maanantai 31. elokuuta 2015

Kulissi romahtaa.

Mistä aloittaisin. Kävellessäni tänään lasten kanssa kauppaan, mielessäni pyöri eräs kysymys, jonka lukija minulta kerran kysyi. "Onko teidän elämä oikeasti aina niin ihanaa vai kaunisteletko sitä blogiin?" Vastasin, niin kuin on: en kaunistele, olen blogissani rehellinen. Kuten olen tähän asti ollutkin. Mutta en lähiakoina.

Tekstien perusteella olette varmaan siinä uskossa, että mä voin tosi hyvin, en ole väsynyt ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista (sittenkin). Lapset nukkuu ja minä silittelen päivät pitkät harsoja. No, tänään koin henkisen romahduksen ja haluan tulla purkamaan pahaa oloani myös kirjallisesti.

Mä oon tosi väsynyt. Alex haluaa öisin rintaa 1-3 tunnin välein. Edelleen, 4 viikon ikäisenäkin. Kolme viimeistä yötä ovat olleet katastrofaalisia, tuntuu etten ole nukkunut silmäystäkään. Aamuisin herätään viimeistään klo 7.30 koska Olivia ei halua nukkua pidempään. Päiväunien aikaan en osaa nukkua vaikka kuinka yritän. Univelka kerääntyy ja kasaantuu. Olivialla on myös aivan ihana uhma päällä. Mitään ei totella ja kaikki on "MINÄÄÄÄ". Ja Alexilla tissiraivarit.

En ole täällä blogissa asiasta maininut mitään, mutta valitettavasti perhettämme on kohdannut myös suru - mieheni äiti kuoli Alexin ollessa reilun viikon ikäinen ja yhtä aikaa nimiästen kanssa, järjestämme myös hautajaisia. Lauantaina ollaan mustissa ja sunnuntaina koetetaan saada samoihin vieraisiin myös hymyä ja onnea pienen poikamme vuoksi.

Stressaan tällä hetkellä kaikesta. Kodin siisteydestä (sen puutteesta), tavarapaljoudesta, hautajaisista, nimiäisistä. Mieheni puhelin soi kotona jatkuvasti, jompikumpi lapsista itkee, oma päänsärky ei katoa, väsymys painaa. On to do lista listoille, mitä pitää tehdä. On to do lista hautajaisia varten, nimiäisiä varten, kotia varten. On kolme eri kauppalistaa, on niin paljon kaikkea etten saa unta senkään takia, kun mielessä pyörii niin paljon.

On spontaaneja itkupurskahduksia. On kiukkukohtauksia. On kirosanoja. On henkisesti vaikeaa järjestää hautajaisia ja nimiäisiä samalle viikonlopulle, mutta ei ole muista syistä muutakaan vaihtoehtoa.

Blogi on mun ainut pakopaikka tällä hetkellä. Olen kirjoittanut muutaman postauksen etukäteen, jotka ilmestyvät huomenna ja keskiviikkona, joten älkää ihmetelkö, että tälläisen avautumisen jälkeen ilmestyy taas hömppää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Hyvää yötä. Ja kiitos, kun sain avautua.

MyBody: 4 viikkoa synnytyksestä.

Olen kuullut sanottavan, että toisen raskauden jälkeen sitä ei palaudukaan niin nopeasti ja välttämättä ollenkaan samoihin mittoihin, mitä on ollut ennen raskautta. Synnytyksestä on vasta 4 viikkoa enkä todellakaan odottakaan, että olisin nyt mallin mitoissa tai edes lähelläkään omaa normaalipainoa tai ulkonäköä. Raskauden aikana kerätyt lähes 16 kiloa tulivat pikkuhiljaa, joten ne varmasti myös lähtevätkin pikkuhiljaa. 

Synnärille multa jäi 1,8 kg. Rinnat painoivat kotiin tullessa varmaan ainakin vauvan verran. Oliviasta mulla ei jäänyt synnärille yhtään mitään. Silloin painoa kertyi 20 kg ja 4,5 kk myöhemmin olin jo omaakin pienemmässä painossa. Tällä kertaa lähtötilannekin oli hieman eri - painoin nimittäin 5 kg enemmän, kuin Olivian alkuraskaudessa.

Tässä kuvassa olen vasemmalla raskausviikolla 41+0 ja oikealla kolmantena päivänä synnytyksestä.

     Nyt, 4 viikkoa synnytyksestä, mittani ovat seuraavanlaiset:

Paino:  80,1 kg  TAVOITE 68 kg, pudotettavaa siis -12kg
Rintojen alta: 80 cm TAVOITE 75cm eli -5cm
Vyötärö 87 cm TAVOITE 72 cm -15 cm
Napa 99 cm TAVOITE 82 cm, -17cm
Lantio 104 cm TAVOITE 94 cm, -10cm
Reidet 2x62 cm TAVOITE 56 cm, -6x2 = -12cm

Tavoitteen numerot eivät ole vetäisty hatusta, vaan ne on sitä, mitä olin vuosi Olivian synnytyksen jälkeen. Tavoiteena onkin seuraavan vuoden aikana sulattaa itsestäni 59 cm ja 12 kg. 

ps. olen 176 cm pitkä.

Peilikuva näyttää nyt tälläistä:


Ja ilman paitaa..

Sekä läheltä ;D


Rehellisesti oon vähän järkyttynyt noista luvuista, mitä mittailin. Varsinkin kun vertasin niitä mulle normaaleihin lukuihin.. mutta edelleenkin, mun täytyy muistaa, että synnytyksestä on vasta 4 viikkoa JA mulla on kaksi ihanaa ja tervettä lasta, joita olen saanut kantaa sisälläni <3

Tällä viikolla aloitan kevyet vaunulenkit, 2 kertaa viikossa noin 5 km. Mun selkä ei oikein tykkää vielä kävelemisestä, joten tämän vuoksi niin vähän ja harvoin. Salille mulla ei ole kiire, vasta jälkitarkastuksen jälkeen voin miettiä sitä asiaa. Ruoassa en aio vähentää mitään, edes niitä herkkuja, koska imetän ja tarvitsen paljon hiilareita. Tottakai voisin hieman miettiä herkkujen laatua, mutta en usko, että minusta on nyt siihen. Ehkä parin kuukauden päästä. 

                                                           Aion olla itselleni armollinen <3 

Projektin edistymistä voit jatkossa seurata MyBody tunnisteen alta. Joka viikko en aio koostetta tehdä, mutta silloin tällöin.

Kohti tavoitevartaloa siis!

Kattokaa nyt tuota peppua! 

