lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mitä sinulle kuuluu?

Hei blogi. Mitä sinulle kuuluu? Ei olla juteltu pitkään aikaan.. Ei se johdu sinusta, pikemminkin minusta. Minulla on niin paljon kaikkea olevinaan tärkeää ja kiireistä etten ole ehtinyt edes kuulumisia kertomaan. Anteeksi. Minulla on ikävä sinua. 

Hei lukijat. Mitä teille kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Vietän edelleen kaiken mahdollisen ajan metsässä ja kerään mustikoita. Ensi viikolle on jo 4 ämpärin tilaus enkä malta odottaa, että pääsen keräämään. Mustikkaa on paikoittain tosi runsaasti, mutta keräämien on maaston vuoksi hieman hankalaa ja hidasta. Ole  myös täynnä erilaisia puremia, onneksi on aloe gelly rauhoittumassa kutinaa.

Tämä viikonloppu on raskas, mies oli pe-la yön töissä ja on myös tämänkin yön. Olen ollut lasten kanssa 24/7 ja tänään olisin niin halunut käydä edes puolen tunnin kävelyllä yksin, mutta ei se mahtunut aikatauluun. Onneksi näin sentään ystäviä aamupäivästä. Käytiin lasten kanssa Sinkkolan popupissa Emmin ja Adelen kanssa ja sen jälkeen kahviteltiin rakkaan ystäväni Maijan kanssa. Vaikka lapset oli mukana, tuntui se omalta ajalta, kun sai vaihtaa kuulumisia aikuisen, minulle tärkeän ihmisen kanssa <3






Ensi viikon perjantaina mä repäisen ja lähden viettämään vapaata viikonloppua Helsinkiin! Pientä shoppailua, ravintoloita ja yöelämää. Kyllä kiitos :)

Nyt yritän väsyttää lapset, että nukahtaisivat ajoissa, ois ihanaa katsoa joku leffa yksikseen. Voikaa hyvin <3

Ps. Tämä on puhelinpostaus, älkää kiinnittääkö huomiota tekstien tai kuvien "asetteluun" ;)

Karina

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mustikkametsä.

Kuten jo eilen pikaisesti kirjoitin, olen viettänyt viime viikkoina tosi paljon aikaa mustikkametsässä. Vaikka olenkin kaupunkilaistyttö, olen oppinut rakastamaan metsää ja metsänraikasta ilmaa jo pienenä tyttönä, kun olin paljon mummoni mukana sienestämässä ja marjastamassa. Nyt, kun siihen on ollut mahdollisuus, olen käyttänyt sen hyväkseni ja karannut poimurin kanssa metsään. Ollaan me koko porukkakin käyty yhdessä, mutta mieluummin käyn yksin, niin saan saalistakin aikaiseksi.





07/2015 & 07/2016
Yksin metsässä käyminen ei minua pelota enkä ole toistaiseksi törmännyt yhteenkään metsäeläimeen.. mitä nyt hiuksistani löysin eilen 1,5cm kokoisen koppakuoriaisen. Oli aika ällöttävä löytö, ottaen huomioon, että kerkesin jopa nukkua yhden yön kuoriainen päässäni, mutta minkäs teet, metsässä noita öttiäisiä nyt on ja jatkossa osaan tarkastaa itseni hieman huolellisemmin.

Metsässä parasta on hiljaisuus, metsän tuoksu sekä sellainen levollinen olo. Edes ympärillä pyörivät hyttyset, hirvikärpäset ja paarmat eivät saa minua muuttamaan mieltäni siitä, että metsässä on ihanaa.



