maanantai 16. lokakuuta 2017

Syksyinen pikakuvaus.



Viikonloppu.

Taas on takana yksi viikonloppu. Kotipäivät, kuten Olivia sanoo. Päivät, jolloin äiti ei mene töihin eikä lapset päiväkotiin. Päivät, jolloin pitäisi käydä kaupassa, siivota, pestä pyykkejä ja hoitaa kotia. Kyllähän te tiedätte. Mutta onneksi viikonloppuisin ehtii tekemään muutakin!

Lauantaina me käytiin taas Hoplopissa. Saatiin mukaan ihanat naapurinpojat. Pojat, jotka kaikki ovat syntyneet Alexin kanssa samana vuonna! Se on itse asiassa jopa suuri ihme, sillä meidän tiellä asuville perheille ei ole syntynyt lapsia vuosikymmeniin ja 2015 vuonna syntyi 3 lasta ja kaikki poikia! Kolmen kopla, toivottavasti. Pojat, jotka tulevat kulkemaan yhdessä kouluun ehkäpä jopa harrastuksiin. Edessä on majojen rakentamiset, onkireissut, pyöräilyretket ja vaikka mitä muuta.

Eilen yritettiin pitää pieni kuvaustuokio, mutta oltuamme kohteessa alle 5 min, Alex ilmoitti vessahädästään ja pakko oli lähteä takaisin kotiin. Tykkään kuvata lapsia ja mielelläni olisin toteuttanut ajatuksiani kameran takaa, mutta olosuhteiden pakosta homma jäi kesken eikä kotona käymisen jälkeen menty enää kuvauspaikkaan takaisin. Vaikkakin Alex näyttää ekassa kuvassa ei niin innokkaalta, hän oikeasti kyllä oli :)



Huomasin äsken, että pitkään käyttämäni Picmonkey, valokuvamuokkausivusto oli muuttunut maksulliseksi. Mielelläni olisin valoitusta muokannut, leiman nurkkaan iskenyt. Täytyy ilmeisesti etsiä uusi vastaava, suosituksia otetaan vastaan, mieluiten ei ladattava versio!

Olen painiskellut taas kerran blogini tulevaisuuden kanssa. Lukijana varmasti jo turhauttaa minun jatkuva kitinä siitä, etten päivitä blogia vaikka haluaisin. Ymmärrän hyvin, en itsekään jaksaisi lukea jatkuvaa itsesääliä. Ensimmäisen kerran olen vakavasti harkitsemassa tämän harrastuksen lopettamista, kokonaan. Kiirettä en aio kuitenkaan tämän asian kanssa pitää, mennään edelleen näillä satunnaisilla postauksilla ja katsotaan, mitä vuosi 2018 tuo! Silloin pitäisi olla työhön liittyvät tentit takana, uutta uraa vuosi takana ja jonkilainen uusi rytmi edessä. Ainakin toivon näin!

Syksyistä viikkoa!

Karina

ps. Olivia takki ei oikeasti ole niin jätti, miltä näyttää. Hänen käsiään vaan kylmäsi (kun ei lapaset kelvanneet) ja kädet ovat lämmittelemässä hihoissa :)




maanantai 2. lokakuuta 2017

6 syytä olla päivittämättä blogia.

6 syytä olla päivittämättä blogia.

1. Läppärin (talon ainut tietokone) välilyönti on rikki.
2. Ei ole aikaa.
3. Vaikka olisikin aikaa, ei ole intoa, katso kohta 1.
4. Ei ole motivaatiota.
5. Ei ole puhtia.
6. Vaikka puhtia iltaisin olisikin, ei ole työvälinettä, katso kohta 1.



Oltiin muutama viikko sitten lasten kanssa FitFatMama Tiinan esikoisen 4v juhlissa. Tiina kysyi minulta, olenko päivittänyt blogia sen jälkeen, kun kirjoitin aiheesta Voiko blogin elvyttää? Tunsin piston sydämessäni. Olenhan minä, peräti kaksi kertaa.

Viime kuukaudet ovat menneet niin nopeasti ohi, etten itsekään ymmärrä. Luin kaikkina vapaahetkinä tenttiin, joka oli syyskuun lopussa ja onnekseni voin sanoa, että pääsin sen läpi! Tähän tämä lukeminen ei kuitenkaan jää, sillä nyt on edessä myös entistä vaativampi tentti, marraskuun puolessa välissä.

Syyskuu muuten oli ihan kiva. Töitä tuli tehtyä todella paljon, pitkiä iltoja toimistolla, lukemista, oppimista. Lasten (ja koko perheenä) kanssa käytiin synttäreillä, Hoplopissa, mun vanhempien luona, kylässä. Ollaan ulkoiltu, laitettu kotipihaa kuntoon - talvi on tulossa, uskokaa tai älkää!

Mut tätähän tää on, elämää. Ruuhkavuosia kenties? Perjantaina meillä on mieheni kanssa 8.vuotispäivä. Ansaitusti pidämme ensimmäisen parisuhdeviikonlopun sitten Alexin syntymän. Lapset menevät vanhempieni luokse ja me vietämme yhteistä aikaa. Perjantaina mennään Lehtiä Ilosaaressa tapahtumaan, jossa esiintyvät mm. Antti Tuisku, Jenni Vartiainen, JVG jne. Lauantaina ollaan vaan kotona, katsotaan leffoja, syödään hyvin. Sunnuntaina mennään hakemaan lapset kotiin.

Nyt pitää vaan tehdä kovasti töitä koko viikko, jotta perjantaina voi heittää aivot narikkaan :)

Mitä teille kuuluu?

tiistai 29. elokuuta 2017

Muistoja vuodelta 1994.

