keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Olivian OOTD 26/04/2015

Käytiin sunnuntaina Olivian ja ystäväni sekä hänen lapsensa kanssa Pomp de Luxin avoimilla ovilla. 

Mitään ei pitänyt tilata.. mutta leggingsit, neule ja housut lähtivät kuitenkin tilaukseen. En vaan voi vastustaa lastenvaatteita!!


                               Alerekiin olin pikkasen pettynyt, sieltä löytyi Olivialle vain neule.

Tässä Olivian OOTD , on ihana, kun lapsen voi pukea kauniisiin vaatteisiin! Vielä kun jaksais panostaa omiinsa raskausaikanakin!



pipo Papu / kauluri Olivian tädin tekemä / tunika Pomp de Lux / neule Pomp de Lux / takki Esprit / lapaset Lindex / housut H&M / kengät Lekmer*




*mainoslinkki

Olivian vaatekaappi alkaa täyttymään niin uhkaavasti, että inventaario rankalla kädellä olisi piakkoin edessä! Me ollaan varattu toukokuun puolessa välissä kaks kirppispaikkaa ValintaKirppikselle Joensuussa, toinen paikka tulee täyttymään miesten vaatteista ja toinen naisten ja tyttöjen. Edessä on vielä iso urakka käydä kaikki vaatekasat, laatikot ja kaapit läpi. Olen vienyt varastoon niin paljon vaatteita, etten itsekään muista mitä siellä on. 

Tarkoitus olisi viedä vain oikeasti kivoja ja hyviä vaatteita, ne joista tietää jo suoraan, ettei kukaan tälläisiä kaipaa, on parempi antaa suoraan pois, eivätpähän vie tilaa. Kirppikselle on muutenkin hyvä viedä kohtuullinen määrä tavaraa kerrallaan ja vaikka täyttää paikkaa pitkin viikkoa. Järkyttävimmät on ne myyntipaikat, jotka pursuaa tavaraa niin ettei se houkuttele ostajaa edes tutkimaan paremmin tarjontaa!

Olivian odotusaikana kävin itse juuri niitä täyteen tupattuja paikkoja läpi ja teinkin usein hyviä löytöjä niistä. Harmitti vaan myyjän puolesta, etteivät muut vaivautuneet tonkimaan vaatekasoja. Tästä kuitenkin voi itse oppia:) 

Tänään me palaillaan takaisin kotiin, muutama päivä mummilassa oli kiva, mutta on tosi kiva myös mennä omaan kotiin. Oliviakin sanoi eilen "mennään kotiin äiti, otetaan mummi mukaan", kun päiväunien jälkeen kysyin, minne hän haluaisi mennä. Odotin vastausta "ulos", jonne me oltiin menossa, mutta sieltä tulikin syvällisempi vastaus <3 

ps. minne aika katoaa, kohta alkaa TOUKOkuu, camoon??!!

Karina






sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Neuvolalääkäri määräsi saikkua.

rv 27+2

Torstaina oli neuvolalääkäriaika, jota pidin ensin ihan turhana, No kuinka kävikään, tulin sieltä saikkulapun kanssa pois. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, kerroin ihan normaalisti, mitä on tähän asti ollut ja miltä tuntunut ja lääkärin mielestä oli parempi, että nyt otan iisimmin.

Palaan töihin vasta 4.5. eli koko ensi viikko menee vielä kotona. Itselläni on tosi ristiriitaiset tunteet tän saikun suhteen: toisaalta poden huonoa omatuntoa siitä, etten ole töissä ja toisaalta taas olen äärimmäisen kiitollinen lääkärille siitä, että hän kirjoitti minulle näin pitkän sairasloman.

Mitä oireita minulla sitten on?


  • päänsärkyä ja migreeniä
  • kivuliaita supistuksia
  • paineen tunnetta alavatsalla
  • turvotusta
  • väsymystä
Mun mielestä ihan normaaleita asioita, kun käy töissä, on raskaana ja 13 kiloisen taaperon äiti, mutta nähtävästi olen aliarvioinut tuntemuksiani. Tarkoitus ei ollut millään tavalla valittaa enkä todellakaan pyytänyt saikkua. Pyysin itse asiassa jopa lyhyemmälle ajalle sairaslomaa, mutta lääkäri oli vahavasti sitä mieltä, että nyt pidetään breikki ja lepäilen kotona. Saikkua voidaan tarvittaessa jatkaa sitten vielä.. öhm. jospa ei nyt kuitenkaan..

