keskiviikko 31. elokuuta 2016

Ensiaskeleet.

Alex otti eilen (noin 1v1kk iässä) ensimmäiset miniaskeleensa. Ne olivat hyvin harkittuja, varovaisia ja pieniä, mutta voi mikä ilo niistä pojalle syntyi! Sen lisäksi, että seisaaltaan näkee enemmän, hän pääsee kohta myös liikkumaan kuten muutkin perheenjäsenet - kävellen <3

Tuettahan Alex on seisoskellut jo pidemmän aikaa - ehkä reilun kuukauden? Ikävä kyllä, en ole muistanut päivittää vauvakirjaa niin ahkerasti, kun olisin halunut, joten jotkut ensijutut kirjoitetaan ylös mututuntumalla. Kunhan nyt on sinne päin!


Laskeutuminen sohvalta, sängyltä ja kyykkyyn meneminen onnistuvat jo todella hienosti. Järki alkaa olla jo pikkuisen mukana tässä ja ainakin varovaisuutta näyttäisi olevan. Toki seurata pitää paljon, eihän vuoden ikäinen vielä tajua, mitä on tekemässä, mutta jos olen keittiössä laittamassa ruokaa niin uskallan kyllä jättää Alexin olohuoneeseen yksin tai Olivian kanssa leikkimään. Kurkin varovasti parin minuutin välein ja äänien perusteella voi kans paljon päätellä, mitä huoneessa tapahtuu. Alex on siitä helppo lapsi, että hän viihtyy pitkiäkin aikoja leikkien yksikseen. Leikkikeittiössä sekoitellaan ruokia jo ammattilaisen elkein - tuleekohan hänestä kokki? :) 

Olivia muuten ilmoitti yks päivä, että hänestä tulee lääkäri ja sen jälkeen jäätelönmyyjä. Keskusteltuamme aiheesta enemmän, päädyttiin lopulta siihen, että ensin hänestä tulee jäätelönmyyjä kesätyöläisenä ja sitten hän opiskelee lääkäriksi. Olivian haave oli pitkään tulla poliisiksi, onneksi tässä on vielä aika monta vuotta aikaa miettiä, mitä hän oikeasti haluaa :) Nämäkin ovat niitä aiheita, jotka pitäisi kirjoittaa vauvakirjaan ylös! 

Itsehän en vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Tammikuussa palaan töihin, joten sitten täytyy vähän miettiä asioita myös talouden kannalta. Sihteerinä en kovin kummoisia tienaa ja nyt lisänä tulee olemaan Alexin päivähoitomaksu. Lisäksi meidän päivittäistavarakustannukset ovat jostain syystä kasvaneet ihan käsittämättömiin lukuihin. Ihan vertaukseksi, jos alimillaan ollaan saatu kuukauden päivittäisostokset 200 eurolla niin tämän kuukauden lasku oli melkein 800 euroa. Jep, nelinkertainen määrä, ihan hullua! Syyskuussa aiotaan kiinnittää huomiota enemmän ostoksiin. Herkut saa jäädä ihan kokonaan pois ja mieskin vähentää vähän omia rahkojaan :D

Ensiaskeleista rahaan, no sitä se elämä on. Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Karina

tiistai 30. elokuuta 2016

Sillisalaattia siis!

Iso kiitos edellisen postauksen kommentoijille! Yritän vastata teille lähiaikoina, minusta on tullut mahdottoman hidas kommentteihin vastaaja ja tähän pyrin jatkossa tekemään muutoksen.

Mutta, kysyin teiltä, mistä oikein kirjoitan ja kirjoitanko ollenkaan. Rajaanko aiheita vai jatkanko samaa vanhaa sillisalaattia? Oli ihana lukea, että te kaikki olitte sillisalaatin kannalla! Saan siis rauhassa jatkaa kirjoittamista siitä, mikä sattuu minäkin päivänä mielessä pyörimään :)

Tänään mulla pyörii mielessä yllättäen metsä. 





