumaa mielestäni ja minua alkoi heikottamaan ja tuntui, että, että nyt kyllä lähtee jalat alta :S
Voi voi. Onneks se tunne meni lopulta ohi.
Tää aamu on ollu mukava, nousin sängystä tasan klo 6 ja saavuttuani alakerran keittiöön, rakas oli hauduttanut minulle puuroa,tehnyt pari leipää,keittänyt kahvia,kaatanut maitoa lasiin ja nostanut vitamiinit ja kalsiumipurkin pöydälle,,vesilasin kera, jotta varmasti muistan ottaa ne.
Kalsiumia sen takia, ettem normaalisti juo maitoa ollenkaan, syön jogurttia harvoin, juustoa pari siivua päivässä ja rahkaa vielä harvemmin kuin jogurttia. Raskauden takia olen nyt pyrkinyt juomaan edes 1-2 lasia maitoa päivässä, mutta Sauli on sitä mieltä, ettei se riitä, joten hän osti mulle Kalcipos 500mg purkin.
Oho,kellohan on jo noin paljon, täytyy alkaa laittautumaan ja lähteä ajelemaan ensimmäistä työkohdetta kohti :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Rv 11+4

Heipparallaa piiitkästä aikaa!

Pahoittelen kovasti hiljaisuutta, toivottavasti kukaan ei ehtinyt ajattelemaan, että täällä olisi jokin huonosti, ei, kaikki on oikein hyvin!
Olimme rakkaani kanssa viikon lomalla Turkissa ja palattiin torstaina Suomeen, pikavisiitti kotiin ja jatkettiin autolla un vanhmpieni luokse viikonlopun viettoon, eilen vasta palattiin omaan kotiin.
Nyt ois siis rv 11+4, joka tosin voi ja todennäköisesti muuttuukin keskiviikkona, kun meillä on ensimmäinen ultra!! En missään vaiheessa käyny varhaisultrassa, joten nyt jänskättää ja tuntuu ihanalta nähdä pikkuinen vihdoin ja viimein! :)
Olosta sen verran, että, pahoinvointia on edelleen ja tuntuu et viime päivinä on ollu entistä enemmän, dislike. Ja, kun perjantaina heräsin ja kävin aamupissalla, meinasin itkeä samalla.. Kirveli, poltti, kuumotti. Virtsatietlehdus, taas. Jo kolmas antibioottikuuri alle 12 viikon aikana. Dislike, again.
Huomenna menen verikokeisiin, kattovat kilpirauhaseen liittyvät arvot, johtuu varmaan siitä, että mulla on struuma,joka vielä aikaisessa vaiheessa, mutta siitä ei voi ottaa näytettäkään, koska se on kaulavaltimon takana.
Rakas on ollu kyllä aivan ihana, hauduttaa mulle aampuurot ja tekee voileivät, laittaa ruoan ja rakentaa vielä terassiakin pihalla, kun minä vaan makaan huonoa olo sohvalla :D no, mutta huomenna on paluu karuun alkeen, ollaan kummatkin 6 päivää putkeen töissä ja minä kaiken lisäksi 6 eri paikkakunnalla, eli auto tulee tutuksi.
Tässäpä oli tärkeimmät pikakuulumiset, ajan kanssa sitten uudestaan, kunhan töiltäni ehdin! :)
Mukavaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Rv 8+0 sekä ensimmäinen neuvolakäynti.

Huh! Pitkästä aikaa löysin tännekin aikaa..
Suurimmat uutiset ovat varmaankin se, että maanantaina meillä oli ensimmäinen neuvola.
"Sauli" tuli tottakai mukaan (kesken työpäivänsä), mutta lähti tosin noin 40 min
jälkeen tosiaan siksi, että töihin oli palattava. Aika oli siis aamulla klo 9 ja pois lähdin sieltä itse vasta 11 maissa!
Neuvolatäti oli oikein mukava, sille oli todella helppo puhua, harmi vaan,että hän oli varsinaisen tädin sijaisena ja tuskin enää näen häntä. Ymmärrän kyllä, että ihmisillä on lomia, mutta ei minun mielestämole reilua, että ensin saan kahessa tunnissa yhteyden ja luottamuksen ihmiseen, jota en jatkossa näe ja ens kerralla mua onkin vastassa täysin tuntematon nainen. Vai ylireagoinko? Onko teillä minkälaiset kokemukset tästä?
Joka tapauksessa, tässäpä joitakin tietoja maanantailta:
Pituus 176 cm
Paino 68 kg
Hemoglobiini 135
Verenpaine 110/59
Syke 68

