maanantai 20. huhtikuuta 2015

UnbornHeart kotidoppler.


Raskaus on ihmeellinen asia. Sisälläsi kasvaa pieni ihminen, joka kuulee sinun äänesi, tuntee, kun aivastat, liikut tai olet paikallasi. Kuulee sinun sydämenlyöntisi. Mutta mitä sinä kuulet tai tunnet ennen kuin hän alkaa liikkumaan niin, että potkut tuntuvat? 

Muistatko ne kyyneleet, jotka tulivat silmistäsi, kun kuulit pienen sydämenäänet ensimmäisen kerran? Todennäköisesti se tapahtui varhaisultrassa, neuvolakäynnillä tai jopa vasta np-ultrassa. Minä kuulin tämän raskauden aikana ensimmäiset äänet juuri siellä 12. viikon ultrassa ja voin myöntää, että kyyneleet valuivat ja sydämeltäni putosi iso kivi, kun tajusin, että siellä on ihan oikeasti pikkuinen kasvamassa. Kotidoppleri olisi tässä ollut varmuuden tuoja jo ennen tätä rakenneultraa, mutta siinä vaiheessa minulla ei vielä ollut sellaista.



Markkinnoilla on lukusia määriä erilaisia kotidopplereita, Olivian aikaan minulla oli AngelSounds doppleri, jota käytin aina kun en ollut tuntenut vauvan liikkeitä pitkään aikaan tai kun halusin nukkumaan mennessä rauhoittua kuuntelemaan ihanaa jumputusta. Myin dopplerin kuitenkin eteenpäin ja tarvitsin nyt uuden. Raskauden virallinen yhteystyökumppanini Raskauskeiju lupasikin lähettää minulle mieluisan dopplerin ja heidän laajasta valikoimasta (yli 10 erilaista) valitsin tälläisen modernimman version - älypuhelimeen tai tablettiin kytkettävän UnbornHeart kotidopplerin. Dopplerin kytkeminen vaatii UnbornHeart appsin lataamisen älylaitteeseen, mutta se on ilmainen! 

Ainutlaatuinen Unbornheart kotidoppler on käyttöperiaatteeltaan täysin samanlainen kuin äitiysneuvoloiden vastaavat laitteet. Sen avulla voit kuulla vatsanpeitteiden läpi vauvan sydänäänet, liikkeet, potkut ja jopa hikan keskimäärin raskausviikolta 12 lähtien. Laite on täysin turvallinen; CE-merkitty ja ISO-hyväksytty.

Unbornheart kotidoppler on kehitelty älypuhelimen mahdollisuuksia hyväksikäyttäen. Laite toimii normaaliin tapaan pelkistettynä kotidoppler laitteena, halutessasi saat puhelimeen tilattua ilmaisen softan jolloin kun liität kotidopplerin älypuhelimeesi tai tablettiisi (iPhone, iPad, Android älypuhelimet ja tabletit) saat sikiön sydämensykkeet näytölle. Voit nauhoittaa sykkeet ja lähettää vaikka eteenpäin.

Laite tarvitsee toimiakseen ultraäänigeeliä. 

(Lähde: http://www.raskauskeiju.fi/unbornheart_kotidoppler_iphone_ipad)






Kyseinen doppler toimii siis myös ilman älylaitetta ja sitä ollaankin käytetty usein ilman puhelintakin. Oliviasta on kiva kuunnella pikkuveljen jumputusta, kun doppleriin kytkee pienen kaiuttimen. Ei tarvitse korvakuullokeiden kanssa säätää ja samalla koko perhe voi kuunnella vauvan sydänääniä samaan aikaan.

Älypuhelimeen kytkettynä ruudulta näkee sydämensykkeen numeroina, äänen voi nauhoittaa älylaitteeseen ja on siellä myös potkulaskurikin. Eli aina kun vauva potkaisee kuuntelun aikana, painetaan pienen jalan kuvaa :) Tallennuksen jälkeen ruudulle piirtyy kaavio sydämenlyönneistä/potkujen tiheydestä.




Normaali hinta dopplerilla on 59,90€ mutta juuri nyt sen saa Raskauskeijusta hintaan 55,80€ ja siihen saa vielä 250ml ultraäänigeelin mukaan. Valikoimasta löytyy tosin myös kolmenkympin ja satasenkin dopplereita, joten jokainen odottava nainen varmasti löytää itselleen mieluisan.

