maanantai 29. syyskuuta 2014

Talous kuntoon.

Nyt, kun perheessämme on kaksi töissäkäyvää aikuista, on perheen talouskin suunniteltava eri tavalla.

Tähän asti mies on maksanut meidän kaikki vakuutukset sekä suurimmat menot, enemmän ruokalaskusta, enemmän muista maksuista. Enemmän kaikesta.

Taloushan kannattaa suunnitella vuosimenojen mukaan. Eli tehdä puhtaasti taulukko, mihin kaikkeen vuosittain on varauduttava, minkä verran rahaa menee vuodessa mihinkin ja sen perusteella jakaa loppusumma 12 kuukaudelle. Näin saa "säästettyä" joka kuukausi tulevia maksuja varten, eikä esimerkiksi vakuutusmaksut tule "yllätyksenä" tai liian suurina menoerinä.

Mitä me ollaan laskettu vuosimenoihin?

Talo ja asuminen
  • sähkö
  • vesi
  • jätemaksut
  • muut kulut: lannoitteet, bensa nurmikonleikkureihin, kaasupullot grilliin ja hyttyskarkoitelaitteeseen, puuöljyt yms
  • ruoka
  • kemikaalit, siivousvälineet
  • hygienia (vaipat yms)
  • apteekki ja lääkekulut



Vakuutukset

  • kotivakuutukset
  • henkivakuutukset
  • autojen vakuutukset
  • matkavakuutukset

Autot
  • polttoainekulut
  • muut kulut: mahdolliset korjaukset, kemikaalit, lamput yms.

Puhelimet ja internet
  • kännyköiden laskut
  • i padin käyttömaksu (3g kortti)
  • kodin internet

Lapsi/lapset
  • päivähoitomaksu
  • vaate -ja muut kulut

Säästöt
  • Olivian tilille joka kuukausi
  • Yhteiselle säästötilille joka kuukausi

Nämä ovat meidän perheen yhteisiä kuluja, jotka maksetaan jatkossa puoliksi. Riippumatta siitä, "kumman" autoon tankataan enemmän tai kenen puhelinlasku on isompi. Me olemme Perhe Oy ja kulut ovat yhteisiä. Kummankin osuus näistä kuluista on noin 950 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi mies maksaa omaa asuntolainaansa ja minä opintolainaani. Näin paperille kirjattuna summa tuntuu kieltämättä ihan hirveän isolle -  siirtää joka kuukausi melkein tonni yhteiselle tilille! Mutta koska melkein kaikki kulut on laskettu vähän yläkanttiin, kattaa tuo 1900 euroa kuukaudessa meidän koko elämisen. Tililtä maksetaan myös muut pienet ostokset, lahjat yms.

Kun kuvio on selvä, on asumiskulut tavallaan turvattu, ei tarvitse miettiä tai murehtia muuta, kuin että saa tarpeeksi hyvän palkan, jotta saa kulut katettua!


Myös muiden raha-asiat kiinnostaa mua aina, joten kysynkin nyt teiltä, miten teidän perheessä toimitaan? Onko yhteiset rahat vai omat? Vai osittain yhteiset ja osittain omat?

Karina








sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Päivä Siden rannalla.

Vaikka Turkin matkastamme alkaa olla jo kuukausi aikaa, ajattelin fiilistellä vielä rantakuviamme :)
Sää oli koko reissun aikana KUUMA ja paahteinen, tämän takia suuntasimme rantahiekalle vasta iltaisin, kun pahin kuumuus oli ohi. Tässä parhaat palat:











Rantalomakohteena Side on kaunis paikka. Perhelomaksi hyvin soveltuva!

Karina

torstai 25. syyskuuta 2014

Kotiminä vs työminä / Kodumina - töömina




Kotona, minä sotken ja jätän tavaroita minne sattuu.
Töissä, minä olen järjestelmällinen ja kaikilla tavaroilla on oma paikkansa.


Kotona, minä syön vähän välillä, milloin leipää, milloin hedelmää, milloin mitäkin.
Töissä, minä unohdan ruoan olemassaolon aika lahjakkaasti. Suklaakonvehteja tosin uppoaa senkin edestä..


Kotona, minä mietin töitä. Miten voisin kehittää itseäni, mikä meni päivällä hyvin ja mitä voin tehdä huomenna eri tavalla.
Töissä, minä ajattelen kotia. Mitä jäi illalla tekemättä, mitä pitää tehdä viikonloppuna.



Kotona, minä pukeudun lökäpöksyihin ja reikinäisiin sukkiin.
Töissä, minulla on mustat siistit housut, ehjät sukat ja nahkasaappaat.


