torstai 17. heinäkuuta 2014

Arjen piristykset.

Arjen luksusta on:


Syödä ystävän tekemää maailman parasta kermaista ahventa,





nauttia aamupala aurinkoisella terassilla perheen kanssa,


uintireissut perheen kanssa,


ja tietysti kaikenlaiset MANSIKAT!! :)

torstai 10. heinäkuuta 2014

Olivian kuulumiset.

Niin paljon olen viime aikoina kirjoittanut itsestäni, että Olivian kuulumiset ovat jääneet.. Ikää alkaa olla melkein 1v 4kk.

Mitä Olivialle kuuluu?

- hänestä on tullut isin tyttö, koska äiti on koko ajan töissä

- tosin kukaan muu kun äiti ei kelpaa silloin kun äiti on kotona

- sanoja, joita neiti osaa:

Äiti
Ishä, isä
Anna
Ota
Ei
Kakka
Kukka
Kiitsh
Ouwehyvä 
Koti
Tässä
Tyttö
Hei
...+ehkä jotain muitakin, mutta eihän niitä muista, kun pitäisi ylös kirjoittaa!

- osaa pyydettäessä näyttää, missä on:

Silmät
Hiukset
Pää
Nenä
Korvat
Poski
Suu
Hampaat
Kieli
Kaula
Kädet
Sormet
Kynnet
Tissit (ei enää näytä minun omia)
Napa
Maha
Jalat
Varpaat
Pimpsi
Vaippa
Pylly

Koira sanoo: auh auh
Pylly tekee: phrrtruuu
Linnut sanoo: kar kaaar
Auto: trynntrynnn
Hevonen: ihaa

Tykkää kovasti laulamisesta ja osaa laittaa kaiuttimet, vahvistimen ja mikin itse päälle. Laulaa mikkiin mielellään. Osaa myös tanssia ja kävellä varpaillaan, pyöriä ja kävellä takaperin.

Tykkää keitoista todella paljon. Ja lihasta.
Sekä kalasta 



Nukkuu yöt yleensä 21-05, saa aamulla tissiä ja jatkaa unia noin seiskaan. Päivisin nukkuu yhdet noin kahden tunnin päikkärit, ulkona rattaissa.

Tissiä saa vain aamuisin, ellei todella kovasti vaadi jossain vaiheessa päivää, jos oon kotona. Juo Valion Luomu maitoa ja syö samaa ruokaa kuin me.

Suussa on edelleen vain 4 hammasta: 2 ylhäällä, 2 alhaalla.

Tykkää kölliä, halia ja pussailla.

On rohkea ja sosiaalinen, ottaa pienen alku-ujostelun jälkeen helposti kontaktia muihin aikuisiin ja lapsiin.

Tykkää leikkiä omassa keittiössä, Little People leluilla ja kasattavilla kupeilla ja laatikoilla. Myös palikkalaatikko on suuressa suosiossa. 

   Kahvia ja nakkia äidille, lautaselle tarjoiltuna!



Saippukuplat on IN ja osaa puhaltaa niitä itse.

Jos Olivia saisi valita, niin päässä olisi aina Polarn o. Pyretin pipo ja  jalassa kumpparit. Niin sisällä kuin ulkona. 



Osaa olla vaativa ja omaa tahtoa löytyy kovasti. Ilmoittaa kyllä, jos ei jostain pidä.. Krokotiilinkyyneleet ja spagettiraivarit on jo pari kertaa nähty.

Ja tässä vielä kuva minusta vuoden ikäsenä! :)




keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mieluummin töissä.

Huh hellettä!

Ei ihan heti uskoisi, että ihminen, joka oli talvella 10 viikkoa Thaimaassa, valittaisi kuumuudesta. Mutta minä valitan. En vaan tykkää yhtään! Päivisin - hiki valuu, ahdistaa olla ulkona. Öisin - hiki valuu, ei pysty nukkunaan. Aamulla ensimmäinen ajatus on KYLMÄ suihku. Onneksi on kahden päivän vapaat takana, saan olla taas töissä eikä tarvitse kärvistellä ulkona!!

