maanantai 29. helmikuuta 2016

Ihan paras pannari.

Mun makuun paras pannari! (eli pantariini)



1 litra (mielellään punaista) maitoa
4 kananmunaa
ripaus suolaa
2 tl sokeria (ei välttämätön)
5 dl jauhoja 
0,5 dl kookosjauhoja
50-70g sulatettua voita

200´C ja 35 min keskitasolla.

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa!
Olivia tosiaan sanoo pannaria pantariiniksi.


Karina

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Someriippuvuus. (+Paulo Coelho ARVONTA)


Someriippuvuus


Osaankohan imettää, enää käsi vapaana?
Vai onko tässä käynyt näin, 
että Iphone on kasvanut käteeni sisältä päin?

On instaa, on facebookkia ja blogia, 
heinäkuiset, vauvat sekä äitylit.
On iltalehti, stara ja aihe vapaa,
kaikki nämä mulle seuraavat tunteet takaa:

Olen vierelläsi,
mutten ole läsnä.
Olen lähelläsi, 
mutten kuule. 
Katson sinua,
mutten näe.

Mietin usein, 
miksi näin?
Miksi sometin 
ja koukkuun jäin?

Oikea peukaloni kramppaa.
Silmäni näkevät sinistä valoa.
Akku tyhjenee, insta piippaa,
facebook vilkkuu - kuka nyt ja kenelle ilkkuu?

Voisko jättää kaiken taakseen?
Ollan vihdoin, äiti taasen <3

                                                              Karina P.

ps. meitä voit seurata instasta: chard_87 ja Facebookin sivuille pääset tästä.

Ja nyt se ARVONTA!

Löysin laatikostani Paulo Coelhon "Uskallus" vuoden 2016 kalenterin, jonka tilasin tammikuussa. Se on jäänyt käyttämättä, joten haluan arpoa sen teidän kesken. Kommentoi alle, mikä oli mielestäsi tämän viikon mielenkiintoisin postaus sekä sähköpostiosoitteesi niin olet mukana. Arvonta päättyy 3.3.2016 klo 22.00

Kalenteri on itse maksettu ja postit maksan luonnollisesti myös :)


Tällä viikolla kirjoitin näistä:

Häämessut 2016 Joensuu
Vessahätäviestintä
Michael Kors Hamilton hoitolaukkuna
Marimekko SS2016 blogi-ilta
Paljonko kotona oleminen kotihoidon tuen aikana maksaa
Iso vauva (Alexin n.7kk neuvola)
Lasten merkkivaatteet - harrastus vai hulluus?

Yritän vastata kaikkiin edellämainittujen kommentteihin tämän päivän aikana. Kiitos aktiviisesta keskutelusta!

ONNEA ARVONTAAN!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Lasten merkkivaatteet - harrastus vai hulluus?

Sattui eräänä torstaina. Ajan autolla ja edessä on vielä 120 km, tuijotan vähän väliä kelloa ja mietin kuumeisesti, missä on seuraava P -levähdyspaikka tai isompi bussipysäkki. Kello tikittää, kohta se on jo yksitoista. Paniikissa pysähdyn ensimmäiselle eteentulevalle bussipysäkille ja otan puhelimen käteeni. Äkkiä Safari auki ja osoitekenttään minirodini.com, ruudussa näkyy, että sivu aukeaa 00.02.31 päästä. Tuijotan, olen niin odottavissa fiiliksissä, että kellonäkymän muuttuessa kummalisen näköiseksi sivuksi, painan äkkiä jotain painiketta, jonka jälkeen tulee teksti - poistuit jonosta. Kiroan itseäni ja päivitän sivun, olen jonossa sijalla 4273. Voi v***u, kuuluu suustani. Jälkeenpäin näen, että kyseessä olivat pallokalalakanat. Turhaa stressiä siis, en minä olisi niitä edes tilanutkaan.

Lasten merkkivaatteet, milloin niistä tulikaan tälläinen pakkomielle? Missä kulkee harrastuksen ja hulluuden raja? On Mini Rodinia, Gugguuta, Popushopia, Boboa, Moloa, Vimmaa, apua, mitä kaikkea vielä? Meitä äitejä on kahta, okei ehkä kolmea leiriä tässä asiassa. Ekassa leirissä olevat ostavat H&M, Lindexiä, KappAhlia, ulkovaatteisiin ehkä panostetaan vähän enemmän ja löytyy Ticketiä ja Poppia. Toisessa leirissä on nämä "mä harrastan lastenvaatteita" äidit, jotka villiintyvät fb-kirppiksien ryhmissä, ostelevat merkkivaatteita, käyttävät niitä lapsillaan ja myyvät eteenpäin. Joskus ostetaan uutta ja joskus luovutaan vanhoista. Perus henkkamaukkaakin kaapista löytyy, mutta niitä ei muisteta kovin usein käyttää. Merkkien verkkokauppojen osoitteet löytyy pikavalikosta ja droppeja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Koska "me harrastetaan". Ja sitten on se kolmas leiri. Nämä äidit ovat hyvin samankaltaisia kuin kakksoleiriläiset, mutta vielä pahempia. 



Kolmosleirin pahemman luokan lasten merkkivaateharrastaja tietää ulkoa, milloin minkäkin merkin uusin mallisto julkaistaan. Hän on laittanut puhelimeensa useamman muistutuksen asiasta ja kyttää sivustoa, jotta olisi ensimmäisten joukossa tilaamaassa uusinta uutta. Fb kirppiksillä hän ei vaan hullaannu vaan suorastaan tulee hulluksi. Jollain on myynnissä JUST sitä pallokalakuosia, minkä hän H A L U A A A A A  haluaa haluaa haluaa, maksoi mitä maksoi. 150 euroa paidasta ja leggareista ei tunnu missään, koska onhan siinä se ihana kuosi. Kolmosleirin äidin palkkanauhan voi käydä lukemassa lasten vaatekaapista. Kolmosleirin äidin lapsilla on AINA merkkivaatteet päällä, koska eihän kaapissa edes ole muita.