On myös kivaa, että pystyn tienaamaan pientä extraa myymällä mustikat eteenpäin. Yhden 10 litran ämpäriin minulla menee 2,5-3 tuntia ja olen veloittanut ämpärillisestä mustikkaa 30-35 euroa, puhdistettuna vähän enemmän. Tilauksia on tällä hetkellä 5 sisällä, joten ensi viikolla on päästävä taas metsään! Tämä viikonloppu menee ihan kotosalla lasten kanssa, sillä mies on viikonlopun töissä, lisäksi ulkona sataa, joten sinänsä ei edes harmita, etten pääse mustikkaan. Mustikasta saa myös älyttömän paljon erilaisia herkkuja: mustikkapiirakka, smoothie, mustikkarahkapulla yms. ja on ne hyviä myös ihan sellaisinaan :)



Käytkö sinä mustikassa/marjastamassa vai ostatko marjat torilta?

Karina

ps! oletko vielä ROOMOXin* säkkituolia vailla? Koodilla KHMT saat XXL beanbagin 65 eurolla!

*mainoslinkki

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Hiljainen blogi.

Blogi hiljeni ihan yllättäen pidemmäksi aikaa, mutta siihen ei liity mitään draamaa :) Olen vaan viettänyt kaikki ylimääräiset tunnit metsässä, keräten mustikkaa meille, ystäville ja jopa tuntemattomille. Päätin tienata vähän extraa mustikoilla, kerran niitä lähimetsässä on, joten tässä voi kulua vielä jokunen päivä, ennen kuin palaan kirjoitelmaan :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kaikki ärsyttää.

Miehen loma loppuu huomenna ja keskiviikkona hän palaakin jo töihin. Taas kerran  saa ihmetellä, miten ihmeessä se lomakuukausi meni niin nopeasti? Eihän me edes ehditty tekemään hänen lomallaan juuri mitään. Ei ainakaan mitään erikoista tai mitään, mitä olisin toivonut.

Joka kesä suunnittellaan, että mennään käymään päiväreissulla Savonlinnassa. Suunniteltiin käyvämme myös sirkuksessa, kun se täällä Joensuussa oli. Piti kutsua ystäviä kylään, viettämään iltaa ja grillaamaan. 

Toivoin, että olisimme tehneet jonkun pienen kotimaareissun jonnekin. Tai edes käyty kahdestaan jossakin. Mutta kaikki aika on mennyt kotona. Kotityöt, pihatyöt eivät tunnu loppuvan, vaikka kuinka niitä tekisi. Ollaan toki kotona vietetty perheaikaa, niitten pihatöiden lomassa nautittu auringosta ja perheen yhteisestä ajasta, mutta minä olen sellainen ihminen, jolle mikään ei riitä. Mä tarviin konkreettista tekemistä, konkreettisia juttuja, jotta voi sanoa, että tehtiin lomalla sitä ja tätä. 

Nyt on jotenkin kauhean tyhjä olo. Tosi ärsyyntyny ja ehkä jopa pettynyt. Kun odottaa liikoja eikä mitään tapahdu niin pettyy kovasti. Kun mikään ei riitä? 

Mun vanhemmat ja pikkuveli tulivat aika yllättäen meille eilen. Oli meillä juhannuksena puhetta, että jos Kristerillä on tiistaina golf kisa Karelia golfissa, niin tuovat hänet meille, sillä äidilläni on oma kisa toisella paikkakunnalla. En sitten kuitenkaan osannut ajatella, että tulevat jo sunnuntaina. Onneksi tulivat. Tuli pelattua beach volleyta ja grillatua. Jotain sitä konkreettista tekemistä, mitä kaipasinkin. Äiti oli myös ottanut oman huippuimurinsa (Rainbow) mukaan ja olen tänään imuroinut kaikki meidän patjat ja matot. Sitä p****n määrää, mikä esimerkiksi meidän sijauspatjasta lähti - huhuh, onneks tuli edes nyt puhdistettua se. Heitin myös Kristerille eilen illalla, että mitä jos mentäis leffaan, katsomaan Independece Daytä, mutta mieheni vaikutti olevan elokuvasta 1000 kerta innostuneepi kuin minä, joten superhyvänä vaimona päätin antaa "poikien" mennä.