Pääsin sunnuntaina töistä puoli kahdeksan aikaan illalla. Ihana ystäväni tuli samoihin aikoihin meille ja siitä alkoi yhteinen tyttöjen iltamme. Muutama kylmä Crowmoor, neljä tuntia paljua ja paljon puhetta ja naurua! Kyllä teki hyvää rentoutua ystävän seurassa <3



Maanantaina vietin aikaa kotona perheen kanssa ja tiistaina suunnattiin porukalla Joensuuhun, mulla oli optikolle aika näöntarkastukseen, ja niin kuin epäilinkin, miinusta oli tullut hieman lisää. Vasen pysyi -4 lukemassa mutta oikea oli huonontunut neljänneksen ja on nyt -2,25. Uudet piilarit lähti vuoden kestotilaukseen ja koska silmälasitkaan eivät ole jo pitkään aikaan olleet ajan tasalla, tilasin myös uudet lasit. Ja ostin myös kivat aurinkolasit niin itselleni kuin Olivialle. Ei ollu halpa reissu! Onpahan nyt silmäasiat kunnossa vähäksi aikaa :)

Iltapäivästä meillä oli biitsipelit hyvällä porukalla. Tuli pelattua niin, että hiki kirjaimellisesti VALUI. Illasta olin niin poikki, että nukahdin saman tien eikä miehen sänkyyn tulemisesta ole mitään havaintoa!

Nyt olen taas töissä, Rantamakasiini on avattu, kahvit keitetty, pizzauuni odottaa kuumana!

Työpaikka onkin tällä hetkellä ainut paikka, missä voin postailla (puhelimella), meidän modeemi nimittäin poksahti viime keskiviikkona ukkosen osuttuaan kohdallemme ja 3G verkko on kotona lähes olematon. Jouduin eilen jopa ottamaan laskut autoon mukaan, kun käytiin kaupungissa, sain matkan varrella maksettua kaikki, kotona selain jumii eikä etene mihinkään :/



Loppuviikko menee täysin työn parissa, postauksia siis joko tulee tai ei :) kommentteihin vastaan sitä mukaan, mitä ehdin, moni on rästissä edellisiltä teksteiltä, pahoittelen!

Karina 

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Onnellisuus.

Jonkun mielestä tämä voi olla turha hehkutuspostaus omasta "ah niin ihanasta elämästä", joita bloggaajat kirjoittavat. Tässä kuitenkin minun tarinani.

Ainahan kaikki ei ole täydellistä ja ihanaa, mutta juuri tänään minut on vallannut mieletön onnellisuuden tunne omasta elämästäni. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, heräsin vain normaalia tyytyväisempänä.

Minusta tuntuu, että elän juuri nyt elämäni tähän astista parasta aikaa. Mistä tämä tunne sitten tulee? Tyytyväisyydestä. 

Minulla on aivan upea lapsi, joka on elämäni ilo ja valo. Aamuisin herään onnellisena ajatuksesta, että kohta nostan viereeni suloisen pienen ihmisen, joka on tehty minusta - ja minulle rakkaasta ihmisestä, minun omasta miehestäni. Oliviassa yhdistyvät ME. Hän on meidän. Ihan meidän oma.  



Tässä tulikin toinen onnellisuuden aihe - mies. Pitkään etsin täydellistä kumppania itselleni, suukottelin sammakoiden kanssa, olin ystävieni mielestä liian nirso ja sain ohjeeksi laskea vaatimustasoa. Mutta minä en luovuttanut ja lähes viisi vuotta sitten löysin sen, mitä olin aina etsinyt. Miehen, kenen kanssa halusin naimisiin ja yhteisiä lapsia. 

Viime kesänä pidetty hääjuhla on kaunis muisto, jota palaan miettimään lähes päivittäin. Päivä oli täydellinen, täynnä rakkautta ja läheisiä ihmisiä, jotka saapuivat katsomaan ja jakamaan onneamme. Teitte meidän päivästä ikimuistoisen, kiitos!



Ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi vuosi sitten maalikuussa. Voi, miten minä odotin sitä päivää, että minusta tulee äiti! Muistan kun jätimme ehkäisyn pois raskauden toivossa ja tein ensimmäisen testini. Se oli negatiivinen ja kuin isku vasten kasvojani, olin naiivisti kuvitellut tulevani heti raskaaksi! Myös toisesta kierrosta tuli negatiivinen tikku, ja kolmannesta. Kolmannen kohdalla väänsin jo kovaa itkua ja kuvittelin olevaan"viallinen" kun en tullut raskaaksi. Neljännessä kierrossa olin päättänyt, etten tee testiä ennen kuin menkat ovat oikeasti myöhässä vaikka edes viikon. Pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää kärsin kuitenkin valtavan kovista alavatsakivuista ja halusin ottaa Litalgin lääkettä. Purkissa kuitenkin luki, että ei saa käyttää raskauden aikana ja mieleeni hiipi ajatus, mitä jos nyt olenkin raskaana? Voiko testi edes näyttää oikeaa tulosta kolme päivää ennen menkkojen alkamista? Päätin varulta tehdä testin, eikä siinä ollut mitään epäilystä. Raskaana. Litalgin jäi ottamatta ja kivutkin unohtuivat siinä onnellisuuden hurmoksessa.



Vaikka toiveessa oli toinen lapsi mahdollisimman pienellä ikäerolla, en tunne syyllisyyttä ettemme ole onnistuneet tässä. Imetys on ollut minulle niin tärkeää, etten ole raaskinut lopettaa sitä itsekkäistä syistä. Tiesittekö, että gorillat ja simpanssit imettävät omia pienokaisiaan jopa neljään-kuuteen ikävuoteen asti! En tiedä saavatko emot samanlaista emotionaalista hyvänolontunnetta siitä, minkä minä saan, mutta omalla kohdallani se on tosiaan niin vahva, että kun lapseni tulee pyytämään rintaa, en voi olla antamatta sitä hänelle. Ja Olivia todella pyytää tissiä. "Annnnaaa, annaaa, annnnaaaa" kuuluu pienen suusta.



Juuri nyt olen myös  valtavan onnellinen tän hetkisestä työpaikastani. En saa tästä lähellekään sitä palkkaa, mitä koulutukseni töistä saisin, eikä tämä ole millään tavalla edes lähellä koulustani, muuten kuin että työkokemusta alalta on paljon. Olen koko heinäkuun täysipäiväisesti töissä Rantamakasiinilla. Toisin sanoen teen pizzaa ja muita ruokia, myyn olutta, siideriä, kahvia ja herkkuja. Ja tiedättekö, valehtelisin, jos sanoisin, että en tykkää tästä yhtään. Sillä, jos ihan rehellisiä ollaan, niin minä viihdyn täällä todella hyvin. Tykkään olla asiakaspalvelussa ja olen siinä hyvä. Tuon lisäksi teen edelleen promokeikkoja ja tykkään niistäkin! Nih!!! Ja tämän lisäksi teen tarvittaessa vuoroja myös paikallisessa baarissa tiskin takana. Eli töitä riittää! Ainakin tämän kuukauden.

Elokuussa olisi tarkoitus ottaa vähän rennommin ja ehkäpä otetaan perheen kanssa äkkilähtö ja karataan hetkeksi jonnekin :) elokuussa ois tarkoitus tehdä myös Helsinki-reissu yksin, Olivian kummisetä asuu siellä ja mulla on ikävä sitä ja Helsinkiä ylipäätänsä.



Onneni koostuu siis perheestä, kodista, ystävistä ja työstäni. Ja hyvästä itsetunnosta sekä tyytyväisyydestä itseeni :)



Mistä sinun onnesi koostuu?

Super ihanaa viikonloppua kaikille! Be happy!!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kuukautiset, missä olette?

Ei kukaan ois sattunut näkemään mun kadonneita menkkoja?

Kävivät viimeksi kylässä 6.6.2012. Siis kaksi vuotta sitten, kun plussasin.
Näinhän se menee -  silloin kun ne on, ne lähettää syvimpään helvettiin ja kun niitä ei ole, alkaa kaipaamaan?