Kuukauden päästä on uusi aika, katsotaan kohdunsuun tilannetta ja tehdään myös painoarvio. Sf mitta on kai niin iso verrattuna viime raskauteen, että edessä on tälläinen tutkimus. Olivian aikaan mulle ei koskaan tehty mitään painoarvioo, kätilöt kopeloi käsillä ja kertoi vauvan olevan noin 3,5 kiloinen ja todellisuudessa sieltä tupsahti 2 890g painava ruipelo. Nyt onkin kiva, että tehdään painoarvio, itse toivon tottakai, että vauva ei tule yli 3,5 kg painamaan. 

Vaikka synnytykseen on toivottavasti vielä 13 viikkoa aikaa, on se alkanut käymään mun mielessä yhä useammin, Toivon normaalia alatiesynnytystä ja otan tälläkin kertaa Elle Tens laitteen mukaan. Jos, kaikki menee niin kuin pitää. Ainut, mikä minua pelottaa on se, että synnytys tulee etenemään hurjaa vauhtia enkä henkisesti ehdi siihen mukaan. Olivian kanssa kun ei sitä ongelmaa ollut.. synnytys kesti todella pitkään ja oli myös hyvin raskas, Toinen, mitä pelkään on selkäkipu. Herranjestas, että selkäni meinasi räjähtää silloin kivusta. Se oli aivan kamalaa. Paljon pahempi kuin koko synnytys yhteensä.

Muuten mulla on synnytyksen suhteen positiivinen mieli, on ihanaa päästä kokeilemaan uusiksi, miltä se tuntuu ja tuntuuko se siltä, miten sen muistaa? Sattuuhan se perkeleesti, mutta se pikkuinen <3 se vie kaiken kivun mennessään.

Saikusta vielä sen verran, että tultiin tänään Olivian kanssa mun vanhempien luo. Mies on tällä hetkellä niin kiinni töissään, että täällä minulla on enemmän auttavia käsiä ja saan levättyä paremmin. Olisin toki voinut viedä Olivian ensi viikolla normaalisti päiväkotiin ja nukkua päivät kotona, mutta kivemmalta tuntuu, että hän saa viettää aikaa mummin ja ukin kanssa. Se kun on välimatkan vuoksi harvinaista herkkua. Välimatkasta puheen ollen, kahden tunnin ajomatka sai tänään taas aikaseksi kovaa paineen tunnetta alavatsalla. Voi vain miettiä, mitä 8h työpäivä istualtaan saa aikaseksi! Sitä ei esimerkiksi eilen ollut, kun olin kotona. Mahan kovettumisiakin on tänään ollut vain muutama. Kyllä tää tästä, nyt nautitaan ylimääräisistä vapaista ja otetaan rennosti.

Karina

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Round 2: 4. neuvolakäynti rv 26+4

Kauhealla aamukiireellä, heitin Olivian päiväkotiin ja kurvasin puoleksi kahdeksaksi terveyskeskuksen pihaan. Neuvola klo 7.30 on ihana joustoaika neuvolatädiltäni, mutta näin mattimyöhäiselle ja aamu-uniselle, se on myös todella inhottava aika. Kaiken piti tapahtua puoli tuntia aikaisemmin, enkä osannut oikein hahmottaa ajankulua. No, en sentään myöhästynyt.

Tällä kertaa ei onneksi ollut harjoittelijaa mukana ja käyntiin meni 20 minuuttia: mitat, kuulumiset, sydänäänet ja uus aika.


Rv 26+4, suluissa viime käynti 22+4

Paino 81,6 kg (78,0kg)
Painonnousu/viikko 900g (685g)
Verenpaine 122/63 (117/60)
Hemoglobiini 122 (124)
Kohdunpohjan korkeus eli sf mitta 25 cm (23cm)


Kaikenkaikkiaan on painoa tullut nyt lisää 8,8 kg. Koska olen muuten normaalipainoinen, syön terveellisesti, olen lisännyt liikuntaa ja vähentänyt herkkuja, ei terveydenhoitaja nähnyt syytä olla huolissaan. Varsinkin, kun Olivian aikaan minulle oli kertynyt rv 27+2 mennessä 9,6kg niin menee nuo luvut aika käsi kädessä. Th vaan totesi, että "sinä vaan näköjään kerrytät painoa raskauksien aikana, mutta ei tarvitse olla huolissaan, etkös viimeksikin tiputtanut kaikki aika nopeasti". Niinhän minä tiputin, 20kg alle puolessa vuodessa. Laitokselle kun ei jäänyt kiloakaan.

