torstai 29. toukokuuta 2014

Milloin taapero isojen sänkyyn?

Yhden lapsen äitinä sitä oppii koko ajan uutta. Mieleen alkaa tulemaan asioita,
joita aikaisemmin ei todellakaan tarvinnut miettiä ja nyt niistä pitäisikin tietää?

No, minä en tiedä, joten ajattelenpa ääneen. 

Milloin taapero siirretään tavalliseen sänkyyn?

Mä luulen, että olen etuajassa tämän pohdinnan kanssa, toivottavasti en nyt ainakaan myöhässä!
Omalla maalaisjärjellä ajateltuna, voisin kuvitella, että noin kahden vuoden ikäisenä? Tai sitten kun joskus toinen lapsi tulee taloon ja pinnasänky siirtyy pienemmälle?

Mikään kiire meillähän ei ole, sillä Olivia nukkuu pinnasängyssään hyvin hienosti 21-05 välisen ajan. Raskaanakaan en vielä ole, joten sänkyä ei kukaan ole vielä viemässä.

Remonttiakaan ei vielä pystytä talossa tekemään, joten sisustustakaan ei olla mietitty vielä ollenkaan. Ei huoneiden eikä Oliviankaan huoneen. Jos tämä nykyinen huone edes tulee olemaan Olivian. Todennäköisesti Olivia tulee parin vuoden päästä siirtymään meidän makkariin, vauva nr 2 Olivian nykyiseen makkariin ja me alakertaan. Mutta siihen on vielä pitkä aika.

Ellei satuta lotossa voittamaan.

Selailin kuitenkin sänkyjä ja tässä muutamia pomintoja ja mietteitä:

Kuva

Tämä olisi varmasti aika turvallinen vaihtoehto, jos siirtää hyvin pienenä jo omaan sänkyynsä.
Tavallaan tykkään tästä ja sit mulle tulee samalla mieleen kanahäkki.. eli en ehkä tykkääkään.

Kuva

Viktoria sänky on mun mielestä ihana. Perusklassinen, jatkettava, laidoilla ja päädyillä...mutta hintava (329e).

Kuva

Keiju-sänky on valloittavan ihana. Tässä näkee varmasti kauniita prinsessaunia <3
Päädyt, laidat ja tavaroiden säilytyslaatikko ovat suuri plussa! Miten ois kätevää säilyttää siellä tärkeitä juttuja :) Hintahan tässäkin on ihan hyvä, päälle 200 euroa. 

En yhtään tiedä minkä hintaista sänkyä ollaan valmiita ostamaan, sillä ei olla miehen kanssa keskusteltu vielä asiasta, mutta mieheni tuntien, haaveilen ihan turhaan tälläisistä kauniista ja uusista yksilöistä. 
Sänkyä ostaessamme löydämme itsemme ihan varmuudella tori.fi:n sivuilta.

Eikä siinäkään ole tietenkään mitään pahaa, olihan nykyinenkin pinnasänky aivan huippulöytö! Siitähän ei ollut kuvaa ja se oli osissa 10 vuotta varastossa ollut, mutta kannatti käydä katsomassa, saatiin viidelläkympillä juuri se unelmapinnis, joka haluttiin. Ja vielä täysin oikean värisenä.

IKEA:n lastensängyt eivät minuun oikein kolahtaneet. 

Jos näistä kuvista nyt jotain yhteistä haluaa löytää, niin taidan haluta Olivialle

*valkoisen
*laidallisen
*päädyllisen

kauniin sängyn. Tavaralaatikko on ehkä joo/ei.

Yritäpä nyt saada musta selvää! ;)

Milloin teidän napero on siirtynyt/siirtyy isojen sänkyyn?



maanantai 26. toukokuuta 2014

Ikäkriisi(kö)? Melkein kolkyt.

Mulla oli eilen synttärit. Ja kävimme eilen ystäviemme lapsen 1-vuotis synttäreillä. 
Suurin osa kuvista on sieltä.


Miten sitä pienenä odottikaan syntymäpäiväänsä! Mulle synttärit oli yhtä kuin koulu melkein loppu,  kesä alkamassa ja lahjojen saantia.