Taitaa olla viimeiset kesäpäivät käsillä! Ilma on viilentynyt, aurinko ei lämmintä enää yhtä lailla kuin heinäkuussa ja tunnelmakin on jotenkin syksyinen. Kylmää, aivastuttaa, tekee mieli kaivautua vilttiin ja juoda kuumaa teetä. Eikö?
Minulle 1.syyskuuta tarkoittaa virallista syksyn alkua, sillä kun asuimme Eestissä, alkoi kouluvuosi aina 1.9. Muistan oman ensimmäisen koulupäivän vieläkin. Vuosi oli 1994 ja asuimme silloin Tallinnassa Mustamäellä. Alakouluksi kutsuttiin 1-4 luokkia ja koulun nimi oli Lepistiku Algkool. Kotoamme käveli kouluun alle kymmenessä minuutissa ja suurin osa kavereistakin asui matkan varrella.



Ensimmäinen koulupäivä oli jännittävä. Minulle ehkä vielä enemmän kuin muille, sillä menin eestinkieliseen kouluun, puhumatta itse sanaakaan eestiä. Kun muut lapset pääsivät koulun jälkeen kotiin leikkeihin, veivät vanhempani minut yksityiselle eestin kielen opettajalle. Tai hän tuli meille kotiin. Yhdessä me tehtiin tehtävät ja hän opetti minulle kieltä. Tätä jatkui pitkälle 2.luokalle asti, kunnes eräänä päivänä tunsin olevani valmis. Olin oppinut minulle täysin uuden kielen muutamassa vuodessa, koulun, ystävien, harrastusten ja yksityisopettajan parissa. 

Eestin kielen opettajan sylissä, 1994. Pöydällä Aabits eli Aapinen.

Vieläkin ihmettelen, miten reipas olin. Pieni 7-vuotias tyttö! Miksi kerron tästä nyt, johtuu ihan vuodenajasta. Joka syksy mietin omaa koulutaipaleeni alkua - vaikeuksia, mahdollisuuksia, lapsen iloa ja keveyden tunnetta. Nyt aikuisena ymmärrän, miten tärkeitä rutiinit ja vanhempien tuki olivat. Mikään ei ole mahdotonta, jos siihen saa kannustusta ja tukea! 

Minulta on monesti kysytty, miksi en puhu lapsilleni eestiä tai venäjää. Olen itsekin sitä miettinyt, aikoinaini jopa kirjoitin postauksen aiheesta, sen löydät tästä. Edelleen olen samaa mieltä, mitä silloinkin. Kieliä ehtii kyllä opettelemaan myöhemminkin, ensin haluan lasteni oppivan äidinkielensä täydellisesti, ettei käy niin kuin minulle. En unohda ikinä yliopiston professorin sanoja: Karina, sinä et osaa venäjää etkä suomea, koeta nyt opetella edes jompi kumpi kieli. Ja minä opiskelin silloin suomi-venäjä kielen kääntäjäksi! Ne sanat satuttivat ja satuttavat edelleen todella paljon. Vaikka tottahan se on. Minä olen kolmikielinen ja pärjään kaikilla kielilläni itselleni täydellisesti. Äidinkieltä minulla ei ole, eikä tule. Tälläinen mä oon, erilainen.

Palatakseni vielä vuoteen 1994, haluaisin sanoa sille pikkutytölle, että raskas on tie, mutta pitkälle se vie! Sulje korvasi kiusaajilta, sulje silmäsi loukkauksilta, keskity positiivisiin ajatuksiin ja ole yhtä ihana, kuin aina olet ollut. Minä rakastan sinua, minä! 

Muistatko sinä sinun ensimmäisen koulupäiväsi?

Sateista tiistai-iltaa!

Karina

perjantai 25. elokuuta 2017

ALEX 2v!




Alex täytti kuun alussa kaksi vuotta ja juhlimme sitä suht pienellä porukalla. Onneksi kesä näytti vielä siihen aikaan kesältä ja katoimme pöydän terassillemme.

Olin juhlia edeltävät päivät lasten kanssa yksin kotona (käyden töissä toki) ja juhlien valmistelu jäi arjen jalkoihin. Ei koristeita, ei teemaa, ei mitään erikoista. Eikä aina tarvikaan. Kaksivuotias on kuitenkin vielä niin pieni, että hänelle riittää vieraat, muutama  lahja ja kakku.






Kakkua en ollut suunnitellut etukäteen ollenkaan ja tein siitä ihan ex tempore auton muotoisen! Välissä itsetehtyä kuningatarhilloa, mansikoita, mansikkakermarahkaa ja päällä kermaa. Kaapista löytyi elintarvikevärejä, joilla sain autoon vähän elämää.

Muissa tarjoiluissa mentiin myöskin hyvin yksinkertaisella kaavalla: Moilaksen koktailpiirakoita ja tuorejuustoa, kinkkupiirakkaa ja mustikka-vadelmarahkapiirakkaa. Viimeiseksi mainittu saavutti supersuosion! Sovelsin Yhteishyvän reseptiä mieleni mukaan ja lopputulos oli todella hyvä! Teen tarjoiluista ja juhlatarjottavien "hintalapusta" vielä oman postauksen erikseen. Edellinen, juhlatarjoilut alle 25 eurolla sai aikanaan suuren suosion.

Alex sai meiltä lahjaksi Brion junaradan, jonka tilasin jo joulualesta puoleen hintaan ja muilta tuli kivasti lisätarvikkeita. Alex tykkää kovasti junaradalla leikkimisestä, varsinkin kun Olivia on leikissä mukana.