Karina

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ostoksista rahaa takaisin & linkki 5 euron aloitusbonukseen - Ostohyvitys.fi

Sain heinäkuussa yhteydenoton Ostohyvityksen Minnalta, joka kyseli, onko palvelu minulle tuttu ja jos ei, haluaisinko tutustua ja tehdä samalla koeoston, jonka he hyvittäisivät minulle. Sivusto oli minulle ennestään siinä mielessä tuttu, että yritin luoda itselleni tilin parisen vuotta sitten, kun en ollut vielä Suomen kansalainen ja homma kesketyi siihen, kun sopimussäännöissä luki, että pitää olla Suomen kansalainen. Otin silloin yhteyttä asiakaspalveluun ja tiedustelin, että riittääkö, että asuu vakituisesti Suomessa ja vastaus oli kyllä. Eli ei ole pakko olla Suomen kansalainen, jota nykyään kyllä olen. No joka tapauksessa, mulla jäi homma jostain syystä kesken ja sittemmin koko juttu unohtui.

Tiesin siis, miten Ostohyvitys.fi toimii ja tottakai halusin viedä homman nyt loppuun. Ilmainen shoppailuraha oli vaan iso plussa. Jos sinulle ei palvelu ole vielä tuttu, niin tässä muutama infohippunen sekä linkki 5 euron aloitusbonukseen!

Ostohyvitys.fi on suomalainen start-up yritys, joka auttaa kuluttajia shoppailemaan edullisemmin netissä. Palvelun voi rinnasttaa Plussa tai S-ryhmän korttiin, paitsi että tämä toimii netissä ja bonusta saa 2-10% käyttämästäsi summasta takaisin. Kun bonuksia on kertynyt 15 euron edestä, ne voi tilittää suoraan omalle pankkitilille. Toisin sanoen, jos tilaat vaikka Nelly.comista (jonka bonus on 11,5%) 100 eurolla, saat 11,5 euroa bonusta takaisin. Se on mun mielestä jo aika paljon! 

Palvelussa on mukana yli 800 eri verkkokauppaa, myös itselleni tutut Babyland, Lekmer, Kidster, Nelly, Bubbleroom, Asos, Brandos jne. Vinkki: koska verkkokauppojen valikoma on tosiaan niin laaja, kannattaa rekisteröitymisen jälkeen selata kaikki liikkeet läpi ja klikata kaikki mielenkiintoiset suosikeiksi, sen jälkeen mennä suosikkeihin ja tutustua paremmin niihin sekä karsia listaa sitä mukaa! Mulle jäi ekan karsinnan jälkeen 826:sta vaihtoehdosta noin 50 verkkokauppaa ja lähemmän tutustumisen jälkeen 30, joista on nyt helppo shoppailla.

Voisin kuvitella, että moni muukin siellä ruudun takaa tilaa nykyään vaatteet ja tavarat mieluummin kotoa käsin, kun menee kaupungille etsimään ja koluamaan kymmeniä liikkeitä läpi. Itselleni kävi viime viikolla juuri niin, että olin käymässä lääkärissä ja ajattelin pyörähtäväni samalla kaupoilla etsimässä juhlavaa imetystoppia, kunnes minua alkoikin mietityttämään se kaupan ahtaus ja ajatus siitä, että ensin pitää mennä parkkihalliin, kasata vaunut, laittaa Alex kaukalossaan kyytiin, mahdollisesti imettää kesken kaiken jne. Aikaa olisi mennyt turhaan hukkaan, joten ajoin liikenneympyrässä kokonaisen ympyrän ja palasin isolle tielle suoraan kotiin ajatuksena verkkokaupat ja niiden helppous. Tilaat kotiin, sovitat milloin haluat, tarvittaessa palautat

Tein sitten keskiviikkona koeostokseni Ostohyvityksen kautta ja homma toimi erittäin helposti. Kirjauduin sivuilleni, klikkasin verkkokaupan, josta olin päättänyt tilata ja normaalisti klikkailin ostokset ostoskoriin. Kaikki toimii siis ihan samalla tavalla kuin "normaalistikin", mutta täytyy vaan muistaa mennä siihen verkkokauppaan Ostohyvityksen.fi sivun kautta, jotta saa bonuksen. Kun seuraavana päivänä kirjauduin taas tililleni, ylälaidassa luki, paljonko minulle oli kertynyt bonusta ostoksistani.

Kerättyäni yli 15 euroa, saan rahat tililleni muutamalla klikkauksella Oman sivun kautta. Kukapa nyt ei haluaisi omista ostoksista rahaa takaisin?

Liittymällä palvelun käyttäjäksi nyt TÄMÄN linkin kautta, saatte 5 euron aloitusbonuksen bonustilillenne. Suosittelen liittymäään palveluun tuon linkin kautta samantien, vaikkei aikoisikaan just nyt mitään tilata. Saatte sen 5 euron bonuksen vain tätä käyttämällä ja kohtahan on joulukin tulossa. Jos ei nyt aio tilata mitään, marraskuussa on varmasti paljon mitä tarvitsee ja pääsette kerryttämään bonuksia tuon viiden euron päälle. Liityminen ei maksa teille mitään, vitonen ei sieltä häviä ja liittymiseen ei mene 2 minuuttia pidempään!


Vai joko kaikki mun lukijat käyttää Ostohyvitys.fi:n palveluita?

ps. esittelen mun koetilauksen sitten kun tilaus on saapunut :)

Karina

Blogiyhteistyö.




lauantai 29. elokuuta 2015

Olivian haastattelu: osa 1.

Sain tänään hauskan idean, jota lähden nyt toteuttamaan tietyin välinajoin täällä blogissa. Nimittäin, alan haastattelemaan Oliviaa samoilla kysymyksillä 1-3 kk välein. Olivia puhuu jo nyt niin paljon, että olisi todella mielenkiintoista seurata, miten lauseenrakenteet tulee muuttumaan, sanavarasto kasvamaan jne. 

Kysymyksiä en suunnitellut sen enempää vaan kyselin spontaanisti, mitä mieleen tuli. Tässä 2 v 5 kk ikäisen neidin ensimmäinen haastattelu:

Mikä sinun nimesi on?
Ovilia P**********

Minkä ikäinen olet?
Sinun ikäinen.

No, montako vuotta sitten olet?
Kaksi vuotta.

Mistä sinä tykkäät?
Kurtista (jogurtista), sinusta.

Mitkä ovat sinun lempi lastenohjelmat, mitä tykkäät katsoa?
Ovilia, Samu ja Salla, tuo tuo... Kati ja Töppö, ja nelivuotias, siis Kaapo.

Ketä sinun perheeseen kuuluu?
Isä ja Alex ja nalle ja pikkuveli ja sinä.

Minkälainen pikkuveli on?
Mmm.. *sanoo meidän sukunimen* . Hän on kaksivuotias.