Melkein kaikki on pysynyt samana, paitsi koulujen loppuminen tottakai, mutta se suurin asia on muuttunut. 

Niitä synttäreitä ei enää odota samalla tavalla.


Kun ajattelin lukua, vuosia, joita täytin, tajusin täyttäväni kolmen vuoden päästä kolmekymmentä. 
Siitä kymmenen vuoden päästä neljäkymmentä.
Ja siitä kymmenen vuoden päästä viisikymmentä. 


Kaukaa haettuja nämä luvut, i know. Mutta minusta tuntuu kamalalta olla 27 vuotias. Melkein kolkyt! 
Miksi se 30 on niin ISO juttu? Ihan sama parikymppinen Karinahan minussa vieläkin asuu? 
Vai asuuko?

Kun äsken luettelin, mitä olen 13 vuoden päästä, voisin miettiä myös taaksepäin, mitä minulle on tapahtunut viimeisen 13 vuoden aikana. 

PALJON.
 13 vuotta sitten olin 14 vuoden ikäinen teini. Asuin vielä Eestissä eikä mistään ollut mitään tietoa. Olin ihastunut koulumme radion dj:hin ja kuvittelin olevani coolimpiakin coolimpi.

Nyt olen aikuinen, vaimo, äiti, kouluttautunut ja itsenäinen. Itse asiassa nyt olen aika cool ;)


Miksi siis murehtia seuraavaa 13 vuotta? Silloinhan tästä sinimekkoisesta tytöstä tulee samanikäinen kuin minä olin 13 vuotta sitten. Ja siihen on vielä pitkä aika.

Nauttikaamme siis juuri siitä iästä, mitä olemme juuri nyt!

Paljon onnea Minä <3


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

14 kk ilman tuttia.

Ennen Olivian syntymää emme olleet ajatelleet tuttiasiaa oikeastaan millään tavalla.

Tutteja oli hankittuna muutama, mutta esim sairaalakassiin sellaista en muistanut edes pakata!
Kun pieni lapsukainen sitten syntyi, olin hänestä niin haltioissani, että halusin pitää hänet koko ajan mahdollisimman lähellä ja tarjota hänelle rintaa, aina kun hän sitä halusi.

No, näin humoristisesti voisin todeta tähän, että 14 kuukautta myöhemmin olen edelleen samassa tilanteessa.

Meillä kasvaa tissiapina.

Muutaman viikon ikäinen tissiapina. 


Mutta takaisin tutteihin. En ollut oikein perehtynyt tutteihin enkä siinä alkuhuumassa edes tajunnut tarjota Olivialle tuttia. Hän kun oli rauhallinen ja vähän itkevä alusta alkaen. Sairaalassakaan ei tuttia tarjottu ja koko tutti unohtui kokonaan. Olihan mulla aidot nahkaiset tutit rintsikoissani.

Ajatus täysin tutittomasta lapsesta tuntui kuitenkin vähän oudolta ja varmaan myös kuulostikin oudolta, sillä moni oli ihmeissään, ettei meillä tuttia käytetty.

Miten selviätte kaupassa?
Entäs autossa?
Annatko sitten sitä tissiä sille KOKO ajan?
Eikö ois vaan helpompaa antaa tutti?
No, kohta se alkaa imeskelemään peukolaan ja SIITÄ SE vasta vaikeaa on päästä eroon.
Ai, eikö teillä ole tuttia?

Paljon erilaisia kysymyksiä ja ohjeita tuli korvista sisään ja ulos. 

Hyvin me selvittiin kaupassa, ja autossa. Juu, annoin tissiä kun hän sitä halusi (ja juu, annan edelleen), ei olisi helpompaa vaan antaa tutti, ja ei, Olivia ei koskaan imeskellyt peukaloaan. Ei, meillä ei ole tuttia.

Yritinhän minä silloin tällöin hänelle tuttia tarjota, mutta se loukkantunut itku sai Olivian kakomaan ja työntämään tutin ulos. Ostin sitten erilaisia vaihtoehtoja ja tarjosin niitä silloin tällöin, mutta ei se ollut Olivian juttu. Enemmänkin hän niillä alkoi leikkimään ja pitämään tuttia väärinpäin suussa.

