keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Portaissa kiipeilijä.

Tälläistä meillä tapahtuu HETI kun silmä välttää. Tätä on jatkunut kohta kuukauden, mutta nyt siitä on tullut Olivialle pakkomielle. Hän aistii auki olevan portin vaikka toisesta huoneesta ja on salamana kiipeleimässä, voih, kun saisi sen oman ja miehen hännän leikattua lopullisesti persuuksista! :


Me ollaan käyty tänään myös vauvajumpassa (Noora ja Nella,me kaipaamme teitä), joka oli valitettavasti viimeinen. Mulla ei sit ollukkaa munaa ehdottaa ohjaajalle kahdeksan kilon kuulaa. Ajattelin, että kun sillä on meidän tunnin jälkeen vielä aikuisten jumppa vedettävänä niin saa olla rauhassa.

Salillakiin kävin eilen, oli jalkapäivä ja tänään oli hieman hankalampaa kävellä, huomenna en ehdi tekemään mitään, kun lähden jo ennen aamuseitsemää Kiteelle töihin, koko päiväksi, palaan kotiin vasta klo 19 maissa :/

Arvaatteko muuten, mikä on mun tehosteväri salilla? ;)



Karina

tiistai 25. helmikuuta 2014

Herkkulakko on ohi!/?

42 päivää kestänyt herkkulakko on nyt takana! Voin siis huokaista helpotuksesta ja korkata Maraboun suklaalevyn. Vai voinko?

Urakka oli yllättävän helppo, vaikeita päiviä oli vain muutama. Silloin tein hedelmäsalaattia tai proteiinilettuja (ohje tulossa myöhemmin). 

Päivääkään en epäillyt onnistumistani, päivääkään en ollut ajattelematta herkkuja. Runebergin päivänä meinasin masentua - mä rakastan runebergin torttuja, nyyh. Onneks laskiaistiistaina saan edes laskiaispullia! Ihana Niina lupasi leipoa <3

Mikä sai motivaation pysymään korkealla?

Ensisijaisesti vaaka. Painoin aloituspäivänä 73,4kg. Se on jopa 176cm pitkälle jo liian paljon, minun mielestäni. Tänään, 42 päivää myöhemmin, painoin 68,3kg. Se on 5,1 kg vähemmän alkupainosta. Ja 2,7kg vähemmän kuin ennen raskaaksi tuloa!!!

Mun mielestä se on ihan huikea pudotus, kun ottaa huomioon, että jätin vain herkut pois! Urheilua olen alkanut vasta viime aikoina harrastamaan ja paino jumitti monta viikkoa 69,2:ssa. 

Toinen motivaatio oli mun oma käyttäytyminen. Olen ollut rauhallisempi kuin koskaan ennen! Jopa mieheni on huomannut suuren eron - en valita koko ajan, en kitise enkä tsäkätä joka asiasta. Enkä myöskään hermostu yhtä nopeasti kuin aikaisemmin! Voiko sokeri olla tosiaan syynä mun entisille valitusajoille?

Kuten jo joskus aiemmin olen maininnut, tämä herkkulakko toi minussa esiin täysin uudenlaisen piirteen - itsehillinnän, jota minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Kiitos sen, olen valmis Fitmom projektiin ja kiitos sen, tiedän onnistuvani.

Vaikka hoikkana itseäni pidänkin, on tässäkin vartalossa parantamisen varaa, ei se maha hetkessä palaudu

Siinä todellisuus, pehmeä kengurupussi, jonka toivon häviävän kesään mennessä :)

Pohja, johon lähden uutta vartaloa rakentamaan on todella hyvä, lopputulos tulee näkymään, 15 viikkoa on pitkä aika ja salilla käyminen ei voi olla näkymättä siinä ajassa.

Palataksani siihen suklaaseen, en aio syödä herkkuja vielä muutamaan päivään. Lauantaina olisi tarkoitus pitää lepo- ja herkkupäivä, saa nähdä uskallanko "sortua" suklaaseen :)

Miten teidän painonpudotusprojekti etenee? Oletteko jo samoissa mitoissa, mitä olitte ennen raskaaksi tuloa? Haluatteko edes olla samoissa?

Karina

maanantai 24. helmikuuta 2014

Salia ja juhlimista.

Ihana päästä blogin äärelle! Ikävä on kirjoittamista ollut :) Joskus vaan on niin paljon muita asioita, että tärkeä harrastus jää vähemmälle huomiolle :/

Kävin viime perjantaina KAHDEN vuoden tauon jälkeen salilla! Siitä pitikin ottaa tottakai miljoona kuvaa.



Mä lupaan, etten tule jatkossa jokaisen salikerran jälkeen julkaisemaan sata kuvaa lähes samassa asennossa..samasta naamasta..ja iphonen takakuoresta. Jospa tän kerran saan anteeksi ;)

Launtaina olikin odotettu "gaalailta", jonne suunnattin miehen kanssa, Olivia jäi miehen siskon luo hoitoon. Mies lähti sieltä puol ysin maissa hakemaan Oliviaa ja kotiin.. ja minä jäin nauttimaan ilmaisesta ruoasta ja.. viinistä. 


Tilaisuuden loputtua jatkettiin vielä Ilonaan ja sieltä lähdin kolmen maissa taksilla kotiin. Vietin yön alakerran sohvalla ja podin aamulla elämäni krapulaa. Kyllä, krapulaa. Mies hoiti Oliviaa yön ja antoi pakastemaidon pullosta, samoin aamulla, kullanmurut antoivat minun nukkua rauhassa.

En tiedä onko se ikä vai huono viinapää, mutta tämä fyysinen ja henkinen olo on ollut aivan järkyttävä, vielä tämänkin päivän. Kaiken lisäksi mies lähti eilen työmatkalle ja palaa vasta huomenna. Ollaan tää päivä löhötty Ollin kanssa olkkarissa, leikitty, nukuttu päikkärit yhdessä ja laitettu ruokaa. Ihana päivä on kylläkin takana. Ja iltaa kohden on päänsärkykin kadonnut. Nyt kun Fitmom kuntokuuri alkoi minun osaltani tänään, olen enemmän kui motivoitunut terveelliseen elämään, urheiluun ja tipattomaan 15 viikkoon. MAHTAVA.


Urheilua en tänään ehtinyt harrastamaan, mutta huomenna on ehdottomasti sielunpuhdistustreeni edessä.

