perjantai 25. marraskuuta 2016

Pikaiset kuulumiset Bangkokista!

Heei! Harmittaa kovasti, ettei Pattayan asunnossamme ole kovin hyvä nettiyhteys ja en voi päivittää reaaliaikaisesti kuulumisiamme matkan varrelta, mutta juuri nyt olemme kolmatta päivää Bangkokissa ja hotellissa netti toimii, jee! 

Tulimme Bangkokiin Pattayalta linja-autolla Ekkamain bussiasemalle, josta jatkoimme kahdella Skytrainilla eli metrolla, joka menee liikenteen yllä, National stadium pysäkille. Siitä jatkoimme vielä taksilla ja vihdoin pääsimme Sabye Bangkok hotelliin, joka sijaitsee ns vanhalla puolella Bangkokia - lähellä temppeleitä ja nähtävyyksiä.



Olemme liikkuneet hyvin paljon jalkaisin ja koko eilinen päivä meni nähtävyyksiä kierrellen. Kyllä on kaunista! 

Tänään taas matkasimme kaupungin sykkeeseen ja kävimme mm Baioyke Skytowerissa sekä pyörimme muutenkin pilvenpiirtäjien läheisyydessä. Teimme pienen shoppailukierroksen ZEN ostoskeskuksessa ja samoin MBK ostoskeskuksessa. Kävelimme hyvin paljon molempina päivinä ja iltaisin on hyvin väsynyttä porukkaa hotellilla.

Lapset ovat jaksaneet uskomattoman hyvin, jopa paremmin kuin minä, sillä varsinkin ilmasta hikisenä ja nälkäisenä olen saattanut kiukutella miehelleni muutamaan otteeseen :D 



Mahtavaa on ollut, mutta kyllä Pattaya tuntuu kotoisammalta, kun siellä on helppo liikkua eikä tule maksettua törkeän paljon turistilisää, kun tuntee kaupungin hinnat, reitit ja paikat. 
Olen tosi iloinen, että teimme tämän, nyt on myös Bangkok koettu! :) huomenna palaamme "Thaimaan kotiin", kuten Olivia sanoo. Pus! 


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Thaimaa

Hei! 

En tiedä tuleeko tämä teksti koskaan valtavan huonon wifi yhteyden vuosi läpi, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. 

Ollaan oltu nyt jonkun aikaa Thaimaassa ja lomaa on ihan kiitettävästi myös jäljellä. Taloyhtiöimme wifi on hinnastaan huolimatta erittäin surkea, joten edessä in mitä luultavammin pidempi sometauko. Mikä sisäänsä ei todellakaan haittaa. Olen onnellinen, ettö saadaan olla koko perhe yhdessä. 

Aurinkoa riittää ja hiki virtaa. Ah, thaimaa <3 lapset ovat sopeutuneet hyvin. Lennot menivät paremmin kuin koskaan. Kaikki on just nyt täysellistä. Paitsi netti ofc.

Nautitaan <3

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Viikonloppu Helsingissä: BID & IBA 2016.

Odotettu viikonloppu on takana. Kotona kaikki oli mennyt hyvin ja Alex oli ollut jopa molemmat yöt vaatimatta tissiä tai edes maitoa. Oli nukkunut kuulkas! Jännä, että kun minä olen kotona, niin yöt ei mene ihan yhtä lailla. Ehkäpä olen liian helppo tissibaari, aina auki?

Lento Helsinkiin sujui oikein mukavasti ja Finskin lentokenttäbussilla pääsin keskustaan. Nälissäni pidätin kiukkuani, sillä ystäväni ei sitä olisi ansainnut, mutta ekana suuntasimme kyllä syömään. Sushin suurena ystävänä vaadin sushibuffaa ja sen myös sain. Ravintola Konnichiwa oli sopivasti vielä puoli tuntia auki ja hädissäni vedin mukavat sushiöverit - 26 palaa sushia, kiitos nam. Ja siihen meni alle 20 minuuttia.


Maha täynnä olikin kiva mennä nukkumaan ja otin vapaasta yöstä kaiken irti. Nukuin KATKEAMATONTA unta lähes 11 tuntia. Klo 21.45-09.00. Voitteko kuvitella? Launtaiaamuna oli todella levännyt olo ja pienen laittautumisen jälkeen lähdin bussilla Konepaja Brunoon, jossa oli Blogger´s Inspiration Day päivätapahtuma. 

Aluksi hieman jännitti, sillä enhän tuntenut ketään, mutta bongattuani Nauravanappi Lauran, kävin nykäisemässä häntä hihasta. Siitä alkoikin huippupäivä, sillä tulimme niin hyvin toimeen, että unohdin, ettemme oikeasti edes tunne. Tapasin myös Murulit blogin Meerin ja kättelin monen muunkin bloggaajan kanssa, paljonhan siellä oli "tuttuja" eli ihmisiä, joiden elämästä olen joskus jotain lukenut ja ulkonäön perusteella tunnistin, muttei sen kummempaa. Ei siinä, mukava oli saada monelle blogille oikeat kasvot ja ehkäpä tulevaisuuden tapahtumissa tutustun paremmin myös muihin. Lauran kanssa meillä vaan synkkasi niin hyvin, ettei muiden kanssa syvempää tuttavuutta tullut edes mietittyä.

Päivätapahtumassa meille oli järjestetty päälavalle ohjelmaa, lähinnä haastatteluja ja puheita, joita tilaisuuden tullen aina kuuntelinkin. Pupulandian Jenni, Uino, Emmi Nuorgam - kaikki nämä vahvat naiset oli kunnia nähdä. Samoin Blogiringin & Indiedaysin toimistonväkeä. 

Myös kierrettävää riitti, sillä moni yritys oli esittäytymässä ja järkkäämässä kilpailuja, arvontoja ja maistatuksia. Instrumentarium, VILA, VERO MODA, ukko.fi, Santa Maria & Risenta, Max Factor, Glade, ANNA de Codorniu, Boss Hugo Boss, Olympus, Nordqvist, Ginger Joe, Fresita, VihreäKeiju & Champ sekä CHILL OUT - kiitos näille kaikille edustajille ja esittelijöille! Monesta pisteestä sai myös kotiinviemisiä, joista ainakin Risentan osalta tulee oma postauksensa. Minä suuri puurovihaaja otin haasteen vastaan tehdä tuorepuuroa!


Kuvaaja: Ville Malja



Maistiaisten osalta täytyy kehua myös CHILL OUTin luomu rieslingia! Se oli ihan mun makuinen viini. Samoin Nordqvistin TeAqua oli positiivinen yllätys. Se oli kuin teetä, mutta siinä oli happoja! Ja Keisarin Morsian on mun ehdoton lemppari tee, kiva oli maistella sitä erilaisena.


Kuvaaja: Emma Tähkäpää

Päivätapahtuman jälkeen palasin ystäväni asunnolle ottamaan 1,5 tunnin päiväunet. Herätessäni olin valmis jatkamaan unia yöhön saakka, mutta enhän olisi voinut missata iltatapahtumaa, Inspiration Blog Awardeseja! Sinne menin yhdessä ystäväni kanssa, jonka luona siis majoituin,  Olivian kummisedän tarkemmin sanottuna. Ilta oli mahtava! Musiikkia, viiniä, ihmisiä, naurua. Lyhyet jatkot baarissa keskustassa ja 2.30 jo nukkumassa! Ajattelin, että sunnuntaina ehtii tekemään vielä kaikkea kivaa Helsingissä, kun paluulento oli vasta kuuden jälkeen, mutta aamulla olotilani oli ihan järkky, eikä se ollut krapulaa. 