Minkälainen äiti on?
Kaunis, ihana.

Minkälainen isä on?
Kaunis, ja pikkuveli on kaunis.

Mikä on sun lempiruoka?
Kurtti (jogurtti).

Ketä sinä rakastat?
Sinua ja pikkuveljeä ja isää.

Mitä tykkäät tehdä ulkona?
Hyppiä ja riehua.. piiiing, et saa minua kiinni!

Maidosta tykkään.

Haluatko mennä päiväkotiin ensi viikolla?
En haluuaaa. Haluisin kotona leikkiä.

Minkälainen koti sinulla on?
Talo, ihana.

Mitkä sun lempilelut on?
Nalle, heppa, muumipalapeli.

Mikä sinusta tulee isona?
Poliisi, olen sitten koulussa joo ja omassa kodissa.

Kenelle tykkäät soittaa?
Mummille ja ukille. Ja isälle.

Minne haluaisit matkustaa?
Mummin luo, haluisin matkustaa missä mummi on.

Missä tykkäät nukkua?
Vaunuissa.

Haluaisitko sanoa vielä jotain?
Minä tykkään pikkuveljestä, tykkään Alexista.




Nämä vastaukset kuvaa aika hyvin meidän Oliviaa! Alex on tosi rakas ja ihana, jogurttia voitas syösä jokasiella ruokailulla ja ulkona on kiva juosta ja hyppiä :) Katsotaan seuraavan kerran vaikka reilun kuukauden päästä, miten vastaukset muuttuu, kun arki muuttuu taas hieman erilaiseksi ;)

Karina & Olivia.

torstai 27. elokuuta 2015

Mielipidepostaus: "Aika ei riitä".

Vauvanvaatteiden silittämiseen liittyvään postaukseen sain paljon vastauksia, että ei silitetä, koska ei aika riitä moiseen, on tärkeämpääkin tekemistä, kotona on muutakin tekemistä, en todellakaan jne. Julkaisin siis postauksen facebookissa muutamissa ryhmissä ja osa vastauksista on poimittu sieltä.

Mä en nyt rehellisesti sanottuna ihan ymmärrä. Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista noin 8 on tarkoitettu nukkumiseen. Jää 16 tuntia. Viikossa se on 7x16= 112 tuntia. Mä silitän noin kolme kertaa viikossa max 45 min, mikä on noin  2h. Eli mulle jää viikossa 110 tuntia tehdä kaikkea muuta: hoitaa 2,5 vuotiasta esikoista, hoitaa 3 viikon ikäistä vauvaa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, syödä, siivota kotia, käydä ulkoilemassa lasten kanssa, leikkiä, päivittää blogia, ottaa kuvia, pumpata maitoa (siihen menee puolesta tunnista tuntiin päivässä eli 3,5-7h viikossa), tehdä ihan kaikkea. Ajanhallintaa kannattaa muuten opetella, jos on asioita, joita en ehdi tekemään, vaikka haluaisikin.

Olen tällä hetkellä jotenkin tosi provosoitunut. Miks ei vaan voi myöntää, ettei viitsi silittää, koska mieluummin tekee jotakin muuta? Tai ei silitä, koska ei näe tarvetta silittää. Näilläkin "en todellakaan ehdi mammoilla" on kuitenkin aikaa roikkua facebookin ryhmissä päivittelemässä ja kommentoimassa muiden päivityksiä. Kyllä mäkin roikun somessa koko ajan. Ja silti ehdin. Joku kirjoitti, että on tärkeämpääkin tekemistä. No mulle ainakin on tärkeää, että mun vastasyntynyt saa olla pehmeissä vaatteissa. 

Kommenttien jälkeen tuli sellainen olo, että olen outolintu ja mun pitää nyt jotenkin perustella kaikille, miksi minä ehdin ja miksi ylipäätänsä silitän. Tiedättekö, kun ihminen voi ehtiä päivän aikana TODELLA paljon, jos vaan haluaa. Ja joo, nekin joilla on lapsia, jopa useampia. Itse ainakin koen jopa ehtiväni ja tekeväni nyt huomattavasti enemmän, kuin silloin kun oli vain yksi lapsi. Ehkä sen takia, että sitä tekemistä ihan oikeasti on ihan hirveästi? Ja sen takia, että haluan ehtiä? Haluan olla supermutsi? :D

Oli miten oli, muistakaa, että tämä on mielipidekirjoitus ja minulla on oikeus omaani kuten myös teilläkin omaanne. Olen kirjoittanut tämän tunteiden kuohuessa ja olen hyvin imetyshormoonirikas.



Mukavaa illanjatkoa teille, silitte tai ei <3

Karina


Vauvan vaatteiden silittäminen tällä kertaa.

Kun tein joku aika sitten kysymyspostauksen, sain vastauspostauksen yhteydessä tälläisen kysymyksen:

"Nyt tulee outo kysymys :D Jostain syystä mulle on jääny mieleen se postaus Olivian vauvavaatteiden silityksestä . Silitätkö vielä Olivian vaatteet? Aiotko silittää myös pikkuisen vaatteet? Itse silloin koliikkivauvan äitinä ihmettelin ja (kadehdin) että miten kerkeät silittää kaikki vauvan vaatteet ja harsot."

Tähän kysymykseen vastasinkin jo kyseisen postauksen kommenttiboksiin, nyt ajattelin kertoa, miten sitten on, silitänkö Alexin vaatteet ja harsot?


Pikemminkin, voisinko olla silittämättä näitä? No en voisi. Siis silitän. Harsot, bodyt, housut, yökkärit, pyyhkeet, pipot. Edelleenkin samasta syystä, kun Olivian kohdalla. Meillä ei ole kuivausrumpua ja pyykit kuivaa kuivaustelineellä jääden pienen vauvan iho huomioden inhottavan kovaksi. Silitysrauta pehmentää kankaan ja lisäksi silitetystä vaatteesta irtoaa vähemmän pölyä. Ja onhan ne siistimmän näköisiä päällä. Harsojen silitystä ei nyt varmaan tarvii edes perustella. Ne ovat kuivumisen jälkeen karheat, ryppyiset ja rumat. Näin on parempi:




Ja milloin ehdin? Silloin kun lapset nukkuvat päiväuniaan samanaikaisesti. Silittämiseen ei loppujen lopuksi mene kovinkaan pitkää aikaa, sillä vaatteet silitän vain sisäpuolelta, harsot molemmilta puolilta. Kahden -kolmen päivän välein. Ja aion silittää ainakin muutaman kuukauden vielä, kyllä sitä ehtii, jos haluaa :)

Kysyn nyt uudestaan, koska lukijakunta on 04/2013 jälkeen kasvanut melkoisesti - silitätkö sinä vauvasi vaatteet ja harsot?

