lauantai 31. lokakuuta 2015

Espanja: Aamupäivä rannalla!

Otin aamulla itseni niskasta kiinni ja yllätin Olivian kertomalla, että tänään lähdetään aamupalan jälkeen rannalle! Ei uimaan, mutta tekemään hiekkakakkuja ja nauttimaan merituulestä. Olivia oli niin mielissään, että kantoi heti aurinkorasvat eteeni ja vaati uikkaria päälle. Meiltä rannalle on noin 1,5 km ja muistelin, että kun käännytään vähän matkaa oikealle, rannassa olisi iso puinen merirosvolaiva, joka on siis lasten leikkipaikka. Käveltiin sitten vähän oikealle sellaiset 2,5 km eikä siltikään löydetty sitä. Harmitus oli suuri, mutta onneksi täällä niitä leikkipaikkoja on varmaan 100 metrin välein. Niinpä jäimme sitten sellaiselle, joka on 4 km kotoamme. Ettei vaan liian helppoa olisi olla yksin kahden pienen lapsen kanssa!

Alex nukkui koko matkan ja vähän vielä päälle. Olivia juoksenteli pitkin hiekkaa, kävi laskemassa liukumäessä ja leikki hiekalla. Vaipanvaihdon ja imetyksen jälkeen syötiin pientä välipalaa, laskettiin viimeiset liukumäet ja käveltiin hissukseen takaisin kotiin, Alex nukkui taas koko matkan ja Oliviakin nukahti päiväunilleen tasan klo 14. Meillä oli siis täydellin rantapäivä :)





Smartsun UV nauha* täältä. 
Smartsunin ranneke mittaa kuinka paljon aurinkoa olet ottanut ja vaihtaa väriä silloin kun sinun on siirryttävä varjoon tai lisättävä aurinkovoidetta.




Ihanat pilvet alimmassa kuvassa, näyttää siltä, kun pilvi syöksisi salamoita. Ainakin mun mielestä. Rantapäivä oli tosi kiva, nautin kovasti Olivian ilosta ja leikeistä. Alex menee siinä samassa, jos Olivialla on vessahätä niin ei muuta kun poika kainaloon ja menoks. En ole mitenkään kokenut tätä reissailua lasten kanssa kauhean rankaksi. Ainakin näiden lasten kanssa se sujuu oikein hyvin :)

*Smartsun aurinkoranneke saatu Babyland.fi verkkokaupasta.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Viikon kuulumiset.

Sain viime yönä vihdoin vastattua edellisen postauksen kommentteihin. Se postaus taisi muuten rikkoa kävijä- ja katselukertojen ennätykset eikä ihmekään - aihe on tärkeä ja siitä pitäisi puhua myös neuvoloissa ettei varsinkaan ensisynnyttäjien tarvitsisi miettiä onko heissä jokin vialla kun yks kaks ei halutakkaan enää. 

Mikähän siinä muuten on, että kun lapset alkaa yöunille ja itseäkin väsyttää hullun lailla niin silti se puhelin, Facebook, Iltalehti ja blogi vievät voiton? Vaikkakin tietää, että yöllä tulee herättyä se 2 - X kertaa ja aamulla nousee lapsien tahtiin klo 7-8 välillä.

Mä oon tällä viikolla shoppaillut ihan kiitettävästi. Varsinkin urheiluvaatteita oon hamstrannut mm. Niken outlet myymälästä ja ostosten perusteella varmaan aion joko muuttaa salille asumaan kun palaan Suomeen tai käytän jatkossa vain urheiluvaatteita. Mikä ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Urheiluvaatteet ovat todella mukavia päällä! Vielä jäi kyllä moni vaate ja kenkä sieltä outletista vaivaamaan. Joutuu varmaan käymään uudestaan :D 

Ostin myös motivaatiofarkut. Tommy Hilfigerin aivan ihanat housut. Eivät ihan mene kiinni, mutta eiköhän puolen vuoden päästä ole jo eri tilanne! 

Myös Malagassa tuli ystävän ja lasten kanssa junalla käytyä, mutta siitä reissusta ei paljoa ole kerrottavaa - puolet ajasta pakenimme sadetta kahviloissa ja toinen puoli meni lapsista huolehtiessa. Milloin oli imetystä, vaipan vaihtoja ja pissiä sen yhteydessä vaunuissa, milloin Olivialla tosi kova nälkä/jano/pissahätä tai jokin muu. Nähtiin me vanha kaupunki ja Picasson museo... Ulkopuolelta. Jos ei olisi satanut olisimme kyllä jääneet myös jonottamaan sisälle.




Aika tuntuu kieltämättä käyvän nyt vähiin. Jäljellä on tasan kaksi viikkoa ja minusta tuntuu, että niin paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Ilma on viilentynyt täällä huomattavasti ja uinti sekä rantareissut ovat miehen lähdön jälkeen jääneet kokonaan unholaan. Mikä sekin harmittaa, koska Olivia haluais rannalle leikkimään, mutta en saa tätä reissua aikaiseksi. 

Tänään käytiin viime parjantain tapaan Pacosin tuvan perhekerhossa. Olivia pääsi leikkimään ja lopussa oli musiikkipiiri. Alex nukahti lähes heti, kun sinne tulimme ja nukkuikin sohvalla pienessä pesässään koko sen ajan, mitä oltiin. Kivasti siis meni. Ja muita äitejä oli myös kiva nähdä, juttelin jo viime viikolla muutaman kanssa ja tänään tutustuminen tuntui jo luonnollisemmalta. Kiva yhteisö täällä!