Tutti ei siis kelvannutkaan koskaan ja jossain vaiheessa en edes tarjonnut enää. Paitsi aprillipäivänä laitoin Ollille tutin suuhun ja soitin Facetime puhelun vanhemmilleni, sanoin, että Olivia alkoi nyt syömään tuttia eikä päästä siitä eroon. Äiti tajusi pilan heti, mutta isä ihan kiivastui "jumalauta, nyt se tutti pois suusta, ei sitä enää vuoden ikäiselle tarvii laittaa". Nauratti hieman.

Toiset puhuu kovasta imuntarpeesta ja toiset väittää, että vauvat kyllä pärjää ilman tuttiakin, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Arvostelematta ketään, olen  kuitenkin itsekin sitä mieltä, että tutti ei ole välttämättömyys. Vauvathan itkee välillä, mitä sitten? Ei sitä tuttia tarvii koko ajan tunkea lapsen suuhun..

Järkytyin muutama viikko sitten kaupassa, kun näin erään perheen ostoksilla. Lapsi oli noin Olivian ikäinen ja istui nätisti rattaissa. Osoitteli tavaroita ja yritti muutaman kerran sanoa käkkää, tätttää. Jäi vaan raukalla yritykseksi, sillä hänen äitinsä tunki hänelle tutin samantien suuhun! Siis vain sen takia, että toinen halusi kertoa mielenkiintoisen jutun?! Pisti ihan vihaksi.

Meillä lapsi saa jutella ja kehittää sanavarastoaan, äänteitä ja omaa puhetta. Jos harmittaa, saa itkeä, jos naurattaa saa nauraa. 

Mulla ois tästä aiheesta ihan mielipidekirjoitukseen asti asiaa, mutta yritän pitää tekstin neutraalina, sillä tarkoitus on vain kertoa Olivian tutittomuudesta, ei arvostella muiden tapoja. Taisin tosin jo epäonnistua..

Miten teillä menetellään, kelpasiko tutti heti alusta? Vai myöhemmin? Entäs nyt, onko tutti vielä kuvioissa ja myönnättekö olevanne samanlaisia lastenne hiljentäjiä esim julkisilla paikoilla? 

Ikuisuusjuttujahan tämä tuttiasiat on, varsinkin äitien keskuudessa!

Karina

tiistai 20. toukokuuta 2014

Viikonloppu kuvina: Helsinkiä, Robbie Williamsin keikka ja ystäviä.

Helsinki-viikonloppu ja Robbie Williamsin keikka ovat nyt onnellisesti ohi. Järkkärin raahasin mukanani, mutten muistanut sitä edelleenkään käyttää, joten kuvat ovat iphonen kätköistä:

Lauantaiaamu alkoi kauniissa aurinkoisessa säässä Arabianrannassa lenkillä!


9km taittui nopeasti ja nälkä kasvoi askel askelleelta. Aamiainen tuli nautittua sekin ulkona, parvekkeella.


Ei niin erikoista gourmeeta, mutta lähtipähän näläkä!

Aktiivinen aamu piti tottakai palkita kylmällä kuivalla omenasiiderillä Lasipalatsin terassilla, 


jonka jälkeen oli rennompaa mennä shoppailemaan


ja siitä taas isolla nälällä Amarilloon.



Lauantai-ilta viihdyttiin ystäviemme seurassa, syöden taas lisää. Pulled porkia, perunoita, salaatteja yms. Kaikkea niin hyvää, ettei kuvaakaan ehtinyt ottamaan! Pyörähdettiin myös lähipubissa, oisko ollu Oljenkorsi? Mutta oli kyllä niiin surkea mesta, että päätettiin lähetä miehen kanssa ajoissa (01.30) nukkumaan. Hyvä niin! :)


Sunnuntaina ei sit ollu ihan niin kiva aamu, kun tukka oli vähän kipeä ja pissittikin koko ajan. Olin ihan varma, että virtstientulehdushan siellä, kun tuli edelliseänä iltana istuttua ties missä kallioilla välilä. Onneksi meni suht nopeasti ohi. Ei siis varmaan ollut tulehdus.

Puolen päivän jälkeen suuntasimme (yllättäen, taas) syömään, Kamppiin ja sieltä Sokos Hotel Presidenttiin laittautumaan ja katsomaan Suomen surkeata peliä. 