Tein itselleni viikkosuunnitelman ja se näyttää tältä:

Ma: kotitreeni/spinning
Ti:  kahvakuulatreeni
Ke: sali
To: Vaunulenkki
Pe: sali
La: lepopäivä
Su: vaunulenkki

Tää päivä ei nyt tosiaan toteutunut ja tulevatkin treenit voivat todennäköisesti muuttua, mutta pääasia olisi liikkua mahdollisimman paljon ja käydä salilla vähintään se kaksi mielellään kolme, neljä kertaa viikossa. En muistanutkaan miten kivaa salilla voi olla, kun pääsee treenaamaan rauhassa ja tuntee ne viimeiset vedot, miten rintalihakset väreilee ja hikikarpalo tippuu otsalta. :)

Näissä tunnelmissa tällä kertaa. Hemmetin paljon paremmissa loppuviikosta!

ps. Muistattehan tykätä blogista myös Facebookissa! :)

                                 Karina

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Arkimeikki viidessä minuutissa.

Kotiäitina on ihanaa olla, kun ei tarvitse meikata päivittäin. Paitsi, että aika usein tarvii, koska menoja on niin paljon!
Lapsi pyörii jaloissa (koska en tietenkään muistanut meikata, kun hän nukkui), kiirettä pukkaa, mutta ihmisen näköiseksi olisi muututtava. 

Mulla onkin tapana tehdä arkimeikistäni aina samanlainen. Siihen menee alle viisi minuuttia, se on helppo ja nopea. Vai mitä?


             Perusluottomeikin tekoon käytän näitä:


Lisää meikeistä tässä meikkipostauksessa.

Lauantaina saankin kaivaa meikkiarsenaalini esiin, sillä olen menossa gaalailtaan ja täytyy olla superedustavan näköinen, sillä nämä ihmiset ovat minut viimeksi nähneet joulukuussa 2012, kun oli 7.kuulla raskaana! :)


Tänään mennään kuitenkin tällä supernopealla meikillä, sillä luvassa on taas vauvajumppaa illasta! Ja nyt mä kyllä ehdotan ohjaajalle sitä 8kg kahvakuulaa! Vai uskallanko sittenkään? :D
Oon nimittäin joskus aika nössö, vaikka itsevarman kuvitelman itsestäni annankin ;)

Karina

tiistai 18. helmikuuta 2014

Olivian uudet vaatteet.

Pitkästä aikaa pääsin kuvailemaan Olivian uusia vaatteita! Lastenavaateblogia tästä tuskin koskaan tulee, sillä tuntuu, että vaatteita tulee osteltua todella harvoin. Tosin sitäkin enemmän sitten kerralla!

Lähes kaikki 74 kokoon asti on ostettu kirpparilta. Ne ovat olleet yleensä edullisia, ehjijä ja puhtaita. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Lapset kasvaa, alkaa liikkumaan, sotkemaan ja vaatteet kärsivät. Vaikka edelleen pyrin ostamaan käyttövaatteet kirppareilta, on se muuttunut paljon haastavammaksi! On laikkua, reikää, tahraa, kulumaa, liian korkeaa hintaa jne. Kotivaatteissa se ei ole nyt niin justiinsa, jos bodyn kulmassa on pieni pinttynyt tahra, mutta ihmisten ilmoille vien mielelläni huolitellun tytön kauniissa ja puhtaissa vaatteissa :) Siksipä shoppailinkin Polarn O. Pyretin ja Pomp de luxin verkkokaupoissa!


Tämä body on ollut jo useasti päällä, tykkään kovasti. Tuntuu pehmeältä, laadukkaalta ja mikä parasta, olen varma, että menee vielä pitkään päälle! Kokolapussahan lukee 1-1,5v, joten sokeasti aion luottaa siihen :)


Jottei kaikki olisi aina pinkkiä ja punaista, tilasin sinisen paitulin. Napit tuon ikäisellä ovat hieman haastavat, sillä kukapa varsinkaan alle vuoden ikäinen nyt jaksaisi istua paikoillaan ja odottaa, että äiti napittaa viisi nappia? Varsinkin kun on kiire leikkimään! Muuten tykkään, on ihanan pehmeä.


Kevät, leggingsit, tämä tunika ja suloinen hiuspanta. Oijoi, tästä tulee varmasti (äidin) lemppari, en malta odottaa, että lumet sulaa ja aurinko lämmittää!


Tämä mekko saattoi olla hutiostos. Laition sen Olivialle päälle ja se ei vaan jotenkin näyttänyt Olivialta. Ehkä istuu paremmin vähän myöhemmin, sillä an aio palauttaa sitä :)


Tää on superihana. Tyttömäinen, pehmoinen (huomaatteko, postauksen yleisin adjektiivi on pehmoinen). Tällä hetkellä hieman liian iso, mutta olinkin ajatellut tämän keväälle! Ja noi rusetit!! :)


Vaikken haluais myöntää, niin tämäkin saattoi olla hutisostos. Villapaita on kaunis, pehmoinen, mutta ihan liian iso. Omapahan on vikani, kun tilasin koossa 86, i know. Päätin sen kuitenkin jättää, sillä onhan sekin toivo, ettei se olekaan syksyllä liian pieni?

Mitä tykkäsitte ja sorruitteko itsekin alennusmyynteihin? :)

                                                      Karina

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ulkoilua ja ystävyyttä.

Mun pää on ihan jumissa. Istun yksin alakerassa ja minulla olisi kaikki mahdollsiuudet kirjoittaa mistä haluan ja miten pitkään haluan, mutta kun pää lyö tyhjää, niin se lyö tyhjää.

Käytiin muutama tunti sitten ystäväni Elinan kanssa lenkillä. Harvassa on ne ystävät, jotka jaksaa ajaa meille vain sen takia, että voisimme ulkoilla yhdessä. Ihanaa oli, hiki virtas ja suut vaahtosi, kun kuulumisia piti vaihtaa hieman pidemmältä ajalta.

Elina tunnetaan paremmin laulajalta nimeltään Weera, jos et vielä ole tutustunut hänen musiikkiin, suosittelen kuunteleman edes tämä biisi :) kuuluu mun lemppareihin.


             


 Nyt taitaa olla nukkumaanmenoaika, jospa jumitus loppuisi aamuun mennessä :)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Syömässä ystävän kanssa.

Käytiin tänään ihanan ystäväni kanssa Amarillossa syömässä ja mä unohdin kuvata annoksen, niinkuin kunnon bloggaaja tekee!! 