No en minä niitä oikeasti kaipaa, mutta oishan se varmaan näin naiseuden kannalta  ihan hyvä juttu, jos elimistö toimisi niin kuin pitää. Tiedossa oli, ettei raskauden aikana tule kuukautisia eikä imetyksen alkuvaiheessa. Äitini sanoi minulle jo raskaana ollessani, että meidän suvun naisilla ei sitten ole menkkoja niin pitkään, kunnes imettää ja on ihan turha pelätä, että tulisi raskaaksi sinä aikana. Täysimetin Oliviaa 6kk, periaatteesa melkein 7 kk, sillä ne kiinteiden annokset olivat silloin vielä tosi pieniä, mitkä alas menivät. 1 vuoden iässä jätin yöimetyksen pois, ja viimeiset 3,5 kk olen ajanut imetystä pikkuhiljaa alas, nyt on menossa toinen viikko, että imetän vain kerran päivässä.

Tähän asti äitini on ollut oikeassa. Ei kuukautisia - ei raskauksia, vaikkei mitään ehkäisyä ole ollut käytössä Olivian syntymän jälkeen. Ei toista vauvaa pienellä ikäerolla :(

Noin kuukausi sitten kävin jopa akupunktiohoidossa käynnistääkseni hormoonitoiminnan oikeaan suuntaan, mutta ei siitäkään jäänyt käteen kun neljänkympin lasku. Jos lisää lapsia haluan, on imetys vain yksinkertaisesti lopetettava - kokonaan. Tavoitteena olisi jatkaa vielä tämä viikko yhdellä imetyksellä ja ensi viikon maanantaista siirtyä joka toinen päivä imetykseen, sitä noin viikko-kaks ja sitten joka kolmas päivä systeemin, jonka jälkeen ehkä loppuu kokonaan. Jos ei elokuun loppuun menessä ala menkkoja näkymään, taitaa olla parasta varata aika jo lääkärille?

Kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta?

Karina

torstai 3. heinäkuuta 2014

Pelkona sokeutuminen.


Otsikko on aika raju, mutta taustalla on ihan aitoa pelkoa.
Kysymyksessä on nyt minun oma elintärkeä aistini - näkö.

Sain ensimmäiset silmälasini 5-vuotiaana, kun olin vielä lastentarhassa. 22 vuotta myöhemmin, minulla on edelleen silmälasit tai piilolinssit joka ikinen päivä. Näköni huonenee vuosi vuodelta ja miinukset sen kun kasvaa. Kirjoitin jo 11 faktaa minusta postauksessa, että vasen silmäni on -4 ja oikea -2. Eli en näe kauas enkä oikeastaan edes kovin lähellekään enää. Nyt minusta taas tuntuu, että näköni on heikentynyt ja varasinkin ajan näöntarkastukseen ensi viikolle. Pelottaa, pelottaa niin paljon, miten huonoksi näköni tästä vielä menee!

Yritin eilen illalla olla hetken ilman laseja ja katsoin 50 tuumaista televisiota 1,5 metrin etäisyydeltä. Lopputuloksena oli itku, sillä en nähnyt lukea tekstejä. Kissankokoisia tekstejä!!! Vasemmalla silmällä en näe lukea edes sylissäni olevalta läppäriltä, mitä kirjoitan!

Suvussani on jonkun verran huononäköisyyttä ja jo edesmennyt mummoni oli 80-vuotiaana lähes sokea. Olenko perinyt tämän sieltä kautta? Miten nopeasti sokeus kohtaa minut? Sen suvun puoleisella serkullani taitaa olla -6 lasit käytössä. MIINUS KUUS. Ja hän on minua vain 8 vuotta vanhempi. Ahdistaa.

Silmien laserleikkaus on ollut monesti mielessä. Kallishan se on, mutta aivan varmasti jossain vaiheessa edessä. Ennen leikkausta tosin pitäisi olla jo vakiintunut huono näkö, eli muutosta ei saisi olla pariin vuoteen, jotta leikkauksesta olisi täysi hyöty. Minun silmäni huononenvat vuosi vuodelta, jopa raskaus ja imettäminen voivat muuttaa näköä, joten näitten perusteella en taida koskaan olla valmis leikkaukseen..