Muutama päivä synttäreiden jälkeen oli 2v. neuvola, jossa Alex kävi isänsä ja Olivian kanssa, minä olin töissä. Neuvola oli sujunut mukavasti ja saatiin uudet hienot mitatkin, pituutta oli muistaakseni tasan 90cm ja painoa lähemmäs 17kg.




Alexhan on motorisesti tosi liikkuvainen ja esim ulkoleikeissä tosi aktiivinen, juoksee, kiipeilee, hyppii. Mutta puhe, sitä ei vieläkään juurikaan tule. Äiti, isä, Olivia, anna, ota. Ja sitten niitä omia äänteitä  ja sanoja. Lapsiahan ei saisi verrata, mutta Olivia puhui Alexin ikäisenä 2-4 sanan lauseita ja toisti kaiken perässä. Alex ei edes halua toistas perässä, pyörittää päätä vaan. Mutta kommunikoida hän silti osaa ja pystyy omalla tavallaan kertomaan, mitä haluaa tai ei halua. Silti alkaa mietityttämään, hän on melkein 2v1kk eikä puhu vieläkään.


Onko teillä kokemusta  myöhäisemmästä puheenoppimisesta ja miten nopeasti puhe lopulta kehittyi?


 Karina


ps. mulla on nyt vakavia ongelmia blogin elvyttämisen kanssa, tietokone hajoilee, välilyönti on rikki, netti ei toimi. Työkoneelle ei onnistu kuvien lataaminen, kuvakaappauksena piti nämäkin ottaa, tekstin näpytin puhelimella. Ainiin, autonkin hajotin tänään, mut se on oma stoorinsa. Ei oo perjantai 13. on perjantai 25. Jei. Viikonloppuja!

tiistai 22. elokuuta 2017

Voiko blogin elvyttää?

Vaikkakin Amerikan matkasta on vieläkin Los Angeles postaus julkaisematta (okei ja kirjoittamatta), päätin katkaista tämän hiljaiselon. Joten välillä muutakin kuin matkajuttuja!

Kerroin viime viikolla eräälle työkaverille, että aion elvyttää blogini, sillä työn ja perheen lisäksi minulla ei ole tällä hetkellä mitään muuta. Ollaan puhuttu töissä paljon siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla asioita, joista nauttii. Harrastuksia, mielenkiinnon kohteita - mitä vain. Esimieheni kysyi minulta, mitkä asiat tuottaa minulle iloa? Hiljaiseksi menin. 



Oma perhe ja aika lasten kanssa tottakai. Mutta entäs muuta? Urheilusta en ole nauttinut pitkään aikaan (ja se näkyy, vyötäröllä varsinkin), blogille en meinaa löytää aikaa (ennemmin selaan somejätettä) ja valokuvaamista en voi harrastaa, koska sisällä on keltainen valo ja päivisin olen töissä. 

Hyviä tekosyitä kaikki, eikö vain? Me ihmiset ollaan maailman parhaimpia itsellemme valehtelemisessa. Kun jokin ei tunnu heti mukavalta tai pitää tehdä vähän enemmän töitä, alkaa syitä ei-tekemiseen löytymään. On kiire ja stressi, lapset kiukuttelee, mies ärsyttää, huono päivä, migreeni, mahakipu, bensa loppu, pimeää, liian valoisaa, liian myöhäistä, liian aikaista. Syitä on loputtomiin. Siis niitä tekosyitä. Sillä oikeita syitä on yleensä tasan se yksi. Laiskuus.

Miten hyvä työntekijä erottautuu massasta? Olemalla täsmällinen, ahkera ja oma-aloitteinen. Laiska ihminen ei elämässä pärjää. Laiska bloggaaja ei blogillaan tule koskaan pärjäämään. Laiskan koti tulee olemaan aina sotkuinen. Ainut, missä laiska yleensä pärjää, on tekosyiden keksiminen.

Myönnän olleeni laiska niin urheilun kuin blogin suhteen. Miksi ajauduin siihen kierteeseen, kun tosiasiassa juuri nämä kaksi tekevät minut edellämainittujen lisäksi onnelliseksi? Urheilemisen voi aloittaa milloin vain, senkus vaan lähtee lenkille tai salille. Mutta voiko blogin elvyttää noin vain? Vai onko peli jo menetetty? En ole melkeinpä vuoteen lukenut toisten blogeja kuin satunnaisesti. Ovatko uudet jo vallaneet blogimaailman? Mikä on just nyt kuuminta hottia tässä ns perhelifestyle kategoriassa? Onko sellaista kategoriaa edes enää? Kuulun edelleen Indiplace yhteisöön ja joka kerta, kun en tule valituksi johonkin blogikampanjaan, valitan miehelleni. Ja suotta. Itsestähän tämä homma on kiinni. Vain minä voin avata blogin oven tulevaan.



Menestys vaatii kovaa työtä. Tämä on tiedetty. Mutta menestys vaatii myös sinnikkyyttä, tahdonvoimaa, positiivista mieltä ja aikaa. En sano, että haaveilen elättäväni perheeni blogilla. Mutta haaveilen siitä, että blogista tulisi taas osa arkeamme. Jos te lukijat olette vielä sielä ruudun takana, antakaa itsestänne äänimerkki <3

                                                                               Karina.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Unelmien matka Amerikkaan: Miami.



Matkakertomuksen ensimmäiseen osaan, New Yorkia koskevaan kertomukseen pääset tästä.