Sushille me sovittiin menevämme, mutta tämä uusi, Joensuun ainut sushipaikka ei oikein vakuuttanut meitä. Ehkä maku olisi ollut hyvä, harmi vaan ettei paikka tai valmiit sushit houkuttaneet meitä edes maistamaan. 

Ainut järkevä paikka olikin Amarillo. Viimekertainen kokemukseni siellä oli todella negatiivinen (kun odotin todella kauan, että minua edes palvellaan, vaikka ravintola oli lähes tyhjä ja tarjoilijoita juoruili keskenään se kolme), eikä se siitä oikein parantunut tänäänkään. En ala yksityiskohtaisesti selittämään, mutta sanotaan näin, että henkilökunnalla olisi parantamisen varaa, taas kerran. Toki poikkeuksiakin on ja siellä on (ainakin) yksi aivan ihana tarjoilija (blondi) mutta se, joka meitä palveli, voisi käydä jonkun asiakaspalvelukurssin, jos ei vielä (näköjään) ole.

Itse olen ollut koko työurani asiakaspalvelussa, joten odotan myös itse hyvää palvelua, kun itsekin sitä olen aina antanut. Vaikka kuinka olisi itsellään ollut huono päivä! Tarjoilija voi tökeröllä käyttäytymisellään pilata vaikka toisten kauan odotetun ja romanttisen illallisen! 

Ruoka oli ihan jees, tilasin crunchy chicken jotakin. Ranskalaiset jäi syömättä, mut muuten maistui.

Seura oli mitä ihanin, kova ikävä on tätä ystävää, me nähdään ihan liian harvoin, sillä välissämme on useita satoja kilometrejä. 

Kotimatkalla Olivia nukahti autoon ja sain siirettyä hänet makkariin sängylle, johon jäin itsekin seuraksi naputelemaan puhelinta, ja tässä mä edelleen naputtelen! Olivia nukkuu vieläkin, kaks tuntia jo! Meillä alkais jo olemaan kohta kiire, kun lupauduimme Olivian serkun vauvavahdiksi, auts, pitää varmaan herättää O kohta :/

Päivän asu:


   Ostin ton paidan vuos sitte kun olin raskaana, ajattelin et se on kiva päällä sitten kun olen taas itseni kokoinen ja onhan tää! Seppälästä 8 eurolla! Ovh tais olla 29,95€, kannatti shoppailla varastoon :D

                     Karina

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän arvonta suoritettu :)

Ystävänpäivän arvonta on suoritettu, onnettarena toimi Olivia itse. Voittajaksi tuli Susku!!! Laitan sulle spostia huomenna! 


Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille! Me ollaan vietetty ystävänpäivän ohella myös meidän ensimmäistä hääpäivää ja ihana päivä on takana. Puspus! Olkaa ihania! :)

                         Karina 

torstai 13. helmikuuta 2014

Ystävänpäivän arvonta.

Nappasin tämän ystävänpäivän hyvänmielen arvonnan Babiatorin Sonjalta, joka oli ihana ja arpoi suklaalevyn ystävänpäivän kunniaksi :) Haluaisin tuottaa myöskin hyvää mieltä, joten arvon minäkin!

Osallistumisohje on yksinkertainen: Jätä positiivinen kommentti ja sähköpostiosoitteesi!

Osallistua voivat tällä kertaa vain rekisteröityneet lukijat, ei sen vuoksi, että väheksyisin anonyymeja, vaan siksi, että suurin osa tähänkin asti kommentoijista ovat yleensä olleet omalla nimellä/nimimerkillä kommentoineet ja teistä on tullut minulle ystäviä, joilta saan tukea, neuvoja ja muuten vaan hyvää mieltä!

Ja tämähän on ystävänpäivän arvonta <3

Arvonnan suoritan huomenna 14.2 klo 18.00, joten siihen asti on aikaa osallistua!

Ja palkintona on ...jatkan pöllölinjaa ;)


Luomiväri ja pöllökaulakoru voivat olla ensi viikolla Sinun! :)

Onne arvontaan!


Karina

PS. Edellisen Pöllöarvonnan voittaja Danie, ei ole vieläkään laittanut minulle sähköpostia, joten jos ei sinusta Danie sunnuntai-iltaan mennessä kuulu, arvon pöllön uudestaan niitten välillä, jotka siihen osallistuivat!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pusutytön pussaushetki

Mua niin harmittaa, kun en ehdikään kirjoittelemaan tänään muuta kuin tälläisen lyhkäisen pätkän :(

Hirmu kiireinen päivä on takana, kaikki keskiviikot tuntuvat olevan aina niin täyteen buukattuja, et ne on samalla sekä huippupäiviä, että huippuraskaita päiviä.

Aamu alkoi puoli kahdeksalta, en olisi mitenkään, millään, jaksanut nousta (johtuen siitä, että luen blogeja puolille öin), mutta Olivia oli sitä mieltä, että noustava on.

Puoli 11 laitoin neidin päiväunille ja kuvittelin tekeväni kotitöitä, kun hän nukkuu, mutta puolen tunnin päästä alkoi kuulumaan itkua, joten menin rauhoittelemaan ... Ja nukahdin itsekin. Herättiin siinä varttia vaille yks sitten.

Kiireellä lappasin yhdellä kädellä sosetta Olivialle ja toisella (liian) pippurista peruna-makkarakiusausta itselle. Vaihtaessani vaatteita itseltäni, seurasin samalla pusutytön pusutuokiota itsensä kanssa.


                       Ihana <3

Kiirehän meillä oli ystäväni luo kyläilemään ja sieltä vauvajumppaan :)



Ihan kiva tunti oli, tosi Nellabella Nooran kanssa mietittiin, että olisi hyvä, jos ohjaaja ottaisi ensi kerralla nuken sijaista 8kg kahvakuulan ja heilauttelisi sitä ilman taukoja.. Taidan ensi kerralla ehdottaa! Oonko ilkeä?

Jumppailun jälkeen käytiin vielä Sokoksella etsimässä miehelleni hääpäivä/ystävänpäivälahjaa. Olin jo päättänyt ostavani kylpytakin, mutta ei tietenkään ollut oikeaa kokoa juuri siitä mallista, jonka olisin halunnut :( päätettiin lopulta, että annetaan toisillemme aineettomat lahjat. Mulla on jo vaikka mitä mielessä! Täytyy huomenna vähän askarrella :)

Olivian nukahdettua vedin vielä 30km spinningtreenin ja vatsat/selät.


Siinä meni 619 kaloria! Huhu!