Tärisin kylmästä ja kurkku oli niin kipeä, että nieleminen sattui. Kuume nousi tasaisesti ja kun pääsin vihdoin illalla omaan sänkyyni, näytti mittari särkylääkkeistä huolimatta 38,4`C. Ei kovin kaunis lopetus mukavalle viikonlopulle, mutta kuten sanottu - koskaan ei ole hyvä aika sairastaa ja nyt täytyy olla kiitollinen, että tämä iski vasta sunnuntaina eikä esimerkiksi lauantaina.

Varmana angiinasta kävin eilen labrassa antamassa nielusta näytteen, joka osoittautui kuitenkin negatiiviseksi. Pikkuhiljaa olo on alkanut kohentumaan eikä kurkkukipukaan ole enää niin paha. Eiköhän tämä tästä! 


Ps. löysin äsken kädestäni epäilyttävän rakon. Eikai vaan enterorokko?! A P U A.

Karina.

maanantai 24. lokakuuta 2016

the Secret - Salaisuus.

Olen miettinyt viime aikoina paljon omia haaveitani sekä tulevaisuuttani. Ostin ystävältäni "Salaisuus" kirjan, jonka lukemisen aloitin pari viikkoa  sitten ja huomasin, miten paljon siinä on sellaista ajatusmaailmaa, mitä olen tietämättäni itse noudattanut. 

Toki kirjassa on paljon sellaista huuhaa termistöä, mutta toisaalta nekin herättävät ajatuksia. Ehkä se ei olekaan huuhaata? Vai miltä teistä kuulostaa seuraava lause:

"Ajatukset ovat magneettisia, ja niillä on taajuuteensa. Kun ajattelet, ajatuksesi lähtevät universumiin ja vetävät magneettisesti puoleensa kaikkea, mikä on niiden kanssa samanlaista ja samalla taajudeella. Kaikki sinusta lähtenyt palaa lähtöpisteeseensä - sinun luoksesi." (Rhonda Byrne, Secret, Salaisuus, s.41)

Tämä oli mielestäni sellaista, jolle hymähdin, mutta tarkemmin ajateltuna, tämä pitää myös paikkansa. Samankaltaiset ajatukset vetävät puoleensa samanlaisia ajatuksia, mieti vaikka lastesi välikausivaatteita.  Kohta alat miettimään kenkiä, omia vaatteitasi, sateenvarjoja, missä vaunujen sadesuoja on? Entäs omat kumpparit jne. Samankaltaiset ajatukset kerääntyvät magneetin lailla yhteen hyvinkin nopeasti. Sehän on ihan loogista.

Mä oon kova haaveilemaan ja tekemään erilaisia haavekarttoja ja -listoja. Kirjoitan paperille ihan konreettisia asioita, joista haaveilen. Minulla on itse asiassa jopa kokonainen vihko haaveita varten. Olen kirjoittanut sen ekalle sivulle: Dream big, work hard. Unelmien ja haaveiden eteen kun pitää tehdä ihan oikeasti töitä. Niin töitä, joista saa rahaa, kuin myös ajatustyötä.

Miten omia haaveita voi toteuttaa? Joistakin asioista on luovuttava, joitakin asioita lisätä. En usko, että mikään haave toteutuu "ilmaiseksi". Jos haluan tienata tietyn verran kuukaudessa, minun täytyy tehdä töitä. Ehkä enemmän, ehkä intesiivisemmin ehkä kovemmin. Jos haluan matkustaa, minun täytyy säästää rahaa. Leikata muista menoista, laittaa sivuun sen, minkä voin. Aloittaa ajoissa. Vaikka olenkin mulle kaikki heti nyt luonteeltani, olen oppinut myös pitkäjänteisyyttä. Esimerksiki ensi kesänä toteutan todella pitkäaikaisen haaveeni - matkustan pariksi viikoksi Jenkkeihin. Olen säästänyt matkaa varten nyt tasan vuoden ja edessä on vielä 8kk, jolloin voi laittaa sivuun. Jos aikaisemmin laitoin satunnaiset blogista tulevat tulot lastenvaatteisiin, olen nyt visusti laittanut ne matkakassaaan. Pienistä puroista kasvaa joki.

Kirjan lukeminen on minulla vielä kesken, palaan asiaan, kunhan saan siitä kaiken irti! Onko teistä kukaan lukenut tätä "Salaisuus" kirjaa? Koitko hyötyväsi siitä tai mitä ajatuksia se herätti?


Karina

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Tästä tulee hyvä viikko!

Pitkästä aikaa täällä on nyt sellainen tilanne, että mies lähti toiselle paikkakunnalle viikoksi kouluun. Viimeistä kertaa, sillä valmistuminen on jo ovella. Mutta yksi viikko, yksi arkiyh viikko. Sunnuntaista sunnuntaiaamuun - 7 päivää. Eihän se ole edes paha nakki, mutta silti edessä oleva viikko mietiyttää. Lasten kanssa 24/7 täysin yksin. Täytyy vain toivoa, että pysymme kaikki terveinä!
 
Sinänsä arjen pyöritys yksin ei ole uutta. Olen lasten kanssa hyvin paljon yksin, vaikka mies täällä olisikin. Ja onhan se ihan ymmärrettävää, hän käy töissä.  Ainut muutos seuraavassa viikossa on se, että teen täysin kaiken yksin. Normaalisti mies hoitaa lasten iltapalat ja iltatoimet. Leikkii heidän kanssaan, kun tulee töistä. Silloin minä saatan katsoa telkkaria, lukea kirjaa tai vaikka nukkua päikkärit. Onneksi viikko on lyhyt aika! Edelleenkin nostan hattua yksinhuoltajille, olette mielettömän vahvoja ja upeita, kun teette kaiken aina yksin.

Mitään hätää meillä ei tule olemaan. Päivissämme on hyvät rytmit ja rutiinit ja niitten avulla elämä pysyy kasassa. Enkä todellakaan valita, vaikka tiedostan, että viikosta tulee ehkä rankempi. Olen siitä myös innoissani, sillä  meillä kivaa myös kolmistaan.

Maanantaisin meillä on tapana käydä kirjastossa. Viemme edelliset kirjat ja etsimme uutta luettavaa, siinä vierähtää helposti tunnista kahteen. Huomenna lähdetään poikkeukselliseti vähän kauemmaksi ystäväni luokse viettämään päivää. Emme ole nähneet hyvin pitkään aikaan ja meillä on lähes samanikäiset lapset, joten päivästä tulee hyvin helppo, kun lapset viihdyttää toisiaan ja me saamme vaihtaa kuulumisia kunnolla.

Tiistaisin päivän rytmittää Olivian balettitunti, joka on vasta viiden maissa illalla, mutta koko aamupäivä elää sen mukaan. Tiistaisin yritän saada Oliviaa nukkumaan päiväunet, ettei iltakiukku valtaisi pientä tanssijaa eikä hän nukahtaisi paluumatkalla kuuden jälkeen.

Keskiviikkoisin Olivialla on päiväkotipäivä. Hän on hoidossa klo 9-16. Herättyämme viedään Olivia päiväkotiin ja paluumatkalla käymme  yleensä Alexin kanssa kaupassa, laitan päiväruoan ja menemme yhdessä päiväunille (noin klo 12-14 me siis vain nukumme). Sitten onkin leikin ja ruoan aika ja käydään hakemassa Olivia kotiin. Ilta menee hetkessä ja kahdeksan maissa olen yleensä jo nukuttamassa lapsia.

Torstai on aika samankaltainen, Olivia päiväkotiin, sitten seurustelua Alexin kanssa, Alex unille. Minä siistin kotona paikkoja, pesen pyykkejä ja hoidan juoksevia asioita. Olivia haun jälkeen ilta menee taas nopeasti. 

Perjantaisin Olivialla on lyhyt päivä, 9-13. Perjantai on siivouspäivä ja silloin ei tarvitse miettiä, miten ajan kuluttaa. Haettuani Olivian, käymme viikonloppua varten kaupassa ja iltapäivästä yleensä leivotaan jotain hyvää. 