Keskiviikkona minulla on sitten lääkärineuvola, en yhtään muista mitä siellä tehdään? Tuntuu jotenkin turhalta? Th oli huolissaan, että minut ottaa vastaan venäläissyntyinen lääkäri, jonka puheesta on hieman vaikeaa saada selvää. Muistutin sitten, että olen venäjän kielen tulkki koulutukseltani ja ollut jopa tulkkauskeikalla neuvolassa joskus kauan sitten, joten enköhän minä pärjää sen lääkärin kanssa :)

Mua on nyt viime aikoina alkanut kivistelemään mahasta, kun otan Olivian syliin, kumarrun alas tai kannan Oliviaa. Ei vaan pysty enää. Myös pitkään istumisen jälkeen alkaa koskemaan alavatsaan ja alaselkään. Häpyluuhunkin koskee ja kovasti! Nytkö ne paikat alkaa venymään ja paukkumaan?

Närästyksen olen saanut pidettyä kurissa jättämällä mausteet ja erityisesti chilin pois. Turvotusta on käsissä ja jaloissa, mikä ehkä selittää myös +900g/viikko painonnousun. Tällä kertaa en stressaa tästä, katsotaan kuukauden päästä uudestaan, kun mulla on taas neuvola-aika.

rv 26+2


Mun silmään maha näyttää söpöltä, ei ollenkaan liian isolta :)


Karina





maanantai 20. huhtikuuta 2015

UnbornHeart kotidoppler.


Raskaus on ihmeellinen asia. Sisälläsi kasvaa pieni ihminen, joka kuulee sinun äänesi, tuntee, kun aivastat, liikut tai olet paikallasi. Kuulee sinun sydämenlyöntisi. Mutta mitä sinä kuulet tai tunnet ennen kuin hän alkaa liikkumaan niin, että potkut tuntuvat? 

Muistatko ne kyyneleet, jotka tulivat silmistäsi, kun kuulit pienen sydämenäänet ensimmäisen kerran? Todennäköisesti se tapahtui varhaisultrassa, neuvolakäynnillä tai jopa vasta np-ultrassa. Minä kuulin tämän raskauden aikana ensimmäiset äänet juuri siellä 12. viikon ultrassa ja voin myöntää, että kyyneleet valuivat ja sydämeltäni putosi iso kivi, kun tajusin, että siellä on ihan oikeasti pikkuinen kasvamassa. Kotidoppleri olisi tässä ollut varmuuden tuoja jo ennen tätä rakenneultraa, mutta siinä vaiheessa minulla ei vielä ollut sellaista.



Markkinnoilla on lukusia määriä erilaisia kotidopplereita, Olivian aikaan minulla oli AngelSounds doppleri, jota käytin aina kun en ollut tuntenut vauvan liikkeitä pitkään aikaan tai kun halusin nukkumaan mennessä rauhoittua kuuntelemaan ihanaa jumputusta. Myin dopplerin kuitenkin eteenpäin ja tarvitsin nyt uuden. Raskauden virallinen yhteystyökumppanini Raskauskeiju lupasikin lähettää minulle mieluisan dopplerin ja heidän laajasta valikoimasta (yli 10 erilaista) valitsin tälläisen modernimman version - älypuhelimeen tai tablettiin kytkettävän UnbornHeart kotidopplerin. Dopplerin kytkeminen vaatii UnbornHeart appsin lataamisen älylaitteeseen, mutta se on ilmainen! 

Ainutlaatuinen Unbornheart kotidoppler on käyttöperiaatteeltaan täysin samanlainen kuin äitiysneuvoloiden vastaavat laitteet. Sen avulla voit kuulla vatsanpeitteiden läpi vauvan sydänäänet, liikkeet, potkut ja jopa hikan keskimäärin raskausviikolta 12 lähtien. Laite on täysin turvallinen; CE-merkitty ja ISO-hyväksytty.

Unbornheart kotidoppler on kehitelty älypuhelimen mahdollisuuksia hyväksikäyttäen. Laite toimii normaaliin tapaan pelkistettynä kotidoppler laitteena, halutessasi saat puhelimeen tilattua ilmaisen softan jolloin kun liität kotidopplerin älypuhelimeesi tai tablettiisi (iPhone, iPad, Android älypuhelimet ja tabletit) saat sikiön sydämensykkeet näytölle. Voit nauhoittaa sykkeet ja lähettää vaikka eteenpäin.