En minä tykkää scifistä enkä ole nähnyt sitä ensimmäistä osaa, johon tämä vissiin liittyy niin antaa heidän mennä vaan. Mun juttu on kauhu, trillerit, draama ja komediat, ei mitkään scifit. Niinpä siis otin läppärin ja karkasin taas rantakahvilaan kirjoittamaan tätä postausta. Ulkona on tosi sateinen päivä ja kuvittelin, että eihän täällä ole ketään, saan varmasti olla rauhassa omien ajatuksieni kanssa, niin mitä vielä, paikka täynnä eläkeläisiä syömässä pizzaa. Ja he puhuvat koko ajan. Siis luoja, että olen vaihteeksi ärsyyntynyt niin pienestä ja mitättömistä asioista, että sekin ärsyttää.

Sit mua ärsyttää se, että tänään ois ollu laskennalisesti mun nukkumavuoro ja olin kiikuttamassa Alexia vaille kahdeksan miehen luo. Hänpä ei sitten jaksanutkaan herätä vaan tajosi rahaa, omia elimiä ja raajojaan vaihtokaupaksi sille, että saisi jäädä nukkumaan. Vitutti. Nappasin lapset kainaloon ja menin katsomaan lastenohjelmia. Sitten menin alakertaan ja meinasin pyörtyä - eilinen sotku oli jäänyt keittiöön ja kukaan ei ollut yöllä käynyt siivoamassa sitä.. heheh. Joo, kuvittelin, että kun minä hoidin omasta mielestäni eilen lähes kaiken, jopa grillaamisen, niin joku olisi siivonut sotkut. Mut ei. Enkä vaan pysty syömään aamupalaa, jos tiskit lojuvat ja kone on täynnä puhtaita. Ärsytti, mutta niin vain siivosin kaiken. Annoin aamupalat lapsille, söin itse ja menin imettämään Alexia. 

Suuri ärsytyksen aihe on myös eräs paketti, joka on lähetetty minulle 17.6 mutta se ei ole tullut vieläkään perille. Kävin postissa kyselemässä asiaa, ja ihana myyjä katsoi kaikki paketit käsin läpi, todeten, että ei sitä vaan ole. Ja hän omasta mielestään oli nähnyt viime perjantaina, että minulle olisi sellainen tullut. Se paketti maksoi minulle 350 euroa, joten totta helvetissä ärsyttää, missä se on!

Muutenhan kaikki on hyvin. Ärsyttää vaan kaikki. Ärsyttää niin paljon, etten jaksa edes laittaa tähän postaukseen mitään kuvia.

Toivottavasti teillä on parempi maanantai.

Karina.


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kesäpäivä maalla - kuvina.

Me asumme maalla ja se näkyy! :)






Vettä kuivuneelle kastemadolle!







Makkaraa ja kanaa nuotiolla :)


Nälkäinen siili kuolleen linnun kimpussa. Ja minä luulin, että siilit ovat söpöjä :D



Naapurin karitsat ovat vienet sydämemme. Käymme moikkaamassa heitä.. ainakin 3 kertaa päivässä!
Maalla on kivaa, tilaa ja tekemistä riittää! 
Viime päivinä ollaan öljytty grillikatoksen edusta, kaikki puutarhakalusteet. Leikattu nurmikko, levitetty hiekat, istuttu nuotiolla, leikitty leikkipaikalla ja nautittu jäätelöt tammen alla.
Ei voi muuta sanoa, kuin KESÄ ai laav juu <3

Karina

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Viikon ajankohtainen: Ikean Malm lipasto.

Tästä starttaa nyt postaussarja "Viikon ajankohtainen", jossa tarkoituksena on ottaa kantaa johonkin sen viikon aikana otiskoihin nousseeseen aiheeseen, tapahtumaan, ilmiöön tai uutiseen. 