Tais tästä sittenkin tulla ihan normipostaus vaikka puhelimella näpyttelen, öitä!

Ainii. Mä vastailen kaikkiin kommentteihin heti kun ehdin!! Aika on aika kortilla :/

           Karina


tiistai 11. helmikuuta 2014

Unikoulu

Päätin aloittaa Olivialle unikoulun sunnuntaina 2.helmikuuta, kun mieheni lähti viideksi yöksi työmatkalle Etelä-Suomeen ja me jäätiin tytön kanssa kahdestaan. Mies ei tiennyt tästä mitään, unikoulun oli tarkoitus onnistua ja olla miehelle yllätys - vauva ei nukukaan enää meidän välissä eikä edes samassa huoneessa, eikä herää 3 tunnin välein. Heh, kovin oli ruusuiset kuvitelmat...
Oltiin sovittu, että aloitetaan unikoulu, kun mies palaa kotiin, mutta luulen, että oli helpompaa jo hänenkin kannalta, että tein sen ilman häntä, sillä hän on töissäkäyvä ja herää aamuisin puoli kuuden maissa. Minä nyt voin nukkua päikkäritkin Olivian kanssa vaikka joka päivä. Aika usein nukunkin ykköspäikkärit!
Samana iltana siirsin pinnasängyn Olivian omaan huoneeseen, tehtiin normaalit iltarutiinit, paitsi että en imettänyt häntä meidän sängyllä maateen (ja samalla nukuttaen), vaan sohvalla telkkarin ääressä. Aina kun O meinasi nukahtaa, kerroin, ettei vielä saa nukkua, sillä pääset kohta omaan sänkyyn nukkumaan. 

Unikoulutaktiikkana käytin lempeämpää huudatus-tassutusta. Eli Olivia omaan sänkyyn, silitin, hyräilin laulua. Kun oli rauhoittunut, lähdin huoneesta pois. Itkun kestettyään 3min, palasin huoneeseen, laitoin nukkuma-asentoon, silitin ja hyräilin. Taas pois, 5 min päästä takaisin, pois ja noin 5min päästä takaisin.

Viikon ilta/yötaoahtumat päiväkirjamuodossa.
        Päivä 1.

  • ·         Nukahtaa klo 22.10 - nukahtamiseen  kulunut aika kokonaisuudessaan 51 min
  • ·         paljon itkua, mutta ei kyyneliä, ei hysteriaa eikä punalaikukasta naamaa, niin kuin yleensä kun itketään kovasti
  • ·         klo 23.52 herää kovaan yskään, seisoo pinnasängyn päädyssä ja itkee. En ota syliin, vaan laitan makuulle ja silitän kylkeä, hyräilen samalla laulua. Nukahtaa 23.58 eli kuudessa minuutissa
  • ·         klo 01.34 herää itkemään. Annan rintaa, sillä hän söi iltapuuron huonosti eikä maitokaan illasta maistunut. Syö intensiivisesti, jonka jälkeen nostan sänkyyn ja silitän. Nukahtaa klo 01.44
  • ·         klo 3.58 herää kovaan yskään ja alkaa itkemään hysteerisesti. Otan viereeni, annan tissiä, nukahtaa melkein heti.
  • ·         klo 07.10 herää ottamaan maitohuikat vieressä törröttelevästä tissistä, nukahtaa.
  • ·         klo 09.15 herätään ja noustaan

Päivä 2.

  • ·         Nukahtaa klo 20.54 - nukahtamiseen kulunut aika kokonaisuudessaan 24 min
  • ·         En tiedä mitä sanoa. Laitoin Olivian sänkyyn klo 20.30, jolloin jäi vähän itkeskelemaan, annoin itkeä 5 min (ei edellenkään hysteriaa, vaan "huomaa mut"itkua), palasin huoneeseen, laitoin makuuasentoon, lähdin pois. Itkua kesti noin 3 minuuttia, kun se yks kaks muuttui hyräilyksi/lauluksi. Sitä kesti noin 10 minuuttia ja sit hiljeni. Se nukahti ihan itse!! Kävin siellä vain kerran! En ois ikinä uskonut.
  • ·         klo 23.55 kuulen, että Olivia on hereillä (omassa huoneessaan).
  • ·         23.55-01.05 ölinää, mölinää, haukottelua, itkun yritystä, muttei sittenkään. Paljon hiljaisuutta, yskää, önähtelyä, selvästi seisoo ja hytkyy. "Huomaa mut" ölinää, hiljaisuutta
  • ·         01.05 kovempaa itkua. Päätän mennä silittämään. Järkytyn kun huomaan, että Olivia seisoskelee sängyn päädyssä eikä ole makuullaan niin kuin olin kuvitellut. Olisiko pitänyt mennä jo aikaisemmin ja laittaa tyttö makuulle? Olisiko hän nukahtanut aikaisemmin? Tulen surulliseksi. Laitan makuuasentoon, silitän ja hyräilen. Olivia on silmät auki. Nouse istumaan ja alkaa osoittelemaan sormellaan sohvaa ja kikattaa. Katsoo minua ja nauraa. Laitan takaisin makuulle, loukkaantuu.
  • ·         1.38 tulen Olivia sylissä meidän makkariin. Tissille ja sit me aletaan nukkumaan, kylki kyljessä <3
  • ·         8.25 heräämme onnellisina vierekkäin. Olivia nukkui 7 tuntia putkeen vieressäni.

Päivä 3.
·         Nukahtaa klo 21.32. Nukahtamiseen kulunut aika kokonaisuudessaan 12 min.
·         itku alkoi heti kun laitoin sänkyyn, mutta loppui melkein heti, alkoi öninä ja hytkytys.
·         kävin silittämässä kerran, joka oli virhe, sillä itku koveni kun lähdin. Loppui tosin alle minuutissa
·         22.46 kova yskä, herää itkemään, menen heti silittämään
·         22.48 nukahtaa
·         0.47 itkua, silitän
·         0.50 nukahtaa
·         1.40 kovaa itkua, otan viereen ja annan rintaa, nukkuu seuraavat 7 tuntia putkeen
·         8.40 herää iloisena minun vierestäni <3

