keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pikkujoulut, check!

Niin ne firman pikkujoulut on nyt takana!

Harmi ettei kuvia löydy juuri ollenkaan, onneksi tajusin edes muutaman pyytää jonkun ottaa. Päivä ja ilta olivat kokonaisuudessaan hyvin onnistuneita, tarjolla oli hyvää ruokaa, hyvää viiniä jne. 




Illasta oli Jukka pojan esitys sekä siirtyminen jatkoille, jossa ovella kouraan tuli nippu drinkkilippuja. Noh, eihän minusta enää pitkän kaavan mukaan bilettäjää saa tekemälläkään, joten tämä mami hipsi korkkareissaan puoli yhdeltä hotellille nukkumaan! Odotin niin innolla juuri sitä pitkää ja katkeamatonta unta! Ja hotellin aamupalaa.. Ah nam :) 



                                             Pikselimössöä, nam!

Lauantaina oli kiva herätä ajoissa, syödä tukeva aamupala ja käydä tapaamassa ystäviä. Illasta käytiin Painobaarissa katsomassa vsopin improesitystä, lystiä kylläkseen!



Olivian kummisedän kanssa <3 Hän on yksi parhaimmista ystävistäni ollut jo kymmenisen vuotta! Huhheijaa, 10 vuotta? Enpä ois tajunutkaan, että historiamme jo noin pitkä, jos en olisi nyt alkanut asioikseni laskemaan. Mutta, J on huipputyyppi, rakas ihminen minulle.

Helsingistä palasin Joensuuhun vasta sunnuntaina iltalennolla. Päivällä kerkesin hieman shoppailla ;)

Maanantaina alkoi taas normiarki pyörimään ja sehän se onkin paras, oma rakas ja ihana tyttäremme -  heitä kaipasin vikkonloppuna kovasti, vaikkakin nauti suunnattomasti myös omasta vapaudestani.

                                                                  Karina




keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kiireinen perheäiti.

Stressiä, kiirettä ja huono omatunto, kun "mitään en saa aikaseksi" - ainakaan täällä blogin puolella.
Töissä on kiireitä, kotona on kiireitä, mies on välillä työmatkoilla, jolloin arki on pelkistettynä tälläinen:

7.00 herätys
8.00 Olivia päiväkotiin
8.30 minä töissä
16.30 työt loppuu, kiireellä päiväkotiin
17.00 Olivian haku
17.15 kaupassa asiointia
18.00 ruoan laittoa
19.30 iltaoimet
20.30 Olivia nukkumaan
21.00 omat iltatoimet
22.00 nukkumaan

Tälläistä on ollut viime viikot, oli mies kotona tai ei. Helpompaa on tottakai silloin, kun hän on kotona. Mutta kiire ei siltikään tunnu loppuvan missään vaiheessa. Nostan oikeasti hattua varsinkin töissäkäyville yksinhuoltajavanhemmille! Rankkaahan se on, olla päivät töissä, hoitaa asiat kotona ja olla jatkuvasti vastuussa yksin ihan kaikesta.

Nyt eletään jo marraskuuta, sunnuntaina on isänpäivä - lahjaa en ole ehtinyt edes miettimään! Jotain pientä, jotain tarpeellista, mutta mitä?

Mies on viikonlopun töissä, eli viikonloppu tulee koostumaan taas kotitöistä, ruoanlaitosta ja Olivian kanssa leikkimisestä. Viimeinen onkin parasta, sillä ikävöin tyttöä päivisin niin paljon, että voisin kuluttaa kaiken aikani kotona pelkästään Olivian kanssa. Harmi, ettei meillä ole kodinhoitajaa, joka hoitaisi sitten muut juoksevat asiat!

Onneksi lauantaina on kuitenkin vähän muutakin menoa, kun menemme ystäväni lapsen yksivuotis syntympäiville. Ei olla nähty J:n kanssa todella pitkään aikaan, joten sitä tapahtumaa en jätä missään nimessä väliin!

Muuten meille kuuluu hyvää perusarkea, niin kuin sanoin, kiirettä ja hommaa riittää, mutta sitä kai se elämä on? Nautitaan siis siitä, että kaikki on hyvin <3

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Karina