Jos itse vertaan AngelSoundsia ja UnbornHeartia, niin sanoisin, että Unbornheart on huomattavasti simppelimpi ja pienempi kooltaan. Sitä on huomattavasti kätevämpää käyttää, kun se on niin pieni! Molemmat toki tuottaa saman lopputuloksen, jos ei halua tietää tarkkaa sydänlyöntimäärää tai tarvitse tallennusmahdollisuutta suoraan puhelimeen. AngelSoundsin dopplerinkin voi tosin liittää tietokoneeseen, jota kautta pystyy myöskin nauhoittamaan.




Oli doppleri mikä tahansa, on sellainen hyvä olla perheessä, jossa halutaan asioihin konkreettista varmistusta. Kuten jo edellä kirjoitin, itse käytin Olivian aikaan doppleria eniten juuri silloin, kun mahassa tuntui olevan normaalia hiljaisempaa. Tässä raskaudesssa taas dopplerista on ollut enemmänkin hyötyä, sillä mies ei ole ollut neuvoloissa mukana (Olivian aikaan  kävi joka ikisessä) ja hänestäkin on ollut kivaa kuunnella pikkupoitsun ääniä. Myös Olivia on sitä kautta saanut enemmän "tutustua" tulevaan pikkuveljeensä. Eka kerta oli Olivian mielestä pelottava ja pieni itkutkin tuli, mutta seuraavilla kerroilla neiti oli jo itse etsimässä dopplerilla pikkuveljen sydänääniä <3



Oletko sinä hankkinut raskauden aikana dopplerin?

UnbornHeart kotidoppler saatu blogin kautta.



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Mitä toinen vauva tarvitsee?

Perheeseemme on syntymässä toinen lapsi suht pienellä ikäerolla ensimmäiseen - 2 vuotta ja 4 kk. Tavaroiden suhteen ikäero taitaa olla aika idealistinen, sillä kaikki on tallessa. On äitiysvaatteita, imetyspaitoja sekä kaikki vauvan hoitoon liittyvät tavarat.

Vai onko? Mitä toinen vauva tarvitsee?

  • vaatteita - pikkuruisia unisex vaatteita on Olivialta jäänyt muutama.. mutta olen myös hankkinut paljon lisää. Yllättäen Polarn O. Pyretia suurimmaksi osaksi.
  • harsoja    - niitä kyllä on noin 20 kpl ja se on hyvä määrä!
  • turvakaukalo - löytyy
  • lelumattokaari - löytyy
  • sitteri - pitää hankkia, Olivialla oli kaverin sitteri lainassa
  • kantoliina - löytyy 2 hug a bubia ja 1 kudottu Tricot Slen
  • vaipparoskis - löytyy
  • amme - löytyy kaksin kappalein
  • rintakumi - löytyy
  • kynsisakset - löytyy, mutta tosi tylsät, pitää hankkia uudet!
  • pehmeä hiusharja -löytyy
  • hoitopöytä - löytyy
  • pinnasänky - löytyy
  • hoitoalustat - löytyy, niin ala - kuin yläkertaan sekä matkaversio
  • hoitolaukku - löytyy
  • itkuhälytin - löytyy, mutta haluaisin Nabbyn
  • vaunut - on Emmaljungan yhdistelmävaunut, Brion Sing rattaat (Brion Primo kaukalo sopii yhteen), matkarattaatkin löytyy... ja me tilattiin Lekmeriltätuplavaunut, niistä sitten myöhemmin lisää
  • lämpöpussi - löytyy
  • rintapumppu - löytyy niin käsi -kuin sähkökäyttöinen. Avent ja Spectra3
  • tuttipullo - muutama löytyy
  • tutteja - taitaa olla jossain kaks kappaletta, Oliviahan ei syönyt tuttia ollenkaan, koskaan.
Näyttää siis hieman siltä, että suurin ostos ennen vauvan syntymää on tuplavaunut, jotta pääsen vaunulenkeille. Nekin on tosiaan jo tilattu. Sitteri ei paljon maksa, itkuhälytin ei ole välttämätön, koska yksi löytyy jo ja kynsisakset ei todellakaan paljoa maksa. Avaamattomia rasva ja talkkipurkkejakin löytyy. Lansinohia on, bepanthenia on, jopa yksi pakkaus Liberon vaippoja koossa 1 on jemmassa Olivian ajoilta. Ihan heti nyt ei tulekaan muuta mieleen, mitä voisin vielä haluta tai tarvita.

Tuleeko teille? 

*mainoslinkki


Ai miten niin popahtanut?