Karina


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Olivian OOTD: 23/08/2015 & haaveita.

Sunnuntaina oli mieheni viimeinen virallinen kesälomapäivä, jonka kunniaksi käytiin Rantamakasiinilla kesän viimeisillä pizzoilla. Olivia halusi ehdottomasti shortsit jalkaan, mutta koska oli illan viileyttä ilmassa, laitettiin leggingsit alle.


T-paita KappAhl Hampton Republic / shortsit Pomp de Lux / leggingsit Pomp de Lux / nahkasandaalit Espanjasta


 "Sitten, kun minä olen iso, ostan näääin ison veneen!"
"Tuollaisen".


Olivia aikoo isona ostaa myös traktorin, lentokoneen, helikopterin ja  linja-auton. Eikä hän aio koskaan muuttaa kotoa pois, joten meidän täytyy alkaa miettimään, mihin saadaan mahtumaan nuo kaikki ;)

Onko teidänkin lapsilla tälläisiä haaveita?

Karina

tiistai 25. elokuuta 2015

Alexin 3 viikon neuvola.

Alex täytti eilen 3 viikkoa ja samana päivänä oli myös neuvolakäynti lastenneuvolan puolella. Ensimmäisen kerran käytiin neuvolassa viikon ikäisenä äityisneuvolan puolella, jolloin mittoja kyllä otettiin, muttei merkattu mihinkään. Tällä kertaa saatiin sitten neuvolakortti ja katsottiin tarkemmin kaikki muut asiat.

Terveydenhoitaja mittasi painon, pituuden, päänympäryksen, katsoi heijasteet, navan, ihon, vaippa-alueen ja kyseli meidän peruskuulumisia sekä jaksamisia. Oltiin koko porukka paikalla. Meitähän on nyt NELJÄ! :)

Seuraavanlaisia mittoja ollaan nyt saatu ylös:

Syntymäpaino     3.8.15:          3500 g    pituus 51 cm    py 36,5 cm
Kotiinlähtöpaino 6.8.15:          3390 g
1 viikon paino   10.8.15:          3620 g
3 viikon paino   24.8.15:         4595 g   pituus 55 cm     py 38 cm

Painoa on tullut synnäriltä lähtemisen jälkeen noin 60g/päivä eli 420g/viikko. Hurjalta kuulostaa, mutta näinpä tuon pitää mennäkin. Alex kasvaa hienosti rintamaidolla. Pituuttakin on tullut kolmessa viikossa 4 senttiä lisää! Ei ihme, että osa 50 cm vaatteista alkaakin olla liian nafteja.

Tällä hetkellä meidän kolmeviikkoinen on:

- hyvin tyytyväinen, kun perustarpeet on tyydytetty
- syö keskimäärin 2 tunnin välein, öisin on alkanut olemaan nyt enemmän 2,5 tunnin taukoja
- nukkuu edelleen melkein koko päivän, on aamuisin hereillä tunnin heti heräämisen jälkeen, päivisin imetyksen aikana ja jälkeen noin 10min ja illalla ennen yöunille menoa noin tunnin. Yöunille me aletaan 21-22 maissa koko perhe. Olivialle se on hieman liian myöhäinen aika ehkä, mutta tällä tavalla ollaan koko perhe samassa rytmissä. Aamuisin herätään klo 7.30 ja noustaan tosiaan saman tien ylös, jotta saadaan päivä käyntiin.
- ei viihdy vaipassa yhtään, jos siinä on pienikin pierukakka, aina pitää olla puhdas päällä.
- itkee hieman ilmavaivoja, mutta ei kovinkaan paljon
- saa maitohappobakteeri+d vitamiinia

Ja 3-viikkoisen äiti:

- on onnellinen
- ei enää niin väsynyt!
- syö antibioottikuuria kohtutulehdukseen
- haluaisi olla koko ajan tilailemassa pikkuisia vaatteita eri nettikaupoista, mutta koettaa hillitä itseään tulevaisuutta ajatellen. Kotihoidontuki ei riitä mihinkään, joten nyt on kaikki "ylimääräiset" eurot laitettava visusti talteen, jotta voi olla rauhassa kotona sinne 1 v 5 kk ikään. 



Karina

maanantai 24. elokuuta 2015

Leijonanpoikasen* nimi!

Mainitsinkin jo viime postauksessa, että tulen paljastamaan pojan nimen seuraavassa kirjoituksessa, koska en yksinkertaisesti jaksa kutsua häntä täällä blogissa muilla nimillä. Ollaan kuitenkin kerrottu nimi jo synnytyssalista lähtien kaikille eikä se todellakaan ole mikään salaisuus vaikka nimiäisiä juhlitaankin vasta 6.9.2015.

ALEX JOHANNES P.


Ensimmäinen (ja kutsumanimi) Alex ollaan keksitty jo kauan ennen raskautta. Olimme Turkissa lomalla ja keskustelimme uima-altaalla poikien nimistä, Alex tuli miehelleni jostain mieleen ja olin silloin jo suostunut siihen. Itsehän en tätä jostain syystä muista ja yritin ehdotella muitakin nimiä, mutta mies ei antanut periksi. Onneksi tykkään Alex nimestä itsekin, joten se sai jäädä. Toinen nimi, Johannes tulee mieheni ja isäni toisesta nimestä. Molemmat ovat siis toiselta nimeltään Johannes (mikä tuuri!) ja näin nimi kulkee molempien suvusta. P on sukunimemme ensimmäinen kirjain.

Nyt meillä on Olivia ja Alex. Mitä tykkäätte ja tuliko nimi täysin yllätyksenä vai sellaisena, mitä olisittekin voineet kuvitella meidän pienokaiselle?

Karina

*leijonanpoikainen tulee siitä, että Alex on horoskoopiltaan leijona ja hän örisee, kuin pieni pentu <3

lauantai 22. elokuuta 2015

Uuden arjen opettelua.

Ensimmäinen päivä yksin lasten kanssa kotona koitti torstaina ja se meni niin hyvin, että ihmettelen itsekin! 

Lapset heräilivät 7.15-7.30 välillä ja nousimme saman tien ylös. Molempien aamupesut, päivävaatteet päälle, minun aamupesut, päivävaatteet, petien petaamiset ja lopulta alakertaan aamupalalle. 

9.30 siirryimme olohuoneeseen leikkimään ja 10.30-12.30 saimme ihania vieraita, kun pojan tuleva kummitäti tuli oman 5kk poikansa kanssa meille kylään. 