Onko tälläistä ollut aina? Miksi en esimerkiksi viime vuonna edes tiennyt Mini Rodinista, vaikka merkki täytti juuri 10 vuotta? Onko tämä tila väliaikaista vai onko kyseessä krooninen sairaus, kun siihen kerran sairastuu? Mä juoksin yks päivä päiväkodista kotiin, työntäen tuplia lumisohjossa, koska Gugguu julkisti mallistonsa myyntiin klo 10. Astuessani kotiin, heitin itkuhlyttimen vaunuihin ja istuin ulkotakki päällä tietokoneen edessä kiroen selainta, joka kaatui vähän väliä. Kiroen verkkokauppaa, kun olin juuri klikannut kaksitupsupipon koriini ja selasin Ä K K I Ä  jotain vielä, huomatakseni maksaessani, että pipo oli loppuunmyyty. Rukoilin mielessäni, että älä Alex herää vielä, kohta alkaa myös yllätys Mini Rodinin uuden malliston myynti. Harrastusta vai hulluutta?



Minä itse kuulun kakkosleiriin. Tulin tähän leiriin oikeastaan vasta Alexin syntymän jäkeen. En tarkalleen ottaen tiedä itsekään, miten se tapahtui, luultavasti olin saanut tartunnan jostain lähipiiristä. Mä tykkään rodineista ja gugguusta, popushopista ja vimmasta. Koska mun lompakko ei kuitenkaan tykkää niistä, niin ostan alesta ja fb kirppiksiltä, mutta välillä myös ihan uutena. Tupsupipon sijaan sain tilattua Olivialle syntymäpäivälahjaksi spagettiolkain frillamekon ja siihen sopivat leggingsit. Olivia on kovasti ihastunut Anniina balleriinaan ja mekko näytti aivan siltä. Leggingsit, koska mä vaan tykkään niistä. Mini Rodinilta ei sinä päivänä lähtenyt mitään tilaukseen. Selain kaatuili vähän väliä ja tuotteita joutui klikkaamaan niin usein ostoskoriin, että luovutin kesken. Muutoinhan olisin ollut kolmosleirin äiti.

Koska olen vasta saanut tartunnan, olen vielä ostovaiheessa. Myyntiin on mennyt vain yksi rodini ja se oli Alexin NB koossa oleva pipo. Se meni hetkessä. Kun katson lasten vaatekaappeja, en näe silmissäni kuitenkaan euroja vaan kauniita vaatteita, jotka sopivat keskenään hyvin yhteen. Olivia tykkää värikkäistä kuoseista, joten varsinkin rodinin mekot ovat olleet meillä suosiossa. Meillä käytetäään kaikkia vaatteita ihan normaalisti, mutta paremman mekon päällä ollessa ehkä muistutan Oliviaa useammin olemaan sotkematta ruoalla vaatteitaan. Vesiväreillä maalatessa kysyn, jos laitettais  essu päälle.. Tahranpoistoaineet on kovasssa käytössä ja jokainen vaate syynätään ennen pesuun laittamista kunnolla. ETTEI VAAN olisi joku ikävä tahra, joka ei lähdekään peruspesussa. Jos sellainen kuitenkin löytyy, en koskaan tee siitä numeroa tai syyllistä Oliviaa. Ne on vaan vaatteita.

Miksi tehdä itselleen tälläinen ylimääräinen vaiva ja rahanmeno? Nehän ovat herrajumala vain vaatteita,  L A S T E N V A A T T E I T A, joiden käyttöikä on muutenkin lyhyt. Miten voin palata ykkösleiriin, kertokaa? Tai haluanko mä oikeasti edes palata ykkösleiriin? En..? Tämä lastenmerkkivaatemania on kuin jokin uskonlahko, jossa tulee helposti aivopestyksi. 42,50 euron mekon voi helposti ostaa, koska saahan sen myytyä eteenpäin, kun se on Gugguuta. Mut mitä, jos siihen tuleekin iso tahra tai reikä? Eikös vaatteisin "sijoittaminen" ole hulluutta? Suorastaan typeryyttä? Miten monta kivaa henkkamaukan mekkoa saisikaan neljälläkymmenelläkahdella eurolla? 

yhteishinta 75,50€

Meillä vinksahtaneilla äideillä on kuitenkin jokaisella omat syynsä, miksi ostamme näitä merkkivaatteita. Joillakin se syy on se merkki, toisilla kuosi. Joillakin  luomupuuvilla, toisilla kotimaisten yritysten tukeminen. Mulla se on ulkonäkö ja laadukkuus. Ja jälleenmyyntiarvo, JOS vaate pysyy hyvänä. Ties vaikka minäkin onnistun joskus ostamaan sellaista kuosia, josta joku on valmis maksamaan 150 euroa? Pelataanhan Suomessa lottoakin ;) Ja onhan nämä vaan niin söpöjä <3



Mihin leiriin sinä kuulut?


perjantai 26. helmikuuta 2016

Iso vauva (Alexin n.7kk neuvola).

Alexin neuvola-ajat ovat meidän  reissujen takia vähän miten sattuu, viimeksi oli 5,5kk ikäisenä ja tänään "6 kk" neuvola 6kk ja 3 viikon ikäisenä. No eipä se mitään, pääasia, että kasvu on hyvä, motoriset taidot kehittyy ja rokotukset annetaan oman aikataulun mukaan. Tänään pistettiin MPR eli tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaava rokote, joka yleensä annetaan ensimmäisen kerran vuoden ikäisenä, mutta ulkomaanmatkojen vuoksi voidaan antaa jo 6kk ikäisenä, jolloin ohjelmaan tulee yksi ylimääräinen MPR rokote.