Minusta tuli tämännäköinen tunnin sutimisen ja suoristamisen jälkeen.


Olin omasta mielestäni tarpeeksi rock.


Macin kautta, euron juustot kädessä, käveltiin rautatieasemalle ja noustiin seuravaaksi lähtevään junaan. Pasilassa suunnattiin tänne:



Ja illan isäntänä toimikin itse ROBBIE WILLIAMS


On se kyllä hurmaava huumorimies <3 

Keikka miellytti meitä kovasti ja Robbie, se vaan on yhtä ihana, kuin oli jo Take Thatin aikaan! Charmikas!

Keikan jälkeen mentiin suoraan nukkumaan, jotta aamulla pienen aamupalan kautta ajamaan kotiin <3


Sanoinkuvaamattoman upea viikonloppu takana. Ikävä Oliviaa kohtaan oli julmettuman suuri ja itkuilta en välttynyt, mutta oli se sen arvoista. Parisuhdekin kukoistaa taas. Viimeksi ollaan oltu kahdestaan silloin joulukuussa, kun käytiin häämatkalla, joten kivaa oli kyllä pitkästä aikaa <3

Mutta AH niin ihanaa oli tulla myös KOTIIN, jonne saatiin tänään myös ihana Niina lapsensa kanssa kylään. On ne lapset vaan niin suloisia yhdessä



Karina

torstai 15. toukokuuta 2014

Laihduin 8 kg 5 kuukaudessa.

"Laihdutusprojektini" on näillä näkymin tullut vihdoin tiensä päähän.
Vaikkei niitä vaa´an lukemia pitäisikään katsoa, olen viimein saanut katsoa itselleni mieluisia lukuja.
Kun ensimmäinen lukupari on 65, ei pilkun jälkeen olevalla luvulla ole niin merkitystä. 

Eilen painoin 65,4 kg, tänä aamuna vaaka näytti 65,1kg.



5kk ja -8,3kg.



Olen sanaton. Ja tyytyväinen. 

En voi kehua päässeni tähän kuntoon noudattamalla Fitmom kurssin ohjeita. En voi kehua käyneeni joka päivä salilla ja jättäneeni herkut pois. Mutta yhden asian olen jättänyt pois ja luulen, että tällä on ollut suuri merkitys tässä painonlaskussa.

Jätin nimittiän noin kuukausi sitten vilja- ja vehnätuotteet pois ruokavaliostani. Olen syönyt pelkästään kauraa ja riisiä/perunoita. Myöskään ruistuotteita en ole syönyt muutamaan kuukauteen. Ja nyt puhun vain leivistä ja pastasta. Esim. äitienpäivänkakku sisälsi vehnäjauhoja, ihan niin tarkka en ole asian kanssa.

 Miksi?

Jatkuva mahan turvotus, ilmavaivat, kipeä maha. Ilmavaivojen takia jäi ruis jo ajat sitten pois, mutta nyt yhdistin turvonneen ilmapallomahan viljaan ja vehnään ja päätin kokeilla vain kauraa. Ja se toimi! Mahani ei turpoa enää, ilmavaivat ovat huomattavasti helpottaneet ja jos lasketaan yks plus yks, niin painokin lähti mukavasti laskuun muutoksen myötä!

Kauraleipiäkin on erilaisia eikä niihin tylsisty. Torinolta löytyy kaurapastaa. Riisi ja peruna on mulle ok. Hurjaa, että näinkin pienellä ruokavaliomuutoksella voi saada näinkin suuria muutoksia aikaan!
Olen painanut 65 kg viimeksi 10 vuotta sitten 17-vuotiaana. 

Nythän se työ vasta alkaa, miten saan painon myös pysymään tässä luvussa!!


On kiva lähteä viettämään viikonloppua Helsinkiin näin "kevyenä"! :)

T. Karina, 176 cm & 65 kg

tiistai 13. toukokuuta 2014

Äitienpäivä.

Vietin monen muun äidin lailla sunnuntaina äitienpäivää.

Minulle se oli "jo" toinen, vaikka Olivia vasta reilun vuoden ikäinen onkin.
Kun viime vuonna äitienpäivää juhlittiin isolla porukalla meillä kotona, niin tänä vuonna olin Olivian kanssa vanhempieni luona ja juhlapäivää vietettiin siellä.