Karina

torstai 16. huhtikuuta 2015

Neuvostoliittolapsi esittäytyy!

Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut niin paljon uusia lukijoita lisää, että pieni kunnollinen esittäytyminen olisi ehkäpä paikallaan? Kuka minä olen ja miksi kirjoitan?

Minä olen Karina, mutta sen te jo tiedättekin. 27 -vuotias, melkein 28, mutta siitä ei puhuta. Eikä siitäkään, että kolmekymppiset lähestyy! Vaikka toisaalta minulla on todella ristiriitaiset tunteet itseni suhteen. On kiva olla melkein kolmekymppinen - koulut käyty, perhe perustettu, naimisiin menty, vakityöpaikkakin löytyy.. mutta samalla taas oon kamalan hukassa. En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona! Teen tätä työtä nyt, mutta teenkö vielä 3 vuoden päästä, haluanko edes?

Jos palataan hieman menneisyyteen, niin minähän olen Neuvostoliittolapsi. Olen aina tykännyt tästä nimityksestä, en tiedä miksi. Minä synnyin toukokuussa vuonna 1987 Tallinnassa Mustamäen sairaalassa. Tallinna on mun kotikaupunkini, paikka, jossa on ystäviä, sukulaisia, maailman paras kampaaja ja mieletön määrä muistoja. Vuonna 2002 meidän nelihenkinen perhe muutti Pohjois-Savoon, pienelle paikkakunnalle. Noin vain. Olihan siitä puhuttu kotona paljonkin, mutta varsinainen päätös oli mennyt minulta täysin ohi. Olin Nilsiässä rippileirillä, kun puhelimeni soi ja äitini kertoi meidän muuttavan viikon päästä lopullisesti Suomeen. Puhelin lensi seinään. 15-vuotias tyttö oli hukassa ja yksin. Miksi Suomeen? Koska mun isä on suomalainen.

Käytyäni lukion, hain Savonlinnaan opiskelemaan, Joensuun yliopistoon - venäjän kielen kääntämistä ja tulkkausta. Mulle sen piti olla helppo, koska puhun äidinkielinäni suomen lisäksi venäjää ja viroa. Mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Juhliminen ja kaverit kiinnostivat siinä vaiheessa enemmän ja kandidaatin tutkinnon suorittamiseen meni kuusi vuotta. Sen kuuden vuoden aikana kerkesin asua 3 kesää Helsingissä, olla 3kk Venäjällä vaihdossa, matkustaa useamman kerran Thaimaahan lomailemaan,  muuttaa yliopiston perässä Savonlinnasta Joensuuhun ja onnellisesti myös rakastua nykyiseen mieheeni. Elettiin syksyä 2009.

Elämäni muuttui aikalailla sen jälkeen. Ei ihan heti, mutta pikkuhiljaa. Eka puoli vuotta meni edelleen aika paljon kavereiden kanssa juhliessa, mutta pikkuhiljaa aloin rauhoittumaan ja 2010 keväällä soluasuntoni tavarat alkoivat löytämään paikkansa miehen omakotitalosta. Tarinan, miten ollaan tutustuttu, voit lukea täältä.

12/2010
Vuonna 2012 kesäkuussa sain lopultakin kandin ulos ja päätin, että mun yliopistoura jäi nyt siihen. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ehkäisy jätettiin pois maaliskuussa 2012 ja positiivisen raskaustestin tein heinäkuussa 2012. Maistraatissa sanoimme tahdon 14.2.2013 ja esikoisemme Olivia Isabella syntyi 20.3.2013, hääjuhlia juhlimme elokuussa 2013. Siitä eteenpäin aika onkin mennyt hurjan nopeasti. 1.9.2014 aloitin työt nykyisessä työpaikassani yhtiösihteerinä vakituisessa työsuhteessa. Marraskuussa 2014 tein sitten taas positiivisen raskaustestin ja pienen pojan odotus alkoi siitä. Nyt eletään jo 26. raskausviikkoa ja jään äitiyslomalle kesäkuun puolessa välissä.