Rokotuksen antaminen sujui tällä kertaa ihanan helposti, sillä Alex ei tainnut huomata koko piikkiä eikä lääkekään tainut kirvellä, itkuitta selvittiin!


"Aurinkoinen, seurallinen pojanvesseli. Ryömimällä pääsee eteenpäin. Tuetta jo pieniä hetkiä istuu. Tavujutustelee. Kasvaa topakkana poikana rintamaidolla ja sosemakusteluilla. Hyvä iho."

Mittoja n. 7kk  (suluissa 5,5kk)

Paino 11 630g (10 735g)
Pituus 71,6 cm (69,2 cm)
Py 46,0 cm (44,3 cm)

Minkälaista on elämää tämän 7-kuisen vauvan kanssa?

7-8 välillä herätys
8-9 aamutissi, aamupesut yms
9.00 aamupuuro 
10.00 leikkiä
11.00 päiväunille
13.00 soseruoka
14.00 leikkiä, ulkoilua yms
16.30 päiväunille
18.00 seurustelua
19.30 iltapuuro
20.00 iltapesut 
20.30 yöunille
00.00 tissiä
05-06 tissiä
7-8 herätys (ja pienet maitoimut)

R U O K A I L U

Imetän lapsentahtisesti, joten en osaa suoraan kirjata, paljon ja milloin, sanoisin, että pitkin päivää ja sopivasti. Ennen päikkäreitä ja joskus leikin lomassa. Soseita ollaan maisteltu ja lisätään lajeja koko ajan. Lemppareita ovat banaani ja kaurapuuro mangososeella. Kiinteitä syödään tällä hetkellä 3 kertaa päivässä, mutta kohta siirrytään 4 kertaan ja siitä viiteen. Hampaita on puhjennut jo kaksi! Molemmat alhaalla.

U N I

Alex nukkuu päivisin kahdet (joskus kolmet) päikkärit, jotka ovat kestoltaan 1-2h pituiset. Yöunet kestää klo 20.30-07.30 ja sillä välin herää noin kaksi kertaa, ekan kerran puolen yön maissa ja toisen kerran aamuyöstä. 

K E H I T Y S

Ryömiminen hoksattiin perjantaina 19.2, kun Gugguun verkkokauppaan tuli tupsupipot myyntiin ja minä hakkasin näppäimistöä olohuoneen lattialla. Alex huomas läppärin lattialla ja lähti määrätietoisesti ryömimään sitä kohti. Siitä se lähti ja nyt mikään tavara ei ole lattailla turvassa.
Istuminen onnistuu tuetta myöskin hyvin, pitkiä aikoja en anna vielä istua.
Ääntely on monipuolista, erilaisia tavuja tulee paljon. 

V A I P A T  &  P O T T A I L U

Käytössä on 5 ja 6 koon vaippoja, Liberoa ja välillä Muumeja. Päivisin housuvaipat ja yöllä Pampersin babydry teippivaippa.  Potalla käydään päivän aikana usein ja kuten Vessahätäviestintä -postauksessa kirjoitin, tuloksia on tullut jo pidemmän aikaa.

A U T O I L U

Autoilu sujuu toistaiseksi hyvin, yleensä silmät kiinni.

Ajattelin jossain vaiheessa kirjoittaa vertaispostauksen 7kk ikäisestä tytöstä ja 7kk ikäisestä pojasta. Kasvu, motoriset taidot yms. Kiinnostaisko se? Seuraan välillä, millä Google sanahaulla tänne blogiin tullaan ja yksi niistä on juuri "vauva 7kk " :)




Karina





torstai 25. helmikuuta 2016

Paljonko kotona oleminen kotihoidontuen aikana maksaa?

Kevät tekee pikkuhiljaa tuloaan ja edessä on vielä kivoja asioita: Olivian 3v. synttärit, uusi matka Espanjaan ja ajatus kesästä. Mutta edessä on myös niin sanotusti vaikeat ajat. Jään toukokuussa 8 kuukaudeksi kotihoidontuelle ja taloudellisesti se tarkoittaa verojen jälkeen noin 255 euroa kuukaudessa. Tuloni toukokuusta joulukuuhun tulee olemaan 255 euroa/kk. Mitä sillä rahalla oikeasti edes saa? No ei paljoa mitään.

Meillä kaikilla on kiinteät kulut, kikut - ne, jotka maksamme riippumatta siitä paljonko tilille milloinkin kilahtaa. Joillakin on asunto-, auto-, opintolainaa, mutta kaikilla myös asumiseen liittyvät peruskulut: sähkö, vesi, vuokra tai vastike, päivittäistavaraostokset, puhelinlasku, vakuutukset jne. Minulla jo pelkästään kikut ovat 1115 euroa kuukaudessa. Siitä 125 euroa menee eri säästöihin, joten periaatteessa oikea summa on 990 euroa. Kotihoidontuella säästämisen voi toki laittaa vähäksi aikaa tauolle. Voi, mutta en haluaisi, sillä näillä säästösummilla on myös kohde, johon säästän ja 8x125=1000 euron menetys tuntuisi aika pahalta. Toisaalta, mistä sitä säästää, kun tulot ovat olemattomat?

Kotihoidontuelle jääminen maksaa siis minulle/meidän perheelle noin 9000 euroa ja siinä ei ole ainuttakaan ylimääräistä senttiä "omaa rahaa, huvirahaa, shoppailurahaa tms". Kelalta saan 8 kuukauden aikana 2040 euroa eli itselleni jää maksettavaksi lähes 7000 euroa. Sillä rahalla saisi muuten jo ihan ok auton! Mutta minä jään kotiin hoitamaan lapsia. Ja se ei harmita minua yhtään. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on "varaa" jäädä kotiin, mutta kaikillahan ei ole näin! Kovasti ihmettelen, millä ihmeellä ihmiset maksaa laskuja kotihoidontuen aikana, varsinkin ne, joilla ei ole säästöjä? Tähän väliin haluan sanoa, että me maksamme mieheni kanssa kaikki kulut yhdessä ja kotihoidontuelle jäädessäni hän maksaa "normaalia" enemmän, joten sekin asia on otettu numeroissa huomioon.