Mieheni ei valitettavasti töidensä takia pääsenyt paikalle, mutta lahjan oli kuitenkin hankinnut ja laittoikin minulle siitä kuvaa.

Kyl hän vaan tuntee vaimonsa <3


Sain pitkään haaveilemani Michael Korsin lompakon, jota olenkin hiplaillut nyt koko illan.

Materialisti-Karina on onnessaan.

Äitienpäivän kunniksi leivoin Charlotte russe kakun, joka maistui kyllä paremmalta, mitä kuvassa näyttää!



Olivia ei kakkua saanut, mutta mansikoita ja vadelmia senkin edestä.

Piristääkseni itseäni, ostin ruusun itselleni, "Olivialta" minulle.


Mukavaa on ollut lukea myös muiden äitienpäivän postauksia, kiva, että niin moni viettää päivää ja panostaa siihen! Seuraavia juhlapäiviä odotellessa:)

Karina

Sehän laskee!

Yleensä avaudun painostani negatiivisessa mielessä - junnaa paikoillaan, ei laske, nousee.

Tänään kävin pitkästä aikaa vaa'alla ja olin pyörtyä. 66,2kg. Keskellä päivää! 

Sehän on 7,2kg vähemmän kuin tammikuussa. Wouw.

Odotan jo innolla huomista aamupainoa!

Fitmom postaus tulossa hieman myöhemmin, nyt oli pakko jakaa tämä tieto teidän kanssanne :D

Ollaan muuten jo kotona, Olivian kanssa kahdestaan, mies on taas työmatkalla, palaa onneksi huomenna :)

Yritän kirjoitella illasta enemmän, pus :)

Mites muitten painonpudotus on sujunut? Sarkku, Iina Mau, Petra jne? 

maanantai 12. toukokuuta 2014

Huomenna kotiin.

Me lähdetään huomenna jo takaisin kotiin - näin nopeasti aika on taas mennyt.

Käytiin aamulla Kuopiossa tekemässä pieni shoppailukierros, ostin siistit mustat ei caprit eikä pitkät vaan ne "liian lyhyet" housut (mitä ne on?) tulevia promokeikkoja varten eli ns työhousut, merimieshenkisen paidan ja aivan upean syys/kevät kevyen toppatakin. Biletoppia menin siis etsimään...

Odotan viikonloppua innolla, sillä meillä on tiedossa parisuhdeaikaa. Ollaan viimeksi käyty kahdestaan jossakin tammikuun alussa eli viikonloppu on todella odotettu. Mennään Helsinkiin, ystäväni illalliskutsuille ja Robbie Williamsin keikalle. Tiedossa on ystäviä, juhlia, brunssia, hotelliyö ja shoppailua. Voisiko toivoa enempää?

Olivia jää kotiin, mun äiti tulee meille viikonlopuksi, joten ei hätää :)

Olivia onkin varsinainen mummin tyttö, ei ole mun seura taaskaan pariin päivään kelvannut, kun roikkuu koko ajan mummin lahkeessa :) väsyneenä vaan kiipeä mun syliin eikä halua minnekään muualle, ihana tissiapina.

Huomenna on kuitenkin pakko palata kotiin, sillä viikolla on tiedossa kyläilyjä ja mulla on tulkkauskeikakin perjantaina. 

Saa nähdä,millon ehdin taas kirjoittelemaan :/



Viime lauantaina tein Kuopion Ikeassa Vitamin Well Driven promon, oli ihanan lyhyt 4 tunnin keikka! 

Kiva olla kyllä töissä joka viikko muutamana päivänä, se heijastuu positiivisesti omaan jaksamiseen kotona!



Nyt unille, öitä! 


torstai 8. toukokuuta 2014

MY iMenso.

Sain Kultajouselta kutsun osallistua mammabloggareille tarkoitettuun MY iMenso-medaljonki kilpailuun.

MY iMenso korubrändinä oli minulle ennestään tuntematon, mutta otettuani asiasta selvää ja nähtyäni palkinnoksi annettavan medaljongin, ihastuin samantien. (Harmi kun en saa kuvaa tähän!)