Päivä 4.
·         Nukahtaa klo 20.00 (nukkui päivällä vain yhdet päikkärit). Nukahtamiseen kulunut aika kokonaisuudessaan 15 min
·         kerran kävi silittämässä, nukahti aika nopeasti omaan unihölinäänsä <3
·         20.25 käyn tarkistamassa, että kaikki on hyvin - ei ole. Huoneessa haisee. Kurkkaan vaippaa, täynnä tavaraa. Pesun yhteydessä herää. Kuivataan, vaihdan vaipat, yökkärit päälle, laitan sänkyyn - oksentaa kaaressa pitkin patjaa ja sen jälkeen lattialle ja itsensä päälle. Alkaa itkemään hysteerisesti. Rauhoittelen, halin. Pesulle, vaatteet vaihtoon, lakana vaihtoon. Vettä.
·         20.45 annan nukahtaa syliin ja vien sänkyynsä
·         01.40 herää itkemään, otan viereen. Tissiä. Nukahtaa
·         04.30-6.15 valvoo, yrittää nukahtaa, ei onnistu, on kipeän ja surullisen näköinen.
·         9.17 herätään vierekkäin <3

Päivä 5.
·         Nukahtaa klo 21.44 Nukahtamiseen kulunut aika kokonaisuudessaan 36 min.
·         Sänkyyn klo 21.08
·         Kitinää, riitelyä, loukkaantunutta itkua
·         Käyn silittämässä kahdesti. Istun vieressä ja hyräilen. Istun vieressä, tarkistaa koko ajan että olen siinä
·         21.37 lähdenhuoneesta, loukkaantuu, itkua noin minuutti
·         21.44 hiljaisuus

      01.49 herää ja otan viereen

Päivä 6.

- Nukáhtamiseen kulunut aika kokonaisuudessaan 5 min!!

- herää 1.49, paljon itkua, otan viereen, valvoo yöllä usean tunnin


Päivä 7.

-Nukahtamiseen kulunut aika kokonaisuudessaan 6min

- herää 2.48, otan viereen

                     MAMIIIII ÄLÄ JÄTÄ MUAAAA!!!! :((((( 



Mitä jäi käteen?

Vaikkakin pienen alkuitkun kautta, Olivia osaa nukahtaa nyt itsekseen sänkyynsä ja nukkuu siellä noin kahteen-kolmeen.
Viereen otan kesken yötä sen vuoksi, että Olivia on tissiapina ja tottunut nukkumaan tissi vieressä viimeiset 10,5kk, en voi yks kaks ottaa häneltä sitä läheisyyttä pois. Ja minun unia ei tuo yön viimeinen pätkä häiritse, sillä nukahdettuaan tissin jälkeen, Olivia yleensä nukkuu sitten aamuun asti. Toinen syy on mies, en halua että hän herää yöllä ja joutuu menemään väsyneillä silmapusseilla töihin. Hänellä on kuitenkin paljon vastuuta työpaikassaan eikä häntä voi lähettää sinne ihan makaroonina.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen, opetellaan sitä uudestaan nukhatamista sänkyyn sitten vähän myöhemmin!

Miten on muilla sujunut unikoulu, jos sellaiselle on ollut tarvetta?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Unelmien vartalo... coming soon: Bodycamp Fitmom

Toivottavasti teitä ei vielä ole alkanut kyllästyttämään mun treenimotivaation löytyminen ja sen hehkutus, sillä sitä on nyt luvassa jatkossakin. Itse asiassa sillä tulee olemaan aika keskeinen rooli blogissani..


Nimittän, yhteistyössä Bodycampin kanssa, minusta tulee FITMOM.


15.2 starttaa  uusi "kausi" ja olen NIIIIN mukana! 15 viikkoa on pitkä aika, enkä olisi koskaaan kuvitellutkaan sitoutuvani tälläiseen projektiin, mutta tämä herkuttomuuskausi on näyttänyt minulle, että minulta löytyy sittenkin sitä kovuutta ja päättäväisyyttä!

Fitmom on Mari Kasvin suunnittelema treenipaketti tuoreelle/imettävälle äidille, joka haluaa itsensä kuntoon :) ja mä HALUAN , siitä ei ole epäilystäkään. Treenien ohella pidetään huolta myös oikeanlaisesta ruokavaliosta, joten tulos on taattu ;)

En ole enää niin nuori, että voisin katsoa peiliin ja todeta ah, ihanaa, olen vaan mässäillyt koko viikon ja se ei näy missään. Kyllä näkyy. Ja mikä olisikaan parempi 27-vuotis lahja itselleni kun uusi oma silmää mielyttävä ulkomuoto? Jakso nimittäin loppuu 31.5 ja mun synttärit on 25.5 :)

Mitä mieltä olette, jaksatteko seurata, kannustaa?  :)

Vai onko tämä jo SOOO LAST SEASON kun Pieces of Miraclesen Essi teki jo tän viime kaudella, Ja hyvin muuten tekikin, 10 kg pudotus on aivan huikee!! Hatunnosto Essille tästä!

Minä olen innoissani ja niin on mieskin, joten kannustusta ja persiille potkimista saan kotoa. Lisäksi ystäväni Niina aloittaa oman kuntoprojektinsa (kyllä, mä nyt julkistin tän Niina! joten et voi lipsua) ja tulemme olemaan toistemme henkisiä tsemppaajia <3

Palataan näihin kuvioihin ja mun tavoitteisiin, kunhan minulla on lisää kerrottavaa! Me mennään nyt pulkkailemaan kotipihalle!

ps. illalla ois pitkästä aikaa kuntonyrkkeilytreenit, jee!

pps. Onko teillä kokemusta Fitmom -ohjelmasta vai oletteko kenties nyt mukana? Jos ette vielä, niin mukaan vaan, tsempataan toisiamme! :)

                                                            Karina

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sunnuntaikevennys

Olen niin koukussa tähän sykemittarin kanssa liikkumiseen, että ahnehdin tänään oikein urakalla.

Ensin 1h 15 min reipasta vaunulenkkeilyä (580kcal!) ja iltapalaksi 30min &12 km spinning pyöräilyä (280kcal).


Ja nyt siihen loppukevennykseen. Minun ennen ja jälkeen kuvat:

      Ennen.                  ..20sek jälkeen.

Kyllä vaan kannattaa vetää se maha sisään ;) saa huuuuuiikeita tuloksia vain 20 sekunnissa! 

Öitä!

Motivaatio urheilemiseen ostettu!

Mulla oli aivan mahtava PVP (perhevapaa päivä) tänään! Nukuin puoli kahteentoista, söin aamupalaksi nuudeleita ja kanaa ja hörpin kahvin lämpimänä! 

Tarkoituksenani oli käydä kampaajalla ja shoppailemassa, mutten saanut aikaa tälle päivälle joten kävin ihan vaan shoppailemassa! ;) yksin!