7000 euron "menettäminen" tuntuu kuitenkin sen verran pahalta, että olen ajatellut palata toukokuussa osa-aikaisesti töihin. Miehelläni on sellainen työ, että hänellä on työvuoroja niin arkisin kuin viikonloppuisin, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella viikolla on myös 1-3 arkivapaata. Olen jutellut tästä töihin paluusta tottakai työnantajani kanssa ja luulen, että keksimme hyvän ratkaisun tilanteelleni. Unelmajärjestys olisi sellainen, että saisin käydä töissä niinä päivinä kun minulle sopii, sen enempää suunnittelematta tarkempaa aikataulua, mutta se ei välttämättä onnistu ihan noin vain. Tai sitten onnistuu, en tiedä. Laskin, että jos tekisin tehokkaasti kaksi päivää viikossa 6 tunnin työpäiviä, se voisi tuoda minulle verojen jälkeen noin 400 euron kuukausitulot - ei sen enempää. Voisi, koska minulla on tulospohjainen työ, joten todellisuus voi olla realistisesti ajatellen 0-500 euroa.  Onko se sitten sen arvoinen, en tiedä vielä.

Raha on yleensä aihe, josta ei pahemmin blogeissa tai julkisesti puhuta. Minua taas rahasta puhuminen ei haittaa yhtään, koska raha mahdollistaa elämisen tässä maailmassa, miksi sen pitäisi olla niin suuri tabu? Ei minua kiinnosta, paljonko mun naapuri tienaa, mutta jos häntä kiinnostaa, niin voin sen kyllä hänelle kertoa.


Jotain on joka tapauksessa tehtävä, sillä tarvitsen kikujen lisäksi myös käyttörahaa niihin ylimääräisiin menoihin. Joko se osa-aikaisuus omalla työpaikalla tai sitten promokeikkojen tekeminen. Jäkimmäinen ei tosin houkuta enää minua jostain syystä.. Raha ei kasva puussa, näin minulle on pienestä pitäen opetettu ja näin aion opettaa myös omille lapsilleni. Töitä on tehtävä, näin se vaan menee.

Paljonko kotihoidontuelle jääminen sinulle maksaa?

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Marimekko SS 2016 blogi-ilta.






Iso Myyssä toimiva Marimekon liike järjesti (yhdessä Sami-Petterin kanssa) maanantaina bloggaajille pienimuotoisen iltaman, jossa itsekin kävin. Mies oli kotona ja mulla näin ollen hyvä syy lähteä yksin kaupungilla käymään! 

Itselleni Marimekko tuo mieleen unikkokukat, raidat sekä pyyhkeet. Sekä Kirsti Paakkasen, Risto-Matti Ratian ja mun 9. luokan bilsan open, jolla oli unikkohame. Ja ne kangaslaukut, joita lukiossa kaikilla muilla oli, paitsi mulla.

Marimekko on itselleni edelleen sellainen "ehkä" merkki. Olihan tuolla todella kivojakin vaatteita ja sovitin yhtä mekkoa jopa päälleni, mutta valitettavasti se ei oikein istunut minulle. Lastenvaatepuoli ei oikein sytyttänyt ollenkaan, mutta naisten puolella sekä varsinkin sisustuspuolella oli monta sellaista asiaa, jotka kyllä kelpuuttaisin kotiini. Uusimman malliston helmiä pääset kurkkaamaan allaolevista kuvista:


Tältä muuten näyttää laittautunut äitibloggaaja:


Paita Marimekko / neule Sunny´s / farkut Ralph Lauren / alta pilkistävät leggarit Vimma / kengät Ugg Australia / laukku Michael Kors Hamilton 

kiitos kuvasta Norsunluusydän.

Mitä MARIMEKKO tuo sinulle mieleen?

Karina



Michael Kors Hamilton hoitolaukkuna.

Olivian vauva-aikana sitä raahasi mukanaan aina oman käsilaukun lisäksi isoa hoitolaukkua, jossa oli kaikki tarvittava ja vähän päälle. Yleensä pari harsoja, 5-6 vaippaa, kosteuspyyhkeitä, liivinsuojia, rasvoja, leluja, vaihtovaatteita x2 ja paljon paljon muuta. Silloin minulle oli tärkeää myös omistaa kunnon hoitolaukku ja yhtenä Kuopion shoppailureissulla ostinkin hetken mielijohteesta sairaan kalliin Emmaljunga Style laukun. Kirjoittelinkin siitä tässä. Laukku maksoi 110 euroa ja voin kertoa, että kyllä kaduttaa. Kaduttaa myös se postaus, kun nyt katson. En tiedä mitä kuvien laadulle on tapahtunut, olisinkohan julkaissut se mobiilisovelluksen kautta?

Saatuani syksyllä 2014 vakituisen työpaikan minulle mielenkiintoiselta alalta, päätin palkita itseni ja ostin Michael Korsin Hamilton käsilaukun isoimmassa koossa. Laukku onkin näkynyt täällä päivän asukuvissa, mm. tässä.  Enpä vielä silloin tiennytkään, miten hyväksi laukku osoittautuu, sillä nykyään en muita käsilaukkujani pahemmin edes käytä! Laukku on aivan loistava käsi + hoitolaukku yhdistelmä ja näin pärjään yhdellä laukulla!



Mitä tuonne sitten muka mahtuu? No hyvinkin paljon, kurkataan!