Unelmien matka Amerikkaan: Miami.

Miamista minulla ei kauhean paljon kerrottavaa ole, sillä olimme siellä vain 3 yötä ja päivät olivat tarkoitettu rentoutumiseen rannalla ja shoppailuun. Saavuimme New Yorkista Fort Lauderdalen lentokentälle joskus seitsemän aikoihin illalla ja pienen selvittelyn jälkeen suuntasimme kävellen Rental Car Centeriin, Alamon pisteelle, josta olin etukäteen varannut meille vuokra-auton.*



Autonvuokraus* sujui näin ensikertalaisellakin helposti, kunhan vaan piti päänsä. Virkailija oli todella innokas tarjoamaan kaikenmaailman lisäpalveluita, isompaa autoa, puhelinnavigaattoria, parempia penkkejä, mukavampaa ajoa jne. Ainut tarjous, johon tartuin oli se, että saimme tuoda auton tyhjällä tankilla takaisin. Näin jälkikäteen, senkin olisi voinut hoitaa itse, ei se tankkaaminen ole Jenkeissä yhtään sen mystisempaa kuin Suomessakaan.

Hoidettuamme paperiasiat kuntoon, saimme parkkipaikalta valita maksuluokkaamme sopivasta rivistä itsellemme auton. Valitsimme valkoisen Jeep maasturin, jolla oli ihan superhyvää ajaa. Olin ladannut Suomessa Here sovelluksen sekä tarvittavat kartat ja offline tilassa pystyin navigoimaan todella kätevästi puhelin GPS:ssää käyttäen. Pisteet Herelle, oli tosi kätevä navigaattori!

Sit ei muuta kuin auto kohti Miami Beachia ja Townhouse Miami hotellia*. Hotelli itsessään oli oikein kiva, rannan lähellä. Auto jätettiin hetkellisesti hotellin eteen, josta Valet parkkipalvelun henkilö vei auton jonnekin kauemmas parkkiin. Tämä maksoi 36 dollaria päivältä ja auton sai käyttöön ilmoittamalla siitä hotellin respaan. Seuraavana päivänä saimmekin sitten odottaa 40 minuuttia, että auto tuodaan! Normaali odotusaika olisi ollut vajaa 10 min, mutta aina ei viestit kulje perille ja asiakkaathan siitä sitten "kärsii". Lähtöpäivänä auto taas ilmestyi viidessä minuutissa, joten selvästikin ekana päivänä oli jokin virhe tapahtunut, hotellin tai Valetin päässä.




Eli hotellille saavuimme pe iltana ja heti seuraavana aamuna eli lauantaina suuntasimme kohti Sawgrass Mills Outlettia. Siellä vierähtikin koko päivä ja olimme takaisin hotellilla vasta kahdeksan jälkeen illalla. Sawgrass Mills Outletissa oli tosi hyviä liikkeitä ja ostoksia tuli tehtyä mm. näissä liikkeissä: Michael Kors, Calvin Klein, Tory Burch, Guess, Tommy Hilfiger, Levi´s, Victoria´s Secret jne. Tein kieltämättä aika hyviä löytöjä!

                                               (Kuvan on ottanut äitini, minä ajoin).

Sunnuntaina vietimme rantapäivää, tai ainakin yritimme. Olimme kerenneet olla vasta kaksi tuntia biitsillä, kun alkoi satamaan vettä! Ja sitähän sitten tuli useamman tunnin ajan. Keräsimme kamppeet kasaan ja lähdimme kävelemään ostoskadulle, jossa lähinnä ikkunashoppailtiin. Oli varmaan jo ähky edellispäivän shoppailuista eikä ollut oikein intoa kiertää kauppoja. Pysähdyimme kuitenkin syömään Pizza Rusticaan, josta sai valtavan kokoisia pizzoja. Illasta olimmekin jo sen verran väsyneitä, että pakkasimme matkalaukut valmiiksi ja aloimme unille, seuraavana päivänä oli edessä lento Los Angelesiin.


Maanantaina, 3.7 luovutimme huoneen ja lähdimme ajelemaan pitkin rantaa kohti lentokenttää. Aikaa oli vaikka kuinka paljon, joten pysähdelimme matkan varrella mm. kahville ja rantaparkkiin, jossa oli pieni näköalatorni ja upea ranta. Matka sujui tosi jouhevasti ja paljon kivempi oli ajaa pienempää tietä kuin moottoritietä pitkin kentälle. Auton luovutus sujui sekin ongelmitta ja paria tuntia ennen L.A.:n lentoa, olimme jo kentällä odottamassa ja sushia syömässä.



Miamissa oli kivaa ja rentoa, aurinkoista ja todella paahteista. Tuntuu, ettei happi kulkenut, välillä oli ihan tuskaisen kuumaa. Ja onhan se paikka ihan erilainen kuin esimerkiksi New York, joten olen tyytyväinen, että käytiin myös siellä. Tästä matka jatkuukin sitten Los Angeles postauksella :)

Karina

*mainoslinkkejä


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Unelmien matka Amerikkaan: New York.



Lensimme New Yorkiin Norwegianin konella ja meillä oli välilasku Gatwickin lentokentällä. Odotusaika siellä oli muutenkin 8 tuntia ja sen päälle tuli vielä lähes 2 h koneen myöhässä lähteminen, joten samanlaista väsyttävää reittiä en suosittele! Mutta perille lopulta päästiin ja se on tärkein. Oli jo myöhäinen ilta, kun perille päästiin ja väsymyskin aikamoinen. Olin varannut meille netistä etukäteen minibussikuljetuksen kentältä hotellille (Night Times Square Hotel) ja palvelu toimikin oikein kätevästi. Manhattinilla pääsimme toisena pois kyydistä, mikä oli positiivinen yllätys. Eka ilta meni luonnollisesti suihkussa käydessä ja nukkumaanmennessä.