Piilolinssien kanssa en tule ajattelleeksi huonoa näköäni melkein koskaan. Mutta aina kun pidän väliviikkoa ja käytän laseja, karu totuus iskeytyy vasten kasvojani. Minä en näe. 

Silmälaseja en tykkää enää käyttää, siirryin vakituiseksi piilolinssien käyttäjäksi kolmisen vuotta sitten. Jäin niin sanotusti ekasta kokeilukerrasta koukkuun ja paluuta täyspäiväiseen silmälasielämään ei todellakaan enää ole. Elämä piilolinssien kanssa on helppoa, hieman kallimpaa toki, (maksan linsseistäni noin 200 euroa vuodessa) käytän iWear XR Supreme piilareita, joita voi käyttää yhtäjaksoisesti (yötä päivää) jopa kuukauden putkeen. Välillä tulee tosin pidettyä vähän pidempäänkin samoja linssejä, sillä vaihtaminen unohtuu helposti, ellei kalenteriin merkkaa poisottopäivää! Huono näköni ei siis sinänsä elämääni haittaa, kun käytössä on oikeat välineet, mutta pelko entistä huonommasta näöstä on kuitenkin usein läsnä.

Ja koska olen itse saanut ekat lasini jo viisivuotiaana, en osaa olla ajattelematta myös Oliviaa. Onko tämä tosiaan perinnöllistä ja millä todennäköisyydellä Olivia joutuu käyttämään jo lapsena laseja? Omassa laspuudessani olin helppo kiusaamisen kohde lasieni takia, koulumaailma pysyy kuitenkin suht samana ja lapset kiusaa toisiaan samoista aiheista, vuosikymmenestä riippumatta. En tietenkään hyväksy tätä, mutta näin se vaan on. En toivoisi tyttärelleni samanlaista ala-asteaikaa, mitä itse sain kokea :(

Onko teidän lapsillanne silmälaseja käytössä? Milloin Suomessa tarkistetaan lapsen näkö ensimmäisen kerran?

Onko sinullakin huono näkö? Silmälasit vai piilarit, kumpaa suosit? :)


Karina



tiistai 1. heinäkuuta 2014

Viime viikon kohokohdat!

Yhden viikon aikana ehtii tapahtumaan aina niin paljon, että jouduin ihan kaivamaan kalenterini esiin miettiessäni viime viikon kohokohtia!

Viikko alkoi perinteisesti maanantailla, jolloin kävimme hetken mielijohteesta ystäväni Jaanan luona kylässä. Teoriassa ja käytännössä hän asuu perheensä kanssa ihan tässä lähellä, mutta todellisuudessa, pyörin 45 minuuttia autolla talojen välissä, pysäköiden parkkipaikalta toiselle - löytämättä oikeaa taloa. Kävin jopa soittamassa muiden ihmisten ovikelloja, kysyin apua kolmelta ohikulkijalta, laitoin lukuisia viestejä ystävälleni, yritin soittaa monen monta kertaa, mut ei yhteyttä, eikä taloa näköpiirissä.

Sitten kun olin jo luovuttanut, löysin heidät vahingossa, sillä olivat takapihallaan leikkimässä. Valitettavasti Olivia oli sen pyörimisen aikana nukahtanut ja minä kiukkuinen kuin ampiainen, niin se kyläily jäi vähän lyhyeksi. Ensi kerralla paremmalla menestyksellä :)

Tiistaina tehtiin treffit Suvin kanssa Joensuussa Perheentalolla, 


keskiviikkona Jaana tuli poikansa kanssa vastavuoroisesti meille kylään ja toi mukanaan aivan ihanaa suklaista Mutakakku-jäätelöä. 

Illasta käytiin vielä Elinan luona tallilla ulkoiluttamassa hänen hevostaan Mantaa :)


En ole käynytkään pitkään aikaan lenkillä, salilla tai oikeastaan yhtään missään, missä liikutaan.