Samalla sitten tajusin, että ensi perjantai on viimeinen kerta, kun voidaan perhekerhoon vielä osallistua, sillä sitä seuraavalla meillä on jo lento kotiin! Oon vähän koettanut jo miettiä, mitä ja miten teen, jotta matkustaminen yksin kahden pienen lapsen kanssa onnistuisi mahdollisimaan vähällä tuskahiella. Kirjoittelen siitä ajatuksia vielä myöhemmin! Mut nyt nautitaan auringosta, adios!


tiistai 27. lokakuuta 2015

Seksi synnytyksen jälkeen.

Nyt kun aihe S E K S I on avattu Tapaus Katri Sorsa ja seksi postauksen myötä, voidaan jatkaa hieman erilaisella teemalla asiaan liittyen. Nimittäin, seksi synnytyksen jälkeen. Miten pian? Millä tavalla? Kuinka usein? 

Ihan ensimmäiseksi voin kertoa oman tarinani. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelkäsin ekaa kertaa ihan hulluna. Siis oikeasti niin paljon, että asiaa tuli vain lykättyä ja lykättyä eteenpäin, kunnes 8 viikkoa synnytyksestä ja litran liukuvoiteen jälkeen uskalsin ehdottaa miehelleni seksiä. Se eka kerta oli kamala. En aio valehdella, minuun sattui ihan törkeesti. Olin yksinkertaisesti hormooneista johtuen niin kuiva, että jouduin käymään yksityisellä gynekologilla hakemassa reseptilääkkeen alapäähäni.

Sen jälkeen pidimme taas vähintään parin viikon tauon, kunnes halusin kokeilla taas ja pikkuhiljaa se ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Seksihaluja minulla ei pahemmin ollut, mutta se ei estänyt minua harrastamasta seksiä mieheni kanssa. 

Raskauden aikana halut hieman lisääntyivät ja sekstailtua tuli vielä viikolla 41:kin. Synnytyksen jälkeen taas olin päättänyt, että jälkitarkastuksen jälkeen voidaan miettiä asiaa. Kohtutulehdusepäilyn sekä mahdollisesti jälkeläisen jäännöksen vuoksi minua kuitenkin tutkittiin jo viikko synnytyksen jälkeen sekä pari kertaa sen jälkeenkin ja kynnys ajatella seksiä madaltui koko ajan. Eka tutkimus sattui toki, kun tikit olivat tuoreita, mutta viimeisin ei tuntunut enää missään. Siitä sain rohkeuttua ajatella, ettei seksikään voi enää sattua.
Viikko ennen jälkitarkastusta mieli  seksiä kohtaan muuttui ja halusin varovasti kokeilla. Eli 5 viikkoa synnytyksestä. Olin yllättynyt, kun kipuja ei ollut lainkaan ja se tuntui jopa hyvältä. Kuvittelin, että siitä se meidän seksielämä taas herää henkiin. Väärin. Siitä alkoikin   H A L U T T O M U U S.

Mua ei kiinnota seksi pätkän vertaa, nada, ei yhtään! Mun puolesta koko homman voisi unohtaa kokonaan. En kiihotu, en tunne halua seksiin, en tunne oikeastaan mitään. En voi sietää, jos mieheni koskee rintojani, sillä ne ovat tällä hetkellä täysin Alexin. Täysimetän poikaa enkä halua, että niihin koskee kukaan muu. Täysimetys taitaakin olla se syy, miksei minua haluta yhtään. Hormoonit. Jos neuvolassa minua varoitettiin ettei imetys ole täysin turvallisin ehkäisykeino niin olisi pitänyt vastata, että meidän kohdalla se kyllä ehkäisee 100%.

Minua itseäni harmittaa tämä haluttomuus aivan jumalattomasti. Haluaisin haluta, pidän miestäni haluttavana mutta kun en vaan yksinkertaisesti pysty. Onneksi kumppanille voi tuottaa mielihyvää muullakin tavalla kuin yhdynnällä ja miehelläni on täysi oikeus haluta minua vaikkei minulla olekaan haluja. 

Tein eräässä Facebook ryhmässä kyselyn siitä, miten pian synnytyksestä he ovat harrastaneet seksiä ensimmäisen kerran. Tulos ei sinänsä yllättänyt minua, sillä suurin osa oli "heiluttanut peittoa" noin 3-7 viikkoa synnytyksestä. Tässä muutama poiminta vastauksista:

"3 viikkoa sektiosta".

"Esikoisesta 3vk, nyt tais olla joku 7vk... ei huvittanu aiemmin."

"Esikoisesta 1.5vk ja täst tokasta 2kk 😅😅 ei vaan enää kiinnosta kokos seksi ja sillon ku molemmat nukkuu nii mieluummin teen jotain hyödyllistä"

"Varmaan 4-5vkoa synnytyksestä, muutama kerta senkin jälkeen. Itseä ei vaan huvita tai haluta yhtään!! ".

"vaihtelevasti (viiden jälkee) esikoisesta en muista tokasta meni 1/2vuotta, kolmannesta varmaa vielä kauemmin, nelosesta myös kuukausia. ja viides nyt reilu kk...ja ei oikee huvita".