Launtaisin katsomme yhdessä lastenohjelmia ja aamut menee omalla painollaan. Leikitään, ulkoillaan pidempään. Käydään ehkä kylässä ja ollaan vaan.

Viikosta tulee varmasti kiva ja tuskin edes huomaan sen kulkua. Meillä on käytössämme auto, joka helpottaa arkea huomattavasti. Ja lapset alkavat ola jo sen ikäisiä, että viihtyvät myös keskenään. Jeps, tästä viikosta tulee hyvä! Pus!



Karina


tiistai 18. lokakuuta 2016

Päiväni Helsingissä.

Pyörähdin viime viikolla päiväreissulla Helsingissä ja vaikka päivä itsessään oli kiva niin matkustaminen oli ihan karmeata. Valitsin edullisimman vaihtoehdon eli Onnibussin, aamulla oli Joensuusta lähtö klo 7.30, perillä vailla 14 ja takaisin 21.00-03.05. Siitä vielä autolle ja puolen tunnin matka kotiin! Never again.


Stockalla oli menossa Hullut Päivät, joissa peräti kahteen otteeseen kävin, mutta en vaan osanut ostaa mitään, kun kaikkea on. Helsinkiin matkustin ihan tulevien työasioiden takia. Se osuus meni oikein mukavasti ja tapaamisen jälkeen mieli oli kevyt ja iloinen. Koska shoppailu ei oikein houkuttanut muutenkaan, kävin Taidemuseo Ateneumissa. Siellä oli esillä suomalaisten taitelijoiden teoksia kautta historian ja muutama tuttu taulu tuli vastaan. Modernilta puolelta jäin tosin kaipaamaan lisää. Se oli jotenkin liian vaisu.



Museokäynnin jälkeen tapasin ystäväni, jonka kanssa suunnattiin Memphikseen syömään. Heidän "Salmon&Crayfish" annos on aivan jumalaisen hyvää. Oikea makujen sinfonia, vilpittömästi suosittelen tilamaamaan! 

Siinä ruokailessa ja jutellessa aika menikin kuin siivillä ja pian oli aika palata Kamppiin ja Onnibussiin. Olin kuvitellut olevani lahjakas nukkumaan missä vaan, mutta väärin meni. Tein aamulla kotoa lähtiessäni ihan järkyttävän ison virheen: jätin rintapumpun kotiin. Klo 21 minulla oli edellisestä imetyskerrasta 18 tuntia ja mä olin ihan "kuolemaisillani". Tisseihin sattui, en voinut kääntyä, liikkua. Turvavyö kiristi ilkeästi, pelkäsin koko ajan vuotavani bussin täyteen maitoa. Kipu oli ihan valtava. Muutaman kyyneleenkin siinä takapenkillä tirautin. Never again.

Viikonloppu menikin sit nopeasti ohi. Olin launataina ystäväni kanssa ulkona ja sen seurauksia tunnun vieläkin potevan. Väsymys, alkoholi ja melkein 30v ei ole kovin hyvä yhtälö! Jos nuorena sitä saattoi kohtauttaa vain olkapäitä tyyliin "ai mikä krapula?" niin ei voi enää. Nyt se kärsitään kolme päivää ja siinä sivussa pidetään myös perheestä huolta. Ei Frendit maratoneja, litrottain limppareita ja roskaruokaa. 

Mutta Helsinkiin 3 viikon päästä taas uudestaan! Blog awardeseihin, wippii :) Sen reissun onneksi lennän. Onnibussista sinänsä ei ole mitään pahaa sanottavaa! Jokaisen penkin alla on pistokepaikka, on Wifi, mukavat istuimet, kaikki vimpan päälle. Mutta kyllä se tunnin lentomatka voittaa 6 tunnin bussimatkan 6-0 ;)


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Inspiration Blog Awards


Joko huomasitte, että Inspiration Blog Awards äänestys on käynnissä? TÄSTÄ pääsette katsomaan ehdokkaat ja äänestämään suosikkiasi. Myös minun blogini on tällä kertaa mukana ja olisin superkiitollinen, jos kävisitte äänenne antamassa :) 

Äänestyssarjoja on kolme: Lifie, jossa itse olen ehdolla, Foodlover sekä Indiedays. Äänestysaika päättyy 30.10. ja voittajat julkistetaan 5.11 Blog Awards gaalassa, johon sinullakin on mahdollisuus päästä, nimittäin kaikkien arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja gaalaan! Itsekin olen gaalaan tulossa, huippua päästä tapaamaan muita bloggaajia ja verkostuitumaan. 

Inspiration Blog Awards tapahtuman on Indiedays Oy & Blogirinki Media Oy järjestämä.



torstai 6. lokakuuta 2016

Yksin kaupungilla & OOTD.

Kävin tänään todella pitkästä aikaa ihan yksin kaupungilla eli Joensuussa enkä kiellä ettenkö olisi nauttinut joka hetkestä. Vaikka lasten kanssa on kivaa ja kaupungilla käynnitkin onnistuu yleensä ongelmitta (kävin mm. tiistaina Olivian ja Alexin kanssa Amarillossa syömässä ja söin jopa ruoan lämpinä vaikkakin ainoana aikuisena olin liikenteessä), on silti vieläkin kivempaa olla välillä ihan yksin.

Ensin en oikein tiennyt, mitä kaupungilla tekisin. Melkein olin valmis kääntymään takaisin kotiin. Mutta kyllä se siitä lähti. Ihan ekana kävin kirpparilla, josta löysin Olivialle joululahjan jemmaan odottamaan. Hän toivoi nukellensa turvaistuinta ja löysin sellaisen 2,5 eurolla. Kankaat siinä on vähän huonossa kunnossa, mutta mulla on Vimman lettikangasta ja ajattelin pyytää mieheni siskoa ompelemaan siihen uudet päälliset. 

Kirpparin jälkeen ajoin keskustaan, jossa piipahdin Sokoksella meikkiostoksilla ja Coffee Housessa kahvilla. Päivitin myös instaa pitkin päivää ahkerasti, chard_87 - kerrankin, kun päiviteltävää oli :) Nopea pyörähdys työpaikalla sekä piipahdus Tokmannilla ja palasin kotiin. Huomattavasti pirteämpänä kuin lähtiessäni.





Takki Burberry / mekko Nosh Organics / leggingsit Nosh Organics / saappaat Bianco

Käytkö sinä yksin kaupungilla?

Karina

lauantai 17. syyskuuta 2016

Mielipidekirjoitus: trokaaminen.

Jutellaanko taas hetki lasten merkkivaatteista? Oon monesti kertonut, että mulla se "harrastus" meni jossain vaiheessa vähän yli ja paketteja tuli monta viikossa, kun tilasin vaatteita niin verkkokaupoista kuin kirppareilta. Kauhistelin ystävääni, joka laittoi käsittämättömiä summia lastenvaattesiin, mutta samalla välttelin laskemasta itse, paljonko niihin käytän. Ja menihän sitä rahaa. Nyt olen jollain tapaa rauhoittunut ja löytänyt kultaisen keskitien. Ostan tarpeeseen ja käyttöön ja nimenomaan sen käytön perusteella mietin, mitä ostan.

Liityin vasta vähän aikaa sitten Facebookissa muutamaan ryhmään, jossa jutellaan tietyistä merkeistä. Kaupankäynti on niissä kiellettyä, joten siinä mielessä sellaisessa ryhmässä on turvallista olla. Se, mikä sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta, on kuitenkin peräisin juuri niistä ryhmistä. Jos itse kuvittelin olevani jotenkin maaninen joidenkin merkkien suhteen, niin vähänpä tiesin! Olen nähnyt nyt paljon, paljon pahempia tapauksia.