Laite tarvitsee toimiakseen ultraäänigeeliä. 

(Lähde: http://www.raskauskeiju.fi/unbornheart_kotidoppler_iphone_ipad)






Kyseinen doppler toimii siis myös ilman älylaitetta ja sitä ollaankin käytetty usein ilman puhelintakin. Oliviasta on kiva kuunnella pikkuveljen jumputusta, kun doppleriin kytkee pienen kaiuttimen. Ei tarvitse korvakuullokeiden kanssa säätää ja samalla koko perhe voi kuunnella vauvan sydänääniä samaan aikaan.

Älypuhelimeen kytkettynä ruudulta näkee sydämensykkeen numeroina, äänen voi nauhoittaa älylaitteeseen ja on siellä myös potkulaskurikin. Eli aina kun vauva potkaisee kuuntelun aikana, painetaan pienen jalan kuvaa :) Tallennuksen jälkeen ruudulle piirtyy kaavio sydämenlyönneistä/potkujen tiheydestä.




Normaali hinta dopplerilla on 59,90€ mutta juuri nyt sen saa Raskauskeijusta hintaan 55,80€ ja siihen saa vielä 250ml ultraäänigeelin mukaan. Valikoimasta löytyy tosin myös kolmenkympin ja satasenkin dopplereita, joten jokainen odottava nainen varmasti löytää itselleen mieluisan.

Jos itse vertaan AngelSoundsia ja UnbornHeartia, niin sanoisin, että Unbornheart on huomattavasti simppelimpi ja pienempi kooltaan. Sitä on huomattavasti kätevämpää käyttää, kun se on niin pieni! Molemmat toki tuottaa saman lopputuloksen, jos ei halua tietää tarkkaa sydänlyöntimäärää tai tarvitse tallennusmahdollisuutta suoraan puhelimeen. AngelSoundsin dopplerinkin voi tosin liittää tietokoneeseen, jota kautta pystyy myöskin nauhoittamaan.




Oli doppleri mikä tahansa, on sellainen hyvä olla perheessä, jossa halutaan asioihin konkreettista varmistusta. Kuten jo edellä kirjoitin, itse käytin Olivian aikaan doppleria eniten juuri silloin, kun mahassa tuntui olevan normaalia hiljaisempaa. Tässä raskaudesssa taas dopplerista on ollut enemmänkin hyötyä, sillä mies ei ole ollut neuvoloissa mukana (Olivian aikaan  kävi joka ikisessä) ja hänestäkin on ollut kivaa kuunnella pikkupoitsun ääniä. Myös Olivia on sitä kautta saanut enemmän "tutustua" tulevaan pikkuveljeensä. Eka kerta oli Olivian mielestä pelottava ja pieni itkutkin tuli, mutta seuraavilla kerroilla neiti oli jo itse etsimässä dopplerilla pikkuveljen sydänääniä <3



Oletko sinä hankkinut raskauden aikana dopplerin?

UnbornHeart kotidoppler saatu blogin kautta.



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Olivian OOTD 18/04/2015

Olivian pikkasen nuorempi serkkutyttö oli meillä perjantaina yökylässä ja käytiin viemässä hänet eilen kotiin. Samalla piipahdettiin siinä naapurissa moikkaamassa meidän omaa pikkuruista kummipoikaa, joka muisutti taas, miten pieniä ne vastasyntyneet nyytit onkaan! Vaikka olihan pikkuherralla jo kuukausi ikää :)

Omaa asua tulee harvemmin kuvattua, koska mieheni ei vaan yksinkertaisesti onnistu ottamaan minusta sellaista kuvaa, jonka hyväksyisin.. ja kiireessä jos pitäisi ottaa useampi kuva, menisi kummallakin hermot toisiinsa.

Oliviasta taas on helppo ottaa kuvia, kun hän välillä pyytää itsekin sitä. "Äiti, ota kuva" - ja menee seinän viereen seisomaan. Se ei ehkä ole loppujen lopuksi mitenkään hyvä asia, mutta toisaalta otan Oliviasta paljon kuvia muutenkin, en vain blogimielessä ja vaikken pitäisi blogia, kuvaisin häntä joka tapauksessa.

Lauantaina neiti sai päälleensä hieman poikamaiset värit. Rusettipipo toimi tyttöefektina.


Pipo Papu // takki Kaxs // housut Polarn O. Pyret 


Ihan helppoa ei kameraystävällisen taaperonkaan kuvaus aina ole.