Meidän imettävien pitäisi nyt vaan muistaa, että meidän miehillämme on edelleen haluja, he eivät saa samanlaista mielihyvää ja läheisyyden tunnetta vauvasta kuten me. Vaikkei itseään haluta, niin ei se vie meiltä kauheasti aikaa pitää oma mies tyytyväisenä. Oli se sitten pikapano suihkussa, suihinotto tai handjob, niin uskokaa mua, miehenne kyllä arvostavat sitä ja tulevat hyyvin iloisiksi saadessaan happy endin ;)

Kommenttikenttä on nyt teidän: milloin, miten ja kuinka usein? Jos oman nimimerkin alla tuntuu liian henkilökohtaiselta vastata niin pyöräytä anonyymi merkki eteen!

ps. kiitos kaikille Katri-postaukseen kommentin jättäneille. En aio vastata niihin, koska kirjoitin kaikki ajatukseni postaukseen. Toivon, että Katri saa perheineen nyt tarvitsemansa rauhan ja nettikiusaaminen loppuu.

pps. miksi kirjoitin niin henkilökohtaiseista aiheesta? Koska tiedän, etten olen tämän asian kanssa yksin, meitä on paljon ja tämänkään ei pitäisi olla tabu. Ja sitäpaitsi seksi on maailman luonollisin asia.


Karina







maanantai 26. lokakuuta 2015

MyBody: 12 viikkoa synnytyksestä.

Synnytyksestä on tänään 12 viikkoa. En voi kun ihmetellä taas kerran, miten nopeasti aika menee! Projekti Mybody etenee pikkuhiljaa, pienin askelin. Sentit kapenee ja kilot ovat lähteneet tippumaan. Vihdoin!

Alex on jo pieni vauva, lapsi eikä mikään vastasynytynyt nyytti. Hän hymyilee, nauraa ääneen, ottaa kontaktia, kommunikoi omalla tavallaan, on niin seurallinen ja ihana pieni tyyppi <3

12 viikkoa synnytyksestä mitat on otettu perinteisesti aamulla ennen aamupalaa, kuva mahasta on myös tähän asti ollut ennen aamupalaa mutta tänään unohdin kuvata ja kuva on otettu noin tunti aamupalan jälkeen. Ihan kuin sillä olisi nyt oikeasti mitään merkitystä :D


Taustaa:
Pituus: 176 cm 
Tavoitepaino: 68 kg


12 viikkoa synnytyksestä (suluissa lähtötilanne, 4 viikkoa synnytyksestä):

Paino: 77,5 kg (80,1 kg) -2,6 kg
Rintojen alta: 79,0 cm (80,0 cm) - 1,0 cm
Vyötärö: 83 cm (87,0 cm) - 4,0 cm
Napa: 93,0 cm (99,0 cm) - 6,0 cm
Lantio: 100,0 cm (104,0 cm) - 4,0 cm
Reidet: 62,0 cm (62,0 cm) - 0 cm
----------------------------------------------------------
-15 cm

Kiloja pudotettavana vielä 9,5 ja senttejä 44.

Viime mittaukseen verrattuna, joka tapahtui tasan kaksi viikkoa sitten, painoa on tippunut 1,6 kg, vihdoin! Paino onkin jumittanut jo pitkään samoissa luvuissa, joten oli todellinen ilo aamulla, kun vaaka näytti 79 kg sijasta 77,5 kg! Suuret ne on ilot pienestäkin muutoksesta :)

Kuvia:


eli järjestyksessä kuvissa 4, 6, 8, 10 ja alin - 12 viikkoa synnytyksestä.



Oon ajottain jopa tyytyväinen peilikuvaani ;) vaatteilla ja asennolla on toki suuri merkitys, yritänkin pukeutua aina niin, että tunnen itseni ne vaatteet päällä hyväksi. 

Karina

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Vauvan kanssa matkustavan MUST HAVE.

Mainitsinkin jo aikaisemmin saaneeni Babylandilta* kivan paketin ennen matkaamme. Paketti sisälsi heidän kokoaman matkustamista helpottavan kokonaisuuden. Yksi tuote on ollut tähän asti ylitse kaiken: Chiccon taitettava hoitoalusta*.



Meidän yhteinen taival alkoi jo Joensuun lentokentällä portin lähellä olevasta vessasta. Siellä ei ollut minkäänlaista hoitopöytää saatikaan alustaa. Onneks Alex oli vielä niin pieni, että sain hänet kätevästi Chiccon hoitoalustan päälle lavuaarin viereen. 

Siitä hetkestä lähtien alusta on kulkenut joka ikisessä paikassa mukana. Se on käytössä myös kotona lähes jokaisessa vaipan vaihdossa. Chiccon hoitoalustassa on taskut vaipoille ja vaippapyyhkeille. Se on tosiaan kokoontaitettava ja pinta on helppo puhdistaa, sillä se on vettä hylkivä! Värivaihtoehtoina on liila, harmaa, punainen ja sininen. Meillä on liila ja se sopii meidän tavaroihin oikein hyvin :)


Olen huomannut täällä yleisissä vessoissa, että kaikilla on jonkilainen taitettava hoitoalusta aina alla ja onhan se tottakai huomattavasti hygieenisempaa kuin pelkkä harso, kuten olin alunperin suunnitellut. Vaipat ja pyllypyyhkeetkin kulkee kätevästi mukana, kunhan muistaa aina täydentää vaippataskua!

 Täydet pointsit Babylandille loistavasta valinnasta, me rakastamme tätä!


Alusta mahtuu hyvin käsilaukkuun ja matkustaessamme tänne minulla olikin pelkkä Michael Korsin Hamilton laukku, joka toimi niin hoitolaukkuna kuin minun henkilökohtaisten tavaroiden laukkuna. Täällä Espanjassa en kanna laukkua ollenkaan mukana ja hoitoalusta sujahtaa aina tuplavaunujen alakoriin :) Todellinen MUST HAVE matkoilla!