Vietin heinäkuussa kymmeniä tunteja metsässä, keräten mustikoita myyntiin - tutuille ja tuntemattomille. Koska aikani oli aina rajallinen ja metsässäkäynnit riippuvaisia mm. mieheni työvuoroista, säästä ja lapsista, sain kerättyä parissa viikossa vain 130 litraa mustikoita. Tai eihän se ole "vain", 13 ämpärillistä mustikkaa! Noin 78kg. Siihen lisäksi vielä meille pakkaseen noin 10 kg. Tienasin kivasti vähän päälle 550 euroa ja kaikki meni suoraan Thaimaan matkakassaan. Ihanaa, kun siellä ei sitten tarvitse pysyä ihan siinä normibudjetissa, vaan on rahaa myös ylimääräiseen! 500 euroa ei tietenkään koko matkakassaa kata, mutta onneksi veronpalautukset auttaa suuresti asiaa :)

Nyt olen miettinyt, jos keräisin vielä puolukoita, mutta tori.fi:ssa olevat myynti-ilmoitukset ovat saaneet minut perääntymään. Ihmiset myy 10L ämpärillisen puolukkaa 10-15 eurolla. Se on mun mielestä jo niin vähän ottaen huomioon, mitä se vaatii, ettei siihen (kai) kannata ryhtyä. Toisaalta, en ole vielä kerännyt meille pakkaseen ainuttakaan puolukkaa, joten sinänsä en edes tiedä miten pitkään ämpärilliseen menisi. Mustikassa mulla meni 2,5-3h ja siihen päälle reilun tunnin käsinputsaus. Puolukkaa on kuitenkin aika paljon nopeampi kerätä ja mulla ois hyviä paikkojakin tiedossa. Sään salliessa voisin ehkäpä huomenna käydä testaamassa! 

Olen henkeen ja vereen metsäihmisiä ja rakastan sitä tuoksua sekä metsän kauneutta. Sienessä olen tässä kuussa jonkun verran käynyt ja kantarelleja on niin pakastettuna kuin myös jo syötynä. Minä en tosin sienistä tykkää, vaikka keräänkin niitä mielelläni, mutta mies ja Alex ovat syöneet herkullista kantarelli-lihakeittoa. Olivia on tullut minuun, vaikka olenkin pyrkinyt olla siirtämättä omia ruokarajoituksiani lapsille. Itsehän en esimerkiksi tykkää yhtään keitetystä kananmunasta, kun taas Olivia ja Alex syövät niitä mielellään.

Taisin jo aikaisemminkin kertoa, että oma rakkaus metsää kohtaan on tullut täysin edesmenneeltä isoäidiltäni. Olin lapsena hyvin usein mummin mukana metsässä. Saatan kuulostaa hullulta, mutta tykkään myös jutella metsälle ja olen huomannut siinä positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi, kun kävin mustikassa eikä hyvää paikkaa meinanut löytyä, heti kun juttelin metsälle mukavia, kehuin marjoja ja tuoksua, löysin hyvän mustikkapaikan. Viimeksi, kun kävin ihan vaan kävelyllä,  löysin muutaman kantarellin ja palatessani tielle, sanoin metsälle, että kiitos näistä, mutta enpä tiedä, mitä parilla sienellä teen, olisit nyt edes pikkasen armahtanut minua metsäni, ja niin vain jalkani lähtivät kävelemään eri reittiä kuin normaalisti ja löysin sattumalta reilun kilon verran kantarelleja. Kiitin taas metsää <3 Ja juu, puhun metsälle ihan ääneen. 

Metsä on minulle yhtä kuin omaa aikaa ja mieluummin menen sinne, kuin salille. Kohtahan se ei olekaan enää mahdollista, joten tästä ajasta on nautittava tässä ja nyt.

Onko teillä suhdetta metsään? Muita hulluja, jotka juttelee puille? :)

Karina





maanantai 29. elokuuta 2016

Mistä kirjoitan?

En ole kirjoitellut taas pitkään aikaan vaikka koneen olen monesti avanut blogi mielessä. Kuitenkin samana hetkenä on tullut tärkeämpää tekemistä, jompi kumpi lapsista on vaatinut huomiotani, olen havanhtunut siihen, että olisi järkevämpää siivota kotia kuin kirjoittaa jonnin joutavia ja kas, kone on mennyt kiinni yhtä nopeasti, kuin avatessani läppärin kannen.

En tiedä, tuntuu, että olen menettänyt tästä blogista otteen. Kesä meni tosi nopeasti ohi, lapset on pieniä, omakotitalossa on paljon tekemistä. Miehen kanssa ois kiva joskus viettää kahdenkeskistä aikaa, ystäviäkin on mukava nähdä. Mihin väliin blogi enää laitetaan? En voi kieltää, ettenkö olisi ajatellut myös lopettamista ihan kokonaan. Välillä se käy mielessä enemmän välillä vähemmän, mutta taustalla kuitenkin pyörii.