Minä ja mieheni ollaan hänen poikansa kummeja eli aikamoinen ristisoppa. Hauska tässä on myös se, että Lauran esikoisen kummisetä on hänen hyvä ystävänsä, minun eksäni, kun taas Olivian kummisetä on minun hyvä ystäväni, Lauran eksä! Voisi sanoa kai, että onpa pienet piirit? Ollaan kaikki kuitenkin hyvissä väleissä eikä meitä ketään haittaa toistensa näkeminen lasten juhlissa. 

Aamupäivä menikin kuin siivillä juoden teetä ja ulkoillen ja rupatellen ihanan ystävän kanssa. Vieraiden lähdettyä söimme lämpimän ruoan ja laitoin lapset tuplavaunuihin nukkumaan. Klo 14 Olivia oli jo syvässä unessa, kun leijonanpoikanen aloitti örinän ja siirryimme sisälle. Hän siis ihan oikeasti örisee eikä kovin hiljaa! Örinää kuuluu yleensä heräilyn yhteydessä sekä ainakin silloin, kun ilmoja väännetään ulos. 


Klo 14.15 oli molemmat lapset unilla ja he nukkuivat 2h 20min samanaikaisesti! Kerkesin siivota keittiöstä aamun jäljet, siistiä eteisen lipaston päällisen sekä olohuoneen. Sain purettua matkatavarat alkuviikon kyläilyreissun jäljiltä, pestyä pyykkejä ja lopulta pötköttelin sohvalla äidin kanssa whatts appaillen. 

Klo 17 siirryttiin yläkertaan katsomaan pikkukakkosta ja 17.30 takaisin alakertaan syömään. Olivialle ei ruoka maistunut päiväunien jälkeen ollenkaan. 

Klo 19-20.20 oltiin taas ulkona, poika (julkistan nimen seuraavassa postauksessa. Ärsyttää tämä poika, lapsi, poikanen, pikkuinen, vauva yms. viljely jo!) oli mulla Manducassa, joka ollaan koettu nyt näinkin lyhyen ajan sisällä todella hyväksi ostoksi! Mies käyttää Manducaa lähes päivittäin, mulla onnistuu jopa imetys siinä, joten ulkoilut ovat helppoja, kun Olivia saa tarvitsemansa huomion ja pikkuinen voi ruokailla ja tuhista rauhassa. 



20.30 maissa miehen tultua kotiin, siirryimme iltapalalle ja -pesulle sekä nukkumaan. Päivä oli taputeltu ja mä olin kamalan ylpeä itsestäni. Ensinnäkin mä selvisin, toisekseen, koti oli siisti (pursuavia kaappeja ja vierashuonetta ei lasketa), lapset oli huolehdittu, ruokittu, sylitelty ja nukutettu. Olimme ulkoilleet päivän aikana kaksi kertaa eikä mun tarvinnut kiristellä hermojani kertaakaan, koska kaikki sujui niin hyvin. Unbelievable! 
Toivottavasti tälläistä on myös ensi viikolla, kun mies palaa tiistaina kesälomaltaan töihin! 

Ihanaa viikonloppua!

Karina 

tiistai 18. elokuuta 2015

Kun pitäisi.

Tiedättekö sen tunteen, kun siivoatte joka päivä mutta koskaan ei tule puhdasta, tiskit eivät vähene, pyykit eivät lopu?
Meidän kotona vallitsee tällä hetkellä tavarapaljouskaaos. Jokaisessa huoneessa olisi hirveä määrä töitä, kaapit pursuaa tavaroita, lipastot ovat täynnä, epätoivo vallitsee.

Meidän kodin ongelma on liiallinen tavaramäärä sekä se, ettei osata laittaa asioita heti paikalleen. Kun ulkona paistaa aurinko ja pihallakin on töitä, on huomattavasti helpompaa liueta paikalta ja keskittyä vaikka keräämän mustia viinimarjoja. Tai leikkaamaan nurmikkoa. Tai makaamaan säkkituolin päällä auringossa.

Tän hetkinen kaaos sai alkunsa kun tulin synnäriltä. Hommat alkoi kasaantumaan ja sana "pitäisi" tuli vakiokäyttöön.

Pitäisi viedä roskat.
Pitäisi imuroida.
Pitäisi maksaa laskut.
Pitäisi järjestellä kaikki kaapit.
Pitäisi käydä vaatekaappi rankalla kädellä läpi.
Pitäisi silittää vauvan vaatteet ja harsot.
Pitäisi leikata nurmikko.
Pitäisi ostaa vadelmat pakkaseen.
Pitäisi järjestellä eteisen lipaston laatikot toimiviksi.
Pitäisi nimikoida Olivian tavarat.
Pitäisi polttaa paperiroskat.
Pitäisi irtisanoa ipadin liittymä.
Pitäisi laittaa Canonin järkkäri myyntiin.
Pitäisi laittaa puhtaat vaatteet kaappeihin.
Pitäisi käydä Olivian vaatteet läpi.
Pitäisi pestä ikkunat.
Pitäisi laittaa mun auto myyntiin.
Pitäisi katsella pienempää ja halvempaa autoa.
Pitäisi 
Pitäisi... Lista vaan jatkuu ja jatkuu. 

Mistä lähteä purkamaan tätä tilannetta? Meitä on tällä hetkellä kaksi aikuista kotona. Huomiota vaativa melkein 2,5 -vuotias ja vähän väliä tissiä haluava vauva. Juuri kun ehdin kehuskella eräässä vauvaryhmässä, että meidän poika syö päivisin 2-3h välein niin mitä tekee tissiapina? Alkaa vaatimaan tissiä 24/7 tunnin välein. Ei paljon nukuttu viime yönä.. Tuntuu, etten ehdi tekemään päivisin yhtään mitään! Päivät vaan kuluvat hetkessä ja seitsemän aikaan huomaan, että olen suurimmaksi osaksi päivästä vaan pesinyt sohvalla jompi kumpi tissi esillä. 

Oma jaksaminen on tällä hetkellä niin ja näin. Minua ahdistaa kotimme tilanne ja haluaisin siihen todella ison muutoksen, mutta en vaan tunnu saavan mitään aikaiseksi, koska olen väsynyt, todella väsynyt. 15 yön nukkumattomuus alkaa näkymään. Äksyilen miehelleni ja hermostun Olivialle. En huuda, mutta ei se rehellisesti sanottuna kaukana ole. 