Kansainvälinen MY iMenso - korubrändi rantautui Suomeen elokuussa 2013. MY iMenso-medaljonki koostuu ketjusta, kehyksestä sekä 1-4 riipuslaatasta, jotka voi valita 150 tuotteen valikoimasta. Medaljonkien ketjut ja kehykset ovat aitoa hopeaa, ja niitä löytyy hopean, kelta- tai punakullatun värisinä. Vaihtoehtoisesti ketjuksi voi valita makeanveden helmistä valmistetun helmikaulaketjun.
MY iMenso- valikoiman hintahaitari on 8,95-109,95 euroa, joten medaljongin hinta muodostuu siinä käytettävien materiaalien mukaan. koruvalikoima on saatavilla Suomessa Kultajousi- myymälöistä kautta maan sekä Kultajousen verkkokaupasta.

Kilpailun ideana on miettiä koruun sopiva kaunis mietelause, joka voi olla rakkaudentunnustus, lapselta kuultu lausahdus tai muuten itselle tärkeä sanonta. 

Kilpailun voittaja saa palkinnoksi MY iMenso -medaljongin, jonka toista puolta koristaa herkkä äiti-lapsi-laatta. Toiselle puolella kaiverretaan voittajan oma mietelause.

Olenkin nyt miettinyt pää kipeänä omaa mietelausettani. Mielessä on jo muutama, mutta minkä niistä lähetän, on itselleni täysi arvoitus. Kilpailuaikaa on onneksi 12.5 asti, eli pienen hetken ehdin vielä miettimään ja muotoilemaan lauseen juuri minulle täydelliseksi.

Olisi huippua voittaa tämä kilpailu, sillä koru on oikeasti todella uniikki, erittäin kaunis ja vieläpä arvokaskin (n.290euroa).

Ovatko MY iMenson korut teille ennestään tuttuja? Omistaako joku kenties jo sellaisen?

Koska kilpailun säännöt mahdollistavat myös vinkkien kyselyn lukijoilta, kysynkin teiltä apua, mikä lause olisi teidän mielestä ihana, täydellinen äiti-lapsi-laattaan? Vinkin antaminen tarkoittaa sitä, että saan käyttää lausettasi kilpailussa, joten en julkaise vinkkejä ennen 12.5 ;) 

Kiitollinen kuitenkin mahdollisista lauseista olen <3

Lähteet: http://www.kultajousi.fi/fi/info/my-imenso

Kultajousen MY iMenson valikoimaan pääset tutustumaan täältä.

PS! Kirjoitatko sinäkin mammablogia ja haluaisit osallistua tähän kilpailuun?
Tässä kilpailun säännöt:


1. Kilpailuu on avoin “mammabloggareille”
2. Bloggaaja sitoutuu esittelemään kilpailun omassa blogissaan
3. Bloggaaja saa kysellä ideoita ja vinkkejä lukijoiltaan
4. Kilpailuajan päätyttyä Kultajousen raati valitsee kilpailun voittajan. Voittajalle
ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja palkintokoru postitetaan kotiosoitteeseen.

Oman mietelauseesi voit lähettää osoitteeseen: maria.forsstrom@paloma.fi.

Onnea kilpailuun! :)

Karina



tiistai 6. toukokuuta 2014

Vapputunnelmia jälkijunassa.

Kevät on tullut niin pikavauhtia, etten ole pysynyt ollenkaan mukana.
Vappukin tuli ja meni.



Me käytiin Olivian kanssa meidän oman kuntamme vapputapahtumassa torilla.

Yleensä, kun siellä on jotkut markkinat tai vastaavaat, on paikka ihan autio. Tällä kertaa en meinannut uskoa silmiäni, näytti siltä, että koko kylä oli kokoontunut torille!


Olivia törmäsi myös kaveriinsa, jonka kanssa tepasteli hetken :)


Oliviahan osaa siis nykyään jo kävellä! Niin sisällä kuin ulkona. On jäänyt päivittämättä tämä suuri askel, mutta kerron kyllä tästä lisää.

Itselleni vappupallotraditio on täysin tuntematon, mutta Olivialle ajattelin sellaisen kehittää. Eli vappupallo oli ostettava:



Söpöhän se on. 10 euron foliokappale..