Kyllä minä nautin perheeni seurasta, ei siitä ole kysymys, mutta nautin myös siitä, että voin kiertää kirpputoreja rauhassa, penkoa niitä alimmalla hyllyllä olevia laatikoita, etsiä löytöjä ja mennä ihan niin hitaasti/nopeasti kuin haluan.

Kävin kahdella kirpparilla ja kyllä, koiran vainunenäni on vielä tallessa, tein niitä hyviä löytöjä, kuten aina.

Kirppareiden jälkeen suuntasin vielä Prismaan ja Giganttiin! Prismassa istahdin kahvilaan nauttimaan smoothiesta..


Ja shoppailin kaikkea hyödyllistä ja ei niin välttämätöntä. Ostin vauvapulkan, ison Duplo palikkalaatikon, loruja soittavan lelun, valokuvakehyksiä yms. Se tärkein ostos tapahtui kuitenkin vasta Gigantissa.. 

Facebookissa vilauttelinkin jo kuvaa uudesta treenimotivaattoristani ;)



Polarin Ft7 sykemittari! Olen hyperventiloinut tämän takia koko illan, joten oli täysin luontevaa alkaa polkemaan spinning pyörää klo 22! Mittarin toimivuus piti päästä testaamaan heti


Ja toimii se, kun kantaja tekee töitä ja hikoilee. Pienen testini aikana selvisivät seuraavat asiat:

Aika: 30 min, josta
Kuntoa kohottava 27min
Rasvaa polttava 3min
Matka (pyörän näytöstä) 12km
Kalorit 255 kcal
Keskisyke 134
Korkein syke 161

Olen todella motivoitunut tällä hetkellä! Nyt se on virallisesti päätetty: minä alan urheilemaan aktiivisesti.
Perinteiset ennen kuvat on otettu, katsotaan mihin tämä into minut vie!

Ihanaa viikonloppua!

Karina

perjantai 7. helmikuuta 2014

HerkuTON elämä.

Mainitsin jossakin postauksessa ihan sivulauseessa, että uuden vuoden lupaukseni oli olla syömättä herkkuja niin monta päivää, kuin sain tykkäyksiä Facebookissa. Koska olimme lomalla, lupasin aloittaa herkkulakon heti kotiuduttuamme. Tykkäyksiä sain 42 ja herkut jätin 14.1 eli tänään on 25.päivä ilman.
Minulle se on hurjan pitkä aika. Varsinkin kun olen nyt tajunnut, miten sokeririippuvainen olen ollut.




Kerron nyt totuuden.

Olen elänyt koko elämäni sokerilla ja herkuilla. Suklaata, toffeeta, sipsejä, leivoksia, jäätelöä, kinuskikastiketta lusikalle ja suuhun, mentos patukoita kerralla, suklaalevyjä kerrallaan. Lista on mahdottoman pitkä. Söin aina kun hyvää oli saatavilla ja jos ei ollut, saatoin suklaahimoissani kävellä 6km suuntaansa hakemaan sitä.
Olivian syntymän jälkeen riippuvuus nousi ihan uusiin sfääreihin. Minä voin syödä kaikkea hyvää, koska imetän, oli jokapäiväinen tekosyyni. Tarkalleen ajateltuna, tämähän karkasi jo synnytyssalissa, kun ponnistin Kinder maxi patukoiden avulla. Kotona asia paheni, vaikka samalla halusin päästä raskauskiloista eroon, mutta samalla halusin mussuuttaa pullaa ja suklaata.

Mieheni on aina kritisoinut herkkukäyttäytymistäni. Yrittänyt tuoda minut todellisuuteen ja näyttää minulle, paljonko limpparit ja mehut ja Fani palat sisältävät sokeria, minä lähinnä naureskelin, joojoo, en mä nyt oikeesti ees syö paljon herrkuja. Valehtelin niin miehelleni kuin itselleni. Ei olisi tarvinnut kun kävellä yläkertaan ja avata lipaston laatikko.

Salassa. Söin varsinkin suklaata mieheltäni salassa. Seurustelumme alkuajalla poltin tupakkaa salassa, sillä mieheni inhoa tupakointia. (Tiesi toki, että tupakoin, kun tutustuimme) nyt olin vajonnut siihen, että söin herkkuja salassa. Autoni oli kuin Fazerin tehdas, kääröjä penkkien aluset täynnä. Jäätelöpapereita, tyhjiä limpparipulloja. Huh, ihan alkaa hävettämään kun mietin asiaa.

Ihme kyllä, sain pudotettua kilot herkkusyömisestä huolimatta, pääsin 71,5 kiloon. Thaimaassa kaikki muuttui. Olin kuin heroinisti. Minun oli PAKKO saada joka päivä jotakin. Pakko. Se tunne oli kamala. 2 minuuttia ennen kaupan sulkeutumista juoksin hissille, jotta pääsen äkkiä ostamaan jotain hyvää. Ja koska en yleensä tiennyt, mitä hyvää haluan, ostin varulta sekä suklaata, sipsiä että jäätelöä. Ja sitten söin ne kaikki.

Mies pyysi monesti pysähtymään ja miettimään herkkujen määrää. Mutta mitä vastasin taas? Minä imetän, kulutan paljon, ei ne näy, oonko muka lihava, häh, me ollaan lomalla, älä valita, menenkö sitten tupakalle  jne jne jne. laspellista ja typerää. Jatkoin herkkujen syömistä.

Uuden vuoden aattona selasin Facebookkia ja törmäsin kaverin seinällä statukseen: Olen niin monta päivää syömättä herkkuja, kuin paljon tämä saa tykkäyksiä (jotenkin niin se meni). Aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta, että mitä jos minäkin? En uskaltanut sanoa sitä ääneen ja lappasin toffeekarkkeja suuhuni.

Kun tuli aika kertoa uuden vuoden lupaukset, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin, että tulen laittamaan omaan Facebookini tälläisen statuksen. Jännityksellä seurasin, miten punaisia ykkösiä alkoi ilmaantumaan, toinen toisensa perään. Kun määräaika oli loppu, tulos oli 42. Silloin määrä tuntui suurelta, nyt tuntuu pieneltä. Vain 10% Fb kavreistani oli tykännyt.