*Chiccon taitettava hoitoalusta saatu Babylandilta, mainoslinkki

Karina

perjantai 23. lokakuuta 2015

Mielipidekirjoitus: Tapaus Katri Sorsa ja seksi.

Katri Haapanen os. Sorsa sai vastikään suuren kohun aikaiseksi, kun kertoi blogissaan harrastaneensa seksiä miehensä kanssa samalla kun heidän 1,5 vuotias poika Elias nukkui Katrin nänni suussa vieressä. Katri toimii poikansa tuttina, eikä ole valmis vieroittamaan poikaansa vielä siitä. He liputtavat lapsitahtisuuden puolesta.

Onko se mun mielestä oikein? Ei. Onko se mun mielestä ällöttävää? On. Onko se mun mielestä seksuaalinen teko lasta kohtaan? Ei. Onko mun mielestä oikein haukkua Katria siitä, että hän on avoin ja puhuu myös tabuista ääneen? Ei todellakaan. Voisinko itse tehdä samoin? En. Tekeekö se minusta paremman äidin, kuin Katrista? Ei.

Seksi on sellainen asia, jota kaikki vanhemmiksi tulleet ovat ainakin kerran harrastaneet. Se on  kahden (tai useamman sukukypsän) henkilön välistä fyysistä koskettelua, läheisyyttä. Silti se on aihe, josta tavallisissa perheblogeissa ei pahemmin kirjoiteta. Seksi on intiimi asia ja se halutaan pitää omana asiana. Siinä vaiheessa kun nainen on synnyttänyt lapsen, hänen kuvitellaan muuttuneen Neitsyt Mariaksi.

Sitten joku poikkeaakin massasta ja kertoo omasta seksielämästään.. O M G , sosiaalinen media on sekaisin ja kirjoittaja saa paskaa niskaansa. Keltaisen lehdistön kannalta juttuhan on lähes mehevä, entinen  povipommi, nykyinen imettäjä-Katriksikin nimitetty Sorsa on selvästikin pedofiili. Hän harrastaa seksiä miehensä ja lapsensa kanssa. Yököttävää, eikö vain? Miten alas ihminen voi vielä vajota? Vai hetkinen... Pitäisikö meidän astua kuplasta ulos ja miettiä asiaa vielä uudestaan? 

Hankala aihehan tämä on, sitä en kiellä, lapset ja seksi eivät mielestäni kuulu yhteen. Mutta tässä tapauksessa mua enemmänkin harmittaa Katrin ja Sasun puolesta, kyllä seksille pitäisi löytyä sellainen hetki, ettei tarvitse koko ajan pelätä lapsensa heräävän.

Miten te Katri vihaajat olette ajatelleet ihmisten lisääntyvän, kun asutaan yksiössä? Laitetaanko lapsi seksin ajaksi  parvekkeelle? Mä varmaan laittaisinkin, oon itse niin rajoittunut tässä asiassa, etten pysty edes ajattelemaan seksiä kun lapset on samassa huoneessa.. (Onneksi talossamme on kaksi kerrosta..), eli huomaatteko, mä en todellakaan pystyisi pitämään lastani rinnalla samalla kun harrastan seksiä mutta minä pystyn kuitenkin pysymään asiallisena enkä hauku toista perhettä! 

Perhettä, joka omistautuu lapselleen, rakastaa ja tulee rakastetuksi.  En tiedä mitä psykologit tähän sanoo, mut oma maalaisjärki on sitä mieltä, että tuskin 1,5 vuotiaalle nukkuvalle lapselle jää mitään traumoja siitä, jos hänen vanhemmat harrastavat seksiä samassa sängyssä. Vai muistatteko itse, missä hengailitte 1,5 vuoden ikäisinä? 

Ei mulla muuta.

torstai 22. lokakuuta 2015

Vauvan hoito-ohjeet.

Neuvoloissa jaetaan paljon lippulappusia ja ohjeita, netissä on paljon tietoa mutta siltikin on asioita, jotka oppii ainoastaan omien hoitorutiinineiden avulla ja kokemuksen myötä. Keräsin oman vinkkilistastani varsinkin esikoista odottaville vanhemmille. Painotan, että nämä ovat MINUN "oppeja" joten saa kyseenalaistaa ja tehdä omalla tavalla :)

K O R V A T

Vauvan iho kerää paljon likaa ja rasvaa myös korvalehtien taakse koko matkaltaan. Kannattaa siis kostuttaa vanulappu vauvaöljyllä ja hellästi puhdistaa myös ne kohdat säännöllisin väliajoin. Tiesittekö myös, että esimerkiksi Ceridal öljyä voi laittaa suoraan korvaan, jolloin vaikku ja lika tulee sieltä ulos?

S O R M E T ja V A R  P A A T

Ekat pari viikkoa vauvalla pidetään yleensä tumppuja käsissä, jottei hän raavi itseään. Oletteko haistaneet niitä käsiä? Ne haisee todella pahalle, jos pikkuisia käsiä ja sormien välejä ei muista puhdistaa useasti päivän aikana! Varpaat kannattaa tsekata myös pari kertaa päivässä, keräävät hyvin nukkaa. Tarkista samalla, ette sormiin tai varpaisiin ole kiertynyt hiuksia/karvoja.



K A U L A , K A I N A L O T ja muut taipeet, ranteet YMS.