Sitten saan taas inspiksen ja nauran lopettamishaluille. Mullahan on vaikka mitä sanottavaa! Ehkä jopa liikaakin, mikä tuo taas uudenlaisen ongelman: mistä lopulta tänne kirjoitan? Sillisalaatti on välillä ihan jees (ei siis syötynä, todellakaan), mutta helpottaisi se omaakin elämää, jos rajaisin aiheita vähän, ehkä? Olen tähän asti kirjoittanut kaikesta mahdollisesta, on mielipidepostauksia, lastenvaatteita, kuntoilua, matkustamista, omia ajatuksia, lasten kuulumisia, neuvolakuulumisia - lista on loputun! On ruokaohjeita, lastenhoitovinkkejä, arvosteluita, sitä ja tätä ja kolmatta.

Nyt kaipaisin teidän apua. Miksi luette blogiani ja mitkä ovat ne aiheet, josta tykkäätte lukea? Itseäni varten tulen jatkossakin kirjoittamaan matkoista ja lapsista, mutta mitä vielä? Vai jatkanko tätä sillisalaattia ja koetan nyt vain ryhdistäytyä, purkaa kameran kuvat koneelle ja yksinkertaisesti kirjoittaa?

Terveisin, epätoivoinen Karina.

perjantai 19. elokuuta 2016

Flirttailu baarissa, missä menee raja?

Olin viime viikonloppuna ystäväni polttareissa Tampereella ja käytiin myös pienehköllä baarikierroksella. Tiemme päättyi Jack the Roosteriin. Vaikka sinänsä postauksen aiheella ei ole merkitystä, missä me olimme, ajattelin nyt mainita.

No, joka tapauksessa, siinä yön tunteina istuimme 4-5 hengen porukan kanssa baarin pihalla niin, että minä istuin keskellä punainen viltti harteillani. Siihen tuli sitten kaksi miestä meille juttelemaan ja yksi pitkätukkainen mies kysyi: sinäkö olet se morsian, kun siinä niin kauniina keskellä istuskelet? Vastasin, että olen kiitos jo naimisissa ja näytin sormustani, johon tämä herra nosti oman kätensä ja totesi: niin minäkin, mitä siitä?

Hänen kaverinsa siinä ääneen sitten paheksui ystäväänsä ja herra pitkätukka totesi: niin, minä olen naimisissa, en sokea. Kai mä nyt näen, miten kaunis tämä nainen on ja saan hänelle jutella. Sanoin pitkätukalle kiitos kehuista ja siihen tuli pieni hiljainen hetki. "Katos, ei tullu vastakehuja", kuului. Hieman tympeänä totesin, että "eikös silloin pidä olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?". I know, olin julma.. no mutta, ei hän siitä loukkaantunut, sillä lisäsin, etten pidä pitkästä tukasta miehillä ja hänen tukkansa on ihan liian pitkä mun makuun. 

Herra pitkätukka sitten alkoi kaivaamaan puhelintaan taskustaan ja esittelemään minulle itsestään kuvia, jossa hänellä on lyhyt tukka. Ja ei mitään tahansa kuvia, vaan hääkuviaan! Vaimo oli kuulemma Flow festareilla, joten sitä ei tarvinnut miettiä. Hän pitää hauskaa siellä ja pitkätukka täällä. Muutama sananen siinä vaihdettiin, kunnes pitkätukka halusi siirtyä sisälle. vaatien, että ensin saa halata minua. Halaaminen nyt ei minua haitannut, mutta se huulien työntäminen mun kasvoille oli hieman liikaa. Ystävällisesti irrottauduin miehestä ja istahdin takaisin paikalleni. Kovasti hän pyyteli minua sisälle kuuntelemaan, kun hän laulaa KISSiä. Jäi tällä kertaa kuuntelematta. 

