maanantai 20. maaliskuuta 2017

Onnea, 4-vuotias Olivia!

"Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, 
paljon onnea, Olivia rakas, 
paljon onnea ja vaan!"

Tämä päivä alkoi onnittelulaululla, pusuilla ja haleilla. Hymyillä.
Olivia Isabella, prinsessamme meidän, täytti juuri äsken, klo 9.57 N E L J Ä  vuotta!



Perjantaina juhlitaan päiväkotikavereiden kanssa ja lauantaina perheen kesken. Teemana on tällä kertaa Ryhmä Hau, pääasiassa Kaja:)

Kysyin eilen Olivialta 4 kysymystä:

1. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
- Hali ja pusu, tanssiminen, baletti ja piruetti. Temppuilu.

2. Miltä tuntuu olla 4-vuotias?
- Ihanalta.

3. Mikä oli parasta 3-vuotiaana?
- Seikkailu.

4. Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi?
- Leikkikoira, jossa on nappi. Nukkekodin, nukkeja ja heille vaatteita sekä leikkikerrossängyn.

N E U V O L A s s a k i n  käytiin viime viikolla. 

Pituutta on neidillä on 103,5 cm.
Painoa 16,4 kg.
Pään ymärys 50,9 cm.

"Iloinen, puuhakas ja aurinkoinen tyttönen. Hyvässä yhteistyössä tehtäviä tekee, puhe selkeää, R uupuu, muut äänteet löytyvät. Sukkela liikkuja, ikätasoiset kädentaidot. Omatoimisuutta löytyy. Iho siisti, herkkä. Kuulo ja näkö normaalia. Kasvaa sopusuhtaisena tyttönä tasaisesti."

R tosiaan enemmän puuttuu, kuin löytyy. Joissakin sanoissa kuuluu ihan selvästi, mutta useimmiten ei. Kaipa se sieltä vielä tulee!

Lisää nelivuotiaan kuulumisia tulossa viikolla ja juhlien jälkeen!

Karina


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lastenkenkiä edullisesti!

Vierailin pitkästä aikaa Lekmerin* sivuilla, ajatuksena katsella Olivialle välikausivaatteita. Hän toivoi kaksiosaista settiä tällä kertaa ja sellaiset Kulingilta (takki* ja kuorihousut*) löytyivätkin. Tilaus ei jäänyt kuitenkaan siihen, sillä bongasin edullisia kenkiä, joista ajattelin nyt vinkata teillekin! Kokoja on näissä hajannaisesti jäljellä, mutta toivottavasti löytyy jokaiselle jotain sopivaa, tässäpä minun kuumat vinkit :)



Pinkit* ja liilat* Crocs sandaalit.



Kavatin perusmustat ballerinat* ois ollu nappiostos meille, harmi että vain kokoa 35 on enää jäljellä.


Sama juttu näissä Kavatin sandaaleissa*, ois ollu ihan Alexille, mutta kokoja enää 33 jäljellä.



Tästä nopeimmille, koko 34* enää jäljellä, puoleen hintaan Converset!


Tyyllikkäälle neidille nilkkurit*, koot 27 ja 29.



Näitä Reiman saappaita* on jäljellä enää kokoa 33 :/ ois kelvannut Alexille!



Ensi T A L V E E N:



Nämä Mini a Ture talvikengät* tilasin Boulder Creme värisenä Olivialle,


ja mustina * Alexille.

Muita hyvässä alessa olevia talvikenkiä:


SPROX mustat talvikengät* - ei oo hinnalla pilattuja, jos koko natsaa!

UGG Bailey Bow* saappaat, -50%, koot 30 ja 32.


Ja paljon, paljon muuta. Tekisi mieli linkittää vielä monia muita, mutta ehkä teidän kannatta käydä itse tsekkaamassa niin löytyy oikean kootkin :)

Karina

*mainoslinkkejä





Kuulumisia arjen keskeltä.

Hellurei! Mitä teille kuuluu? Mun viime kirjoituksesta on taas vierähtänyt aikaa! Meille ei sinänsä kuulu mitään uutta. Ihan ollaan pyöritty siinä samassa arjessa, mikä tammikuussa alkoi. Ollaan käyty töissä, vietetty aikaa perheen kesken ja jopa kyläilty kavereiden luona!

Viime viikonloppuna oli aivan ihana keli, joten pyysimme ystäväperheen kylään ja suuntasimme järvelle, pilkille. Muutama ahven sieltä nousi ja lapset olivat mielissään. Pilkkimisen jälkeen paistoimme makkarat notskilla ja herkuttelimme samana aamuna leivotuilla kaneli- ja suklaapuusteilla.