Varsinkin kesävauvoilla sekä pikkubuddhilla niin kuin meidän poika on, kertyy likaa, pölyä, hikeä ja ihon rasvaa helposti kaulanpoimuun, ranteisiin ja oikeastaan vähän kaikkialle. Kaulan pesen aamu - ja iltapesujen yhdeydessä, samoin käyn läpi ranteet, kainalot ja kaikki mahdolliset taipeet.

N A P A

Jos olet yhtä napakammoinen kuin minä, etkä pysty napaa itse tarpeeksi syvältä puhdistamaan, pyydä että kumppanisi hoitaisi sen joka päivä. Muistan kun Olivia ja oli pieni ja puhdistelin hänen napaa omasta mielestäni tosi hyvin, kun oltiin viikko mun vanhemmilla.. noh, kotiin palatessamme mieheni sitten kaiveli rusinoita sieltä navasta ulos. Hän siis oli vastuussa Olivian navasta ja on oikeastaan myös Alexin navastakin, mutta olosuhteuiden pakosta puhdistan napaa nyt itse. Saa nähdä minkälainen rypäle sieltä kaivautuu kun palataan Suomeen.




D - V I T A M I I N I

Suositellaan aloitettavaksi parin viikon ikäisenä, ekana päivänä yksi tippa, toisen kaksi, kolmantena kolme, neljäntenä neljä, viidentenä viisi ja siitä lähtien joka päivä viisi. 

Mä toimin Alexin kohdalla näin
1.päivä 1 tippa
2.päivä 2 tippaa
3.päivä 2 tippaa 
4.päivä 3 tippaa
5.päivä 3 tippaa
6.päivä 3 tippaa
7.päivä 4 tippaa
8.päivä 4 tippaa
9.päivä 4 tippaa
10.päivä 4 tippaa
11.päivä ja siitä eteenpäin 5 tippaa.

Ja tällä kertaa annan D-vitaminiin iltarutiineiden yhteydessä ennen nukkumaanmenoa. Näin ollaan vältytty mahdollisilta mahahuudoilta iltaisin. Aamulla ne menee jotenkin helpommin ohi, kun vauvan kanssa touhuaa joka tapauksessa eikä päällimmäisenä ole ajatuksena oma sänky ja uni.

K A R S TA

Jos vauvalla on päänahassa karstaa, suosittelen öljyhoitoja. Eli reilusti vaan vauvaöljyä päähän, hiero sitä varovasti kaikkialle, missä karstaa ja anna vaikuttaa tovin. Sitten harjaile pehmeällä vauvojen hiusharjalla sitä pois. Kannattaa ottaa alle harso tai tyynyliinaa, karstasta tulee yllätäävän paljon sotkua, kun sitä lähtee harjailemaan. Tämä kannattaakin tehdä juuri ennen kylpyhetkeä, jotta saa samalla öljyt pois hiuksista.

Punaisia näppyjä silmäluomella tai alkava S I L M Ä T U L E H D U S

Tämä jakaa mielipiteitä, mutta omien lasteni kohdalla olen kokenut toimivaksi: äidinmaito suoraan silmään, ylimääräiset pyyhitään hellästi silmän ulkoreunasta sisälle päin vanulapulla. Oman järjen mukaan tottakai sitten lääkäriin, jos ei parissa päivässä ala mennä ohi tällä hoidolla!

Vauvan N EN Ä  T U K O S S A

Sama kuin edellisessä kohdassa, ei muuta kun rintamaitoa suoraan sieraimiin ja vauvasi hengittää taas.

I L M A V A I V A T

tai lähinnä niiden helpottaminen. Meillä toimii iltaisin ilmakylpy + pierujumppa. Mahan hierontaa ja jalkojen nostelua, ilmat tulee hyvin ulos ja yöstä tulee helpompi, kun niitä ilmoja ei tarvitse ähistä ja itkeä.


V A I P P A - A L U E E N  P E S U

Kakkapyllypesuissa suosin aina lavuaarissa pesua vedellä ja pienellä määrällä vauvan iholle sopivalla pesunesteellä/vaahdolla. Jos itse kakkaisit housuun, pesisitkö sen vain vedellä? Niinpä. Kosteuspyyhkeitä käytän, kun vesipesu ei ole mahdollista. Jättikakkavesipesun jälkeen käyn vielä kosteuspyyhkeellä kaikki jalkamakkaroiden välit läpi, niihin jää usein pienesti kakkaa. Sitten huolellinen kuivaus, ilmakylpy ja puhdas vaippa. Ja poikien vanhemmat, muistakaa nostaa kiveksiä, siellä on yleensä myöskin pientä yllätystä!

V U O R O V A I K U T U S

Tee hoitorutiineista vauvalle mieluinen tilanne, jossa hän tuntee itsensä turvalliseksi ja rakastetuksi. Silitä, helli, laula ja ota kontaktia vauvaan. Kerro, mitä teet ja miltä vauvasta nyt tuntuu. Hymyile paljon <3 


Terveisin, tyytyväisen vauva äiti.




keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mä käveeelen, mä kävelen.

Olin tänään lasten kanssa leikkipuistossa ja mieleeni tuli, että voisin tehdä "päivä meidän kanssa" postauksen tässä lähiaikoina, kiinnostaisiko se? Mun pitäis vaan muistaa ottaa kuvia pitkin päivää, voi olla haastellista tälläiselle lahopäälle!