Nyt päästään kuitenkin siihen jutun pointtiin. Oliko tämän naimisissa olevan miehen käyttäytyminen sinun mielestäsi hyväksyttävää vai ei? Mun mielestä pieni flirtti baarissa ei ole paha asia ja ihmisten kanssa saa jutella, tanssia ja viihtyä. Mutta tässä tuntui olevan muutakin. Enhän tietenkään voi tietää heidän parisuhdesäännöistä ja -sopimuksista, ehkäpä heille on ok tehdä lähempää tuttavuutta muiden ihmisten kanssa. Halailla ja yrittää suudella vieraita ihmisiä, mutta mulle se ei kuitenkaa ole ok. Mä itse tiedän, missä menee meidän perheen rajat eikä minulla ole mitään haluja tai tarvetta lähteä rikkomaan niitä. Olen mieheni kanssa onnellisesti naimisissa ja vaikka saatan ystävälleni sanoa, että onpa tuossa kuuma mies, en kuitenkaan heittäydy hänen kaulaansa kertomaan, miten oma mieheni on muualla. Ja että "sinä hei olet quuuuma". Jos oot muuten sinkku, niin Roostersin ovella on aika kuuma poke ;)

Missä menee baarikäyttätymisen raja sinun mielestäsi?

polttareissa.

Karina.


tiistai 16. elokuuta 2016

Syksyn pimeyttä pakoon: Thaimaa.

Alexin 1v. postauksessa paljastinkin jo, että me matkustamme syksyllä taas ulkomaille. Enpä olisi nelisen vuotta sitten, kun tämän blogin kirjoittamisen aloitin uskonut, että tästä tulee näin matkustuspainoitteinen blogi! Viimeisen neljän vuoden aikana olen matkustanut joko yksin tai perheeni kanssa kahdesti Turkissa, Iso-Britanniassa, Thaimaassa, kahdesti Espanjassa ja toki Eestissä aina silloin tällöin. Nyt on edessä taas uusi matka, vaikkakin jo hyvin tuttuun kohteeseen: Thaimaahan.



Varasin meille lennot jo kesän alussa, kun Finnairilla oli huippuhyvät tarjoukset. Joensuusta Helsinkiin ja siitä Bangkokiin sekä luonnollisesti samaa reittiä takaisin 2 aikuista, yksi 3-vuotias ja yksi sylilapsi, teki yhteensä vain 2000 euroa. Tässä yhteydessä todellakin voi käyttää sanaa "vain", sillä olen joskus maksanut omasta Thaimaan lipusta välilaskuineen lähemmäs 1200 euroa! Reissua oltiin suunnitteltu ja mietitty jo aikasemmin, mutta silti lippujen ostaminen tuli jotenkin yllättäen. Niin hyvään tarjoukseen oli tartuttava heti.

Matkaan lähdemme marraskuussa ja Thaimaan auringon alla saamme nauttia reilut 5 viikkoa. Tätä lomaa odotetaan ehkä enemmän, kuin mitään muuta aikaisemmin, sillä tammikuussa minä palaan täyspäiväisesti töihin, Alex aloittaa päivähoidon ja elämä muuttuu hyvinkin rutiiniomaiseksi. Kuvioihin tulevat lyhyet lomat, kesän suunnitteleminen päivähoidon ja työpaikan lomakiertojen mukaan ja pitkät ulkomaanmatkat saavat joksikin aikaa taas jäädä. Toki odotan myös ensi kesää, sillä silloin lähden suunnitelmien mukaisesti äitini kanssa Jenkkeihin. Mutta ensin keskitytään odottamaan tätä syksyn reissua.



Viimeksi olimme Thaimaassa talvella 2013, kun Olivia oli noin 9kk ikäinen. Tukikohtamme oli (ja on täälläkin kertaa) Pattaya, mutta silloin vietimme myös hääloman mieheni kanssa Krabilla. Pattayalla olen käynyt omien laskujeni mukaan 8 tai 9 kertaa, en itse asiassa edes muista enää.. joten paikka on hyvinkin tuttu ja tämä on se syy, miksi juuri sinne taas matkustamme. Toki vanhempieni asunnollakin on osuutta asiaan. Lasten kanssa on helppo olla, kun tietää minne kannattaa mennä ja minne ei. Mistä saa kaipaansa asiat ja miten elämä toimii siellä. Tylsää tai ei, meille se on sopivin vaihtoehto. Ja aurinkohan se on se pääasia, mitä syksyn pimeyteen kaivataan :)



Onko teillä matkasuunnittelmia?

Karina

keskiviikko 10. elokuuta 2016

#SinäTeetSuojatien

#SinäTeetSuojatien

Minä teen suojatien, kun olen autolla liikenteessä. Sinä teet suojatien, kun Sinä olet ratin takana. Jos meistä jokainen noudattaisi tätä yksinkertaista ohjetta, vältyttäisiin useilta liikenneonnettumuuksilta  S U O J A T I E L L Ä !