Eli kaikki näyttäis olevan ihan ok. Ainut riesa on se saamarin virtsatietulehdus, sinnikäs semmonen. Mulla on jo toinen antibioottikuuri menossa ja edellinen näyte oli epäpuhdas, joten eilen sain taas kiikuttaa uuden näytteen tk:hon. Oon jo labran vakioasiakas. Verikokeisiin menen muutaman viikon päästä, katsovat veriryhmän, tekevät hiv testin, hepatiitin, kupan...oiskohan ollu muuta..
Kerroin aiemmin mun ruskeasta vuodosta. No, eilen sitä ei tullu ollenkaan ja jännityksellä odotan mitä tämä päivä tuo pikkuhousunsuojaan tullessaan. Laskin nopeasti kalenterista, että jos en olisi raskaana,mminunlla olisi menkat juuri suunnilleen näihin aikoihin, joten on hyvin mahdollista, että elimistö muistelee vanhoja aikoja ja teki mulle valemenkat, jotka onneks pysyivät vaan ruskeina tippoina, tosin 6 päivän ajan..No, will see.
Poltetta ja tunnetta kuin alavatsassa närästäisi on mulla koko ajan, antibiooteista huolimatta. Täytyykin muistaa soittaa tänään tk:hon ja kysellä tuloksia eilisestä pissasta.
Avomieheni on ollu koko tämän alkumatkan kyllä todella ihana, ei mee mukaan mun kiukutteluihin, rasvaa joka ilta mun tissit ja mahan, silittelee, hieroo kipeetä alaselkää, pusuttelee ja halii :) ihana mennä kotiin, varsinkin nyt seuraavat viikot,kun rakas on lomalla ja aina odottamassa mua kotona.:)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Blogin pohjustustarina

Lupasin ensin palata ajassa taaksepäin ja näin myös nyt teen.
Ensinnäkin, olen aina haaveillut, että kun täytän 25 vuotta, minulla on tietinkin jo kaksi lasta, tai no ainakin se yksi. Täytettyäni 22 olin vielä sinkku ja elin sinkun elämää. Pidin hauskaa, vietin paljon aikaa kavereiden kanssa, en etsinyt miehistä mitään oikeesti vakavaa.Sitten tapasin, sanotaanko häntä nyt vaikka Sauliksi, eli Saulin.

Se ei ollu rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jokin siinä oli ja monien vuoristoratojen kautta olemme edelleen yhdessä. Syksyllä tulee 3 vuotta täyteen. Lapsista olen puhunut oikeestaan koko suhteemme ajan ja Saulikin on ollut halukas perustamaan perhettä: yhdellä ehdolla. Minun tulisi ensin valmistua yliopistosta.

Jätin pillerit vuosi sitten keväällä pois, heti kun sain tietää, että oikeassa munasarjassani on pesäpallon kokoinen kysta, se leikattiin. Sykysyllä (eli 2011) päätimme, että yritämme raskautua. Yritimme yhtenä kiertona, ei tärpännyt. Seuraavan kierron aikan, Sauli veti maton jalkojeni alta ja muistutti etten ole vieläkään valmistunut. Näinpä. Palasimme asiaan keväällä 2012, kun alkoi näyttämään siltä, että saan paperit toukokuussa. Jätimme ehkäisyn, eli kondomit maaliskuussa pois. Ei tärpännyt. Eikä huhitkuussa, eikä toukokuussakaan. Kunnes nyt, viimeiset menkkani olivatkin 6.6. ja tänään on 23.7. eli olen raskaana: 6+5, täysin samoilla viikoilla ja päivillä kuin missaviivyt.blogin Elizabeth, mikä on minun mielestä todella hassua. Kaksi täysin tuntematonta naista ovat päivälleen yhtä raskaan ja molemmat kirjoittavat siitä blogia. Tosin minun blogini sai alkunsa, kun aloin lukemaan Elizabethin blogia. Oma tuntui hyvältä ajatukselta, voi purkaa ajatuksia.

Eli nyt on rv 6+5 ja helppoa ei ole ollut. VÄSYMYS on aivan kamala. Jaksan töissä just ja just sen 6,5 tuntia arkisin, kun olen valmis kaatumaan suoraan sänkyyn. Ja vaikka nukuin viime yönäkin 12 tuntia, niin mikään ei auta!
Tästä on muuten nyt viikko, kun kävin päivystyksessä kovien alavatsakipujen takia. Kaikki oli päällepäin kunnossa, mutta kotipaikkakuntaani terveyskeskukseen vein virtsanäytteen ja paljastui, että minulla on entorokokki bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus. Eli olen nyt neljättä päivää antibioottikuurilla. Aamupalani koostui tänäänkin antibiootista, paratabsista ja raskausajan vitamiinista. Söin toki oikean aamupalankin hieman myöhemmin. Ruoka ei sinänsä oo mulle hirveesti maistunut. Olen jopa tahtomattani laihtunut 3 kiloa alkupainostani, johtuu varmasti aineenvaihdunnan vilkastumisesta. Eiköhän ne kaikki lisäkilotkin tuu pikkuhiljaa tänne. Olen 176 cm pitkä ja painan normaalisti noin 69 kg, kun viime aikoina paino on ollut 66-67kg.

Kahvia en ole pystynyt juomaan jo kahteen viikkoon ja ensimmäinen oikea läheltäpiti oksennus meinas tulla eilen, kun haistoin grilliruoan ja rasvaisen öljyn. YÖK.

Nyt siis makaan sohvalla ja yritän päästä kohta keittiöön laittamaan meille ruokaa: Gourmet kanafileitä ja riisiä- nams.

-K-