Yksi harso, matkahoitoalusta (saatu), vaihtovaatekerta, lelu, tutti, vaipanvaihtotarvikkeet, kalenteri (huomatkaa Olivian piirtämä kansi <3 ), neuvolakorttikansio, lompakko, huulimeikkitarvikkeet, ponnarit ja pinnit sekä Mynthonit. Avaimet kulkee mulla yleensä takin taskussa.






Pidän joitakin tavaroita Minigrip pusseissa ihan hygieniasyistä, käsilaukusta kun löytyy välillä myös erilaisia välipaloja, vesipulloja, nenäliinoja, Olivian tavaroita, kamera, yms. Ja kuvista puuttuu muuten puhelin! Sehän kulkee kans aina mukana! 

Ainut mikä ei laukkuun mahdu, on tämä söpöläinen <3


Käytätkö sinä hoitolaukkua vai pärjääätkö käsilaukulla?

Karina







tiistai 23. helmikuuta 2016

Vessahätäviestintä.

Aloitin vessahätäviestinnän Alexin kanssa hänen ollessaan noin 3kk ikäinen. Olimme silloin Espanjassa ja kerrottuani äidilleni, että Alex tekee kakan aina klo 10-10.30 maissa, hän kysyi, miksi en pissata ja kakata häntä sylissäni, kerran tiedän, milloin hänellä on hätä? Siitä sitten syntyikin ajatus - niinpä, miksi en? Kerran aamukakka tulee aina ensimmäisten päikkäreiden jälkeen heti, kun silmät aukeavat, miksi annan sen tulla vaippaan?

Aloitimme pikkuhiljaa, kerran, kaksi päivässä,  kunnes 6kk kohdalla huomasin, että pissatus- ja kakatushetkiä on päivässä noin 5-10, aina päivän jaksamisen mukaan. Aamulla heti herättyämme, aamupalan jälkeen, ennen päiväunille siirtymistä, päiväunien jälkeen jne pitkin päivää. Joskus pissiaä kerkiää tulemaan vaippaan, mutta useimmiten se tehdään kuitenkin pottaan. Onnen hymy on leveä, kun pottaan lirahtaa pissa ja isosiskokin on vieressä kehumassa :)

Vessahätäviestintä on lapsen ja hoitajan välistä kommunikointia ja tapoja kommunikoida on monia. Jotkut vievät vauvojaan esimerkiksi lavuaarin ylle kellon mukaan, toiset näkevät hädän lapsensa ääntelystä tai kehonkielestä, joillekin hoitajille muodustuu intuitio siitä, milloin lapsella on vessahätä ja jotkut harrastaa ajoitusta: heräämisen jälkeen, imetyksen jälkeen jne. Meillä rytmi muodustuu ajoituksesta ja intuitiosta. Välillä vaan tulee sellainen tosi vahva tunne, että nyt Alexilla on pissahätä, äkkiä vessaan potalle ja useimmiten olenkin ollut oikeassa.

Syy, miksi puhun vessahätäviestinnän puolesta ei ole se, että haluaisin lapsestani mahdollisimman pian päiväkuivaa tai eroon vaipoista, vaan haluan tarjota lapselleni mahdollisuuden tehdä tarpeensa muualle kuin ihoaan vasten. Vaipan on hyvä olla vahingon varalta päällä, se suojaa vaatteita ja kotia muutenkin, mutta ensisijaisesti toivoisin lapseni oppivan, että tarpeet tehdään muualle. 


Meillä käytetään kertakäyttövaippoja, niitä olen täällä blogin puolella vertaillut aikaisemminkin, postauksen löydät täältä.  Espanjassa oli mielestäni huono vaippavalikoima ja kaipasin kovasti meidän lempimerkkiämme Liberoa. Jo Olivian vaippa-aikaan ostimme aina Liberon vaippoja ja Alexinkin kohdalla juuri Libero on ollut sopivin vaihtoehto. Liberolta tuli jokin aika sitten uusi vaippasarja Libero Touch, olette varmastikin nähneet sen ihanan mainoksen, jossa pieni taapero käy sovituskopissa, jossa häneltä otetaan mitat ja ojennetaan "mittatilaustyönä" tehty ihanan pehmeä ja joustava vaippa?

Mekin päästiin testaamaan kunnolla näitä Libero Touch vaippoja, kun Libero lähetti meille meidän ensimmäisen Blogiringin kampanjan yhteydessä vitoskoon housuvaippoja. Syötin Alexin mitat Liberon sivuilta löytyvään räätälöintikoneeseen ja jäin odottamaan, mitä sieltä tuleekaan! Housuvaipat osoittautuivat oikein hyviksi vaipoiksi juurikin tälläiselle vähän isommalle vauvalle. Alexilla nimittäin riittää mahaa ja reittä, ja on  erityisen tärkeää, ettei vaippa purista mistään. Libero Touch on kauttaltaan ihanan pehmeää materiaalia, aivan kuin joukossa olisi silkinhippusia! Ulkoasu on rauhallisen neutraali eikä vaipan kuvio kuulla valkoisista housuista läpi. Imukyky on melko samanlainen kuin muissakin Liberon vaipoissa, joita olemme tähän asti ostaneet, en oikeastaan oikein osaa sanoa, kumpi imee paremmin, Touch vai Up&Go.


Libero Touch on muiden Liberon vaippojen tapaan saanut Joutsenmerkin, mikä tarkoittaa taas sitä, että tuote on ympäristön kannalta parhaiden joukossa. 

Libero Touch vaipat ovat dermatologisesti testattuja, niin luonnolisia kuin mahdollista ja siten hellävaraisia lapsen iholle. Alexin iho ei esimerkiksi ole kertaakaan ärsyyntynyt vaipoista! Pukeminen on joustavien resoreitten vuoksi helppoa ja riisuminenkin onnistuu helposti repäisemällä vaippa sivuista auki. Teippivaippojen käyttäminen ei meillä enää tulisi kuullonkaan, sillä Alex ei malta pysyä selällään sekuntiakaan, aina on kiire kääntyä ja pyöriä.