Käveltiin eilen äidin kanssa lasten päiväuniaikaan kauppakeskus MiraMariin. Matkalla tsekattiin markkinat ja kaikki mielenkiintoiset kadut, mitä vastaan tuli. MiraMarissa kierettiin muutama vaateliike, syötiin, huollettiin lapset eli Alexin vaipanvaihto ja imettäminen pari kertaa, yms, Olivian ruokailu ja kaikki muu. Takaisin kotiin käveltiin hieman rivakammin, mut siitäkin huolimatta oltiin reissun päällä 5h ja 20 min. Tulihan siinä sykemittarin mukaan käveltyä 13 km.

Kävely onkin sellainen asia, joka yhdistää minua ja äitiäni - ollaan valmiita kävelemään minne vaan, kauan vaan! Ollaan kävelty kolmena edellisenä päivänä yli 30 km - tutustuttu kaupunkiin, tutkittu katuja ja löydetty hyviä reittejä meille tarvittaviin paikkoihin. Tänään tosin tuli totaalinen stoppi kävelyä kohtaan. Halusin niin kovasti oman vapaan hetken kaikesta - lapsista, vanhemmistani, K A I K E S T A , että päätin olla itsekäs ja lasten nukahdettua napata sushit olohuoneen pöydälle ja lyödä läppäri auki. Mulla on niiin ikävä kirjoittamista, ettei tosikaan! 

                                        Kuvakaappaus omalta instatililtä :) chard_87

Yleensähän me siis kävellään äidin kanssa juuri päikkäriaikaan ja olen luvannut äidille, että tehdään niin joka päivä. Hänellä on yks mekko, johon hänen on mahduttava 30.10 isoihin juhliin ja meidän kävelylenkit ovat sulattaneet hänestä ihan kivasti senttejä jo pois!

Venyttelin aamulla leikkipaikalla ja tuntuu, että sen jälkeen minusta hävisi kaikki voima ja virta. Olin nytkin kahden välillä nukkumisen ja bloggaamisen välillä. Rakkaampi harrastus kuitenkin vei voiton. Nukkua voi yölläkin, jos voi! Viime yönä nukuttaminen itse asiassa sujui suht kivuttomasti! Imetin ensin Alexin ja hän nukahtikin siihen. Sitten tuli Olivia kainaloon ja nukahti myös. Tasan puolessa tunnissa olin saanut molemmat lapset nukkumaan! Aina sen vain ei onnistu, Alex on niin äänekäs nukkuja, ettei Olivia pysty nukhatamaan, kun toinen öhisee ja ähisee, murisee kuin pieni leijonanpoikanen. Itelläkin on välillä vaikeuksia olla Alexin kanssa samassa sängyssä! Havahduin muuten viime yönä siihen, että olin kääntymässä Alexin päälle. Ihan kamala tilanne. Vaikka perhepeti on hyvä asia ja helpottaa imettämistä, niin kyllä mä odotan, että saan Suomessa laittaa Alexin oman sänkyynsä nukkumaan! 

Sellaista löpinää tällä kertaa, oisko teillä postaustoiveita? Mulla itelläni ois lista asioista, joista haluaisin kirjottaa ja kirjoittelenkin mahdollisuuksien mukaan, mutta jos teillä ois jotain, mistä haluasitte mun kirjoittavan, niin otan myös ehdotuksia vastaan! :) 

PS. ARVONTA tulossa heti, kun tulee 200 lukijaa tuohon Bloggerin omaan lukijaraatiin ;)

Ihanaa keskiviikkoiltaa!

Karina


tiistai 20. lokakuuta 2015

Arkirealismia: kahden pienen lapsen nukuttaminen yksin.

Kuvitelkaa tilanne, että nukutte kaikki samassa huoneessa: sinä, 2,5-vuotias vilkas esikoinen ja huomiota sekä tissiä kaipaava 2,5 kuinen vauva. Huoneessa on matala parisänky ja sängyn vasemmalla puolella korkea patja lattialla.

Vanhempi ja vauva nukkuvat sängyllä, taapero patjalla. On nukkumaanmeno aika. Alku vaikuttaa hyvältä, vauva syö makuultaan tissiä ja esikoinen lepäilee pesässään.


Sit alkaa arkirealismi:

Olivia haluaa viereen, joten nostan hänen tyynyn oman tyynyni viereen. Hän haluaa jutella mekoista. Alex syö rintaa mutta samalla kiukustuu ja örisee, vääntelee kipeää mahaa. Olivia haluaa takaisin patjalle, joten nostan tyynyn sinne. Alex hermostuu, joten annan myös toista rintaa. Olivia kikkailee ja juttelee kovaan ääneen. Pyydän olemaan hiljaa. Hän alkaa huutamaan. Uhkailen olohuoneella. "Ai yksin sohvalle nukkumaan? Nukutatko sinä minut siellä? Laittako mulle peiton?" Huomaan, että uhkailu olikin mitätön, koska Olivia vaan innostuu ja olohuoneen sohva ei oikeasti ole mikään vaihtoehto. Alex edelleen ähisee. Laitan tutin suuhuh, Alex sylkäisee sen pois. 

Olivia haluaa taas viereen. Nostan tyynyn viereeni, silitän vasemmalla kädellä häntä ja oikealla pidän kättä Alexin päällä. Sanon Olivialle, että nyt pitää päättää, missä haluaa olla. 

Hyräilen. Olivia haluaa takasin patjalle. Korotan ääntä ja käsken N Y T  lopettamaan pelleily ja alkamaan unille. Alex edelleen ähisee, itkeskelee ja sylkee tuttia vähän väliä pois.