Niin kuin jo edellä mainitsin, päätin aloittaa lakon vasta Suomessa. Ne kaksi tammikuun ensimmäistä viikkoa tankkasin herkkuja sitten ihan urakalla, koska kohta en voinut syödä mitään. Fiksua? Ei kovin. Painoin Suomeen palatessani 73,4kg.
Nyt on 25 päivää takana ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: voin paremmin kuin koskaan. Mahasta on hävinnyt turvotus ja paino on tippunut 4,6 kg! Painan "enää" 68,8kg. Liikuntaa en ole harrastanut, syön täysin normaalisti, tavallista kotiruokaa. Juon kahvia maidolla ja sokerilla, teetä sokerilla ja hunajalla (yritän kyllä pärjätä pelkällä hunajalla jatkossa). Suklaata, sipsejä, jäätelöä, herkkupullia ja piirakoita - kaikkea, mikä luokitellaan herkuksi, en syö.

Enää olisi 17 päivää jäljellä. Mä luulen, että tässä kohin on parempi tehdä pysyvä elämäntapamuutos ja alkaa pitämään herkkupäiviä. Joka päivä "vähän" ei mun kohdalla tule koskaan toimimaan.


Miten on, maistuuko teillekin vähän liian paljon, hieman liian usein?


                                                             Karina

torstai 6. helmikuuta 2014

Flunssainen huippuviikko.

Mulle on tullut huono tapa kirjoitella postauksia word padilla koneelle ja unohtaa ne tekstit kansioon. Kun seuraavan kerran yritän katsella, jos siellä olisi jotain mielenkiintoista kesken, niin ajakohtaisuus on mennyttä ja teksti lentää roskakoriin.

Meillä on aika huippuviikko takana, vaikkakin ollaan oltu sunnuntaina lähtien kahdestaan ja Olivian flunssa uusiutui heti alkuviikosta. Räkää valuu ja yskä tuntuu olen karhea ja kivulias. Niina tuli poikasensa kanssa meille tiistaina yökylään (omalla vastuulla!) ja tänään sainkin kuulla, että kirkasta räkää nyt sielläkin. Harmi, en ois uskonu, että tarttuu, mut toisaalta, antoihan M aika mojovan lähtöpusun Olivialle :)

Meillä oli äärimmäisen mukavaa äiti-lapsi aikaa. Lapset eivät vielä sulassa sovussa osanneet ihan aina leikkiä, mutta jollain tavalla leikkivät kuitenkin. Sama lelu oli tottakai aina pop ja ruokapöydässä vaihdettiin niin leivänpalasia kuin lusikoita ja maissinaksuja. 

Käytiin porukalla kalatukusta ostamassa kuhafileet, paistettiin ne voissa ja syötiin perunamuusin ja salaatin kera. Lasten nukahdettua saunottiin ja vietettiin äitien iltaa :) Oli todella mukavaa.Tälläisiä yön yli kestäviä vierailuja lasten kanssa tulisi harrastaa enemmän.

Eilen haettiin postista Polarn O. Pyretin paketti, mutta sovitukseen asti eivät vaatteet ole vielä päässeet, sen verran räkäinen on ton neidin nenä vaikka kuinka sitä pyyhkisi minuutin välein. Mutta ihania vaatteita, en voi kieltää! Ja tuntuvat hyvänlaatuisilta.

Vauvajumppa jätettiin räkätaudin vuoksi välistä. Kivempi muille ;)

Tänään ollaan vietetty perinteistä kotipäivää. Olen laittanut ruokaa, lämmittänyt uunia ja leikkinyt Olivian kanssa. Ihanan rentoa ja kiireetöntä. 

Ihan niinkuin Thaimaassakin oli...ikävä lämpöön.


Karina

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tripp Trappin loukussa.

Tekeekö teidänkin trippträppiläiset tätä?



Ensin työnnetään yksi käsi sinne, sitten toinen.
Alkaa "yhyy" valitus ja ollaan "loukussa".

Heti kun nappaan kameran käteen ottaakseni kuvan kahlitusta lapsestani, kädet luiskahtaa pois.


On ne niin hassuja <3

Tehdäänkö muissa Tripp Trappeissa samaa?

Buzzador: Watson.

Pääsin muutama viikko sitten  Buzzadorin Watson kampanjaan. 

Nyt olisi korkea aika kertoa, mitä mieltä Minä siitä olen.

Ensiksi lyhyt kuvaus Watsonista heidän omilta sivuiltaan:

Voit tallentaa haluamasi peruskanavat kaikkine ohjelmineen kahden viikon ajalta. Tämän lisäksi voit tallentaa rajattomasti ohjelmaa peruskanavilta puoleksi vuodeksi. Tietenkin voit katsoa myös live-tv:tä palvelun kautta. Voit käyttää Watsonia eri laitteilla samoilla tunnuksilla. Älypuhelinten ja tablettien osalta Watson toimii Android- ja IOS-laitteissa. Watson toimii kotona langattomassa lähiverkossa (WLAN). Matkaviestintäverkoissa voit selata ohjelmaopasta ja tallentaa, mutta ohjelmia ei voi katsoa. Parhaan mahdollisen käyttökokemuksen takaamiseksi suosittelemme vähintään 10 Mbit/s verkkoyhteyttä palvelun käyttöön. 

Palvelu maksaa 9,90 €/kk. Pääset tutustumaan palveluun kuukauden ajan veloituksetta.

Live-tv:n ja tallennusten lisäksi, voit vuokrata Makuunin leffoja suoraan tabletillesi tai vaikka puhelimeen.  Ja ostaa maksullisia kanavia. 

Kätevää? Vai turhaa?

Latasin ilmaisen Watson sovelluksen sekä iphone 5S:lle että iPadiin. 
Puhelimella avatessa, saa ensin odottaa noin 15 sekuntia, että palvelu aukeaa. Minunlaiselle hätähousulle, se tuntuu kamalan pitkältä ajalta. Langattomassa yhteydessäkään ei pitäisi olla häikkää ja netti toimii muuten todella nopeasti.

Aloitussivu ja sivut muutenkin näyttävät yksinkertaisilta:



                                                    Ohjelmien laatu on erinomainen:




Minä olen kiireinen kotiäiti, joka katsoo telkkaria hyvin vähän, valehtelematta ehkä 3 tuntia viikossa. Ja sekin täyttyy yleensä lauantaisin, kun katsotaan Putousta ja ehkä elokuva. 