Otetaan esimerkiksi VIMMA. Mä rakastan lettivaatteita ja molemmilla lapsilla on niitä käytössä, vaikka miehen mielestä mu-va lettiprintti onkin tyttömäinen. Mun mielestä se on unisex ja sopivilla yhdistelmillä sopii pojillekin oikein hyvin. VIMMA on kotimainen vaatemerkki ja kuten ollaan saatu kotimaisissa suosituissa merkeissä huomata - heidän kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa, vieläkään. Onko se sitten markkinointikikka, että tehdään omista vaatteista todella haluttuja vai resurssien puutetta, sen tietävät vain sen merkin omistajat. VIMMAn leteillä on todella hyvä myyntiarvo ja koska verkkokaupassa kaikki loppuu nanosekunnissa, ovat he aukaiseet Helsinkiin myös kivijalkamyymälän. 

Pääkaupunkiseutulaiset ostavat sieltä tyytyväisenä korallilettiä, merenpoikalettiä ja kaikkea muuta. Me muut sitten jäämme nuolemaan näppejämme. Reilua? No miksi ei? Eihän Louis Vuottoninkaan liikettä ole Suomessa kuin Helsingissä, meidän pääkaupungissa. Eikös se ole ihan luonnollista, että jos kauppa perustetaan, se tehdään juuri sinne, missä on suurin kysyntä? Nyt päästäänkin siihen varsinaiseen aiheeseen: trokaaminen.

Trokaamista on ollut aina ja tulee varmasti myös olemaan. Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan joka maksaa, kuuluu sanontakin. Ja tässähän se trokauksen koko idea onkin. Trokari tietää, mikä tuote on suosittu, hän ostaa jälleenmyyntiä ajatellen ja myy sitten kalliimmalla. Pitäähän voittoa tulla, ei muuten olisi järkeä alkaa trokariksi. VIMMA on kuulopuhetteni perusteella pyytänyt joissakin Facebookin kirppisryhmissä, ettei heidän tuotteita saisi myydä yli ovh+postit (+postit). Tätä "lakia" ovat monet ryhmät myös noudattaneet ja lähes kaikissa villiksissä on sääntö, ettei uusimpia droppeja eikä Vimman lettejä saa huudatta yli tämän suosituksen.



Vaikka VIMMAn tuotteita rakastankin niin tämä heidän pyyntö on mielestäni ihan käsittämätön. Eivät he voi määrittää millä hinnalla toinen osapuoli myy ostamansa tuotteen kolmannelle osapuolelle! Se on jokaisen oma asia. Onko trokaaminen sitten moraalisesti oikein, se on ihan eri asia. Mutta jos joku onnistuu tilaamaan vaikkka viidet leggingsit, joista myy neljät vähän kalliimmalla eteenpäin, niin ei se minusta väärin ole. Tämä aihe jakaa mielipiteitä ja omani on vähän kiikun kaakun molempiin suuntiin. Mun mielestä on ostajan vastuulla, ostaako hän ylihintaisen tuotteen trokarilta vai jättääkö hänet huomioimatta. Sehän on selvää, että jokaisella tavaralle on löytyy varmasti ostajansa ja jotkut tietyt tavarat vaihtavat omistajaa vaikka hinta hipoo taivasta, mutta se on edelleen sen ostajan asia. Jos trokaaminen on mielestäsi väärin, älä käytä heitä.

Tähän tulee varmasti kommenttia, että lettivaatteiden trokaajat vievät kuluttajilta tuotteet. Ihmisiltä, jotka olisivat ostaneet leggingsit tarpeeseen, mutta jäivät ilman, koska joku hamstraa ja harrastaa harmaata taloutta. Niinhän se onkin. Mutta miten sitä voi estää? Ei mitenkään. Tai voi, älä osta trokarilta. Kun hän saa kärsiä tappionsa useamman kerran ja jää tavaransa kanssa yksin, hän todennäköiseti myös lopettaa toimintansa.

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Mehukas puolukkapiirakka.

Kuinka moni soveltaa ruokaohjeita? Mulla on "huono" tapa lisätä (tai ottaa pois) aineksia omasta päästä. Laittaa "ripaus, loraus, pikkuisen, reilusti" ja niin edelleen, enkä tämän vuoksi pysty aina kertomaan määriä, mitä olen käyttänyt. En myöskään aina edes muista, mitä kaikkea olen esimerkiksi jauhelihakastikkeeseen laittanut, joten lähes jokainen kokkailukerta on minulle uusi tutkimusmatka makujen maailmaan! Seuraava ohje on kuitenkin poikkeus ja kulkenut mukanani jo pitkälti yli 10 vuotta. Saatat ihmetellä ainesten vähyyttä, mutta usko pois, tämäkin määrä taikinaa riittää mehukkaaseen lopputulokseen! Kuvassa näkyvä vuoka 24cm. Tämä ohje on lisäksi myös hyvin edullinen. Jos saat puolukat ilmaiseksi, tulee tämän vuoan hinnaksi vain 1,125 euroa! (tässä käytetty kermaviiliä, jonka hinta 0,45€).

P U O L U K K A P I I R A K K A


Murotaikinapohja:

50g voita
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja

Päälle:

200-250g puolukoita
1 kermaviili
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria

Valmistus:

  1. Pehmitä voi esimerkiksi mikrossa (mulla riittää 600W 10sek.)
  2. Laita uuni päälle, 200'C.
  3. Vaahdota voi ja sokeri. Mitään överivaahtoa ei tästä määrästä tule, joten voit olla tyytyväinen, jos taikinanalku ei ole tässä vaiheessa juoksevaa.
  4. Lisää "vaahtoon" kananmuna, jatka vispaamista.
  5. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoon ja lisää pikkuhiljaa taikinaan, sekoittaen edelleen samalla.
  6. Levitä taikina vuokaan. 
  7. Ripottele puolukat vuokaan. Voit pyöräyttää pakastetut puolukat ensin teelusikallisessa perunajauhoja, jos siltä tuntuu - itse en tätä käytä.
  8. Vatkaa kulhoon kananmuna, kermaviili ja sokerit. Kaada tasaisesti  puolukuoiden päälle.
  9. Nosta piirakka uuniin (200'C) ja anna sen kypsyä uunista riippuen 40-45 min.
Tarjoa vanilja- tai kinuskikastikkeen taikka vaniljajäätelön kanssa. Tai syö sellaisaan. Piirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä, muista nostaa yöksi jääkaappiin!

Ja piirakan hinnaksi tulee tosiaan vain 1,125* euroa.

*hinta laskettu käyttäen Kotimaista vehnäjauhoa, Rainbow sokeria, Kotimaista kananmunia, Kotimaista kermaviiliä, Valion voita ja itsekerättyjä puolukoita.

Nautinnollista sunnuntaita!

Karina

lauantai 10. syyskuuta 2016

Säästäminen ruokakuluissa.

Muistatteko, kun kirjoitin tammikuussa 2015 postauksen Ruokalasku puolet pienemmäksi? Siitä postauksesta oli niin meidän perheelle kuin myös monelle lukijalle hyötyä ja minulta on jopa kysytty vinkkejä tähän aiheeseen liittyen. Mikään talousguru en todellakaan ole, mutta kokeilemalla olen löytänyt joitakin tapoja säästää ja niinpä kerään tähän omat vinkkini. Kommentoikaa alle myös omia säästövinkkejä niin voin kerätä niistä oman postauksen.

Puinen kassakone saatu Ekokiva.fi

Silloin tammikuussa 2015 meidän perheen tilanne oli seuraavanlainen: minä olin raskaana ja töissä, mies oli töissä ja Olivia kokopäiväisesti päiväkodissa. Normaali ruokalaskumme kuukaudessa oli noin 400-450 euroa ja tammikuun tavoite oli 300 euroa. Summaan kuuluivat myös molempien työpaikkaruokailut, sillä otimme eväät kotoa mukaan. Lopputulos oli hämmentävä, kuukauden kauppalaskumme oli 199,93 euroa. Niin sanotusti alle 200€!