Nostan Alexin vasemmalle puolelle, jotta olisi helpompaa imettää. Olivia huomaa tämän ja alkaa hirveä huuto ja itku: tämä on minun paikka, minä haluan siihen, minä haluan sinun kainaloon, Alex säikähtää ja alkaa loukkaantuneena itkemään hysteerisesti. Olivia alkaa itkemään vielä kovemmin ja yrittää istua sängyn laidalle. Alex huutaa. Molemmat huutaa pää punaisena.

Minä nauran. Koko tilanne on niin koominen, että yritän rauhoitella Oliviaa, hyssyttäen Alexia samalla. Mutta en voi lakata nauramista. Absurdia.

Äitini tulee huoneeseen ja vie Alexin pois, otan Olivian kainaloon ja hyräilen. 10 min ja hän on unessa. Haen nukkuvan Alexin takaisin viereeni ja katson kelloa. 1h ja 5min. Hyvä, eilen tämä show kesti 1h 20min, nyt ollaan jo leikattu vartilla.

Huomenna imetän Alexin istualtani ja annan sen jälkeen vanhempieni hoitoon. Nappaan Olivian saman tien kainaloon ja katsotaan sitten, miten menee ;) ehkä selvitään alle tunnissa?

Nyt yksinhuoltajat ja lapsia yksin nukuttavat vanhemmat, vinkkejä kiitos? Ja huom. me tosiaankin nukutaan samassa huoneessa kaikki, koska muuta vaihtoehtoa ei nyt ole, kotona Olivia nukkuu omassa huoneessaan ja minä Alexin kanssa makuuhuoneessamme!


EDIT. kirjoitin tämän sunnuntai-iltana puhelimeni muistioon, juuri kun lapset olivat vihdoin nukahtaneet. Eilen toteutettiin tämä uusi plääni ja se toimi jotenkuten. Sain Olivian uneen 35 minuutissa, Alexilla oli taas mahavääntöjä, joten hänen kanssaan meni ihan pieni hetken pidempään. Tänä iltana taas uusi yö edessä :D

Karina 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Espanja: Bioparc, Fuengirola (eläintarha).

Fuengirolan keskustassa on kiva eläintarha, Bioparc Fuengirola. Aikuisen lippu maksoi muistaakseni 19,50 euroa, lapset 13,50 euroa ja alle 3- vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Tarha on rakennettu aika pienelle maaläntille, mutta kaikki mahdollinen tila on käyetty kyllä sata prosenttisesti. Reitti on selvä ja eläimiä sopivasti, ei liikaa, muttei kuitenkaan liian vähänkään minun mielestäni. Viihdyimme siellä parisen tuntia ja voin suositella sillä lapsiperheille. Mikään iso "oooo" elämys se ei ole, mutta jos kaipaa vähän muutakin katseltavaa kun kadut ja ranta niin sinne vaan kävelylle :) Keskellä reittiä on ravintola, jonka vieressä leikkipaikka lapsille, se oli kiva plussa aktiivisille lapsille, kuten Olivia on. Sai pienen hetken purkaa energioitaan siellä.













Ihana päivä oli kaikin puolin!

Karina

perjantai 16. lokakuuta 2015

B E A C H D A Y

Mieheni palaa piakkoin Suomeen, joten ollaan koetettu nauttia mahdollisimman paljon yhteisestä ajasta, auringosta ja lomasta niin paljon kun ehdimme. Vaikkakin välillä tuntui, että sää kylmenee, on aurinko taas tullut esiin ja eilen oli loistava päivä suunnata rannalle.



Merivesi alkaa olemaan jo kylmää, luulen, että tämä olikin viimeinen kerta, kun kävimme meressä uimassa! Oliviaa ei meinannut millään saada vedestä ulos. Vaikka häntä samalla jännitti aallot ja suuri vesimäärä, halusi hän olla ottamassa aaltoja vastaan, istua rantaviivalla ja pulahdella kaulaa myöten mereen <3 

Lopulta houkuttelin hänet eväiden avulla kuivalle maalle :) Mukana oli toasteja, nakkeja, mehua,  rypäleitä ja banaania.



Tommee Tippee Explora Snack & Go täältä*.

 / Mekko Mayoral /

Sain ennen matkaa Babylandilta* kivan matkapaketin, jossa oli matkustamista ja arkea tien päällä helpottavia tuotteita. Yksi näistä tuotteista oli kuvassa näkyvä Tommee Tippee Explora Snack & Go välipalapurkki, jossa on kansi, josta on helppo ottaa, mutta se ei päästä ruokaa toiseen suuntaan ulos eli soveltuu hyvin vaikka automatkoille. Kerkesin ottaa tämän jo Suomessa käyttöön ja esimerkiksi rusinat oli ensimmäistä kertaa vain Olivian suussa ja purkissa. Aikaisemmin sain kerätä niitä pitkin takapenkkiä. Purkki on käytössä joka ikinen päivä - juomamukina (ilman kantta tottakai) ja ulos lähtiessä juurikin viinirypäleiden yms. purkkina.

Harmittaa, että aika on kulunut näin nopeasti, että mieheni on palattava Suomeen. En tiedä miten pärjään ilman häntä.. on minulla täällä vanhempani ja veljeni tottakai, mutta heilläkin omat harrastuksensa, koulua, menemisiä ja elämät. Tulen varmasti saamaan juuri niin paljon apua kun tarvitsen, mutta silti olen jo toista päivä herkillä, itku kurkussa. Tulen kaipaamaan miestäni niin paljon.. :(

*mainoslinkkejä, Tommee Tippee Explora Snack & Go purkki saatu Babylandilta bloginäkyvyyteen

Karina



keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Gynoii Smart Baby Monitor.