Tiesitkö, että Suomessa on viimeisen kolmen vuoden aikana kuollut keskimäärin 34 ja loukkaantunut 450 jalankulkijaa vuodessa? Uhreista noin kolmannes menehtyy suojatiellä. Jalankulkijoiden loukkaantumisista yli puolet tapahtuu suojatiellä.

Koulut ovat alkaneet taas, mikä tarkoittaa, että liikkeessä on yhä enemmän ja enemmän lapsia, jotka luottavat sinuun, autoileva aikuinen. He tietävät, että suojat suojaavat. Miksi siis teet SUOJATIESTÄ on vaarallisen? 

#SinäTeetSuojatien






Tilaston lähde: Liikenneturva.fi
Tämä on yhteinen tempaus muiden bloggaajien kanssa, ei maksettu yhteistyöpostaus.

Karina



Video, joka saa minut itkemään. Sponsored Video: P&G Thank You, Mom - Strong | Rio 2016 Olympic Games

Katsokaa ensin video, mun postaus tähän liittyen jatkuu videon jälkeen.



Herkistyn joka kerta, kun tämän katson. Ehkä se johtuu siitä, että olen äiti? Tai ehkäpä siitä, että musiikki luo hieman ahdistavan, mutta lopulta voittavan tunnelman? En tiedä, joka tapauksessa tämä video on tehty hyvin onnistuneesti.

Thank You, Mom, Kiitos, äiti sanoo varmasti moni tälläkin hetkellä Rion olympialaisissa kilpaileva. Äidit, nämä sitkeät ja vahvat olennot, jotka kannustavat lapsiaan uudestaan ja uudestaan, Nostavat ylös, suoristavat vaatteet, pyyhkivät kyyneeleet ja sanovat: sinä osaat, sinä pärjäät. Oletko sinäkin sellainen äiti? Minä haluaisin olla.

Aiheeseen liittyen, mikä on teidän mielestä oikea ikä aloittaa harrastus? Olivia on nyt melkein 3,5 -vuotias ja hän aloittaa tämän kuun lopussa satubalettitunnit. Suurena Anniina Balleriina fanina tämä tanssimuoto oli ainut ja oikea Olivialle. Treenit tulee olemaan kerran viikossa ja toivon, että Olivia tulee tykkäämään. Ainakin nyt hän kertoo kaikille, että hän aloittaa syksyllä balettikoulun! :) Saa nähdä, miten kovan tason balleriina hänestä vielä tulee!

Minusta ei tullut balleriina eikä olympiatason urheilijaa. Kaiken kannustuksen ja panostuksen olisin kotoani saanut, mutta mikään laji ei ollut sellainen, johon olisin jaksanut keskittyä täysillä. Aloitin ensimmäisen harrastukseni 7-vuotiaana, akrobatian. Sen jälkeen tuli karate ja sen jälkeen kickboxing, potkunyrkkeily. Välissä oli niin showtanssia kuin perus aerobicia ja nyt aikuisena käyn satunnaisesti salilla. Olen tunnetusti jojo-kuntoilija. Mutta se ei haittaa, kaikista ei ole olympiatason urheilijaksi. Onneksi sellaisiakin kuitenkin löytyy.

"It takes someone strong to make someone strong. This summer, as we celebrate the world’s athletes at the 2016 Olympic Games, let’s not forget the person whose strength inspired them along the way: Mom. Thank you, Mom."

Karina

Sponsoroitu video.

maanantai 8. elokuuta 2016

A L E X 1 v. juhlat & neuvola.

Täällä ollaan vietetty 1-vuotis juhlaviikonloppua ja pääjuhla oli lauantaina. Neuvolassa Alex kävi perjantaina, joten tähän samaan saan myös neuvolakuulumiset.

Ensinnäkin, haluan sanoa, että olen niin onnellinen näistä kahdesta laspesta, jotka on meille suotu, ettei mitkään sanat tähän riitä. Alex täytti vuoden, meidän vauvasta tuli yks kaks taapero, joka harjoittelee tuetta seisomista, pieniä askeleita ja itsensä ilmaisua muullakin kuin itkulla. Vauvavuosi on takana ja nyt avataan ovet kohti uusia, jännittäviä seikkaluja.

Kuva: Eevi P.

kuva: Eevi P.

kuva: Eevi P.


kuva: Eevi P.


kuva: Eevi P.
Mini Speeders saatu Jollyroom.fi

kuva: Eevi P.


kuva: Eevi P.

kuva: Eevi P.

kuva: Eevi P.






kuva: Eevi P.