Kotona, kuljen ilman meikkiä ja tukka nutturalla.
Töissä, olen meikattu ja tukka laitettu.


Kotona, minä olen vähän väliä väsynyt.
Töissä, minä olen iloinen ja pirteä.


Kotona on ihanaa olla <3
Töissäkin on kyllä aika kivaa!


Kun koti- ja työminä yhdistetään, on lopputuloksena tasapainoinen ja onnellinen minä.




Karina






Kodus, jätän kõik asjad laiali.
Tööl, kõikidel asjadel on olemas oma koht ja kõik on ilusta enda kohal.


Kodus, ma söön kogu aeg midagi, millal leiba, millal puuvilju.
Tööl, ma tihti unustan süüa. ainult shokolaadikommid leivad tee muu kõhtu.


Kodus, mõtlen tihti töö peale. Mida teha homme paremini, mis jäi tegematta jne.
Tööl, mõtlen tihti kodu peale. Mida ei viitsinud eile teha, mida teen nädalavahetusel.


Kodus, näen väljä eriti kodune, käin ringi auguliste sokkidega ja kollidz pûkstes.
Tööl, mul on ilusad riided seljas, nahksaapad ja auguta sokid.


Kodus, olen meigita ja juuksed sassis.
Tööl, teen ilusa meigi ning panen juuksed kas kinni vöi kenasti lahti.


Kodus, olen tihti väsinud.
Tööl, olen energiline ja söbralik.


Kodus on hea olla..
..ja tegelikult tööl on ka päris hea olla :)


Ja kui panna töömina ja kodumina kokku, siis löpptulemuseks saame päris stabiilse ja õnneliku mina!






maanantai 22. syyskuuta 2014

3 viikkoa uutta arkea.

Tasan 3 viikkoa sitten perheemme arki heitti häränpyllyä - minä menin töihin ja Olivia päiväkotiin,
Miten meidän ensimmäiset viikot ovat sujuneet?

Eka viikko oli tuskaa, silkkaa tuskaa. Vein iloisen lapsen päiväkotiin, mutta irrotteassani lasta sylistä, alkoi järkyttävä itku ja huuto. Itkin kävellessäni autolle ja puolet työmatkasta.

Toinen viikko meni vähän helpommin, joka toinen aamu hoitoon jäi iloinen tyttö, joka toinen, itkevä. Minä en kuitenkaan enää iteknyt, sillä näin iltapäivisin, miten tyttö oikeasti nautti siellä olostaan.

Kolmas viikko oli jotain ihan muuta. Joka ikinen aamu toistui sama kaava:

Ajetaan päiväkodin parkkipaikalle, Olivia osoittaa porttia ja sanoo "anna". 
Nostan neidin autosta ulos ja määrätietoinen taapertaja suuntaa suoraan kohti päiväkotia.
Eteisessä riisutaan kengät, viedään tavarat kaappiin.
Olivia ottaa auton avaimet käteen ja kävelee hoitotädin luokse "kuittaamaan" lätkällä itsensä sisään. 
Sitten hän ojentaa avaimet minulle, antaa halin, pusun ja sanoo "heee-eei". Vilkuttaa ja lähtee kohti uusia seikkailuja,

Minä jään jähmettyneenä paikoilleni ja mietin: miten tämä muutos tapahtui näin äkkiä?
Milloin minun pienestä vauvasta tuli päiväkotilainen ja noin reipas kotilainen <3

Päiväkoti on kaikin puolin ollut hyvä. Henkilökunta on mukavaa, ammattitaitoista ja ystävällistä.
Olivia syö joka päivä hyvin, nukkuu 1,5-2 tunnin päikkäreitä, käy useasti potalla ja ulkoilee sekä leikkii mieluisasti muitten kanssa. En voisi pyytää enempää. Joka päivä klo 17 saan hieman väsähtäneen, mutta onnellisen lapsen kotiin vietäväksi.

Miten minulla on mennyt? Tosi hyvin, olen sulautunut työporukkaan mukavasti, tykkään työstäni, työpaikastani ja siitä, että klo 16.30 voin laittaa tietokoneen kiinni ja lähteä ajamaan kohti päiväkotia. 

Toki minua harmittaa, että joku muu hoitaa lastani, joku muu halaa lastani, joku muu viettää lapseni kanssa enemmän aikaa kuin minä. Se saa minut itkemään ja tuntemaan itseni huonoksi. Mutta samalla ymmärrän myös sen, että olen aikuinen ja aikuisten on käytävä töissä, jotta voimme tarjota hyvän elämän lapsillemme. Eihän se raha nyt kaikkea ratkaise tietenkään, mutta jos haluamme elää hyvää elämää, niin kyllä siihen vaan rahaa tarvitaan.