Jos haluat vinkkejä mm. kuivaksi oppimiseen, löydät muiden Blogiringin bloggajien kamppispostaukset suoraan tästä linkistä! Meillä ei siihen taitoon ole vielä kiire, pissitään vielä rauhassa pottaan ja vaippaan vuorotellen :)


Yhteistyössä Libero ja Blogirinki

.




maanantai 22. helmikuuta 2016

Häämessut 2016 Joensuu.

Launtaina 20.2.2016 vietettiin Joensuun Original Sokos Hotel Kimmelissä vuoden 2016 Juhla & Häämessuja. Minulla on kunnia toimia kesällä ystäväni häissä kaasona, joten suuntasimme Lauran kanssa paikan päälle heti aamupäivästä.

Esittelytila oli jaettu kahteen paikkaan: Riverside saliin sekä Kimmelin alakertaan. Molemmissa oli niin näytteilleasettajia kuin myös ohjelmaa. Tanssiesityksiä, muotinäytöksiä, poseerauskilpaluita, mieskuoron laulua jne.







Täysin meidän odotuksia tapahtuma ei vastannut, sillä jäimme kaipaamaan häämekkoja! Niitä oli muutama muotinäytöksessä mukana, mutta ainuttakaan juhlapukuliikettä ei ollut mukana esittelemässä mallistojaan. Todettiin, että keväällä tehtävä Helsinkireissu tyttöjen kesken ihan varmasti!

Tanssiesityksistä katsottiin Cat Peoplen tanssijoiden  esitys ja yhä varmemmin laitan Olivian heidän tanssikouluun, kunhan ikää on vähän enemmän. Jos siis aikataulut tulevat sopimaan yhteen työelämän kanssa. Olivia niin rakastaa tanssimista, että olisi vääryys olla laittamatta häntä tanssikouluun!

Muuten lauantaista jäi tosi hyvä fiilis. Olimme Lauran kanssa liikenteessä ihan kahdestaan, ilman lapsia ja nautimme joka hetkestä. Kävimme syömässä, pienesti shoppailemassa ja pidimme hääpalaverin. Aivan ihanaa ystävienkeskeistä aikaa <3

Hyviä polttari-ideoita saa muuten heitellä! En ole koskaan aikaisemmin järjestänyt sellaisia!!

Karina

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Taaperon ystäväkirja.

Olivia sai ystäväkirjahaasteen kahdesta eri blogista, Kun äiti kelaa Selinan A-murulta sekä Äiti ja melukylän lapset blogin Ainolta. Haaste on käsittääkseni saanut alkunsa MouMou Iinan Nöpsyn ystäväkirjasta, korjatkaa, jos olen väärässä!


Kuva: chard_87 (Instagram)



Nimi (oikea tai jolla esiinnyt blogissa):
Olivia

Ikäsi: 
näyttää kaksi sormea "näin, minä olen kaksi vuotta".

Parasta just nyt:
Legoilla leikkiminen.

Lempiruoka:
Nuudeli ja jogurtti.

Lempijuoma:
Mehu.

Suosikkileikkini:
Legoleikit.

Harrastukset:
Piirtäminen.

Idolini:
Äiti!

Valitse parempi vaihtoehto  potta/vaippa, auto/juna, kukkakaali/parsakaali, lämmin/viileä ja oma sänky/äidin kainalo:

- potta (pöntöllä käy jo oikeasti)
- juna
- kukkapääli (ei tykkää kyllä kummastakaan, mutta ihana tuo kukkaPÄÄLI :D)
- lämmin 
- oma sänky ( vai niin, ja silti haluaa aina mun kainaloon)


Haastan seuraavien blogien lapsukaiset:









tiistai 16. helmikuuta 2016

"...nukahti eilen rattiin"

Väsymys on hirveä asia. Se saa meidät kävelemään pitkin seiniä, ajattelmaan sumussa, toimimaan vasten ajatuksiamme.  Liian lyhyet yöunet, liian stressaava elämäntilanne, liian aikaisin herätty aamu.

Yksi perheenjäsenistämme nukahti eilen rattiin.
Onneksi turvavyö oli kiinni.

Matka alkoi ihan normaalisti, peppu istuimeen, vyö kiinni ja menoksi. Käännös oikealle, pysähdys. Käännös vasemmalle, sitten suoraan. Muutama vastaantuleva nosti kätti, koetti sanoa jotain, mutta peli oli siinä vaiheessa jo menetetty, ei siinä mennyt kun  muutama sekunti, kun pää kopsahti rattiin.

 Hän nukahti.


Hän ei.


Olimme "tapelleet" päiväunille menemisestä reilun tunnin. Uni ei kuitenkaan tullut ja kaupassa oli käytävä, en osannut edes kuvitella, että näin voi käydä! Tilanne oli samalla huvittava kuin absurdi ja kaoottinen. Yksi äiti, iso kauppakassi, yksi hereillä oleva vauva ja yksi autokärreissä nukkuva lapsi. Ainiin ja talvi.

En saanut Oliviaa millään hereille, joten toimintasuunntielma oli tehtävä nopeasti. Parkkeerasin kärrit ilmoitustaulun eteen ja hihkasin kassalle, että vien ensin pienemmän laspen ja ostokset autoon. Tehtyäni sen, palasin kauppaan, puin Olivialle pipon päähän ja kannoin hänet autoon. Onneksi meidän lähikauppa on tuttu ja turvallinen ja hädässä äiti kyllä keinot keksii.

