sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Motivaatiokirje minulle.

Mistä aloittaa, kun päässä pyörii tuhat ajatusta, mutta luovuus on nollassa ja tyhjä paperi nenän edessä saa suuttumuksen, epäonnistumisen tunteita aikaiseksi? Lähes joka päivä mieleeni tulee aihe, josta haluan kirjoittaa "sitten kun" on aikaa, hiljainen hetki jne, mutta mitä tapahtuu, kun se "sitten kun" hetki on edessä? Ei mitään.

Huomasin äsken plärävääni Lifien suosituimmat blogit välilehteä, ajatuksena katsoa, mistä muut tänä päivänä kirjoittavat. Päädyin At Maria´s blogiin ihastelemaan kauniita ruokakuvia ja palasin oman blogini pariin. Mitä annettavaa minulla enää on. Mitä uutta? Mitä vanhaa? Mitään?



Nämä ovat valitettavasti näitä epätoivon hetkiä, joita välillä esiintyy. Kun tekee mieli lopettaa koko harrastus, lyödä blogi kiinni ja antaa olla. Mutta joka ikinen kerta tälläisten pohjakäymisten jälkeen on syttynyt uusi kipinä. Mielessä pyöriviin ajatuksiin on tartuttava kunnolla. Jos tekee mieli kirjoittaa kirosanoista suomalaisessa musiikkikulttuurissa niin silloin se perhana kirjoitetaan. Jos katson ulos ja näen silmissäni lapset lumisella pellolla kirmaamassa (lue naamallaan lumessa) niin silloin ne lapset puetaan, raahataan pellolle ja katotaan asiaa uudemman kerran, kameran linssin läpi.

Jos tekee mieli kirjoittaa, että meillä leivotaan joka lauantai, mites teillä? - niin sen ympärille rakennetaan tekstiä, ohjeita, kuvia. mielipiteitä. Jos 1,5 -vuotiaan puheen kehitys tai lähinnä sen kehittymättömyys  mietityttää, niin etsitään vertaistukea, otetaan asioista selvää ja kirjoitetaan asiasta. Jos edessä on matka USA:han eikä mitään suunnittelmia reittiä lukuun ottamatta ole juuri tehty - niin mikä olisi parempi paikka suunnittella?

Laiskuuttahan tämä blogin laiminlyönti on vain ollut, ei mitään muuta. Tekosyitä. Ja ripaus väsymystä. Antaanette anteeksi, toivon näin. Ja valmistautukaa lukemaan edelläolevista aiheista. Mä pystyn kyllä tähän.

Karina.