Nyt voin jo suoraan sanoa, että toista kertaa ei tälläinen onnistuisi. Perheemme tilanne on tällä hetkellä seuraavanlainen: minä olen hoitovapaalla, mies on töissä (ja ottaa eväät edelleen kotoa mukaan), Olivia on osaviikkohoidossa ja Alex (1v) on kanssani kotona. Kaikki syövät samaa ruokaa, muutama hedelmäpiltti tulee kuukaudessa ostettua, mutta muuten ei mitään erikoista. Ruokalaskumme viimeiseltä neljältä kuukaudelta on ollut keskimäärin 720 euroa. Emme ole noudattaneet budjettia ollenkaan, joten nyt viimeistään on herättävä tähän ongelmaan. Ei yksi taapero nosta kauppalaskua 450 eurosta melkein 750 euroon!

Nyt näihin vinkkeihin, joita itsekin olen alkanut tässä kuussa noudattamaan:

  • Huolehdi, että kotoasi löytyvät aina seuraavat perusainekset: kuivahiiva, voi, vehnäjauho, ruisjauho, kaurahiutaleet, sokeri, suola, mustapippuri, leivinjauhe, kananmunat, pasta, riisi.
  • Ota kauppaan aina omat kauppakassit mukaan, muovipussit ovat yksi turhin menoerä, vaikka sinä hetkenä pieneltä saattaa tuntuakin.
  • Jos perheessänne syödään paljon vaaleata leipää, leivo se itse! Kaurasämpylät, porkkanasämpylät - netti on täynnä helppoja ja nopeita ohjeita!
  • Vertaile kilohintoja ja muista vertailla niitä tasaisin väliajoin. Joskus se halvin tuote ei olekaan enää halvin.
  • Kun vertailet kilohintoja, niin muista että se halvin ei välttämättä ole sinulle se halvin vaihtoehto. Avaan tätä kaaliesimerkillä: Olin tekemässä kaalilaatikkoa ja tarvitsin siihen kilon verran kaalia. Tavallisen kaalin kilohinta 1,35 euroa, kun taas luomukaalin kilohinta 2,98 euroa. Punnitsin pienimmän tavakaalin ja sen hinnaksi tuli reilusti yli 4 euroa. Sitten punnitsin sopivankokoisen luomukaalin, joka oli vähän päälle kilon ja sen hinnaksi tulikin noin 3 euroa. Eli otin sen, koska tavankaalista olisi jäänyt yli puolet jääkaappiin homehtumaan ja siitä se olisi löytänyt itsensä kompostiastiasta. Toki, jos tiedät tekeväsi kaalista muutakin, kun sen hetkistä ruokaa, olisi edullisempaa ottaa tavankaali.
  • Minimoi hävikki. Älä siis keitä pastaa silmämääräisesti, vaan mieluummin punnitse tai mittaa sopiva määrä ennen keittämistä.
  • Käy ensin jääkaappi ja kuiva-ainekaappi läpi ja kirjoita sitten kauppalista. Pysy kauppalistassa!
  • Käytä hyväksi kauppojen -30% tarjoukset ja suunnittele kauppalista sen mukaan. Mieti etukäteen, mitä laitat ruoaksi, jos jauheliha on tarjouksessa tai vastaavasti esimerkiksi kana, - näin kaupassa ei tule paniikkia, mitä laittaa ruoaksi, kun alessa onkin kanaa eikä possua :) lisäksi, olet tietoinen, mitä kaapeistasi löytyy!
  • Osta kasvikset ja hedelmät sesongin mukaan. Vaikka kotimainen kurkku on hyvää, tiukan budjetin noudattaja jättää varsinkin talvella sen kauppaan ja ostaa espanjalaista kurkkua.
  • Esimerkiksi S-kaupoissa lukee Satokausituote niitten tuoetteiden yllä, jotka ovat sen hetken kauden vihanneksia, juureksia ja hedelmiä.
  • ÄLÄ mene kauppaan nälkäisenä, mutta jos menet, niin tuijota kauppalistaasi ja siirry mahdollisimman nopeasti kassalle :D
  • Oletko herkkusuu niin kuin minäkin? Leivo. Esimerkiksi tässä kuussa olen leiponut jo kahdesti puolukkapiirakan, koska puolukat ovat itselleni ilmaisia, kun kerään ne metsästä, perusainekset löytyvät aina kaapista ja halvin kermaviili maksaa 0,45 euroa. Kun tekee murotaikinaohjeesta puolikkaan annoksen ja kerää puolukat metsästä, tulee vuoallisen hinnaksi 1,125 euroa.
  • Voit leipoa myös kanelikeksejä, kuivakakkuja, marjapiirakoita ja vaikka mitä muuta edullisesti!
  • Pakasta osa leipomistasi herkuista vieraiden varalle ja säästyt yllätyskuluilta, kun kaveri piipahtaakin yllättäen kahville.
  • Pakasta ylijäämäruoat. Kuvitellaan, että teet kaalilaatikon, josta syötte perheen kanssa kahtena päivänä. Kolmantena päivänä tekisi jo mieli jotain muuta ja vuoassakin on vaan epämääräinen annos. Hanki hyviä pakastusrasioita ja pakasta täsmäannos, jonka voit ottaa töihin mukaan tai syödä lounaaksi joskus toiste. 
  • Pakasta nimenomaan annoksia, älä könttiä. 200g pastaa/riisiä ja 100g lihaa/kanaa/kalaa on sopiva annos aikuiselle.
Opettele laittamaan ruokia ja kokeile rohkeasti uusia reseptejä :)



Kauppaanhan saa menemään vaikka kuinka paljon rahaa, jos ostaa mitä haluaa eikä budjetoinille ole tarvetta. Harvemmalla kuitenkaan on sellainen tilanne ja vaikka olisikin, niin onko järkeä laittaa lähemmäs 1000 euroa päivittäistavaraostoksiin? Minun mielestä ei. Nythän on menossa myös Funky fitin järjestämä "ihmiskoe" Syyskuun halparuokalaiset ja heillä on tapahtumasivun lisäksi myös oma ryhmä Facebookissa. Siinä on tavoitteena elää syyskuu 3,5 eurolla/henkilö/päivä.

Yksineläjän kuukausibujetti on siis 105 euroa, kahden hengen taloudessa 210 euroa, kolmen 315 euroa, neljän 420 euroa ja niin edelleen. Kuulun itsekin ryhmään, sillä sieltä saa hyviä vinkkejä edulliseen kotiruokaan ja iltaisin selatessani jäsenten kirjoituksia hämmästelen, miten vähällä rahalla ihmiset tekevät herkullisia ja terveellisiä ruokia! Kannattaa liittyä vaikkei haasteeseen ottaisikaan osaa! 


Senttien laskeminen on kivaa, kun ne ovat säästöpossussa, eivät kukkarossa.

Karina



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Muksujen maakunta & haastattelu.

Tästä on jo tosi pitkä aika, kun Muksujen maakunta sivustolta otettiin minuun yhteyttä ja pyydettiin haastattelua! Olin tästä todella otettu, sillä kyseessä on "Hyväntuulinen sivusto Pohjoiskarjalaisille perheille". Sivuston takana on kaksi äitiä Joensuun seudulta ja heillä on yhteensä kuusi lasta! Sivustolta pääsee lukemaan niin heidän elämästään Pohjois-Karjalassa kuin myös paljon vinkkejä täälläpäin tapahtuvista tapahtumista ja palveluista. 