Rattiin nukahtaminen näin oikeassa maailmassa on kyllä pelottavaa. Sitä ei koskaan tiedä, milloin vastaantuleva auto lähtee väärälle puolelle, milloin joku saa sairaskohtauksen, milloin joku ajelee humalassa. Pitäkäämme siis itse huolta siitä, että emme aja edes väsyneenä. Radio soimaan, viileä ilmää puhaltimiin ja stoppi vaikka bussipysäkille, jos silmät alkaa lupsua. Olen itsekin joutunut monesti yöllä ajaessani pysähtymään levähdyspaikalle hyppelemään haarahyppyjä. Ennen lapsia siis. Nyt en lähtisi edes ajamaan jos olisin todella väsynyt ja lapset istuisivat kyydissä.

Toivottavasti kukaan ei säikähtänyt perinpohjaisesti alkutekstejä lukiessa <3

Karina


maanantai 15. helmikuuta 2016

Ystävänpäivänä Nosh -kutsuilla.

Viikonlopussa oli paljon hyvää, mutta myös kiukkua ja väsymystä. Vaikka sain nukkua sekä lauantaina että sunnuntaina  niin pitkään kun halusin, en oikein osannut tehdä sitä. Liian paljon pyöri asioita päässä. Liian paljon tekemättömiä hommia, suunitelmia, ajatuksia, hirveästi kaikkea.

Sunnuntaina oli Ystävänpäivä, itse sanon päivää Rakastavaisten päiväksi, koska sitä se minulle on. Ja menimmehän me kolme vuotta sitten 14.2 maistraatissa naimisiin! Kyseessä on siis virallinen hääpäivämme, päivä, joka on kaiverrettu vihkosormukseeni.

Valitettavasti kumpikaan meistä ei ollut hankkinut toiselle lahjaa, ei ollut kukkia tai suklaata - ei mitään erikoista. Aamupalan sain, kun pyysin. Mutta sitä se elämä kai nykyään on, arkea. Juhlitaan sitten myöhemmin, nyt pitää selvitä tästä yksinhuoltaja-arjesta, miehen kouluvuodesta, vauvavuodesta, taaperon uhmasta sekä kaikesta muusta.

Oli viikonlopussa kuitenkin myös paljon hyvää. Lauantaina laitoimme koko perheen voimin taas ruokaa. Tai no, minä siemailin valkoviiniä ja pilkoin salaatin, mies paistoi lohimedaljongit ja hoiti perunat sekä porkkanat uuniin. Ruoasta tuli ihan taivaalliseen hyvää, rakastan kalaruokia.


Sunnuntaina iltapäivästä näin myös ystäviä. Noora emännöi Nosh kutsuja ja niitähän pitää hyvä ystäväni Suvi. Noshin uusin mallisto julkaistiin vasta viime viikolla. Tällä kertaa mallistossa oli  mm. sulkia, tiipiitä, värejä ja Noshin klassikkonorsuja. Tilasin Olivialle sulkamekon, Alexille tiipiibodyn sekä miniraitaleggarit, jotka näkyvätkin alemmassa sovituskuvassa. Leggarit ovat kokoa 86/92 ja lahkeet on kääritty. Eivät purista vyötäröltä ja ovat ihanan pehmeät.


Suvin sylissä: Alexista ei saanut oikein hyvää kuvaa, kun hän ei malttanut pysyä paikoillaan. 

Herkuiltakaan ei voinut välttyä, kun Noora oli leiponut niin kakun kuin mm. pannaria! Viimeksi kun söin Nooran luona pannaria, jäin niin pahaan koukkuun, että tein niitä kuukauden ajan noin kaksi kertaa viikossa. Toivottavasti nyt ei tuu samaa himoa.


Mies lähti taas eilen opiskelukaupunkiinsa ja me ollaan lasten kanssa kolmistaan. Tämä onkin 
V I I M E I N E N  arkiyksinhuoltajuusviikko! Olen niin helpottunut. Vaikka onkin vasta maanantai ja kello ei ole edes 10.30 :D Olen jo imuroinut koko alakerran, Alex on ekoilla päikkäreillä. Oliviallakin on tänään kotipäivä. 

Tästä tulee pitkä viikko.

Karina

lauantai 13. helmikuuta 2016

22 syytä, miksi kaksi eri-ikäistä on parempi kuin kaksi samanikäistä!

Edellinen postaus oli aitoa minua ja blogin olemassaolo korostui entisestään. Iso kiitos kaikille kommenteista, vertaistuesta ja tsempeistä. Kirjoitin postauksen puhelimeni blogger sovelluksella keskellä yötä, hetken mielijohteesta. Halusin purkaa ajatuksiani ja niin tein. Kirjoittamani runo, joka löytyy postauksen lopusta on myöskin kirjoitettu "yhdeltä istumalta", kirjoitin, mitä halusin Olivialle sanoa, mutten voinut herättää häntä...

Tänään vuorossa on ajatuksen ja huumorin kanssa kirjoitettu postaus, joten nyt pilke silmäkulmaan!

Luin vähän aikaa sitten Nellin postauksen miksi kaksi on parempi kuin yksi ja ajattelin kirjoittaa leikkimielisen vastineen hänen postaukselleen. Pidetään huumori mukana, sillä eihän kukaan voi valita monta lasta yhdellä kertaa hedelmöyttyy :) tässä kuitenkin minun listani, miksi kaksi eri-ikäistä lasta on parempi kuin kaksi samanikäistä :) Väitteet on poimittu Nellin blogista, joitakin olen luonnollisesti muokannut minulle sopiviksi.

1. Kaksi yhden hinnalla tarjoukset.
Kummallekin lapselle oma vaate, yhden vaatteen hinnalla, mikäs sen parempaa!

2. Eri ikäisten kanssa ei tarvitse öisin hoitaa kuin yhtä lasta!
Nelli kirjoitti, miten kahden samanikäisen kanssa selviää yhdellä vauvavuodella, rankalla sellaisella. Kahden eri-ikäisen kanssa on toki kaksi vauvavuotta, mutta jos lapset ovat perusterveitä niin ei se vauvavuosi nyt niin kamalan rankka ole, ettei niitä jaksaisi kahta. Paitsi joskus.