Olen varma, että kun koti on saatu kuntoon, arki alkaa helpottamaan. Just nyt se on pelkkää päivästä suoritumista. Onneksi saan sentään nuuskuttaa vauvaa päivät pitkät ❤️ 

Pitäisi muuten päivittää blogiakin useammin, tämä on terapeuttista.

ps. kaiken pitäisi asioiden keskeltä otin auton alle ja karkasin lasten kanssa mun vanhempieni luo Pohjois-Savoon! Pienen miehen eka 150km reissu on siis heitetty tasan kahden viikon ikäisenä. Tänään käytiin myös ystäväni luona kylässä ja huomenna ajellaan iltapäivästä takaisin kotiin. Eihän ne asiat kotona mihinkään karkaa ;)

Karina

lauantai 15. elokuuta 2015

Round 2: Synnytyskertomus

Maanantaina 3.8.2015 klo 10.30 minulla oli äitiyspolilla hyvinvointikontrolli. Viikkoja oli silloin 41+3. Koska vanhempani olivat tulleet edellisenä päivän meille, saimme mieheni kanssa käydä kahdestaan kaupungilla ja sairaalalla, Olivia jäi mielellään mummin ja ukin kanssa leikkimään.

Ensin olin parisenkymmentä minuuttia käyrillä ja klo 11 pääsin lääkärin vastaanotolle. Sisätutkimus kertoi sen, että kohdunkaulaa oli jäljellä 2,5cm ja olin "kahdelle sormelle" auki. Lääkäri sanoi tekevänsä hieman kovakätisemmän tutkimuksen, jos se vaikka auttaisi eteenpäin. 

Ultrauksessa taas näkyi, että vauva voi hyvin, virtaukset ovat hyvät ja lapsivettä on vielä hyvin. Istukkakin toimi. Lapsen arvioitu paino oli 3980g. Tosin lääkäri sanoi itse, että mittaa yleensä hieman yläkanttiin eikä huolta ole, ihan keskikäyrän vauva pitäisi tulla.

Tutkimuksen jälkeen juteltiin minun voinnista (joka oli aivan erinomainen, kaikkia arvoja myöten) ja siitä, että myös vauvalla on kaikki hyvin.. Mutta meidän tulisi varata aika käynnistykseen. Perjantaina 7.8.2015 klo 8.30. Minulla pääsi itku ja pyysin aikaa vasta maanantaille, mutta lääkäri ei muuttanut mieltään. Käynnistys oli juuri se, mitä en missään nimessä halunut ja tuntui niin pahalta, että siihen piti aika varata. Sanat ballonki vilahti, samoin oksitosiini ja mulla kyyneleet vaan valui. 

Lähtiessämme huoneesta, lääkäri sanoi "älä huoli, kyllä vauva syntyy ennen perjantaita". 

Sairaalalta jatkettiin Joensuun keskustaan Houkutukseen hääjuhlapäivän kakkukahveille ja siitä muutaman liikkeen kautta Prismaan. Prismassa mulla alkoi koskemaan alaselkään ja tuntui, että kuntoni romahti ihan täysin. Kävely muuttui vaikeammaksi ja olo oli tosi huono. Puoli kolmen maissa olimme lähikaupan parkkipaikalla, kun päätin jäädä autoon, koska selkään sattui. 

Tässä vaiheessa latasin puhelimeen supistuslaskurin ja aloin huvikseni kellottamaan kipuaaltojani, joita tuli noin 6min välein. Tässä vaiheessa tajusin, että herranen aika, nämähän on supistuksia!

Kotona laitettiin minulle Elle Tens laite selkään ja palauttelin mieleeni, miten sitä käytetään. Olohuoneessa olivat lisäkseni mieheni, äitini ja Olivia ja minua alkoi ahdistaa ihmispaljous, joten pyysin kaikilta anteeksi, otin jumppapallon, vesipullon ja suklaalevyn sekä suuntasin yläkerran aulaan, jossa halusin olla joko yksin tai mieheni kanssa. Äitiäni en jostain syystä halunut ollenkaan yläkerrassa käymään. Olivian pyysin kerran luokseni, koska halusin kertoa hänelle, mitä tapahtuu ja että lähdetään isän kanssa kohta sairaalaan synnyttämään pikkuveljeä, niin kuin ollaan jo aikaisemmin kerrottu. 

Klo 19 jälkeen alkoi tulemaan entistä kovempia supistuksia ja kahdeksan jälkeen aloimme tekemään lähtöä sairaalalle. Kello oli tasan 21, kun oltiin synnärillä ja pääsinkin suoraan synnytysaliin, joka oli sattumoisin sama, jossa synnytin Olivian :) 

Kätilö teki siinä heti sisätutkimuksen ja olinkin 4 cm auki. Sitten kätilö hävisi ja jäätiin miehen kanssa kahdestaan ihmettelemään. Otin muutamat supistukset tensin avulla vastaan, mutta sitten oli pakko soittaa kelloa ja pyytää ilokaasua. Kätilö ehdotti minulle tensia, joka oli minulla jo käytössä (!), ammetta, johon en halunut, vesirakkuloita, joita en myöskään halunut ja kaurapussin, jonka otin vastaan. Ja sitä ilokaasua tottakai.

Klo 21.45 tunsin jo niin kipeitä supistuksia, että tiesin tarvitsevani pian muutakin kun ilokaasua ja tensia, joten soitin taas kelloa ja pyysin epiduraalin, joka laitettiin minulle tasan klo 22.00. Puhetta oli, että klo 23.30 saisin kipupumpun tai jonkun muun jutun, jonka piti vahvistaa epiduraalia. Sitä en kerennytkään koskaan saamaan.

Klo 23.00 minulle tehtiin uus sisätutkimus - 8 cm auki. Klo 23.10 puhkaistiin kalvot ja noin 23.20 alkoi ponnistamisen tarve, jota yritin pidätellä, koska en ollut henkisesti vielä ollenkaan ponnistusvaiheessa. Mun silmissä kaikki tapahtui niin nopeasti! Vastahan minä tulin synnytyssaliin, en minä vielä voi synnyttää! Sain hetkellisesti paniikkikohtauksen, hauoin happea ja toistin kätilölle, että en saa henkee, en voi ponnistaa, en oo valmis jne. Onneksi kätilö sai minut rauhoittumaan ja opasti hengittämään oikein supistuksen aikana. Klo 23.38 syntyi meidän ihana poika, mitoin 3500g (eli todellakin keskikäyrän vauva) ja 51 cm, py 36,5cm,  jonka ensikarjaisua ei voinut olla kuulematta! Jälkeläiset syntyivät täydellisinä ja helposti. Ompeluvaihe kesti taas kauan, koska osumaa tuli niin emättimeen kuin välilihaan, joka kylläkin harkitusti leikattiin. 

Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 8,5 tuntia, mikä on verrattuna Olivian synnytykseen todella lyhyt. Oliviasta olin jo pelkästään synnytyssalissa sen 19 tuntia!