"Katso äitiä kameraan" = laitan silmät kiinni.

Karina



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Mitä toinen vauva tarvitsee?

Perheeseemme on syntymässä toinen lapsi suht pienellä ikäerolla ensimmäiseen - 2 vuotta ja 4 kk. Tavaroiden suhteen ikäero taitaa olla aika idealistinen, sillä kaikki on tallessa. On äitiysvaatteita, imetyspaitoja sekä kaikki vauvan hoitoon liittyvät tavarat.

Vai onko? Mitä toinen vauva tarvitsee?

  • vaatteita - pikkuruisia unisex vaatteita on Olivialta jäänyt muutama.. mutta olen myös hankkinut paljon lisää. Yllättäen Polarn O. Pyretia suurimmaksi osaksi.
  • harsoja    - niitä kyllä on noin 20 kpl ja se on hyvä määrä!
  • turvakaukalo - löytyy
  • lelumattokaari - löytyy
  • sitteri - pitää hankkia, Olivialla oli kaverin sitteri lainassa
  • kantoliina - löytyy 2 hug a bubia ja 1 kudottu Tricot Slen
  • vaipparoskis - löytyy
  • amme - löytyy kaksin kappalein
  • rintakumi - löytyy
  • kynsisakset - löytyy, mutta tosi tylsät, pitää hankkia uudet!
  • pehmeä hiusharja -löytyy
  • hoitopöytä - löytyy
  • pinnasänky - löytyy
  • hoitoalustat - löytyy, niin ala - kuin yläkertaan sekä matkaversio
  • hoitolaukku - löytyy
  • itkuhälytin - löytyy, mutta haluaisin Nabbyn
  • vaunut - on Emmaljungan yhdistelmävaunut, Brion Sing rattaat (Brion Primo kaukalo sopii yhteen), matkarattaatkin löytyy... ja me tilattiin Lekmeriltätuplavaunut, niistä sitten myöhemmin lisää
  • lämpöpussi - löytyy
  • rintapumppu - löytyy niin käsi -kuin sähkökäyttöinen. Avent ja Spectra3
  • tuttipullo - muutama löytyy
  • tutteja - taitaa olla jossain kaks kappaletta, Oliviahan ei syönyt tuttia ollenkaan, koskaan.
Näyttää siis hieman siltä, että suurin ostos ennen vauvan syntymää on tuplavaunut, jotta pääsen vaunulenkeille. Nekin on tosiaan jo tilattu. Sitteri ei paljon maksa, itkuhälytin ei ole välttämätön, koska yksi löytyy jo ja kynsisakset ei todellakaan paljoa maksa. Avaamattomia rasva ja talkkipurkkejakin löytyy. Lansinohia on, bepanthenia on, jopa yksi pakkaus Liberon vaippoja koossa 1 on jemmassa Olivian ajoilta. Ihan heti nyt ei tulekaan muuta mieleen, mitä voisin vielä haluta tai tarvita.

Tuleeko teille? 

*mainoslinkki


Ai miten niin popahtanut?

Karina

torstai 16. huhtikuuta 2015

Neuvostoliittolapsi esittäytyy!

Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut niin paljon uusia lukijoita lisää, että pieni kunnollinen esittäytyminen olisi ehkäpä paikallaan? Kuka minä olen ja miksi kirjoitan?

Minä olen Karina, mutta sen te jo tiedättekin. 27 -vuotias, melkein 28, mutta siitä ei puhuta. Eikä siitäkään, että kolmekymppiset lähestyy! Vaikka toisaalta minulla on todella ristiriitaiset tunteet itseni suhteen. On kiva olla melkein kolmekymppinen - koulut käyty, perhe perustettu, naimisiin menty, vakityöpaikkakin löytyy.. mutta samalla taas oon kamalan hukassa. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona! Teen tätä työtä nyt, mutta teenkö vielä 3 vuoden päästä, haluanko edes?

Jos palataan hieman menneisyyteen, niin minähän olen Neuvostoliittolapsi. Olen aina tykännyt tästä nimityksestä, en tiedä miksi. Minä synnyin toukokuussa vuonna 1987 Tallinnassa Mustamäen sairaalassa. Tallinna on mun kotikaupunkini, paikka, jossa on ystäviä, sukulaisia, maailman paras kampaaja ja mieletön määrä muistoja. Vuonna 2002 meidän nelihenkinen perhe muutti Pohjois-Savoon, pienelle paikkakunnalle. Noin vain. Olihan siitä puhuttu kotona paljonkin, mutta varsinainen päätös oli mennyt minulta täysin ohi. Olin Nilsiässä rippileirillä, kun puhelimeni soi ja äitini kertoi meidän muuttavan viikon päästä lopullisesti Suomeen. Puhelin lensi seinään. 15-vuotias tyttö oli hukassa ja yksin. Miksi Suomeen? Koska mun isä on suomalainen.