Muksujen maakunta etusivulta löydät helposti menovinkit, yhteistiedot sekä sivujen Facebook sivulle vievän linkin, jota kautta myöskin voi seurata, mitä Pohjois-Karjalassa tapahtuu. Itselleni tämä sivusto oli silloin kesän alussa täysin uusi tuttavuus, mutta haastattelun jälkeen olen säännöllisesti käynyt katsomassa, mitä siellä on.

Jos katsotaan syyskuuta, niin sivustolle on listattu muun muuassa seuraavat tapahtumat:

MA 5.9 Ketunlenkki suunnistustapahtuma lapsille.
KE 7.9 klo 10-11.15 Aamukahvit ja asiaa Joensuun Perheentalolla.
LA10.9 klo 10-14 Koko perheen harrastemessut Liperissä Jyrin liikuntahallissa ja sen läheisyydessä.
LA 10.9 klo 10,00 Ympäristö & ITE. Euroopan kulttuuriympäristöpäivien paikallistapahtuma
MA 12.9 Ketunlenkki suunnistustapahtuma lapsille klo 17-18.30
KE 14.9 klo 10-11.15 Aamukahvit ja asiaa Joensuun Perheentalolla
MA 19.9 Ketunlenkki-kauden päätöstilaisuus Pärnävaaralla klo 17-18.30
TI 20.9 klo 9-11 Marttojen vauvanruokakurssi Joensuussa.
TI 20.9  klo 18-20 Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen Mies lapsen elämässä -luento Joensuun Carelia sali
KE 21.9 klo 10-11.15 Aamukahvit ja asiaa Joensuun Perheentalolla
KE 28.9 klo 10-11.15 Aamukahvit ja asiaa Joensuun Perheentalolla
TO 29.9 klo 18 Joensuun kaupunginorkesterin lastenkonsertti Satakieli Carelia-salissa
PE 30.9 klo 17.30 Joensuun kaupunginorkesterin lastenkonsertti Satakieli Kiteesalissa

Tarkemmat tiedot sekä loppuvuoden menot löydät heidän sivuiltaan :)

Mua ainakin kiinnostaisi tuo lastenkonsertti Carelia-salissa, Olivia voisi tykätä!

Sivuilla on tosi helppo navigoida, sillä etusivun oikeassa laidassa on eroteltu aihealueet kategorioihin. Minun haastattelu löytyy esimerkiksi helposti klikkaamalla ensin "Blogit ja bloggarit", ja siinä näkyykin 1.7.2016 ilmestynyt haastattelu otsikolla "Naimisissa ja lapsia viimeistään 25 vuoden ikäisenä, CHECK!". Haastattelun pääset lukemaan myös klikkaamalla edellistä ostikkoa ;)

"Joensuun seudulla asuva Karina on lastenvaatteisiin hurahtanut jojo-kuntoilija. Kahden lapsen äidin blogi kertoo perheen arjesta omakotitalossa järven rannalla. Ja äidin haaveista. "


Etenkin pohjoiskarjailisille ja tänne matkaaville hyvä vinkkisivusto, suosittelen! 

Karina





keskiviikko 10. elokuuta 2016

#SinäTeetSuojatien

#SinäTeetSuojatien

Minä teen suojatien, kun olen autolla liikenteessä. Sinä teet suojatien, kun Sinä olet ratin takana. Jos meistä jokainen noudattaisi tätä yksinkertaista ohjetta, vältyttäisiin useilta liikenneonnettumuuksilta  S U O J A T I E L L Ä !

Tiesitkö, että Suomessa on viimeisen kolmen vuoden aikana kuollut keskimäärin 34 ja loukkaantunut 450 jalankulkijaa vuodessa? Uhreista noin kolmannes menehtyy suojatiellä. Jalankulkijoiden loukkaantumisista yli puolet tapahtuu suojatiellä.

Koulut ovat alkaneet taas, mikä tarkoittaa, että liikkeessä on yhä enemmän ja enemmän lapsia, jotka luottavat sinuun, autoileva aikuinen. He tietävät, että suojat suojaavat. Miksi siis teet SUOJATIESTÄ on vaarallisen? 

#SinäTeetSuojatien






Tilaston lähde: Liikenneturva.fi
Tämä on yhteinen tempaus muiden bloggaajien kanssa, ei maksettu yhteistyöpostaus.

Karina



torstai 23. kesäkuuta 2016

Kesän kallein harrastus: grillaaminen.


Oletteko laskeneet paljonko teillä menee kesäisin rahaa grillaamiseen ja oheistuotteisiin? Me ei olla, mutta havahduin kuitenkin viimeksi siihen, että perus extemporetorstaigrillailulle tuli hinnaksi melkein 30 euroa. Pari ribsiä, paketillinen chilijuustomakkaraa, paketillinen aitoja nakkeja, salaattitarvikkeet, punkkupullo ja pari Raikastamon luomupillimehua. Eipä tuohon hintaan enää muuta oikeastaan saakaan! Toki punkkupullo ei ole pakollinen sijoitus, mutta kyllähän se liharuoka vaan oikean punaviinin kanssa maistuu paremmalta.







Ribsi-illasta ei valitettavasti ole kuvia, mutta kesän ihka ekasta grilli-illasta senkin puolesta. Tehtiin kanahampurilaisia rukiiseen sämpylään ja kyllä vain maistui! En muista oliko silloin valkkaria, mutta jos ei ollut, niin olisi kyllä saanut olla. Punaviini lihalle, valkoviini kanalle ja kalalle. 

Jos näitä 30 euron exteporegrillailuja tekee kerran viikossa, se on kuukausitasaolla 120 euroa, 360 euroa kesän ajalta. Huh huh, aika paljon! Eikä aina edes selviä 30 eurolla, sillä kohta alkaa mansikkakausi ja sit on jälkkäriksi mansikoita. No, onneksi kesä on vain kerran vuodessa.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kumman vuoro nukkua?

Joka ilta, kun menemme mieheni kanssa nukkumaan, käymme läpi tämäkaltaisen keskustelun:

"Kumman nukkumavuoro on huomenna?"
"Minun."
"Eikun minun, sä saat nukkua sitten ylihuomenna, kun sun pitää valvoa silloin pitkään."
"Mut sä sait nukkua tänä aamuna."
"No joo, ei sitä lasketa, nousin kahdeksalta!"
"Lasketaan, mä nousin Alexin kanssa klo 6! Sait KAKSI tuntia pidempään nukkua!"
"Rakaaas, mä tarviin tätä enemmän kuin sinä, mä oon niiin väsynyt :("
"No okei,mut mä nukun lauantaina!"



Todellisuudessa meidän nukkumavuorot aamuisin menee kutakuinkin fifty-fifty. Nyt kun mies on lomalla, saamme joka toisen aamun. Alex herää nykyisin kuuden maissa, joten jo kahdeksaan nukkuminen on luksusta! Yks aamu oli kyllä mielenkiintoinen. Alex heräs jo ennen kuutta ja taisi olla mun nukkumavuoro. Kiikutin Alexin miehelle ja työnsin pääni niin syvälle tyynyn alle kuin vain pystyin. Hetken päästä havahduin siihen, että joku nukkuu mun vieressä! Olivia, joka oli noussut klo 7 ja syönyt aamupalan, oli sanonut isällensä menevänsä yläkertaan leikkimään ja olikin tullut mun viereen ja nukahtanut! Ei siinä, jatkoin unia, kunnes taas havahduin siihen, että mies tuo Alexin rinnalle. Siinäpä hänkin nukahti ja yhtäkkiä nukuinkin sängyssä kahden lapseni välissä. Jossain vaiheessa Olivia heräsi ja hiipi pois. Sitten minä ja Alex herättiin ja katsoin ensimmäistä kertaa kelloa- se oli 12.05!!


Koko se päivä tuntui lopulta jotenkin täysin oudolta ja turhalta. Niinpä sovittiin, että leikitään, ettei koko päivää ole edes olemassa, vedetään se vaan läpi sen suurempia tekemättä ja katsotaan huomenna uudestaan. Sellaista se välillä on.