Herkkuja olen kuitenkin muistanut syödä ja niitä toinkin ison kassillisen Tallinnasta. Siellä on niin paljon sellaisia nameja, joita ei Suomesta saa ainakaan mistään tavallisesta ruokakaupasta, joten sen vuoksi niitä piti tuoda vähän jemmaan..ettteivät lopu ihan viikon päästä reissusta kesken.

Mies tässä vähän vihjaili jo, että mites se sali, eikö ois kivaa, jos menisin viettämään vähän omaa aikaa? Reps. Toisin sanoen, rakas, olet menettämässä litteän vatsasi, et millään viitsisi tehdä pari viikkoa aktiivista saliharjoittelua, ettei toi maha mee ihan pläskiksi? Eihän se sitä ääneen oo koskaan sanonu, mutta kyllä minä tiedän.

Ja onhan se oikeassakin, syön liikaa sokeria ja liikun liian vähän.




Hevosista vielä, en ole koskaan ollut mikään hevostyttö enkä ole myöskään koskaan ymmärtänyt joidenkin fanaattista hevoshulluutta, jotain korttien keräämisiä jne. Ei meillä Tallinnassa mitään semmosta ollut, ehkä se sit olikin enemmänkin maalaisjuttu?

Olivia katsoi Mantaa ja sanoi "Hauhau". Onhan sillä pää ja neljä jalkaa ;D




Torstaina oli kotona siivouspäivä. Ei mitään kivaa siis.

Perjantaina mies lähti Olivian kanssa mun porukoille ja minä kävin Joensuussa shoppailemassa ja kahvilla yksikseni.


Neidin uusi Ticket to Heavenin fleecehaalari. On kokoa 92, joten aika reilu, mutta lahkeita yms kääntämällä, saa jo nyt ottaa käyttöön, kun kelit on mitä on. Tykkään väristä tosi kovasti.

Lauantaina ajoin Lappeenrantaan Fostersin Radler keikalle,


Päivä meni muuten ihan kivasti, mutta heräsin lauantaiaamuna ilman ÄÄNTÄ!!! Eli ilman tärkeintä työkaluani myyntityössä. Oli vähän haasteellista saada itseni kuulumaan, mutta olosuhteisiin nähden meni kaikki kuitenkin hyvin .

Oletteko te maistaneet Radleria? Radler on 2% alkoholijuoma, jonka koostumuksesta 40% on olutta ja 60% virvoitusjuomaa. Olutta juovien mielestä se ei maistu yhtään oluelle ja oluesta ei tykkäävien mielestä siinä on jännä oluen maku. Makuina on sitruuna ja greippi. Olivat kyllä mieluisia hyvin monelle asiakkaalle! :)


Sunnuntaina koomailin hetken, kasattuani itseni suht kokonaiseksi, aloin käymään läpi vaatekaappiani ja nostin turhat vaatteet pois. Osa meni kirpparikasaan ja osa hyväntekeväisyyteen. Ne kamat veinkin samantien pois annettavaksi. Samalla haettiin Olivian kanssa Makasiinilta pizzaa ja pidettiin perhepiknik pihassamme.


Olivia ei tietenkään Pepsiä juonut, ihan vesilinjalla oli! Pizzastakaan ei tainnut oikein välittää, kun keräili suuhunsa pelkät kinkut. Piknikin jälkeen lohikeitto upposikin ulkoilmassa huomattavasti paremmin.

Tälläinen oli meidän viikko 26. Töissä en tosiaan ollut kuin lauantaina, joten paljon oli aikaa mennä ja tulla miten sattuu. Tämä viikko onkin hieman erilainen, sillä olen töissä ma, ke, pe, la & su. Kaikkina päivinä teen pitkät päivät, eli vapaa aika on minimissään.

Ainiin ja viikon KOHOKOHTA?

Mies jäi 2kk LOMALLE. Mikä tarkoittaa sitä, että heinäkuun paiskin töitä niin paljon kuin vain kykenen ja saan kalenteriin mahtumaan!

Karina