Viikonloput on ihan parhaita. Aamuisin voi kölliä pikkuapinan kanssa sylikkäin, pussailla ja halia pitkään. Tehdään me sitä muutenkin joka aamu, mutta viikonlopussa on se oma taikansa - voi olla 100% läsnä eikä kelloa tarvitse tuijottaa.

Yhteenvetona voisin sanoa, että meillä on kaikki tosi hyvin <3

Karina

torstai 18. syyskuuta 2014

Lastenvaateliike Tikruliini.

Kaiken kiireen keskellä sain mahdollisuuden osallistua Kidspot Oy:n kautta minulle erittäin mieluisaan yhteistyöhön. Nimittäin Lastenvaate Tikruliinin kanssa!

Lastevaateliike Tikruliini on huhtikuussa 2013 perustettu perheyritys ja heillä on verkkomyymälän lisäksi myymälä Pieksämäen keskustassa. Miksi yhteistyö on minulle erityisen mieluinen? Koska tämä ei ole tavallinen lastevaateliike, vaan second hand liike. Käytettyjä (tai jopa uusia), loistavassa kunnossa olevia vaatteita, edullisesti!

Tykkään tehdä ihania löytöjä ja Olivian lähes kaikki vaatteet on ostettu käytettyinä. Olenkin aidosti innoissani tästä liikkeestä, varsinkin verkkokaupasta, sillä työn ja arjen pyörittäminen kotona vievät minulta kaiken ajan enkä ehdi enää koskaan käymään Joensuun kirppareilla. Nyt ongelmani on ratkaistu - Tikruliinin valikoima päivittyy sopivan usein ja voin vaikka kesken lounaan etsiä kivoja vaatteita Olivialle - poistumatta työpaikalta! ) Kirpputori, Tikruliini ei kuitenkaan ole, sillä tuotteista maksetaan arvonlisävero eikä tuotteet ole ostettu kuluttajilta, vaan ne tulevat USA:sta heidän omilta tavarantoimittajilta. Jokaista vaatetta on valikoimassa vain yksi kappale, joten nyt on mahdollisuus erottua massasta  ja vielä edullisesti. 

Hyvä puoli verkkokaupassa on myöskin se, että verkossa olevia vaatteita ei ole myynnissä kivijalkamyymälässä, joten klikatessa vaatteen ostoskoriin, ei tarvitse pelätä, että tuote on jo mennyt.

Yhteistyön merkeissä sain valita Olivialle mieluisan vaatteen. Pähkäilin pitkään näitten välillä:




Neule näyttää niin ihanan lämpimältä ja pehmeältä..
..kun taas takki tulisi enemmän tarpeeseen, kun ilmat kylmenevät..



Kumman valitsin?



No takin! Koska yritän olla käytännöllinen ja ajatella, mitä me ihan oikeasti tarvitaan. Takki on koossa 24 months eli pikkasen iso Oltsille, mutta ei kauan!


Olivia rakastui takkiin samantien ja yritti pitää sitä päällä myös sisällä. Hassu tyttö.



Kannattaa ehdottomasti tutustua Tikruliinin valikoimaan, sillä vaatteita on myynnissä jopa alle kahdella eurolla! Jo valmiiksi edullisten hintojen päälle meillä kaikilla on nyt mahdollisuus vielä pienempään loppusummaan: Tikruliini tarjoaa meille -15% kaikista ostoksista koodilla BLOGI15 
(blogiviisitoista). Koodi syötetään ennen maksamista kassalla.
Koodi on voimassa 19.10.2014 saakka!

Tutustuaksesi enemmän Tikruliiniin, suosittelen tykkäämään heidän Facebook-sivuista sekä vierailemaan heidän verkkosivuillaan www.tikruliini.fi

Ainakin täällä on yksi tytyyväinen asiakas, kiitos! 

Takki saatu yhteistyön merkeissä Tikruliini verkkokaupasta, Kidspot Oy:n järjestämänä.

ps. näin meillä 1,5 vuotias neiti tekee, ennen kuin menee sisälle:


Eihän sitä kurasilla kengillä mennä sisälle ;)

Karina

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Taaperon kanssa Turkissa.