Kuvaaja Hanna Linnove// 08/2013


Viime viikolla juttelin esimieheni kanssa ja mietittiin vähän tulevaa. Miten pitkäksi aikaa tarvitsen sijaista ja milloin palaan täysipäiväisesti töihin. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin niin alustavien suunnitelmien mukasesti palaan töihin vasta tammikuussa 2017, kun nuorimmainen on 1v 5kk. Siinä iässä myös Olivia aloitti päiväkodin ja se on mielestäni ihan ok ikä. Ei ihan vauva enää. Samalla päätiin säästää mun kertyneet vuosilomat hamaan tulevaisuuteen ja jos oikein laskeskelin, voin pitää kesällä 2017 kuukauden mittaisen kesäloman! Ellen sitten pilko lomia sinne sun tänne. Kesäloman pitäminen tänä kesänä tuntuu liian turhalta - jään joka tapauksessa kuukaus ennen laskettua Olivian kanssa kotiin ja olen siitä vielä 1,5 vuotta kotona. Mihin sitä lomaa enää tarvii?

Jos menneisyyttä vielä pohdiskelisin, niin oon ollut aina tosi menevä ja sosiaalinen. Tykkään kun ympärillä tapahtuu ja nuorempana tykkäsin juhlia ja valvoa öitä nuoruudesta nautiskellen. Ei ollut huolia tai murheita. Työelämän aloitin jo 12-13- vuotiaana mansikkapellolla ja siitä lähtien olinkin joka kesä töissä. Jossain vaiheessa manskoiden kerääminen muuttui mansikoiden myymiseksi, sitä kautta taas opiskeluiden ohessa kaupan kassaksi ja jotenkin ajauduin myös konsulentin eli tuote-esittelijän rooliin. Oon tehnyt elämäni aikana lähemmäs 100 promokeikkaa, myynyt milloin mitäkin. Ihan ekan keikkani tein itse asiassa 17 vuotiaana ja viimeisimmän tänä syksynä! Se on sellainen homma, josta ei pääse irtautumaan, jos on vähänkin hinkua haastaa itseään! Mun on ollut tosi vaikeaa kieltäytyä tarjotuista keikoista ihan tässä lähiaikoinakin, mutta valitettavasti päivätyöni menee edelle enkä voisi kukkua puoleen neljään baarissa promoamassa uusia tuotteita, kun kotona on kaksivuotias lapsi ja aamulla pitää olla virkeänä töissä.

03/2015


Olen myös aina tykännyt matkustamisesta enkä koe, että lapsen/lasten saannin pitäisi rajoittaa tätä. Näinpä Olivia onkin jo ennen kahden vuoden ikää ollut 10 viikkoa Thaimaassa, lomamatkalla Turkissa ja sukuloimassa Tallinnassa. Tälle keväälle oli tarkoitus järjestää miniloma Tallinnaan, mutta se saattaa jäädä, sillä syksyksi on vähän isommat suunnitelmat ;)

Mutta, miksi minä pidän blogia? Kaikki lähti siitä, kun aloin odottamaan Oliviaa. Olin löytänyt blogien maailmaan ja oli ihanaa saada vertaistukea, lukea samoilla viikoilla odottavien tekstejä, verrata omia oloja toisten oloihin jne. Alussa kirjoittelin anonyymina, ei kuvan kuvaa, mutta sitten se muuttui tylsäksi. Päätin antaa blogilleni kasvot. Kirjoittaminen tuntuu mulle luonnoliselta, kirjoitin nuorena myös päiväkirjoja (jotka ovat tallessa ja piilossa!! Ei ihan äidille ja isille näytettävää matksua ole mun teini-iässä kirjoitetut materiaalit :D ) Blogi tuntui hyvältä vaihtoehdolta saada muistot yhteen paikkaan. Lukijat tuovat kirjoittamiseen paljon positiivista virtaa ja jaksamista. Yhtyeistyöt taas piristävät arkeani, en häpeä myöntää, että minusta on mahtavaa tehdä yhteistyöjuttuja ja saada asioita testiin tai arvottavaksi. Ymmärrän toki, ettei niitäkään saa olla liikaa, mutta toivottavasti myös lukijat ymmärtää, että niitä on ihan oikeasti kiva toteuttaa eikä se ole varmastikaan keneltäkään pois, jos saan testiin äitiysvaatteita, joista sitten kirjoitan blogini puolella.

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä valoisalta. Viimeistään elokuussa olen kahden pienen äiti ja vietän toista hääpäivääni! Paljon on haaveita muutettu todeksi ja paljon on vielä toteutettavissa. Moniin tarvitaan aikaa ja rahaa, mutta jos jotain olen mieheltäni oppinut, niin se on säästäminen. Säästämällä saa ja hevosella pääsee ;)

Mahtavaa loppuviikkoa teille ja uudet lukijat, tervetuloa! Vanhat taas, kiitos, kun pysytte mukanani, olette tärkeitä <3

Karina