Tänä viikonloppuna ei olla tehty mitään erikoista. Eilen oli Olivian balettitunti ja käytiin samalla kirpparilla ja Prismassa, mutta muuten ei mitään mainittavaa. Uuni on tulilla ja aurinko paistaa, mikäs sen parempaa. Mutta HUOMENNA!! Huomenna minun pieni prinsessa täyttää 4 vuotta <3

Ihanaa sunnuntaita kaikille, terveisin kolme pusuhuulta :)


Karina.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Tunnustus.

Minulla on tunnustus. Olen järkyttävän huono ulkoilemaan. En pidä talvesta juuri ollenkaan enkä ulkoile viikonloppuisin edes lasten iloksi, yleensä sen hoitaa mieheni. Eri asia, jos mennään porukalla pulkkamäkeen tms. mutta jos on perusviikonloppu, mies töissä ja minä lasten kanssa kotona - olen äärimmäisen harvoin menossa heidän kanssa ulos. Paska mutsi, i know. Arkisinhan lapset ulkoilevat kahdesti päivässä, päiväkodissa.

Eilen oli perussunnuntai, mies töissä ja me nökötettiin kotona. Alex nukkui 11.30-13.30 rattaissa ulkona ja me hengailtiin Olivian kanssa sisällä. Kun Alex heräsi ja olimme syöneet, paistoi aurinko niin lämpimästi keittiön ikkunsta sisälle, että minulle ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa, kuin pukea lapset ja lähteä heidän kanssaan ulos.








Ihan kivaa meillä oli. Minä tavallaan piilouduin kameran taakse, koska tuntuu, että en oikein osaa tehdä lasten kanssa ulkona mitään. Pulkassa voi vetää ja lumienkeleitä yms, muttei niitäkään nyt montaa tuntia jaksa. Onneksi leikkipaikka on käytettävissä myös talvisin, pääsin nimittäin aika helpolla, kun annoin lasten touhuta keskenään ja pidin vain turvallisuudesta huolen. Oi kevät, tule jo <3

         Mitä te teette lasten kanssa ulkona (näin talvisin)? Ulkoiletteko joka päivä? Miten kauan?

                                                                               Karina.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Motivaatiokirje minulle.

Mistä aloittaa, kun päässä pyörii tuhat ajatusta, mutta luovuus on nollassa ja tyhjä paperi nenän edessä saa suuttumuksen, epäonnistumisen tunteita aikaiseksi? Lähes joka päivä mieleeni tulee aihe, josta haluan kirjoittaa "sitten kun" on aikaa, hiljainen hetki jne, mutta mitä tapahtuu, kun se "sitten kun" hetki on edessä? Ei mitään.

Huomasin äsken plärävääni Lifien suosituimmat blogit välilehteä, ajatuksena katsoa, mistä muut tänä päivänä kirjoittavat. Päädyin At Maria´s blogiin ihastelemaan kauniita ruokakuvia ja palasin oman blogini pariin. Mitä annettavaa minulla enää on. Mitä uutta? Mitä vanhaa? Mitään?



Nämä ovat valitettavasti näitä epätoivon hetkiä, joita välillä esiintyy. Kun tekee mieli lopettaa koko harrastus, lyödä blogi kiinni ja antaa olla. Mutta joka ikinen kerta tälläisten pohjakäymisten jälkeen on syttynyt uusi kipinä. Mielessä pyöriviin ajatuksiin on tartuttava kunnolla. Jos tekee mieli kirjoittaa kirosanoista suomalaisessa musiikkikulttuurissa niin silloin se perhana kirjoitetaan. Jos katson ulos ja näen silmissäni lapset lumisella pellolla kirmaamassa (lue naamallaan lumessa) niin silloin ne lapset puetaan, raahataan pellolle ja katotaan asiaa uudemman kerran, kameran linssin läpi.

Jos tekee mieli kirjoittaa, että meillä leivotaan joka lauantai, mites teillä? - niin sen ympärille rakennetaan tekstiä, ohjeita, kuvia. mielipiteitä. Jos 1,5 -vuotiaan puheen kehitys tai lähinnä sen kehittymättömyys  mietityttää, niin etsitään vertaistukea, otetaan asioista selvää ja kirjoitetaan asiasta. Jos edessä on matka USA:han eikä mitään suunnittelmia reittiä lukuun ottamatta ole juuri tehty - niin mikä olisi parempi paikka suunnittella?

Laiskuuttahan tämä blogin laiminlyönti on vain ollut, ei mitään muuta. Tekosyitä. Ja ripaus väsymystä. Antaanette anteeksi, toivon näin. Ja valmistautukaa lukemaan edelläolevista aiheista. Mä pystyn kyllä tähän.

Karina.