Päivä 1. 

Kuten olin jo aikaisemmin suunnittelut, ekana päivänä meillä ei ollut mitään erikoista ohjelmaa. En odottanut, että olisimme jo klo 7 aamulla olleet New Yorkin kaduilla kävelemässä, mutta niin oltiin. Aamukahvit Starbuckissa ja kohti Central Parkia! Tiesin, että puisto on iso, mutta en odottanut sen olven ihan niiiin iso kuin 3,4 neliökilometriä. Kävelimme sinne 5th Avenueta pitkin ihan loppuun asti ja pikkuisen Harleminkin puolella. Piipahdimme puistossa useaan otteeseen, mutta käytännössä kävelimme sen ympäri. Väsytimme jalkamme aika kunnolla, sillä illalla puhelimen askelmittarit näyttivät kummallakin 20 kilometriä! Voitte uskoa, että sinä yönä uni maistui todella hyvältä.




Päivä 2.

Toinen päivä oli nähtävyyksien päivä. Aamupalan jälkeen kävelimme Madame Tussauds vahakabinettimuseoon, josta lunastin City Pass 1 päivän kortimme sekä Hop on Hop off bussin kuitin. Aloitimme nähtävyydet itse museosta ja se olikin hauska kokemus! Madame Tussaudsin jälkeen ajoimme bussilla Cathedral of St. John the Divine - katedraaliin ja sieltä taas bussilla satamaan, josta lähtivät lautat Hudson joelle. Lautta kiersi Vapaudenpatsaan edustalle sekä pidemmälle jokea, mm. Brooklyn Bridgen ali. Päästyämme taas rannalle, jatkoimme bussilla Empire State Buildingille, jossa saimme otettua kuvia yläilmoista. Tultuamme sieltä alas alkoikin jo hämärtymään ja pääsimme kokemaan myös Times Squaren pimeämpään aikaan.  
















Päivä 3.

Kolmannen päivän voisi nimetä Brooklyn Bridgen metsästykseksi. Olin saanut päähänpinttymän, että haluan ehdottamasti nähdä kyseisen sillan ja niinpä heti aamupalan jälkeen menimme metrolle tutkimaan, miten sinne pääsemme. Lippumyyjä mumisi jotakin City Hallista, mutta en ilmeisesti kuunnellut häntä tarpeeksi, sillä tajuttumme ajanneemme jo pitkälti meidän pysäkin ohi, jäimme Brooklynissa pois. Sinänsä ihan kiva näin, muuten olisimme nähneet New Yorkista pelkän Manhattanin, mutta kyllähän siinä vähän alkoi oma osaamattomuus ärsyttämään. Kävelimme Brooklynissa ristiin rastiin ja kun ei metroakaan enää näkynyt missään, menimme paikallisbussin kyytiin, jolla pääsimme 1,5 h seikkailun jälkeen lähemmäksi Brooklyn Bridgea. Lisää kävelyä ja lopulta olimme itse sillan päällä! Ihan naurattaa se seikkailu sinne, kun helpommallakin olisi päässy. Kävelimme sitten sillalla Manhattanille saakka ja otettuani selvää, millä metrolla pääsemme Times Squarelle, istuimme helpottuinena penkille. Alku näytti lupaavalta, kun vastaan tuli samannimisiä pysäkkejä kuin Brooklyniin mennessä... vähän liiankin samannimisiä, sillä ykskaks tajusin, että olimme menossa taas sinne, minne aamullakin. A p u a. Ja meillä alkoi olemaan jo ihan oikeasti kiire hotellille, sillä musikaali alkoi muutaman tunnin päästä. Metrosta pois, oikeille raiteille ja sormet ristissä kohti Manhattania. 





Onneksemme ehdimme hotellille ajoissa: pikasuihku, vaatteet päälle ja suoraan ravintolaan sekä teatterille. Illastimme teatterin vastapäisessä italialaisessa ravintolassa ja ruoka oli taivaallisen hyvää. Broadway musikaali Chicago kruunasi illan olemalla hauska ja viihdyttävä kokemus.



Päivä 4. 

Viimeinen aamu New Yorkissa meni perinteisesti kävellen ympäri kaupunkia. Taksilla ajoimme Newark lentokentälle ja siitä lentokoneella Miamiin :)

Jälkiviisaus ja plussat:

+ hyvä kokonaisuus, hyvin suunnitteltu oli puoliksi tehty :)
+ näin lähes kaiken, mitä halusinkin
+ New York Pass oli hyvä
+ Chicago musikaali viihdyttävä
+ hotelli erinomaisella paikalla

- tutustuminen metrokarttaan ja sen sisäistäminen olisi ollut plussaa
- Hudson joella seilaaminen kesti liian kauan, 2,5h!
- ei käyty missään drinkillä tai tanssipaiakassa


Seuraavaksi sitten Miami :)

Karina






torstai 13. heinäkuuta 2017

Unelmien lomamatka Amerikkaan.

Unelmien lomamatka Amerikkaan.
 

Yli 15 vuotta haaveilua, lähes kaksi vuotta aktiivista säästämistä ja nyt se on ohi. Kaksi viikkoa Atlantin toisella puolella hurahtivat aika nopeasti, liiankin nopeasti. Mutta niinhän kivoille asioille yleensä käy, kaikki loppuu aikanaan.