Kirjoittelin jo elokuussa saaneeni Kiddex Oy:lta haluamani itkuhälyttimen testiin ja sehän oli Gynoii Smart Baby Monitor*. Tälläistä kamerallista hälytintä himoitsin jo kauan ennen kuin Kiddex oli edes tuonut sitä Suomen markkinnoille (02/2015), joten innostus oli suuri, kun paketti jo ennen vauvaa saapui. 


Miksi halusin tällä kertaa välttämättä kamerallisen version? Helppous - vaikka en pidä itseäni hysteerisenä äitinä, joka ei pysty olemaan hetkeään valvomatta lapsensa unta, haluan kuitenkin silloin tällöin vilkaista, mitä se pikkuinen siellä sängyssään tekee. Ihan vain varulta. Tai jos hälyttimestä kuuluu önähtelyä, haluan ensin tsekata, onko Alex oikeasti hereillä ja lähdenkö häntä yläkerrasta hakemaan (jolloin rappuset vinkuu ja lattia vikisee) vai oliko se vain uniönähtelyä, jolloin en luonnollisestikaan lähde itse pientä herättämään. Gynoii hälytin on loistava kapine siihen tarkoitukseen. Hälytin toimii Wifi/3G/4G verkossa, jolloin voin huoletta olla Olivian kanssa vaikka pihamme leikkipaikalla ja katsella samalla Alexin unta puhelimeni näytöstä.


Laite on yhteensopiva Android ja iOS älylaitteiden kanssa ja sovellus löytyy Google Play/iTunes kaupoista veloituksetta.
Sovelluksessa on eri toimintovaihtoehtoja:


Voin soittaa Alexille musiikkia, ottaa hänestä kuvan tai videon (jotka voi kätevästi jakaa vaikka Facebookissa tai YouTubessa) jutella hänelle tai laittaa hälyttimen "pelkkä ääni" tilaan, jolloin en näe videokuvaa, mutta kuulen huoneessa tapahtuvat äänet. Sovelluksessa on myös liiketunnistustila, jolloin puhelin hälyttää, jos jokin kuvassa liikahtaa. Tästä ominaisuudesta innostui mieheni, hän jo kaavailee Gynoii Smart Baby Monitoria meille turvahälyttimeksi, kun lapset ovat kasvanneet eikä hälyttimelle ole tarvetta. 

Meillä kummallakin on puhelimissaan tämä sovellus ja asennan sen varmasti vielä iPadinkiin, sillä hälytin toimii jopa neljässä laitteessa samanaikaisesti. Jos meiltä  löytyisi ylimääräinen sim kortti, käyttäisimme Gynoii sovellusta  varmasti myös isovanhempien puhelimessa. He kun asuvat puolet vuodesta ulkomailla, olisi kiva lähettää heille livekuvaa. Tässä on kuitenkin taas miinuspuolensa - hehät voivat halutessaan vakoilla meitä milloin tahansa, kun laite on päällä :D

Hälyttimen videokuva on yllättävän tarkka niin päivävalossa kuin myös yöllä pimeässä:



                        Päivävalossa pystyn jopa erottamaan peiton liikkeen, kun Alex hengittää. 

Hälyttimen käytteenotto on helppoa, meillä laite on liitetty kotimme Wifi verkkoon ja se on toiminut moitteettamasti. Kiinnitimme kameran kiinteästi sängyn yläpuolelle, koska sisällä nukkuessaan Alex nukkuu useimmiten omassa sängyssään.



Pakettiin kuuluu myös kiinnitysklipsi, jonka avulla kameran voi laittaa vaikka vaunujen kuomuun kiinni tai esimerkiksi sängyn laitaan. Mun paketista se valitettavasti oli jäänyt uupumaan, mutta onneksi Kiddexin ihana henkilökunta lähettää sen minulle pian! Pääsen Suomeen palattuani testamaan myös sitä sitten!

Kuva: Kiddex Oy


Vaikka Gynoii Smart Baby Monitor onkin kaikin puolin täydellinen itkuhälytin, muutama kehitysidea minulta löytyisi silti: on/off nappi. En tykkää pitää kameraa koko ajan päällä ja aina kun sen haluaa sammuttaa, täytyy ottaa joko pistoke seinästä tai johto kameraan menevästä osasta. Yöllä kameran takaosasta paistaa sininen hento valo, joka voi olla joko ärsyttävä tai puolestaan hyvä asia. Meillä nimittäin se riittää hyvin yövaloksi, joten en ole kokenut sitä häiritseväksi.

Kokonaisuudessaan kamera on kuitenkin loistava ja ehdottomasti suosittelisin sitä kenelle tahansa! Meidän piti ottaa se jopa tänne Espanjaan mukaan, mutta lähtökiire yllätti ja ruuvimeisseli oli autotallissa, joten  päätimme viime tipassa, että "antaa olla". Mut ikävä on kyllä kameraa ollut! Tämä asunto on nimittäin niin iso ja meidän huone on takimmaisessa nurkassa, että mielelläni olisin useampana kertana vaan vilkaissut puhelimesta onko Alex hereillä vai kuuluuko sieltä pelkkä uniöninää! 

                             Gynoii Smart Baby Monitor jälleenmyyjälistan löydät täältä. 

Oliko laite ennestään tuttu? Minkälainen hälytin teillä on?

Karina

*Gynoii Smart Baby Monitor saatu Kiddex Oy:lta testiin.