Leijonanpoikaselle uniikki leijonapipo <3

A L E X I N  1 V.  N E U V O L A

pituus: 78,4cm (synt. 51,0 cm)
paino: 13 500g (synt. 3500g)
pään ympäryys: 48,3cm (synt. 36,5cm)

Iloinen, touhukas poika. Pinsettiote +, konttaa, nousee tuetta seisomaan, tukea vasten askeltaa. Joitakin sanoja hakee, puhetta ymmärtää. Kasvaa tormakasti, johdonmukaisesti. Iho siisti. Herkkyyttä taipeissa. 

Rokotusaika meillä oli erikseen vielä tänä aamuna ja siellä Alex sai kaksi rokotusta. MPR:n vahvistuksen hän saa vasta 1,5 vuoden ikäisenä, sillä eka laitettiin jo helmikuussa 6 kuukuden ikäisenä. Myös hepatiittirokotuksen Havrixin hän tulee samaan parin kuukauden päästä, sillä me ollaan taas yllättäen lähdössä syksyllä ulkomaille :)

R U O K A I L U

Hampaita Alexilla on 6, neljä ylhäällä ja kaksi alhaalla. Alex syö lähes kaikkea, mitä hänelle tarjotaan, mutta mieluiten toisten lautasilta. Ollaan siirrytty jo samaan vähäsuolaiseen ruokaan, mitä muutkin syö, toki muussattuna, muttei ihan soseena enää. Ruokajuomana on vesi. Imetän edelleen lapsentahtisesti ja imetyskertoja on päivän aikana noin 6-8, lisäksi yöllä 1-2 kertaa. Hampaat pestään kaksi kertaa päivässä ja ruokailun jälkeen Alex saa ensipastillin.

P O T T A I L U

Potalla käydään säännöllisesti ja onnistuneesti.

L I I K K U M I N E N

Enimmäkseen konttaamalla, vauhti on kova! Osaa mennä myös rappuset ylös, lasketua pylly edellä sohvalta/sängyltä. Nousee tuetta seisomaan ja askeltaa tuettuna ympäriinsä.

P U H E

Ätti, ittä, Ovia, anna, ota, auto. Alex on todella voimakastahtoinen ja näyttää selvästi mitä haluaa ja mitä ei halua.

P A R A S T A  J U S T  N Y T

Olivia, äiti ja isä. Autot, varsinkin se poliisipotkuauto, Kiikkuminen, hiekkalaatikko, leikkikeittiössä kattiloiden kolistelu, ruoan laittaminen, tyhjästä kupista juominen. Jalkapohjasta kutittaminen, pussailu ja haliminen. Lisäksi vessanpönttöön on hauskaa käydä tiputtelemassa milloin mitäkin. Myös roskakorit on in sekä allaskaapin tyhjentäminen, ruokavälinelaatikon tyhjentäminen, kaappien tyhjentäminen. Karkaaminen rappusiin, jos portti on jäänyt auki, karkaaminen kuistille, jos ulko-ovi on auki, karkaaminen terassille. Hassuttelu, kikatus.

Ihanan touhukas yksivuotias, ei voi muuta sanoa <3


keskiviikko 3. elokuuta 2016

Alex on nyt 1-vuotias!

Vaikken muuten meinaa löytää nyt aikaa kirjoittelulle, on muutama kuva pakko laittaa. Alex täytti tänään vuoden ja sen kunniaksi otettiin ulkona kuvia. On sitten edes jotain, jos ei toista sessiota tulekaan :) Vuosi on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja olen kiitollinen joka ikisestä päivästä, jonka olen saanut tämän lapsen äitinä viettää. 

Rakastan sinua, Alex <3

kauluspaita Ciraf / leggingsit Gugguu / kengät Nike / auto saatu Jollyroom.fi

aurinkolasit Babiators / toppi Papu / shortsit Gugguu / kengät Nike

t-paita Gugguu / leggingsit Gugguu / kengät Nike


Otin samalla myös Oliviasta muutaman kuvan.



mekko Espanjasta / kengät El Corte Ingles

Nyt täytyy taas jatkaa iltahommia, loppuviikolle on vielä paljon tekemistä, perjantaina on Alexin 1 v. neuvola ja lauantaina juhlat <3

Karina