Käytyäni lukion, hain Savonlinnaan opiskelemaan, Joensuun yliopistoon - venäjän kielen kääntämistä ja tulkkausta. Mulle sen piti olla helppo, koska puhun äidinkielinäni suomen lisäksi venäjää ja viroa. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Juhliminen ja kaverit kiinnostivat siinä vaiheessa enemmän ja kandidaatin tutkinnon suorittamiseen meni kuusi vuotta. Sen kuuden vuoden aikana kerkesin asua 3 kesää Helsingissä, olla 3kk Venäjällä vaihdossa, matkustaa useamman kerran Thaimaahan lomailemaan,  muuttaa yliopiston perässä Savonlinnasta Joensuuhun ja onnellisesti myös rakastua nykyiseen mieheeni. Elettiin syksyä 2009.

Elämäni muuttui aikalailla sen jälkeen. Ei ihan heti, mutta pikkuhiljaa. Eka puoli vuotta meni edelleen aika paljon kavereiden kanssa juhliessa, mutta pikkuhiljaa aloin rauhoittumaan ja 2010 keväällä soluasuntoni tavarat alkoivat löytämään paikkansa miehen omakotitalosta. Tarinan, miten ollaan tutustuttu, voit lukea täältä.

12/2010
Vuonna 2012 kesäkuussa sain lopultakin kandin ulos ja päätin, että mun yliopistoura jäi nyt siihen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ehkäisy jätettiin pois maaliskuussa 2012 ja positiivisen raskaustestin tein heinäkuussa 2012. Maistraatissa sanoimme tahdon 14.2.2013 ja esikoisemme Olivia Isabella syntyi 20.3.2013, hääjuhlia juhlimme elokuussa 2013. Siitä eteenpäin aika onkin mennyt hurjan nopeasti. 1.9.2014 aloitin työt nykyisessä työpaikassani yhtiösihteerinä vakituisessa työsuhteessa. Marraskuussa 2014 tein sitten taas positiivisen raskaustestin ja pienen pojan odotus alkoi siitä. Nyt eletään jo 26. raskausviikkoa ja jään äitiyslomalle kesäkuun puolessa välissä.

Kuvaaja Hanna Linnove// 08/2013


Viime viikolla juttelin esimieheni kanssa ja mietittiin vähän tulevaa. Miten pitkäksi aikaa tarvitsen sijaista ja milloin palaan täysipäiväisesti töihin. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin niin alustavien suunnitelmien mukasesti palaan töihin vasta tammikuussa 2017, kun nuorimmainen on 1v 5kk. Siinä iässä myös Olivia aloitti päiväkodin ja se on mielestäni ihan ok ikä. Ei ihan vauva enää. Samalla päätiin säästää mun kertyneet vuosilomat hamaan tulevaisuuteen ja jos oikein laskeskelin, voin pitää kesällä 2017 kuukauden mittaisen kesäloman! Ellen sitten pilko lomia sinne sun tänne. Kesäloman pitäminen tänä kesänä tuntuu liian turhalta - jään joka tapauksessa kuukaus ennen laskettua Olivian kanssa kotiin ja olen siitä vielä 1,5 vuotta kotona. Mihin sitä lomaa enää tarvii?

Jos menneisyyttä vielä pohdiskelisin, niin oon ollut aina tosi menevä ja sosiaalinen. Tykkään kun ympärillä tapahtuu ja nuorempana tykkäsin juhlia ja valvoa öitä nuoruudesta nautiskellen. Ei ollut huolia tai murheita. Työelämän aloitin jo 12-13- vuotiaana mansikkapellolla ja siitä lähtien olinkin joka kesä töissä. Jossain vaiheessa manskoiden kerääminen muuttui mansikoiden myymiseksi, sitä kautta taas opiskeluiden ohessa kaupan kassaksi ja jotenkin ajauduin myös konsulentin eli tuote-esittelijän rooliin. Oon tehnyt elämäni aikana lähemmäs 100 promokeikkaa, myynyt milloin mitäkin. Ihan ekan keikkani tein itse asiassa 17 vuotiaana ja viimeisimmän tänä syksynä! Se on sellainen homma, josta ei pääse irtautumaan, jos on vähänkin hinkua haastaa itseään! Mun on ollut tosi vaikeaa kieltäytyä tarjotuista keikoista ihan tässä lähiaikoinakin, mutta valitettavasti päivätyöni menee edelle enkä voisi kukkua puoleen neljään baarissa promoamassa uusia tuotteita, kun kotona on kaksivuotias lapsi ja aamulla pitää olla virkeänä töissä.