Mites teillä nukutaan?

Karina


perjantai 27. toukokuuta 2016

Äidin oma aika.

Kaipaatteko te muut äidit omaa aikaa päivisin? Siis sellaista, että lähdette hetkeksi pois kotoa ja teette just sitä, mikä teitä huvittaa? Mä oon aina ollu oman ajan suhteen todella vähään tyytyvä, en ole oikeastaan osannut arjessa edes pyytää tai järjestää itselleni omaa hetkeä, mutta nyt, kun takana on aika paljon arkiyksinhuoltajuutta, lasten itkuja öisin, hermojen kiristymisiä miehen kanssa (ei meillä mitään suurta ole, ollaan vaan kumpikin oltu vähän kiukkusia viime aikoina), on monesti tullut sellainen tunne, että ei helvetti, miks mun pitää jaksaa tätä kaikkea koko ajan? Enkö voi vain hävitä hetkeksi? Mennä kahvilaan kahville, käydä kävelyllä _yksin_, tehdä jotain, ihan mitä vaan?



Eilen tein ensimmäistä kertaa sellaisen ratkaisun, että nappasin läppärin reppuun ja lähdin rantakahvilaan istumaan. Koska vettä satoi, tiesin, ettei siellä ole ketään muuta ja saan kirjoitella esimerkiksi tätä postausta ihan rauhassa! No sitten tuli tottakai se tyhjän lehden syndrooma - tuijotin ekat viisitoista minuuttia tyhjää sivua ja kalenterin "postausideoita" listaa enkä osannut insirpoitua oikein mistään! Se aihe, josta olisin halunut viime viikolla kirjoittaa, ei tunnu enää ajankohtaiselta. Ne tunteet, jotka olisin halunut purkaa toissapäivänä, eivät tunnu enää niin pahalta, että haluaisin alkaa niistä kirjoittelemaan. Mulla on monesti paljon ideoita, joista haluan kirjoittaa, mutta se aika vaan on niin rajallinen, etten just siltä istumalta pysty kaikkea ylös kirjoittamaan. Varmasti aika monella muullakin blogin kirjoittajalla on näitä samoja tuntemuksia? En aio kysyä, mistä te revitte sitä aikaa aktiivisen blogin pitämiseen, sillä tiedän kyllä, että se on vaan järjestelyskysymys sekä ehkä omien yöunien leikkaamista. Monena iltana olenkin suunnitellut kirjoittavani heti, kun lapset nukahtavat, mutta sitten iskeekin todellisuus - en jaksa, ajatus ei kulje, antaa olla.



Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus. Ja harrastuksille pitää antaa aikaa! Toiset käy lenkillä, toiset salilla (minunkin kyllä pitäisi..) mutta mä päätin, että tänä kesänä aion antaa myös tälle harrastukselle ihan konkreettisesti aikaa. Tän päiväinen irtiotto kodista tuntuu jo nyt niin hyvälle, että eiköhän läppäri lähde useamminkin pois keittiönpöydältä rauhallisempaan ympäristöön! :)

Mitä mieltä sinä olet? Onko blogin kirjoittaminen sellainen harrastus, että sille on järjestettävä omaa aikaa vai onko hyväksyttyvämpää kirjoitella kotona silloin kun ehtii ja jaksaa?


Karina

lauantai 21. toukokuuta 2016

Lopetin työt, heh.

Viime viikon maanantaina aloitin osa-aikaisesti työt työpaikallani. Ekan päivän fiiliksiä kirjoittelin tiistaina ja siitä ei asiat mihinkään muuttuneet. Heräsin keskiviikkoaamuna väsyneenä, kiukkuisena ja itseäni soimaten. Miksi vaikeutan nyt elämääni, mikä kiire minulla on? Nämä pyörivät kovasti mielessä koko päivän. 

Menin töihin, otin kupin kahvia, kone auki ja hommiin. Kahden tunnin jälkeen toivottavaa tulosta ei ollu tullut aikaiseksi ja turhauduin. Tulospohjaista työtä tehden, sitä pitää tehdä joko täysillä tai ei ollenkaan. Ei riitä, että käy silloin tällöin vähän soittelemassa, vaan pitää käydä joka päivä ja tulosta on tehtävä. Maanantai ja keskiviikko osoittivat minulle jo sen, että 
  • olen liian väsynyt
  • ajattelen enemmän kotiasioita, kun osasin odottaa
  • kesä on meidän hommissa hiljaisinta aikaa, joten tulosta pitäisi tehdä entistä paremmin
  • mainitsinko, että ole liian väsynyt?
Lopputuloksena kävi sitten näin, että häntä koipien välissä laitoin pomolleni sähköpostia, jossa kerroin rehellisesti miltä nyt tuntuu ja miten menee. Että eihän tässä ole oikeasti mitään järkeä, kun polttoainekuluihin menee jo kiva summa. Että eiköhän se ollut nyt tässä. Oli kiva leikkiä 1,5 päivän ajan töissä käyvää äitiä, jolla on 9 kuinen vauva kotona, mutta mieluummin olen äiti, joka on kotona sen 9 kuisen vauvan kanssa, kerran siihen mahdollisuus on. Pientä taskurahaa mä joo tarviin, mutta yritän keksiä jotain muuta tapaa ansaitakseni sitä.

Eli olen taas vapaa kotiäiti, joka aikoo keskittyä kesästä nauttimiseen lasten kanssa kotona, mitähän kaikkea me keksitäänkään? Mieskin jää kohta kesälomalle :)

Ylpeä olen kuitenkin siitä, että uskalsin kokeilla, ymmärsin perääntyä ja vielä julkisesti tästä kertoa. Ihmisiähän tässä vaan ollaan ja joskus  tulee tehtyä virhearviointeja mm. oman jaksamisen suhteen. 

Enpä minäkään ole mikään yli-ihminen, vaikka joskus siltä tuntuukin :)


Karina.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

...jatkoin lausetta x 18.

En ymmärrä... miksi koti ei pysy viittä minuuttia pidempään siistinä. Miksi pyykkikaappi on lähes aina täynnä ja alusvaatelaatikko usein tyhjä. Tästä tulikin mieleen, että en vieläkään ymmärrä, minne mun vuonna 2009 joululahjaksi saatu aluvaatesetti on kadonnut. 

Seuraavaksi ajattelin... leipoa Olivian kanssa korvapuusteja. Taikina onkin jo kohoamassa! Eilen insta täyttyi jostain kumman syystä korvapuustikuvilla (kiitos vaan andsomethingdaily ja annue sekä muut) enkä voinut vastutaa tätä tunnetta, että tekee mieli upottaa hampaat pullaan.

Viime aikoina... olen ollut ahdistunut kesästä, nopeasta ajankulusta, täytetyistä viikonlopuista, ja vähän kaikesta muutenkin.

En osaa päättää... haluanko olla osa-aikaisesti töissä vai en. Tästä voi lukea lisää edellisestä postauksesta. 

Muistan ikuisesti... mummoni viimeiset elinpäivät. Miten istuin hänen sairaalavuoteellaan ja koetin pidättää itkua. Pidin häntä kädestä kiinni, harjasin hiukset ja suukotin poskelle. Ikävä on järkyttävä.

Päivän paras juttu... oli se, että lapset nukkuivat päikkärit yhtä aikaa! Ja ylipäätänsä se, että Olivia nukkui päikkärit.

Noloa myöntää, mutta... mä oon välillä tosi laiska. Joskus on päiviä, jolloin en tee muuta, kun huolehdin lapsista. Kaikki kotityöt jätän miehelleni, joka työpäivänsä jälkeen saa sitten siivota meidän sotkuja.