Meidän matka Amerikkaan alkoi suunnitelmien mukaisesti New Yorkista, josta lentämällä jatkoimme Miamiin ja siitäkin lentämällä Los Angelesiin. Paljon tuli nähtyä ja vielä enemmän koettua. Käteen jäi satoja kuvia, hauskoja muistoja, tyhjempi tili ja täydempi vaatekaappi.

Oma äiti matkaseurana oli mitä parhain valinta. Harvemmin kahdella ihmisellä on niin samanlainen tyyli ja maku kiertää paikkoja. Olemme molemmat sellaisia, jotka tykkäävät kävellä paljon, kiertää kaupunkia, katsoa taloja, ihmisiä, ympäristöä. Jos menemme kauppaan, osaamme skannata kaupan muutamassa minuutissa läpi - kannattaako jäädä penkomaan vai jatketaanko matkaa.

Ajelua Beverly Hillsissä, 20km kävely New Yorkin kaduilla (ekana päivänä!), auringosta nauttimista Miamin hiekkarannalla. Matka oli kaikinpuolin onnistunut juuri niin kuin olimme toivoneet ja kaipuu takaisin on jo syntynyt. Ei New Yorkiin eikä Miamiin, mut Los Angelesiin! Siellä jäi vielä niin paljon näkemättä ja kiertämättä, että ihan harmittaa. Toki New Yorkissakin ja varmasti Miamissakin on vielä monia mielenkiintoisia paikkoja, mut ilmastoltaan Los Angeles oli sellainen, jossa oli helppo olla ja hengittää. Tosin kuin Miamissa, jossa oli tukahduttavan kuuma!



Muistikortti on vielä purkamatta tietokoneelle ja jokaisesta kohteesta on tarkoitus kirjoittaa oma postaus. Mikä meni hyvin, mikä ei, missä käytiin jne.

Kaikista tärkein on kuitenkin se, että kotona oli mennyt kaikki erityisen hyvin. Lapsillani on maailman paras isä, joka huolehtii niin heistä kuin kodistakin.
 
Minä palasin eilen lomalta töihin ja yritän nyt sopeutua "uuteen arkeen", mies on vanhempainvapaalla lasten kanssa kotona. Aurinko paistaa ja mieli on kepeä, kesä <3
 
Ihanaa loppuviikkoa!
 
Karina

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ensikertalaisena Jenkkeihin: matkasuunnitelma!

Yli 15 vuoden haaveilu, lähes kahden vuoden aktiivinen säästäminen ja enää yksi viikko. Tasan viikon päästä lennän Joensuusta Helsinkiin ja siitä seuraavana päivänä New Yorkiin!!!

Ensikertalaisena matkaa on joutunut (pääsenyt) suunnittelemaan aika yksityiskohtaisestikin, jottei arvokas aika kuluisi pelkkään haahuiluun ja matkan runko näyttää nyt tältä:

Päivä 1. Saapuminen Helsinkiin myöhään illalla. Yö hotellissa.
Päivä 2. Lento Helsinki - New York. Saapuminen kohteeseen ja 4 yötä New Yorkissa, Night Hotel Times Square hotellissa.



Mitä on tarkoitus tehdä Nykissä?


  • ostin 1 päivän The New York Pass lipun, jolla pääsee moniin nähtävyyksiin. Myyntitekstin mukaan jo vierailemalla 4 kohteessa, lippu maksaa itsensä takaisin, sillä se sisältää kaikkien nähtävyyksien sisäänpääsyn sekä Hop on - hop off kyydit. Lisänä joissakin paikoissa on Fast Track eli kortilla pääsee jonojen ohi. Tein myös listan, mitä haluan ehdottomasti nähdä:
  1. Empire State Building Observatory
  2. Madame Tussauds New York
  3. State of Liberty and Ellis Island
  4. Top of the Rock
  5. Times Square
  6. Museum of Modern Art (MoMA)
  7. Central Park
  8. Brooklyn Bridge
  9. Broadway musikaali (ei kuulu päivälipun hintaan)
  10. Rockefeller
  11. Jokerina: Niagra Falls.
Kaikkia näitä ei ole tarkoitus kiertää samana päivänä. Koska olemme Nykissä 3 kokonaista ja yhden puolikkaan päivän, niin ajattelin, että ekana päivänä tutustumme kaupunkiin ihan itseksemme ja tutkimme ympäristöämme. Hotellimme on hyvin keskeisellä paikalla Times Squaren lähellä, joten mm. Central Parkissa käydään varmastikin heti ekana päivänä aamukävelyllä :) Toisena päivänä hyppääme heti aamsta Hop on- Hop off bussin kyytiin ja suuntaamme mitä todennöisemmin ekana Brooklyn Bridgelle, jonka vierestä lähtee laudat Vapaudenpatsaan lähelle. Tämän jälkeen täytyy katsoa järkevä reitti niin, että näemme mahdollisimman paljon City Passia käyttäen. Kolmantena päivänä kierretään varmaankin katuja ja kauppoja ja illalla suuntaamme Broadwaylle katsomaan jotakin musikaalia. Neljäntenä päivänä mennään aamupäivä fiiliksen mukaan, sillä viimeistään klo 14 meidän pitää olla jo lentokentällä.

Kolmisen tuntia lentokoneessa ja saavumme Floridaan! Tarkemmin Miamiin. Siellä meitä odottaa vuokra-auto ja 3 yötä Miami Beach rannan hotellissa.