Sovellushan toimii vain langattomassa verkossa. Eli kotona. No, meillä on 50 tuumainen äly-tv, löytyy Apple tv, Elisan viihde, mahdollisuus tallentaa ohjelmia puoleksi vuodeksi. On olemassa Katsomo, Ruutu, Yle-areena. Mmm.. miksi ihmeessä maksaisin 10 euroa kuukaudessa siitä, että voin tihrustaa Viikingeitä pieneltä iPhonen näytöltä? Toki ohelmia voi katsoa myös selaimen välityksellä, liittää läppäri hdmi piuhalla telkkariin, mutta miksi tälläinen vaiva? (Tai tilata 99 euron arvoisen Watson tikun, jonka voi laittaa suoraan televisioon, silloin ei tarvita digiboksia ollenkaan ja ohjelmia voi tallentaa rajattomasti puoleksi vuodeksi).

Tämän muutaman viikon aikana, mitä minulla on tunnukset olleet palveluun, olen testimielessä katsonut ohjelmia vain hyvin vähän aikaa puhelmimesta. Ei se vaan tunnu kätevältä maata sängyssä napit korvissa ja väsyttää toista kättä pitämällä puhelinta yllä. 

Kenelle palvelu sopii minun mielestäni?

  • henkilöille, joilla ei ole tallentavaa digiboksia
  • henkilöille, jotka tykkää katsoa ohjelmia siellä missä haluaa, esim keittiön pöydän ääressä, eli ei ole sidottu juuri siihen huoneeseen, missä telkkari sattuu olemaan
  • henkilöille, joilla on ylimääräistä rahaa sijoittaa tv-palveluita puhelimeen ja padiin, ihan vaan varulta, jos vaikka vessareissu kestää pidempään ja haluaa katsoa Salkkarit samalla.
  • opiskelijalle, jolla ei ole telkkaria kämpässään
Kenelle palvelu minun mielestäni ei sovi?

  • Minulle.
  • Tallentavan boksin omaaville
  • Ihmisille, jotka ei vät muutenkaan katso telkkaria kovin usein
Jos palvelu toimisi missä vain ja ohjemat voisi tallentaa vaikka laitteen muistiin, olisi asia ihan eri. Silloin voisin jopa harkita Watsonia. Nyt se on valitettavasti minulle täysin turha. Aion toki käyttää kampanjan etuni, sillä buzzadorit saivat kolme Makuunin leffakoodia, nyt pitäisi valita, mitkä leffat katsotaan! :)

Mikä on sinun kokemuksesi? Onko Watson ennestään tuttu tai voisitko harkita käyttäväsi Watsonia?


ps. Buzzadoriksi voi liittyä kuka tahansa, se ei ole vain bloggaajien juttu. 

 Lähettämällä sähköpostiviestien, jossa on teksti "Finland chard87", osoitteeseen register@buzzador.com , pääset mukaan!


                                                                 Karina




maanantai 3. helmikuuta 2014

Kun haaveet muuttuvat todeksi - Facebookissa!

Tsädää, nyt blogista voi tykätä myös Facebookissa!


https://www.facebook.com/kunhaaveetmuuttuvattodeksi

En ole koskaan aikaisemmin luonut sivua tai ryhmää, joten pahoittelen alkeellisuutta, parantelen koko ajan! :)

Saa siis tykätä!


Karina

Thaimaa special: Maitojauheet ja vauvansoseet kaupasta, osa 2

Ensimmäiseen vauvanruokia Thaimaassa käsittelevään postaukseen pääset tästä.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, eka postaus kertoo Tesco Lotuksen valikoimasta.

Tässä kerron ostoskeskuksen Central Festivalin omasta ruokakaupasta Festival Food hallista (G-kerroksessa), joka sijaitsee Pattayalla. Festival keskuksia on myös muualla Thaimaassa, kauppoihin kannattaakin tutustua heidän kotisivuillaan: http://www.centralfoodhall.com/en/index.html



                                                  Kuva Festivalin kotisivuilta.

Foodhall on aivan mahtava ruokakauppa, sieltä löytyy kaikkea mahdollista, mitä et muualta välttämättä löydä. Mutta. Vauvaruokien kohdalla, se toi suuren pettymyksen. Valikoima oli todella suppea, ehkä jopa suppeampi kun Lotuksen!


Tässä siis hylly kokonaisuudessaan. Maitojauheita oli tuttuun tapaan pitkä litania, niitä en lähde enää tässä erittelemään, niitä sieltä kyllä löytyy, niin Lotuksessa kun jokaisesa 7elevenissa ja FamilyMartissa. Soseita ei taas saa noista pikkukaupoista! Puuroja löytyi myöskin niitä samoja. Soseita lähemmin:


Kaikki soseet on 6+kk

Lihasoseita löytyi Festivalin Foodhallista tasan yksi: Heinzin kanaa & kasvisrisottoa, 8+kk.




Löydettyäni vauvakeksejä, ajattelin ostaa Olivialle "maissinaksuja" tai vastaavia:


Onneksi maistoin niitä, ennen kuin annoin Olivialle. Eihän ne mitään maissia tai vauvakeksiä ollut! Makeita, imeliä ja sisälsivät makeaa kondesoitua maitoa! Jäi keksit O:lle antamatta. Kahvipöydässä ne sitten hävisikin aikuisten suihin.

Erikoinen löytö oli myöskin vauvalle tarkoitettu vesi. Eli jos ei halua antaa tavallista pullovettä eikä ole mahdollisuutta keittää vettä, niin voi ostaa suoraan vauvalle tarkoitettua ylihintaista vettä:


Litrahinta on siis 2 euroa näillä. Vertauksen vuoksi, puolen litran vesipullo maksaa 7 bathia.


Olen saanut muutaman sähköpostin lukijoiltani, jotka ovat matkaamassa lähiaikoina Thaimaahan, on kyselty vinkkejä, ruokia, matkustamisesta jne. Vastaan näihin mielelläni, joten jos et kommenttiboksiin halua kysymystä laittaa, niin lähetä minulle sähköpostia

karinakamarainen@msn.com

Karina

EDIT. Lisään tähän lukijan kommentin, jotta varmasti huomaatte tämän!

Mä kävin ruokakaupat läpi Pattayalla ja sieltä saa ihan hyvin soseet. Peachyltä löytyi lohta ja ruskea riisiä, kana ja maissikeittoa ja sitten yksi kana annos vielä. Sen lisäksi löytyi just tuo kana ja risotto heinzilta. Näitä kaikki samat löysin Best supermarketista ja sitten tuolta central festivalin ruokakaupasta. Peachyltä ei vielä viime vuonna löytynyt muuta kun nuo kasvis soseet mutta nyt on kyllä nuo liha soseetkin saatavilla

Kiitokset siis aktiiviselle lukijalle vaivannäöstä!!