3. Kaksosten kanssa äidillä on vain yksi hoitovapaa ansioluettelossaan, kun taas kahden eri-ikäisen äidille tulee pidempi tauko. Mä olin juuri yliopistosta valmistunut, kun aloin odottamaan Oliviaa, joten en edes etsinyt vakituista työpaikkaa siihen aikaan. Olivian ollessa alle puolitoistavuotias, hain vakituista työpaikkaa ja luulen, että oli jopa hyvä asia, että minulla oli jo lapsi. Sanoin toki,että haluaisimme myös toisen lapsen pienellä ikäerolla ja silti sain paikan. Jos työnantaja on fiksu, hän pitää hyvistä työntekijöistä kyllä kiinni (kjöh kjöh,mikä itsekehu täällä haisee?). Minullakin on siis vain yksi äitiysloma tälle työnantajalle.

4. Milloin teille tulee lisää lapsia? Kun on jo kaksi eri-ikäistä lasta, vieläpä tyttö ja poika, kukaan ei kysy, milloin kolmas vauva tulee! Helppoa :)



5. Lapsilla on aina tuki ja turva lähellään - myös eri-ikäisillä. Varsinkin nuorempi saa ihanaa hoivaa ja rakkautta isommalta sisraukseltaan. Pienempi oppii myöskaipaamaan sisarustaan, kun tämä on esim. päiväkodissa.

6. Kun esikoinen vääntää asiat valmiiksi, pääsee toinen helpommalla. Ei siis tarvitse tapella kahden kanssa kotiintuloajoista, kun se sovitaan yhden kanssa ja samat säännöt pätee myös toiselle!

7. Naapurihuoneesta löytyy ainakin nuoremmalle aina opiskelukaveri, joka osaa auttaa niin kemiassa kuin matikassa. Isompi taas saa turvautua naapurin tyttöihin :)

Alex tutustumassa Olivian päiväkotiin, isosiskon johdolla tottakai.

8. Äiti saa kokea kaksi raskautta. Vauvan liikkeet tuntuviat minusta ihanalta ja oli aivan upeaa kokea se kaikki kahteen eri kertaan. Reilun kahden vuoden tauon jälkeen oli jännittävää mennä synnyttämään uudestaan. Tuntuuko se samalta, sattuuko supistukset oikeasti yhtä paljon, kun viimeksi kuvitteli? Entäs ponnistusvaihe, onko se tunne yhä yhtä voimannuttava ja maaginen? Se muljahdus nimittäin.

9. Esikoinen on vähän niin kuin harjoituskappale, uhma ja teiniät saavat toisen kohdalla eri käsityksen, kun aiheesta on jo kokemusta. Eikä tarvii vängätä kuin yhden kanssa kerrallaan. 

10. Isompi lapsi on aina edellä ja osaa opettaa pienemmälle. Leikit onnistuu yhtä hyvin eri-ikästenkin kesken ja niissä on varmasti jopa enemmän järkeä kuin kahdella samanikäisellä.

11. Sisaruksilla on yhteys, maaginen tai ei - erikoinen joka tapauksessa.

12. Eri-ikäset on yhtä lailla aina tiimi, ei se ole iästä kiinni!

13. Jos kaksosilla on oma kieli, niin niin on kyllä eri-ikäsilläkin!

14. Tuplaäitiys on supervoima. I have a boy and a girl - what's your superpower?

15. Yhden vauva hoitamisen jälkeen toisen vauvan hoitaminen on piece of cake. Mitään ei tarvitse googlettaa ja asiat onnistuu vanhasta muistista :)

16. Kahdesta kivasta vaatteesta ei tarvitse valita toista, ostaa vaan toisen eri kokoisena ja hyvällä tuurilla isompi vaate kiertää joissain vaiheessa toiselle lapselle. Lisäksi, vaatekuluissa säästää, kun ostaa esimerkiksi ulkovaatteet unisex värisinä. Kun kaksosille pitää ostaa kaksi samankokoista haalaria, kahden eri-ikäisen kanssa riittää, että ostaa vain yhden haalarin, joka menee toiselle sitten myöhemmin :) säästöä säästöä!

17. Mix & match mallistot ovat supersööttejä myös eri-ikäsillä. Tykkään pukea lapsia samantyylisesti ja usein ostan Olivialle samaa kuosia paidan tai mekon, mikä body Alexillakin on :)



18. Kun pienempi kasvaa isommaksi, voi ennen kauppoihin menemistä suunnata vaatejemmaan ja käyttää kaikkia ihanuuksia uudestaan.

19. Kahden eri-ikäsen lapsen äiti on aina oikeutettu valittamaan, miten rankkaa on, koska onhan hänellä kaksi pientä lasta, joilla kummallakin on omat kehitysvaiheensa menossa. 

20. Äitinä voit olla ylpeä, miten kehosi on toistamiseen venynyt ja palautunut. Kaksi eri kertaa!

21. Eri-ikästen äiti ei pääse tylsistymään, koska kun isompi lapsi alkaa olemaan omatoimisempi, on pienempi pitämässä huolta, että äidillä on varmasti tekemistä.  



22. Eri-ikäiset lapset oppivat yhtä lailla pienestä pitäen jakamaan kaiken. Niin lelut, kuin vanhempien huomion <3

Mistä on pienet pojat tehty - blogin Nelli on valloittavien kaksospoikien Kasperin ja Rasmuksen äiti. Nellin blogia olen seurannut jo vuosia ja tekemisissä oltiin enemmänkin, kun Nelli asui perheineen vielä Joensuussa. Työkuvioiden muututtua, he muuttivat Lahteen toteutamaan unelmiaan ja etsivät parhaillaan perheelleen sopivaa kotia. Monikkoarki, lifestyle, sisustus ja ruoka - siitä on pienten poikien äidin blogin tehty. Ja hyvin onkin tehty <3

Karina