sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Hylkäsin mieheni synnytyksessä.

Ihan alkuun täytyy sanoa, että mieheni oli todella kultainen koko urakan ajan.

Avautumisvaiheessa hän oli korvaamaton apu, joka piti huolen, että söin, join ja muistin levätä. Ammeessa ollessani mieheni oli se, joka piti ilokaasua mun kasvoilla kun sitä tarvitsin, kuivasi minut, toi pillimehuja ja teki kaiken mitä ikinä puysin.

Mutta auta armias kun tuli ponnistusvaihe!! Mä en halunnut kuulla enkä nähdä miestäni! Hän seisoi minun oikealla puolella ja tuki niskojani sekä antoi juomista kun sitä pyysin. Muuten käskin olla sen ihan hiljaa ja kun toinen sattui vastaamaan kätilölle jotakin, huusin sille " jos et osaa olla hiljaa, mee käytävälle". Kun kätilö tuki jalkaani ja mies samanaikaisesti niskaani, satuin sanomaan "just noin, toi tuntuu hyvältä" niin mieshän ajatteli, että puhun hänelle ja alkoi työntämään niska/hartioitani vielä enemmän eteenpäin, jolloin taas huusin hänelle " no et sinä, vaan kätilö". Ja sitä rataa.

Miksi toimin näin? En tiedä, jotenkin sitä keskittyi vain ihan täysin itseensä ja tunsin, että haluan miehen olevan siinä, mutta en konkreettisesti halua nähdä/kuulla hänen olevan siinä.

Mieheni ei tästä loukkaantunut, häntä vaan harmitti ettei pystynyt olemaan enemmän tukena - kun taas minun näkökulmasta hän oli täydellinen tuki, koska kuunteli minua :)

Ehkä seuraavassa synnytyksessä osaan sitten ottaa miehenkin huomioon :D

3 kommenttia:

  1. Meillä mies osasi olla hiljaa.. tai no oikeastaan hän ei mitään osannutkaan sanoa, kun tuntu olevan paniikissa enemmän kuin minä :D
    Jälkeenpäin hän on sanonut, että oli tosi avuton olo, kun tuntu, ettei hän pysty mitenkään auttamaan ja parantamaan oloani ja tottahan se sinänsä on, mutta paaras apu mieheltä onkin se, että hän on läsnä! :)

    VastaaPoista
  2. Myös meillä mies yritti jossain vaiheessa mm. kertoa mummon terveisiä, jotka tyrmäsin kuin seinään "nyt ei oikeesti kiinnosta!". Muutaman em. kaltaisen yrityksen jälkeen istui sitten hiljaa nurkassa, paitsi jos pyysin jotain. Kätilökin kysyi jossain vaiheessa, että onko mies pyörtymispisteessä vai normaalistikkin noin rauhallinen (toki ko. hetkellä mun käytöstavat oli hukassa ja vastasin miehen puolesta että "tollanen se on". Mutta mikäs siinä, itse olin erittäin tyytyväinen, että mies osasi antaa minulle omaa tilaa.
    Satsu ja Tiitiäinen 1vko + 2pvä

    VastaaPoista
  3. eikä sinu seuraavassakaan synnytyksessä tarvitse ottaa miestä huomioon jos tuntuu siltä! se ei ole paikka eikä tilanne, jossa tarvitsee ajatella yhtään ketään ta mitään. Onneksi miehesi ymmärtää tämän eikä loukkaannu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Vastaan pian :)