Miamissa ollaan 3 yötä eli kaksi kokonaista päivää. Nämä kaksi päivää osuvat viikonlopulle. Mitään selkeää kuvaa minulla ei ihan vielä ole, että mitä tehdään. Mutta onhan tässä viikko aikaa miettiä.. vinkkejäkin otetaan vastaan! Ainakin yksi päivä pyhitetään ihan levolle ja rannoilla oleskeluun, mutta toisena päivänä voisi tehdäkin jotakin!

Ja sitten matka jatkuu taas! Miamin jälkeen lennämme Los Angelesiin ja siellä olemme 4 yötä. Losissakin meitä odottaa vuokra-auto ja hotelli on varattu Hollywoodista.


Losissa on taas vähän selkeämmät kuviot, vaikkakin 4th July sotkeekin vähän, kun ymmärtääkseni silloin on (luonnollisesti) moni paikka kiinni. Mutta joka tapauksessa "pakko nähdä/käydä" listalla ovat mm.:
  1. Universal Studios Hollywood
  2. Hollywood Sign (sinne ylös ei tartte mennä, riittää, että sen näkee selkeästi saa kuvat :)
  3. Griffith Observatory
  4. Runyon Canyon Park
  5. Hollywood Boulevard kaikkine Walk of  Fame tähtineen ja starojen jalanjälkineen Kiinalaisen teatterin edustalla.
  6. Aleuina kiinnostavat Santa Monica, Beverly Hills, Newport Beach,  Laguna Beach - ainakin.
  7. Outlet kylät. Shoppailuun on varattu vähintään 1 kokonainen päivä.
Sittenpä Losista Helsinkiin, yö taas lentokentällä hotellissa ja seuraavana päivänä koneella Joensuuhun ja kotiin. Sound´s like a plan, eikö vain? Jos osaat suositella tiettyä Outletia Kaliforniassa, niin olen kiitollinen! :)

Seuraava viikko menee varmasti aika nopeasti ohi, kun olen lähes joka päivä seitsemään töissä ja perjantaikin on vapaa juhannusaaton vuoksi. Pitää vielä mitettiä, mitä pakkaan mukaan. Matkaa varten en oikein osaa enempää tehdä muuta, lyhyenä yhteenvetona ennen matkaa olen:

  1. Varannut lentoja: 
  • Joensuu - Helsinki - Joensuu
  • Helsinki - New York
  • New York - Florida, Miami
  • Miami - Los Angeles
  • Los Angeles - Helsinki
     2. Varanut hotellit:
  • Helsinki 2 yötä (mennessä ja tullessa)
  • New York 4 yötä
  • Miami 3 yötä
  • Los Angeles 4 yötä
      3. Hankkinut:
  • ESTA
  • New York City Pass
  • Vuokra-auto Miamissa
  • Vuokra-auto Los Angelesissa
Paljon muuta en tällä hetkellä ainakaan keski voivani tehdä! Vai olenko unohtanut jotakin tärkeää? 

Matkakuumeisin terveisin, Karina.













lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kesäpäivä, vihdoin!

Näyttää siltä, että kesä on vihdoin alkanut! Ihanaa! Kesäisen vapaapäivän kunniaksi(sekä sen takia, että Olivian 4v. kuvat ovat olleen maaliskuusta lähtien ottamatta) käytiin lasten kanssa tänään eräällä pellolla kuvaamassa. Kauaa ei kuvaussessio kestänyt, mutta kyllä sieltä muutama ihana kuva tuli. Onneksi kesäisin on yleensä enemmän valoa ja inspiraatiota kuvata ja kaikki on vielä edessä!






Viime kuukausi meni taas siivillä ohi enkä ole enää jaksanut ottaa blogista stressiä. Ikävä toki edelleen on, mutta kun mietin jälkikäteen omaa ajankäyttöäni niin useimmiten kirjoittaminen on jäänyt vaan toiselle sijalle. Ehkä vielä joskus aktiivisemmin.

Täytin viime kuussa 30 vuotta ja synttäreitä juhlittiin pienellä ystäväporukalla meillä kotona kotibileet teemalla. Grillattiin, pelattiin mölkkyä, lämmitettiin palju ja seurusteltiin pitkälle yöhön saakka. Itse menin nukkumaan lähempänä puolta viittä aamulla, mies tuli vasta sen jälkeen. Seuraava aamu alkoi jo klo 10, kun vanhempani toivat lapset kotiin ja lähdettiin porukalla Olivian balettinäytökseen. Näytös oli ihana ja toivon, että Olivia jatkaa balettiharrastustaan myös ensi kaudella!


Esityksessä oli "Tuhkimo" ja Olivian ryhmän tytöt olivat kaikki hiiriä <3

Mukavaa viikonloppua, täällä näyttää aurinko karanneen hetkessä tummien pilvien taakse, täytyypä juosta hakemaan viltit pihalta, jos kohta sataa kunnolla!

Ps. Jenkkimatkaan enää 9 päivää!!!

Karina



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kun aika juoksee karkuun!

Long time no see! Aika on mennyt taas hujauksessa ja kone on pölyttynyt työhuoneen pöydällä. Kun töissä on koko päivän äänessä ja tietokoneen ääressä, ei vapaa-ajalla enää tunnu houkuttelevalta avata tietokonetta juuri ollenkaan. Lisäksi olen kehittäntyt itselleni kirjoittamisesta peikon. En mukamas voi postata ilman kuvia ja useimmiten se jääkin sitten siitä kiinni. Noh, nää on nämä perinteiset seliseli ja valivali jutut pitkän hiljaisuuden jälkeen.