03/2015


Olen myös aina tykännyt matkustamisesta enkä koe, että lapsen/lasten saannin pitäisi rajoittaa tätä. Näinpä Olivia onkin jo ennen kahden vuoden ikää ollut 10 viikkoa Thaimaassa, lomamatkalla Turkissa ja sukuloimassa Tallinnassa. Tälle keväälle oli tarkoitus järjestää miniloma Tallinnaan, mutta se saattaa jäädä, sillä syksyksi on vähän isommat suunnitelmat ;)

Mutta, miksi minä pidän blogia? Kaikki lähti siitä, kun aloin odottamaan Oliviaa. Olin löytänyt blogien maailmaan ja oli ihanaa saada vertaistukea, lukea samoilla viikoilla odottavien tekstejä, verrata omia oloja toisten oloihin jne. Alussa kirjoittelin anonyymina, ei kuvan kuvaa, mutta sitten se muuttui tylsäksi. Päätin antaa blogilleni kasvot. Kirjoittaminen tuntuu mulle luonnoliselta, kirjoitin nuorena myös päiväkirjoja (jotka ovat tallessa ja piilossa!! Ei ihan äidille ja isille näytettävää matksua ole mun teini-iässä kirjoitetut materiaalit :D ) Blogi tuntui hyvältä vaihtoehdolta saada muistot yhteen paikkaan. Lukijat tuovat kirjoittamiseen paljon positiivista virtaa ja jaksamista. Yhtyeistyöt taas piristävät arkeani, en häpeä myöntää, että minusta on mahtavaa tehdä yhteistyöjuttuja ja saada asioita testiin tai arvottavaksi. Ymmärrän toki, ettei niitäkään saa olla liikaa, mutta toivottavasti myös lukijat ymmärtää, että niitä on ihan oikeasti kiva toteuttaa eikä se ole varmastikaan keneltäkään pois, jos saan testiin äitiysvaatteita, joista sitten kirjoitan blogini puolella.

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta. Viimeistään elokuussa olen kahden pienen äiti ja vietän toista hääpäivääni! Paljon on haaveita muutettu todeksi ja paljon on vielä toteutettavissa. Moniin tarvitaan aikaa ja rahaa, mutta jos jotain olen mieheltäni oppinut, niin se on säästäminen. Säästämällä saa ja hevosella pääsee ;)

Mahtavaa loppuviikkoa teille ja uudet lukijat, tervetuloa! Vanhat taas, kiitos, kun pysytte mukanani, olette tärkeitä <3

Karina

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Helsinki-viikonloppu (sis. Lapsimessut).

Onpa ihana äiti-tytär viikonloppu takana! Edellisessä postauksessa ehdinkin jo hieman näyttää kuvin, miten meidän menomatka junalla Joensuusta Helsinkiin onnistui. Nyt täytyy vielä jälkikäteen sanoa, että olen niin ylpeä, miten reipas kaksi vuotias minulla onkaan!


Menomatka sujui äärimmäisen helposti, koska meillä oli paikat leikkivaunussa. Aluksi istuttiin ihan omilla paikoillamme eikä Olivia nähnyt esim liukkumäkeä ollenkaan - ajattelin, että ensin luetaan ja ollaan rauhassa, sitten vasta mennään katsomaan, mitä leikkipaikalla on. Kaikki menikin suunnitelmien mukaisesti -päikkäreitä myöten!


Lauantai oli täysin pyhitetty Lapsimessuille. Sinne mentiin heti aamusta Olivian kummisedän kanssa ja puolessa välissä päivää seuramme vaihtui, kun kummisetä lähti kotiin ja ystäväni tuli vauvansa kanssa tilalle.



Crocsin pisteeltä löysin yllättäen Olivialle kahdet kesäkengät - sandaalit ja balleriinat. Molemmat tuntuvat kädessä niin kevyiltä, että pakko niitten olla jalassakin hyvät.




Ennen päikkäreitä maistui perunamuussi ja jauhelihapihvi.