Varasimme matkan Turkkiin aika hetken mielijohteesta. Olin kyllä jo kesän alussa ilmaissut haluni lähteä loppukesästä jonnekin, mutta haave jäi taka-alalle, kun kattorempan loppulasku tipahti postiluukusta. Viisinumeroinen summa, johon oli kyllä säästetty, mutta muuhun ei tuntunutkaan olevan enää varaa. Työpaikan saaminen muutti kuitenkin kaiken. Milloin saan seuraavaan kerran lomaa? Jouluna? Apua. 

Turkki tai Side ylipäätänsä ei ollut mikään tarkoituksenmukainen valinta, vaan hinta sekä lähtökenttä ratkaisivat. Lennot Kuopiosta Antalyaan, all inclusive ja hotelli Lucky star 3, mikä tarkoitti sitä, että emme edes tienneet "joutuvamme" juuri Sideen. Tai Park Side hotelliin. 



Lentomatka Antalyaan sujui tosi hyvin, Olivia nukahti suhteellisen helposti ja nukkui mun sylissä. Antalyasta ajettiin vielä reilun tunnin mittainen matka bussilla Sideen ja siinäkin O onnistui nukkumaan, olihan kello jo kolme yöllä. Kuten arvata saatatte, eka päivä oli aika raskas. Olivia heräsi puolen yhdeksän aikaan ja itsehän sain unta vasta puolen kuuden aikaan aamulla. Eli kolmen tunnin unilla mentiin eteenpäin.

Ulkona oli ihan järkyttävän kuuma ja hiki kirjaimellisesti valui, ihan koko ajan. Luojan kiitos ilmastointi huoneessa toimi. Pidettiin se kylläkin 27 asteella, jottei Olivia vilustuisi, sekin oli kuitenkin viileää verrattuna 35-40 asteen helteisiin.

Päätin jo ekana päivänä, että matkalla rentoudun - luen kirjaa, nukun päikkäreitä ja vietän mahdollisimman paljon aikaa ihanan tyttäreni kanssa. Ja näin tein. Joka päivä nukuttiin (tai luin kirjaa) Olivian kanssa noin 3 tunnin päikkäreitä. Käytiin uimassa ja istuskeltiin lasten altaassa. Syötiin säännöllisesti ja käytiin iltapäivästä joko muuten vaan kävelemässä tai rannalla. Siinä mielessä reissu oli hyvin onnistunut. Mutta aina on se mutta.


Meidän hotelli. Voi, mistä edes aloittaisinkaan? Asiaa on itse asiassa niin paljon, että olen päättänyt kirjoittaa ihan rehellisen omaan kokemukseen (ja koko perheen kokemukseen) perustuvan arvostelun. Jotta se tavoittaisi mahdollisimman paljon ihmisiä, tulen kirjoittamaan sen luultavasti myös viroksi ja englanniksi. Nyt sanon vaan lyhkäisesti - älä mene Side Park hotelliin

Oliviaa varten meillä oli Suomesta mukana 7 litraa iskukuumennettua maitoa, pari Pilttipuurohiutalepakettia sekä pilttirahkoja/jogurtteja. Luotin siihen, että hän syö samaa ruokaa kuin me ja onneksi näin myös olikin. Tosin kuka lapsi ei tykkäisi pastasta ja jauhelihapihveistä sekä kanankoivista, joita tuntui olevan joka päivä tarjolla? Suurin jälkkäriherkku oli vesimeloni eli arbuusi, niin kuin meillä sanotaan. Arbus on venäjäksi vesimeloni.

Viikko meni tällä kertaa älyttömän hitaasti ja olin valmis lähtemään kotiin jo puolessa välissä. Harvemmin minulle näin käy! 


Paluumatka sujui kaikkien osalta hyvin, neljän tunnin lentoajasta Olivia nukkui kolme. Helppo tapaus siis! Isäni tuli hakemaan meidät Kuopiosta ja jäimme yhdeksi yöksi vanhempieni luokse. Sunnuntaina palailtiin vihdoin kotiin. Nyt minusta tuntuu, että haluan olla vähän aikaa rauhassa. Kerkesin olla vain yhden päivän kotona, kun maanantaina taas matkustin Kouvolaan kahdeksi päiväksi. Koti on ihana paikka, sen vaan tajuaa vasta, kun on poissa.

Onko jotain, mitä haluaisit tietää Turkin matkastamme? Ainakin hotellista on tulossa oma postaus, sekä kuvapainoitteinen "Päivä rannalla" pläjäys. 

Minä jatkan nyt ensimmäiseen työpäivään, koulutettuna ja (lähes) valmiina :)

Karina






maanantai 1. syyskuuta 2014

Äiti koulutuksessa, taapero päiväkodissa.