Mitä teille kuuluu? Mitä meille kuuluu? Viime kirjoituksesta on reilu kuukausi aikaa on onhan tässä kuukaudessa tapahtunut paljonkin! Olin mm. yhden viikonlopun yksin Helsingissä, BID & IBA 2017 tapahtumassa sekä Lapsimessuilla. Ollaan vietetty vappuviikonloppu vanhempieni luona Pohjois-Savossa ja vanhempani ovat olleet meillä äitienpäivän viikonlopun. Ja pääsiäinen! Sehän meni mukavasti miehen veljen perheen luona. Arjet ollaan käyty töissä, lapset päiväkodissa jne. perus arkea! 

Tämä on minun viimeinen viikko alle kolmekymppisenä. Täytän nimittäin ensi viikon torstaina 30 vuotta. Juhlat (joita ei ole vielä suunniteltu/valmisteltu) juhlitaan viikon päästä lauantaina ja se kesän suurin juttukin on ihan ovella.. nimittäin Jenkkeihin on lennot melkein kuukauden päästä!!! Tätä on odotettu.

Kotona suurin muutos on tapahtunut 28 tuntia sitten, kun imetin viimeisen kerran. Tissi loppui suunnittellusti, mutta silti aika yllättäen. Suunnittellusti, koska asetin itselleni deadlinen kuun loppuun mennessä, mutta lopetus tapahtui yllättäen eilen, koska mun 3 vuotta kadoksissa olleet kuukautiseni palasivat ja näen sen merkkinä omalta keholtani. On aika siirtyä eteenpäin. Lähes 1v ja 10kk imetys oli pitkä, ihana taival. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja nyt on sen aika.

Näihin ajatuksiin tällä kertaa - ja illman kuvia. Ei pidä tehdä itselleen tästä liian vaikeata. Olen jo ajat sitten tippunut blogimaailmasta ulos, joten turha sitä on edes vaatia itseltään sellaista, mihin ei ole aikaa eikä potentiaalia :)

Aurinkoista sunnuntaita! Eilisen tapaan, me lähdemme kohta Olivian ja Alexin päiväkotikaverin synttäreille.

Karina 

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Arkirealisimia: katastrofiaamu.

Sattui viime viikon keskiviikkona.

Aamu alkoi sillä, että lapset eivät suostuneet heräämään - ollenkaan. Kumpikin käänsi vain kylkeä ja jatkoi unituhinaa, vaikka verho oli auki ja peitotkin viety päältä. Aamukiukkua täynnä (lapset), sain kummatkin kylpyhuoneeseen. Alex taisteli yökkärin riisuumista vastaan, Olivia oli sitä mieltä, ettei hänen tarvitse pestä hampaita tai käydä pissalla.



Tämän jälkeen oli päivävaatteiden laittovuoro. Alex juoksi karkuun. Olivialle ei kelvannut mikään. Ei sukkia, sukat, ei sukkahousuja, sukkahousut, ei hametta, eikun hame, eikun mekko, eikä, kun mekossa ei ole tarpeeksi tylliä. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja saatiin molemmille lapsille vaatteet päälle ja oli aika siirtyä alakertaan ulkovaatteiden pukemiseen.

No, miten käy ulkovaatteiden, kun edellisenä päivänä päiväkodista hakijana on ollut eri ihminen, kun aamulla vaatteiden laittaja? Sekasorto. Missä on kurahousut, missä hanskat? Kuivamassa, päiväkodissa, autossa vai missä? Kaikki tuntuu olevan hukassa ja joudun soittamaan vihaisen puhelun miehelleni, joka on hälytetty edellisenä iltana töihin ja on edelleen töissä vaikka on jo aamu.

Olivialle ei kelpaa taaskaan mikään. Ei haalari, ei takki ja housut. Nallella pitäisi olla oma ulkopuku, miksi nallella ei ole ulkovaatteita, jne jne jne.


No, pääsemme vihdoin ulos ja kappas vaan, on huhtikuun puoliväli ja autoni on jään ja lumen peitossa. Kello on viittä vaille kahdeksan (yleensä pääsen päiväkodilta lähtemään töihin siinä kyymentä vaille kahdeksan...) ja minä alan olla hermoromahduksen partaalla. Ehdin avaamaan Olivialle auton oven, kun kuuluu tumps. Alex on vetänyt auton vieressä olevaan lammikkoon.. nenälleen. Haalari ja sisävaatteet kyynärpäitä myöten märkänä, nostan huutavan lapsen turvaistuimeen ja lyön turvavyöt kiinni. Nyt ei lähdetä vaihtamaan haalaria, ei varmasti.



Rapsutan auton puhtaaksi, haen sisältä Alexille toisen haalarin ja lähden ajamaan päiväkotiin. Tunnen jo rauhan, joka on tullut kiukun tilalle. Alex ja tavarat kainalossa, Olivia vieressäni, saavun päiväkodin eteiseen, kun päiväkodin lastentarhaopettaja tulee iloisena vastaan. "Lapsille oli merkattu vapaa päivä tänään?".

Ahaa. Vai niin. Hmm. "No voiko ne silti jäädä, kun minä olen jo myöhässä töistä ja mies on vieläkin töissä, vaikkei hänellä alunperin pitänyt olla töitä eilen, viime yönä eikä varsinkaan tänään?". 

Suuri kiitos kuuluu päiväkodille, että lapset saivat jäädä. Mies haki heidät heti, kun oli saanut nukuttua kotona muutaman tunnin. Minä meinasin purskahtaa itkuun niin päiväkodissa kuin autossa matkalla töihin. Katastrofiaamu, en voi muuta sanoa.