Mutta miten kävi miehen tällä kertaa? Osa lukijoista saattaa muistaa, että hylkäsin mieheni Olivian synnytyksessä täysin, kirjoittelin siitä pari vuotta sitten. Tästä pääset lukemaan. No, tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen, olisin halunut vaan käpertyä mieheen ja pitää hänet mahdollisimman lähellä. Pidin hänestä kovasti kiinni ja ponnistusvaiheessa hän piti jalastani kiinni (ponnistin kyljelläni, en tiedä, miten siihen asentoon oikein päädyin, en ollut etukäteen yhtään miettinyt ponnistusasentoa..). Eli mies oli minulle tällä kertaa kaikki kaikessa <3

Nyt minulla on myös uusi mies elämässäni:


Synnytyksestä jäi positiivinen mieli ja vaikkakin ponnistusvaihe tuli yllättäen, otan mieluummin tämän synnytyksen kuin ekan. 8,5 tuntia on just sopiva! :)
Ja enpä olisi uskonut, että vauva syntyy vielä saman päivän aikana, vaikkakin lääkäri lupasikin minulle, että hän syntyy ennen käynnistysaikaa ;)

Karina



tiistai 11. elokuuta 2015

Round 2: Kohtutulehdus?

Älä lue, jos et halua tietää kohtutulehduksen oireita, sis. eritteitä.


Sitä saa, mitä pelkää olisi osuva lause tähän hetkeen, sillä jouduin menemään tänään terveyskeskukseen kohtutulehduksen oireiden vuoksi. Viikko synnytyksestä ja jälkivuotoni loppui eilen, mutta tilalla on kellertävän-vihertävän-harmaata vuotoa, joka ei tuoksu niin hyvälle. Kohtua aristaa, kun mahan päältä painaa, aaltoilevaa kipua on alamahassa ja puolen päivän aikaan nousi myös kuume. Minä niin pelkäsin tätä. 

Just tällä kirjoitushetkellä istun terveyskeskuksen odotusaulassa. Kello on 14.35 ja sain ohjeeksi olla klo 13.50 labrassa, jonka jälkeen minua kutsutaan nimeltä. No ei ole kutsuttu vieläkään.. Mies jäi lasten kanssa kotiin ja onneks tajusin lähtiessäni kaivaa ainu medelan syöttöratkaisun esille, poika tottakai heräsi vähän aikaa sitten ja hamuili rintaa, itkun kera. Onneksi olin aamulla pumpannut jääkaappiin maitoa ja onneksi poika myös huoli sen pullon! Oli juonut 90ml  ja heittäytynyt tyytyväiseksi. Kyllä helpottaa tuollainen tieto!

Labrassa annoin veri - ja virtsanäytteen ja nyt peloissani odotan, mitä vastaanotolla tulee tapahtumaan (jos koskaan pääsen sinne?) nimittäin sisätutkimusta en anna tehdä. Synnytyksestä on vasta viikko ja mun emätin on täynnä tikkejä. Niin, synnytyskertomushan on vieläkin kirjoittamatta. Joka tapauksessa, pelottaa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Noniin, lääkärissä käyty! Sisätutkimuksenhan se teki vaikka kuinka yritin sitä välttää. Ja ultraskin vielä sisäpuolelta eli kaikki pelot piti kohdata. Sen verran varovainen hän kuitenkin oli ettei minuun onneksi sattunut.

Lopputulos on se, että sain lähetteen gyne polille. Jos kunto huononee huomiseen, voin olla sinne itse yhteydessä mut muuten odotan aikaa sieltä. Tämän terveyskeskuksen lääkärin mielestä vuoto ei haise kovinkaan pahalta ja kohtukaan ei taida olla tarpeeksi arka. Ultrassa näkyi kuitenkin jokin tyhjä tila kohdussa eikä hän ollut varma, mikä se on - siksi lähete. Nyt sitten seurataan tilannetta ja toivotaan parasta :) 


Karina





lauantai 8. elokuuta 2015

Ensimmäiset päivät kotona.

ISO kiitos kaikille onnitteluista niin täällä blogissa, Facebookissa kuin Instagramissakin. Onnitteluita tuli todella paljon  ja olen jokaisesta valtavan onnellinen, kiitos!



Me päästiin torstaina puolen päivän maissa kotiin eli nyt on kolmas päivä meneillään. Tosi hyvin on kaikki sujunut, arki on vielä repaleinen ja tavarat sekä rytmi etsii vielä paikkaansa, mutta onneksi mies on kesälomalla vielä pari viikkoa, joten ehdimme tottua uuteen arkeen.

Olivia on ottanut pikkuveljen hyvin vastaan. Haluaa halata ja pussata häntä usein eikä valitettavasti osaa tietenkään varoa pientä vielä yhtään. Mutta se onkin sitten meidän vanhempien tehtävä opettaa isompaa ja suojella pienempää.

Maitoa tulee hyvin ja poika on jo nyt kunnon tissiapina, kuten siskonsakin oli. Viime yönä heräsi 1,5-2 tunnin välein rinnalle, söi noin 5-10 min ja jatkoi tyytyväisenä uniaan. Sain itsekin aika hyvin nukuttua. Nukkumajärjestely meillä on tällä hetkellä se, että minä ja vauva nukutaan makuuhuoneessa meidän sängyssä ja mies nukkuu Olivian kanssa Olivian huoneen sohvalla. Päivällä pikkuinen nukkuu omassa pinnasängyssään ja kunhan imetysvälit yöllä pidentyvät, olisi tarkoitus laittaa myös yöllä pinnikseen. Mutta aika näyttää, miten käy.

Mun oma vointi on suht ok. Pelkään vaan kamalasti kohtutulehdusta ja olen varma, että mulle on se tulossa. Olivian aikaan mulla oli ensin kohtutulehdus, siihen heti perään tuli pikkulantion tulehdus ja siitä jatkettiin vielä rintatulehduksella sekä gastriitti ja -antibioottiripuliepäilyksellä, jolloin olin sairaalassa eristyksissä. Nyt pelottaa kovasti sama kohtalo. 

Synnytyskertomus on tulossa, on muuten ihan erilainen kuin eka! 

On ihanaa olla kahden pienen äiti, mutta kyllä mua myös pelottaa arki yksin, kun mies palaa töihin. Onneks on se pari viikko vielä opetella tätä! Olivian uhma ei yhtään helpota tosin asiaa.. Just nyt tuntuu kuitenkin tosi hyvältä, ihanaa viikonloppua teille <3


Karina




tiistai 4. elokuuta 2015

Rakas on syntynyt.

Meidän ihana poikalapsemme syntyi eilen 3.8.2015, hääjuhlapäivänämme, klo 23.38.

Painoa oli tasan 3500g, pituutta 51cm ja pään ympärys 36,5cm.


Voimme hyvin ja olemme onnesta sekaisin <3 

Karina ja P.

Vauvan nurkkaus.