Mutta katsokaa nyt tätä tulevaa ylioppilasta, pitihän tuolle söpöliinille pallo ostaa :D


Kun Vappu on takana, tuntuu myös kevät olevan jo ohi. Enää viikko äitienpäivään, alle kaksi viikkoa Robbie Williamsin keikkaan, tasan 19 päivää synttäreihin ja noin kolme viikkoa KESÄÄN. 

Ihanaa, mutta samalla pelottavaa. Aika tuntuu kuluvan liian nopeasti.

Robbie Williamsin keikkahehkutusta tulossa lähipäivinä ;) Onko muita menijöitä?

Karina

maanantai 5. toukokuuta 2014

Uudet hiukset.

Kävin viime viikolla kampaajalla elvyttämässä hiuksiani.

Sanoin kampaajalle heti, että kaikki huonot saa leikata, antaa vaan mennä niin paljon kuin on tarvis. ONNEKSI, hiukset lyheni todella vähän. 

Pitkästä kampaamotauosta huolimatta, hiukseni olivat onnistuneet säilymään suhteellisen hyvinä. Yllättävää, sillä yleensä menetän lähes 10 cm edestä hiusta.


Lopputulos miellytti silmääni paikanpäällä.. mutta jo kotona huomasin raitojeni olevan liian kellertäviä. Varsinkin etupuolelta, josta en nyt julkaise kuvaa..

Laitoinkin jo kampaajalleni viestiä, että korjauksia on tehtävä, on se etutukka liian keltainen, ei sitä voi mitenkäänpäin katsoa olevan vaalea.

Mun luottamus suomalaisiin kampaamoihin on taas kerran saanut kolauksen. En tiedä johtuuko se eri aineista vai koulutuksesta vai mistä, mutta käydessäni Tallinnassa oman oikean kampaajani luona, en ole koskaan joutunut pettymään. Anja on AINA osannut tehdä minulle vaaleat raidat, jotka ovat vaaleita, ei keltaisia.

Korjausaika on mulla vasta 15.5, sillä aikaisemmin en Joensuuhun pääse. Näillä siis mennään siihen asti ja katsotaan sitten lopputulosta uudestaan :)

Oletteko te joutuneet "valittamaan" kampaajalle lopputuloksesta ja pyytäneet parannusta vai oletteko antaneet vaan olla ja vaihtaneet kampaamoa?

Mun mielestä on kampaajaa kohtaan reilua kertoa suoraan hänelle itselleen, jos ei ole tyytyväinen ja antaa hänen yrittää uudestaan pyrkiä siihen lopputulokseen, johon itse on tyytyväinen. Varsinkin, kun tietää, että tekijä kyllä on kyllä ammattitaitoinen ja persoonaltaan ihana :)

-Karina-

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kiireiset heipat, promoja ja väsymystä.

Miten mä oon väsynyt!

Eikä tähän tarvittu kun yksi pitkä työpäivä, heh. Huomenna uudestaan, hieman lyhyempänä vaan onneksi. 



Olin Sokoksella esittelemässä James Bond tuoksuja.



Kaupan päälle saa martinilasit,



Mies on lomalla ja oli luonnollisesti Olivian kanssa kotona koko päivän. Kaikki oli mennyt todella hyvin - ehkäpä liiankin hyvin? Nimittäin Olivia kyllä halusi mun syliin heti, kun tulin kotiin, mutta sen kiinnostus kohdistui enemmänkin mun paidan alle, heti kun maitonälkä oli sammutettu, neiti ilmoitti haluavansa takaisin isän luokse ja alkoi vilkuttamaan minulle tyyliin, hei hei, kiitti tissistä, voitkin nyt lähteä. 

Tulin hieman surulliseksi tästä :/
Toisaalta olen super iloinen, että isin kanssa on niiin ihanaa olla❤️

Huomenna onkin taas kiireinen päivä, kun olen klo 11-16 Sokoksella ja sen jälkeen kotiin pakkamaan. Me lähdetään Olivian kanssa reiluksi viikoksi Pohjois-Savoon mummilaan :) 

Seuraavan kerran kirjoittelenkin sieltä, mahtavaa viikonloppua kaikille!

Karina