Kaipaatteko te muut äidit omaa aikaa päivisin? Siis sellaista, että lähdette hetkeksi pois kotoa ja teette just sitä, mikä teitä huvittaa? Mä oon aina ollu oman ajan suhteen todella vähään tyytyvä, en ole oikeastaan osannut arjessa edes pyytää tai järjestää itselleni omaa hetkeä, mutta nyt, kun takana on aika paljon arkiyksinhuoltajuutta, lasten itkuja öisin, hermojen kiristymisiä miehen kanssa (ei meillä mitään suurta ole, ollaan vaan kumpikin oltu vähän kiukkusia viime aikoina), on monesti tullut sellainen tunne, että ei helvetti, miks mun pitää jaksaa tätä kaikkea koko ajan? Enkö voi vain hävitä hetkeksi? Mennä kahvilaan kahville, käydä kävelyllä _yksin_, tehdä jotain, ihan mitä vaan?
Eilen tein ensimmäistä kertaa sellaisen ratkaisun, että nappasin läppärin reppuun ja lähdin rantakahvilaan istumaan. Koska vettä satoi, tiesin, ettei siellä ole ketään muuta ja saan kirjoitella esimerkiksi tätä postausta ihan rauhassa! No sitten tuli tottakai se tyhjän lehden syndrooma - tuijotin ekat viisitoista minuuttia tyhjää sivua ja kalenterin "postausideoita" listaa enkä osannut insirpoitua oikein mistään! Se aihe, josta olisin halunut viime viikolla kirjoittaa, ei tunnu enää ajankohtaiselta. Ne tunteet, jotka olisin halunut purkaa toissapäivänä, eivät tunnu enää niin pahalta, että haluaisin alkaa niistä kirjoittelemaan. Mulla on monesti paljon ideoita, joista haluan kirjoittaa, mutta se aika vaan on niin rajallinen, etten just siltä istumalta pysty kaikkea ylös kirjoittamaan. Varmasti aika monella muullakin blogin kirjoittajalla on näitä samoja tuntemuksia? En aio kysyä, mistä te revitte sitä aikaa aktiivisen blogin pitämiseen, sillä tiedän kyllä, että se on vaan järjestelyskysymys sekä ehkä omien yöunien leikkaamista. Monena iltana olenkin suunnitellut kirjoittavani heti, kun lapset nukahtavat, mutta sitten iskeekin todellisuus - en jaksa, ajatus ei kulje, antaa olla.
Blogin kirjoittaminen on minulle harrastus. Ja harrastuksille pitää antaa aikaa! Toiset käy lenkillä, toiset salilla (minunkin kyllä pitäisi..) mutta mä päätin, että tänä kesänä aion antaa myös tälle harrastukselle ihan konkreettisesti aikaa. Tän päiväinen irtiotto kodista tuntuu jo nyt niin hyvälle, että eiköhän läppäri lähde useamminkin pois keittiönpöydältä rauhallisempaan ympäristöön! :)
Mitä mieltä sinä olet? Onko blogin kirjoittaminen sellainen harrastus, että sille on järjestettävä omaa aikaa vai onko hyväksyttyvämpää kirjoitella kotona silloin kun ehtii ja jaksaa?
Karina