Makuuhuoneemme joutui taas venymään, kun huoneeseen ilmestyivät pinnasänky ja hoitopöytä. Huone oli jo ennestään suht ahdas, onhan se kooltaan hieman alle 8 m2 ja siinä on 160x200 cm parisänky sekä syksyllä hankittu vaatekaappi, jota ei aikaisemmin siinä ollut. Hyvin kuitenkin kaikki mahtuu ja sen lyhyen ajan eli reilun vuoden, mitä pinnasänky ja hoitopöytä tulevat huoneessamme olemaan, mahdumme siihen hyvin, uskoisin.





Käsin tehty kori Handed by,  Lekmer*

Olivian aikaan hoitopöydällä oli avoin kori eikä mennyt montaa kuukautta, kun neiti aina tyhjensi tavaroita lattialle vaipanvaihdon yhteydessä. Niinpä viisastuneena tilasin tällä kertaa kannellisen korin, ettei vanupuikkoja ja -lappuja tarvitse joka kerta keräillä.


Halusin tällä kertaa ehdottomasti kamerallisen itkuhälyttimen ja sainkin sellaisen Kiddexilta testiin. Gynoii smart baby monitorin** avulla pääsen puhelimestani tarkistamaan vauvaa livenä, ilman että minun pitäisi mennä yläkertaan natisevia rappusia pitkin. Kuuntelun ja katselun lisäksi voin myös puhua vauvalle puhelimeni välityksellä eli ääni kulkeutuu molempiin suuntiin. Laitteen toiminta perustuu 3G/4G tai Wifi -yhteyteen Gynoii laitteen ja älypuhelimen (tai tabletin) välillä. 

Luulen, että meillä itkuhälyttimsestä tulee todellinen hitti, sillä tykätään olla paljon ulkona ja saan tuon monitorin myös terassilla verkkovirtaan eli voin käyttää tätä myös vaunuissa. Leikkipaikka ja leikkimökki ovat terassilta katsottuna "kaukana" ja puhelin kulkee mulla joka tapauksessa aina taskussa mukana - nyt tulen säästymään ylimääräisen kapulan kantamisesta.  

Esimerkiksi tähän asti oon saanut käyttää mielikuvitusta, miten saan meidän aventin hälyttimenosan pysymään päältäistuttavassa nurmikonleikkuukoneessa ilman, että se tippuu koko ajan. Gynoiin kanssa olen keksinyt jo nyt ratkaisun - joko laitan kuulokkeet puhelimeen ja puhelimen taskuun tai laitan puhelimen sellaiseen käden ympärille laitetttavaan käsivarsikoteloon, jolloin voin seurata videokuvaa kätevästi.

Ennakkoluulot laitetta kohtaan ovat siis positiiviset, katsotaan mitä käyttökokemus sitten tulevaisuudessa tuo! 

Onko teillä kokemuksia Gynoii smart baby monitorista?

*mainoslinkki
**Gynoii smart monitor saatu Kiddexilta 

Karina




maanantai 3. elokuuta 2015

Hääjuhlapäivä.

Tänään vietämme mieheni kanssa toista hääjuhlapäivää. Helmikuun 14.päivä (2013) on meidän virallinen hääpäivä, mutta koska pidimme hääjuhlat vasta 3.8.2013, on meillä tavallaan kaksi juhlapäivää nyt. Mikäs sen parempaa :) Helmikuussa käydään ulkona syömässä ja elokuussa juodaan Moëtia. Tänä vuonna shamppanjan juominen saa tosin odottaa, että minäkin voin hyvällä omatunnolla lasillisen kurkustani kaataa.


Hääjuhlapäivää muistelen lämmöllä ja tämän vuoksi keräsin tähän muutamia mun suosikkikuvia (jossa mies ei näy). Kuvat kertokoon meidän juhlasta:














Jo hääjutut kiinnostavat enemmänkin, tässä suoria linkkejä hääpostauksiin:


Harmi, ettei tälle kesälle ole ainutittakaan häitä, joihin olisimme kutsua ainakaan saaneet. Nyt ystävät, äkkiä naimisiin, hääjuhlat on parhautta <3

Karina


Kaikki kuvat (paitsi viimeinen) on ottanut Hanna Linnove.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Mielipidepostaus: Leipien syöminen pöydältä/paperilta.

Mulla on jo usemman vuoden pyörinyt mielessä eräs uskallan jopa sanoa, että suomalainen ilmiö. Suomalainen, koska en ole missään muussa maassa nähnyt tälläistä.. Nimittäin pöydältä/talouspaperilta syöminen. Tarkoitus ei ole loukata ketään, saatikaan osoittaa sormella sukulaisia tai ystäviä, mutta kun tälläiseen törmää tarpeeksi usein, se pistää ihmetyttämään.

Jo pienestä lähtien olen syönyt oman ruokani aina lautaselta. Tämä "ilmiö" pitää sisällään yleensä voileipien syömistä. Mulle on opetettu, että leivät syödään lautaselta ja näin ollen pidän täysin normaalina, että ne tosiaankin syödään lautaselta - leivän murut pysyvät niissä ja onhan se kivempi laittaa leipä puhtaalle lautaselle kun pöydälle. Olen tämän opettanut myös Olivialle ja meillä syödäänkin leivät aina lautaselta. Olivia ei edes pysty laittamaan leipäänsä pöydälle - aina tulee kysymys "Missä minun lautanen on? Äiti, sinä unohdit antaa minulle lautasen". 



Muistan, kun olin pieni ja meillä oli myös isäni puolelta sisko - ja velipuoli viettämässä lomiaan - äitini oli aina ihmeissään, kun he tekivät leipänsä pöydällä, syöden ne myös pöydältä. Jo silloin ihmettelin itsekin samaa. Miten vaikeata on ottaa se lautanen siihen alle? Sama ilmiö toistuu lähipiirissämme. Pöydälle laitetaan talouspaperi ja sen päälle voileipä. Leivän syötyä, lapsi nostaa paperin ja kaikki murut ovat pitkin pöytää ja lattiaa. Miksi lautasta ei käytetä? Meillä kyllä on astianpesukone sekä yhteensä 20 pientä lautasta. 

Toinen huomaamani ilmiö on ruokien syöminen näiltä KG Design (ja vastaavat) tableteilta. Ymmärsin, että sen pitäisi toimia alustana? Monissa kuvissa taas näkee, miten jopa lämmin ruoka on pitkin sitä tablettia..

Pelkäättekö, että lapsi hajoittaa lautasen? Onhan muovisiakin olemassa? 

Tunnistatteko itsenne? Syöttekö leipänne lautasilta vai pöydältä? Entäs lapsenne? Jos syötte pöydältä/paperilta, miksi?

Terveisin  kärttyinen rv 41+2 Karina.