Kauhean paljon en loppujen lopuksi messuilta ostanut, mutta rahaa meni kuitenkin tosi paljon. Olin asettanut budjetin aika korkealle, jottei mistään tarvitsisi hädän tullessa luopua ja silti kaikki rahat meni. Seuraavana päivänä viimeistään, kun käytiin vielä Kampissa ostoksilla..
Messuilta ostin Olivialle Papun rusettipipon. Pipo alkaa olla blogien puolella jo aika last season varmastikin, enkä itse alun perin edes tykännyt tästä - kuvien perusteella, mutta luonnossa se vei mun sydämen. Rusetti ei olekaan ihan niiiin överi-iso ja Olivia on pipo päässä supersöpö :) Voi olla, että pipo olisi jäänyt hyllyyn, jos olisin katsonut hintaa ensin, kassalla nimittäin selvisi, että maksaa 30€ - niin kallista pipoa ei edes minulla ole, mutta enhän voinut enää perääntyä ja koko messubudjetin tarkoituksena oli ostaa ihan mitä halusin. Ja minä halusin tämän pipon <3

Me&i housulöytö kompensoi hieman pipon ostoa - nämä maksoivat nimittäin vain 15 euroa, kun Me&i sivuilla näkyy hintana olevan 32 euroa. Ja onhan nämä unisexit, menee sitten pojallekin joskus!

Itselleni löysin outlet expon puolelta kahdet So Whatin kengät ja äitiysvaatteita. Lähinnä business tyylisiä - hame, pari paitaa ja äitiysleggingsit. Niilläkin oli todella hyvät alet!


Lorealin pisteeltä keräsin syliin niin paljon tavaraa kun mahtui :D Enemmänkin olisin varmaan ostanut, jos olisin kunnolla päässy katsastamaan tarjontaa. Kassajonot olivat nimittäin kymmeniä metrejä ja piste kuhisi ostajia kuin muurahaispesässä.




Kaikki essien lakat olivat 5€/kpl, myös tuo apricot kynsinauhaöljy! Nyt kun mun kynnet on alkanut raskauden ansioista kasvamaan, olen tykännyt laittaa kynnet pari kertaa viikossa kuosiin :)

Sunnuntaina lähdössä Kamppiin shoppailemaan:


Kampin Bebes liikkeestä löysin Olivialle pitkään haaveilemani Babiators aurinkolasit. Hyvä, etten ollut tilannut niitä verkkokaupasta, sillä olisin ostanut 0-3v lasit. Liikkeessä sovittamalla päädyin kuitenkin 3-7+ v laseihin. Pienemmät tuntuivat jo liian nafteilta ja näillä on sitten edessä vielä pitkä käyttöikä.


Polarn O. Pyretin liikkeestä löytyi kesäksi lippis ja pieni tuliainen kummipojalleni.



Matkalla kotiin lähdettiin iloisina ja reippaina :)



Nyt ollaankin taas arjessa kiinni - boooring!

Karina





perjantai 10. huhtikuuta 2015

Joensuusta Helsinkiin kuvina.



Meidän reissupäivä kuvina!


Eka nälkä tuli jo 45 min jälkeen,



Onneksi evästä oli mukana paljon. Välissä leikittiin,


Syötiin uudestaan ja nukuttiin päiväunet,


Sitten oltiinkin perillä ja käytiin Stockmannilla syömässä, 


Jonka jälkeen mentiin kummisedän luokse. Ulkoiltiin sisäpihalla 



.. Ja roikuttiin äidissä.


Nyt ollaan jo unilla (minä myös) ja huomenna suunnataan virkeinä Lapsimessuille! See ya!

Karina

torstai 9. huhtikuuta 2015

Tuliaisia Espanjasta.

Rakas äitini, Olivian mummi toi pikkuneidille ihania tuliasia Espanjasta. Mekkoja, neuleen, kenkiä, koruja, kesähatun - kaikkea kivaa! 




Ihania kukkia <3 
Ja merimiesteemaa..


Ja kenkiä, 





Mummi ei ollut unohtanut myöskään tulevaa pikkumiestä!


Kauniita vaatteita, en voi kieltää. Äiti uhmasi minua vaikka olinkin kieltänyt kaikki vaatetuliaiset, koska Olivialle on kesäksi varmaan kymmenen mekko odottamassa eikä hän ehdi kaikkia kunnolla käyttämään, jos uusia vaan tupsahtelee kaappiin lisää! Kukkamekko vei kuitenkin sydämeni :)


Karina