Todella huonosti nukutun yön jälkeen heräsin aamulla jo ennen viittä. Pikaiset aamutoimet ja autolla Joensuuhun Rautatieasemalle. Tänään, minulla alkoi uuden työpaikkani koulutus Kouvolassa ja täällä sitä nyt ollaan, Sokos Hotel Vaakunassa :)



Huone on oikein viihtyisä ja avara. Kylpyhuoneessakin on runsaasti tilaa, ihana huone!

Ensimmäinen koulutuspäivä meni oikein mallikkaasti, opittavaa ja uusia asioita on hirmuisesti, mut tästä se lähtee!


Pitkän päivän päätteeksi kävin Fransmannissa syömässä, härän ulkofileetä pippurikastikkeella sekä valkosipuliperunoilla. Ja punaviinillä tottakai.


Jälkiruoaksi tilasin summanmutikassa jotain suklaista - eli suklaakakkua enkä lukenut annoksen sisältöä sen tarkemmin. Valitettavasti siinä olikin lakritsi-tai salmiakkivaahtoa, en tiedä kumpaa, sillä en voi sietää kumpaakaan!

 
Myös suklaa"kakku" oli hirrrmuisen pieni :( mä oisin halunu iiison palan!!

Nyt kaiken ruokailun ja viinin jälkeen olen niin poikki, että yritän olla nukahtamatta.


Vähän vaikeaa tekee, kun on niin pehmeä sänky.

Viime yö oli todella vaikea, kuten jo alussa mainitsin. Olivia nimittäin nukahti yöunille jo klo 19.30 ja heräsi sitten ensin kahdeltatoista, sitten kahdelta, kolmelta, neljältä. Puoli viideltä. Ja siinä paikkeilahan minäkin sitten jo nousin. En tiedä tunsiko pikkuinen jännityksen ja stressin, sillä itse olin eilen hyvin hyvin hermostunut uudesta elämäntilanteestamme.

Myös Olivialla oli tänään paljon uutta, sillä hän oli isänsä kanssa tutustumassa päiväkotiin klo 9-12. Hyvin reippaasti oli kuulemma ollut! Yritti leikkiä muitten kanssa, lauloi, tanssi, tutustui kaikkiin ulko - ja sisäaktiviteetteihin eikä ujostellut tai vierastanut ketään!

Päiväkodista soitettiinkin tänään ja kehuttiin Oliviaa todella iloiseksi, reippaaksi ja sosiaaliseksi taaperoksi, joka voisi kokeilla huomenna olla jo ilman isää siellä! Kahdeksasta kahteen, eli myös päikkärit, jos ei kummempia ongelmia tule. Minun pieni! <3

Huomenna taas koulutusta ja junalla kotiin. Ennen sitä saan kuitenkin nauttia yhtenäisistä yöunista hotellissa, ah mitä luksusta! 

Oletteko te koskaan työmatkoilla?

Karina

EDIT. Päätin alkaa kirjoittamaan jatkossa myös pienen koosteen postauksesta viroksi. Onhan se mun kolmas äidinkieli ja valitettavasti alkaa jo ruostumaan, joten harjoitusta tarvitaan! :)

Tere siis kõigile! Postitasin tänä esimest korda Facebooki Eesti blogijate seinale ja seal imestati, miks mul midagi eesti keeles pole -noh, nüüd on! :)

Kõigepealt esitlen ennast:
Minu nimi on Karina ja olen 27 aastane. Soomes olen elanud 12 aastat ning praegu elan Joensuu lähedal. Olen abielus soomlase mehega ja meil on märtsis 2013 aastal sündinud tütar Olivia Isabella.

Eilseni olen olnud tütrega kodus - kuid täna algas meil uus elu, ja sellest täna kirjutasin.

Tulin hommikul rongiga Kouvolasse koolitusele ning ööbin Sokos hotellis. Nagu piltidelt näha on, on tuba suur ja mugav. Homme on jälle koolitust ning õhtul rongiga koju :)

Olivial oli ka täna teistsugune päev, kuna ta oli esimest korda lasteaias! Koos isaga, ja ainult kolm tundi, kuid ikka,  minu väike beebi lasteaias! Omg.

Sealt helistati täna, et pisike oli olnud nii tubli ja sotsiaalne, et äkki jääb homme isata sinna kaheksast kaheni! 

Täna mul on võimalus magada hästi ja terve öö ärkamata, nii et panen vist varsti silmad kinni :)

Liituge lugijaks (on see eesti sõna) ja kommenteerige, vastan heameelega :) facebookist blogil on ka oma lehekülg, mis leidub Kun haaveet muuttuvat todeksi - nime alt! Enjoy <3