Viikko sitten... pitää ihan kalenterista katsoa, mitä oli viikko sitten! Ei varmaan mitään suurta ainakaan, sillä en muista mitään..jep, oli kotipäivä lasten kanssa, luultavasti olimme pihalla koko päivän :)

Kaikista pahinta on... herätä yössä useasti ja viimeisellä kerralla tajuta, että nyt on jo aika nousta, vaikka just äskenhän sitä meni sänkyyn.

Salainen taitoni on... saada kotona sotku aikaseksi alle viidessä minuutissa.

Jos saisin yhden toiveen, niin se olisi... parisuhdeaikaa mieheni kanssa <3

Minulla on pakkomielle... tarkistaa blogi ja Facebook vähän väliä. Todella ärsyttävä tapa, suorastaan riippuvuus :(

Söin tänään... paahtoleipää, kanaa, riisiä, banaanin.

Ärsyttävintä on... kun Olivia herättää (tahallaan tai tahattomasti) juuri päiväunilleen nukahtaneen Alexin.

Tekisi mieli... suklaata ja oikeastaan jotain punaviiniä!

Minusta on söpöä... miten Olivia huolehtii pikkuveljestään. Antaa omasta ruoasta, nostaa pudonneet lelut, rauhoittelee, halii ja pusuttelee.

Hävetti... kun juttelin yks päivä pomoni kanssa ja Nabbyn sovellus alkoi pitämään samalla ääntä. Sanoin pomolleni, että "odota hetki, Nabby pimpittää korvaan". Jälkikäteen tajusin, että lapseton mies tuskin tietää, mikä Nabby on ja sanavalinta pimpittää korvaan.. öhm.

Olenko ainoa, jonka mielestä... on surullista, ettei ystävät soittele enää samalla tavalla, vaan kuulumiset luetaan Facebookista ja toistensa blogeista?


Postaus kirjoitettu tiistaina 17.5.2016

tiistai 17. toukokuuta 2016

Ekan työpäivän fiiliksiä.

Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja se oli suoraan sanottuna ihan hirveä. Tai oikeastaan sitä edeltävä yö oli ihan hirveä. Lapset heräilivät vuorotellen pitkin yötä. Olivia näki painajaisia eikä isä kelvannut, Alex taas heräs Olivian itkuun plus ne normi omat "äiti anna tissiä" heräämiset. Unen määrällä on kuitenkin aika suuri vaikutus siihen, miten seuraava päivä menee ja mulla se sattuikin sitten olemaan eka työpäivä vuoteen.

Töissä oli omat häslinkinsä, kun mun tunnarit eivät toimineet enkä pääsenyt ensin koneelle. Sitten oli kaikki piuhat ja puhelimet yms pitkin konttoria eri laatikoissa ja meni aikansa, ennen kuin pääsin varsinaisesti töihin. Tämän lisäksi oli tottakai kiva vaihdella työkavereiden kanssa pitkästä aikaa kuulumisia, käydä lounaalla ja hups päivä olikin jo ohi. 



Huomenna olen taas 9-15 konttorilla ja nyt päivän tavoitteet on saada paljon tulosta aikaseksi, provikkapalkalla kun olen, niin löysäilyt on jätettävä pois, vaikka kuinka väsyttäisi. Toivotaan kovasti hyviä unia meidän lapsille ensi yöksi!

Muuten fiilikset "töihinpaluusta" on aika ristiriitaiset edelleen. Tavallaan haluan mut sit en myöskään halua. Otapa minusta selvää. Outoa oli olla niin pitkäään pois kotoa, istua yksikseen omassa huoneessa ja soitella asiakkaille - siis jutella aikuisten kanssa! Hyvä ettei menny sanat sekaisin joka toiseessa lauseessa. Kiva on myös irtautua kodista kokonaan, ajella työpaikalle, juoda kahvi rauhassa jne.. mutta sit on myös kova ikävä kotiin. Ja nämä kaikki fiilikset jo ekan päivän jälkeen! Mikään pakkohan minun ei olisi palata vielä töihin, kyllä me taloudellisesti pärjätään, kun leikataan vähän perusmenoja, säästöjäkin on. Mietinkin eilen ihan tosissani, että haluanko oikeasti rajoittaa omia menojani nyt sillä, että alan käymään pari kertaa viikossa töissä? Eihän sitä vielä edes tiedä, onko se edes kannattavaa, sillä ajoa kertyy päivän aikana reilu 50 km ja kuluttaahan autokin, muutakin kun dieselia. 

Mitään uusia tuntemuksia ei siis ole vielä, jatkan edelleen tällä "en tiedä mitä haluan" linjalla. Toivottavasti viikon-kahden sisällä olen jo fiksumpi ja osaan päättää, mitä kesällä tapahtuu. Olenko täysin kotona vai osittain töissä. Onneksi työnatajani on tässä asiassa joustava ja tukensa antava!

Lapset on muuten piiiiiiiitkästä aikaa tällä hetkellä yhtä aikaa päikkäreillä. Olivia muuttui kauppakäynnillä niin kiukkuiseksi, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa hänet pihalle nukkumaan, jospa sieltä heräisi iloisempi tyttö, joka haluaa leipoa mun kanssa pullia tänään!

Näihin sekasortosiin tunnelmiin palaan varmasti vielä myöhemmin, pus!

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Haaveena hyvinvointi - kuukausi myöhemmin.


Voi, että mä nautin hitaista aamuista ja brunsseista. Lasillinen kuohuvaa, tuoreita hedelmiä, marjoja, croissantteja, kylmäsavulohta, maukasta yrttiteetä. Ei kiirettä minnekään. Tuoreita kukkia, aurinko ja lämpö. Tätä kaikkea tulee kova ikävä. 3 päivän päästä matkamme kohti Suomea ja TODELLA, todella toivon, että siellä alkaa jo ihan oikeasti olemaan lämmin, sillä olen jo tottunut, ettei lapsia tarvitse pukea, voi kulkea shortsit jalassa ja huomata illalla, että dekoltee on kärähtänyt, kun en muistanut laittaa aurinkorasvaa itselleni. Jännä, että Olivialle muistaa kasvoihin ja käsiin sitä sipaista, mutta itselle se tuntuu liian vaikealta..

Sen jälkeen, kun kirjoitin postauksen Haaveena hyvinvointi, otin itseäni niskasta kiinni ja aloin nauttimaan elämästä, auringosta ja kaikesta siitä, mitä minulla on. Mieliala kohentui ja päivä päivältä aloin voimaan paremmin. Tein myös ihan konkreettisia muutoksia elintavoissani:

  • pidin Foreverin C9 puhdistuskuurin (josta kirjoitan oman postauksen, kunhan olemme Suomessa) 
  • aloin juomaan vettä entistä enemmän
  • vähensin herkuttelua radikaalisti (kuurin aikana en tietenkään syönyt yhtään herkkuja)
  • lopetin kahvinjuonnin ja siirryin yrttiteehen
  • aloin tekemään iltaisin vatsalihasliikkeitä
  • lopetin turhanpäiväisen stressaamisen asioista, joihin en voi vaikuttaa
  • päätin, etten anna minkään enää rajoittaa sitä, mitä blogiini kirjoitan, liian usein nimittäin jätän jostakin aiheesta kirjoittamatta, koska se "saattaa" pahoittaa jonkun ystävän tai perheenjäsenen mielen, vaikka teksti ei oikeasti edes liity kyseiseen henkilöön millään tavalla. Tää on mun pakopaikka, mun blogi ja kirjoitan juuri niistä aiheista ja niin, kuin haluan, piste.
Muutoksia onkin tullut niin henkisesti kuin fyysisesti ja en voisi olla iloisempi, että kirjoitin sen postauksen silloin huhtikuun alussa. Se oli mulle potkaisu pyllylle! :)



Mitä teille kuuluu?
ainiin, H A U S K A A  V A P P U A !!!