"Kalustejätti Ikea vetää suosittuja lipastoja pois myynnistä Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Ikea tiedotti eilen maanantaina vetävänsä lipastoja pois myynnistä ja hyvittävänsä asiakkaille ostetun tuotteen hinnan. Massiivinen takaisinveto koskee yhteensä jopa 29 miljoonaa lipastoa.
Taustalla ovat surulliset tapaukset, joissa kolme alle kaksivuotiasta lasta on menehtynyt jäätyään lipaston alle sen kaaduttua. Kaikki tapaukset ovat sattuneet Yhdysvalloissa vuoden 2014 jälkeen. Viimeisimmästä kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta uutisoitiin huhtikuussa."
                                       Lainaus/Lähde: Mtv.fi

Tuota noin... asiakas asentaa lipastonsa kotiin,  se kaatuu lapsen päälle ja tapahtuu se kaikista kauhein, lapsi kuolee. En voi edes kuvitella, miten kauheaa ja traagista se on, osanottoni näille lapsensa menettäneille vanhemmille, mutta.. tuntuu samalla ristiriitaisen pahalta kirjoittaa tätä.. onko se nyt oikeasti sen Malm lipaston vika? Niitä on vuoden 2014 jälkeen pelkästään Yhdysvalloissa ja Kanadassa myyty mtv.fi sivuston mukaan 29 miljoona. Siis kaksikymmentäyhdeksän _miljoonaa_ - se tarkoittaa Suomen mittakaavalla, että lähes jokaisen kotona olisi noin 6 lipastoa per asukas. Eikö se ole jo enemmänkin todennäköistä kuin epätodennäköistä, että jotain ikävää voisi sattua? Onko näiden kuolematapausten lipastot olleet kiinnitettyinä seinään, niin kuin varsinkin lapsiperheissä niitten kuuluisi olla? Ei. Meillä on esimerkiksi lasten Ikean keittiö seinässä kiinni, vaikka sen alle jääminen tuskin aiheuttaisi muuta kuin itkua. Mutta se turvallisuus ja turvallisuuden tunne, kun jätät lapsesi huoneseen leikkimään samalla kun laitat keittössä ruokaa on aika helkkarin tärkeää.
En tarkoita tällä mielipiteelläni sitä, että tapaturmat olisivat automaattisesti vanhempien vika, mutta olen sitä mieltä, että ei se taida todellisuudessa olla ainakaan sen lipaston vika, ellei se ole mystisesti itse romahtanut alas. Eiköhän siinä ole taustalla se, että lapsi on avannut alimmaisen laatikon ja alkanut kiipeämään sen päällä, jolloin lapsen paino on saanut lipaston kaatumaan nurin. Tämä siis täysin minun oma spekulaationi. Tosin uutisissa annetaan ymmärtää, että lipasto on vaan kaatunut ja Ikea on jopa myöntänyt lipastojen olevan epävakaita. Mistä ne vanhemmat kuitenkin tietää, ettei lapsi ole kiivennyt lipastossa vaan lipasto on kaatunut muuten vaan, jos he eivät ole olleet sitä näkemässä?Miten tässä uskaltaa enää jättää lapsia mihinkään huoneeseen, joissa on huonekaluja?
Jos kyseessä olisi ämpäri puolillaan vettä ja lapsi olisi hukkunut siihen - olisko se ämpärin vika? Vedettäisiinkö kaikki ämpärit markkinnoilta? Vertauskuva on Katri Haapasen Facebook sivuilta (ei tarkoita automaattisesti, että olisi Katrin) bongattu, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä, sillä olen tämän asian kanssa aika samoilla linjoilla. Eihän se herranen aika nyt olisi sen ämpärin vika! Vaan henkilön, joka on ollut sinä hetkenä vastuussa pienen lapsen elämästä. Lapsen, joka ei itse ikänsä vuoksi osaa vielä puolustaa itseään tai varoa vaaroja.
Suomessa Ikea ei aio vetää näitä lipastoja pois myynnistä ja ihan oikein mun mielestä. Eiköhän meidän, vanhempien ole aika herätä tähän maailmaan, aika irroittaa katse puhelimen ruudusta ja seurata lapsiamme. Varsinkin niitä ihan pieniä, jotka eivät ymmärrä vielä mistään vaaroista yhtään mitään. 

Turvallista iltaa, huomista ja tulevaisuutta joka ikiselle lapselle <3

Karina