maanantai 29. helmikuuta 2016

Ihan paras pannari.

Mun makuun paras pannari! (eli pantariini)



1 litra (mielellään punaista) maitoa
4 kananmunaa
ripaus suolaa
2 tl sokeria (ei välttämätön)
5 dl jauhoja 
0,5 dl kookosjauhoja
50-70g sulatettua voita

200´C ja 35 min keskitasolla.

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa!
Olivia tosiaan sanoo pannaria pantariiniksi.


Karina

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Someriippuvuus. (+Paulo Coelho ARVONTA)


Someriippuvuus


Osaankohan imettää, enää käsi vapaana?
Vai onko tässä käynyt näin, 
että Iphone on kasvanut käteeni sisältä päin?

On instaa, on facebookkia ja blogia, 
heinäkuiset, vauvat sekä äitylit.
On iltalehti, stara ja aihe vapaa,
kaikki nämä mulle seuraavat tunteet takaa:

Olen vierelläsi,
mutten ole läsnä.
Olen lähelläsi, 
mutten kuule. 
Katson sinua,
mutten näe.

Mietin usein, 
miksi näin?
Miksi sometin 
ja koukkuun jäin?

Oikea peukaloni kramppaa.
Silmäni näkevät sinistä valoa.
Akku tyhjenee, insta piippaa,
facebook vilkkuu - kuka nyt ja kenelle ilkkuu?

Voisko jättää kaiken taakseen?
Ollan vihdoin, äiti taasen <3

                                                              Karina P.

ps. meitä voit seurata instasta: chard_87 ja Facebookin sivuille pääset tästä.

Ja nyt se ARVONTA!

Löysin laatikostani Paulo Coelhon "Uskallus" vuoden 2016 kalenterin, jonka tilasin tammikuussa. Se on jäänyt käyttämättä, joten haluan arpoa sen teidän kesken. Kommentoi alle, mikä oli mielestäsi tämän viikon mielenkiintoisin postaus sekä sähköpostiosoitteesi niin olet mukana. Arvonta päättyy 3.3.2016 klo 22.00

Kalenteri on itse maksettu ja postit maksan luonnollisesti myös :)


Tällä viikolla kirjoitin näistä:

Häämessut 2016 Joensuu
Vessahätäviestintä
Michael Kors Hamilton hoitolaukkuna
Marimekko SS2016 blogi-ilta
Paljonko kotona oleminen kotihoidon tuen aikana maksaa
Iso vauva (Alexin n.7kk neuvola)
Lasten merkkivaatteet - harrastus vai hulluus?

Yritän vastata kaikkiin edellämainittujen kommentteihin tämän päivän aikana. Kiitos aktiviisesta keskutelusta!

ONNEA ARVONTAAN!

lauantai 27. helmikuuta 2016

Lasten merkkivaatteet - harrastus vai hulluus?

Sattui eräänä torstaina. Ajan autolla ja edessä on vielä 120 km, tuijotan vähän väliä kelloa ja mietin kuumeisesti, missä on seuraava P -levähdyspaikka tai isompi bussipysäkki. Kello tikittää, kohta se on jo yksitoista. Paniikissa pysähdyn ensimmäiselle eteentulevalle bussipysäkille ja otan puhelimen käteeni. Äkkiä Safari auki ja osoitekenttään minirodini.com, ruudussa näkyy, että sivu aukeaa 00.02.31 päästä. Tuijotan, olen niin odottavissa fiiliksissä, että kellonäkymän muuttuessa kummalisen näköiseksi sivuksi, painan äkkiä jotain painiketta, jonka jälkeen tulee teksti - poistuit jonosta. Kiroan itseäni ja päivitän sivun, olen jonossa sijalla 4273. Voi v***u, kuuluu suustani. Jälkeenpäin näen, että kyseessä olivat pallokalalakanat. Turhaa stressiä siis, en minä olisi niitä edes tilanutkaan.

Lasten merkkivaatteet, milloin niistä tulikaan tälläinen pakkomielle? Missä kulkee harrastuksen ja hulluuden raja? On Mini Rodinia, Gugguuta, Popushopia, Boboa, Moloa, Vimmaa, apua, mitä kaikkea vielä? Meitä äitejä on kahta, okei ehkä kolmea leiriä tässä asiassa. Ekassa leirissä olevat ostavat H&M, Lindexiä, KappAhlia, ulkovaatteisiin ehkä panostetaan vähän enemmän ja löytyy Ticketiä ja Poppia. Toisessa leirissä on nämä "mä harrastan lastenvaatteita" äidit, jotka villiintyvät fb-kirppiksien ryhmissä, ostelevat merkkivaatteita, käyttävät niitä lapsillaan ja myyvät eteenpäin. Joskus ostetaan uutta ja joskus luovutaan vanhoista. Perus henkkamaukkaakin kaapista löytyy, mutta niitä ei muisteta kovin usein käyttää. Merkkien verkkokauppojen osoitteet löytyy pikavalikosta ja droppeja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Koska "me harrastetaan". Ja sitten on se kolmas leiri. Nämä äidit ovat hyvin samankaltaisia kuin kakksoleiriläiset, mutta vielä pahempia. 



Kolmosleirin pahemman luokan lasten merkkivaateharrastaja tietää ulkoa, milloin minkäkin merkin uusin mallisto julkaistaan. Hän on laittanut puhelimeensa useamman muistutuksen asiasta ja kyttää sivustoa, jotta olisi ensimmäisten joukossa tilaamaassa uusinta uutta. Fb kirppiksillä hän ei vaan hullaannu vaan suorastaan tulee hulluksi. Jollain on myynnissä JUST sitä pallokalakuosia, minkä hän H A L U A A A A A  haluaa haluaa haluaa, maksoi mitä maksoi. 150 euroa paidasta ja leggareista ei tunnu missään, koska onhan siinä se ihana kuosi. Kolmosleirin äidin palkkanauhan voi käydä lukemassa lasten vaatekaapista. Kolmosleirin äidin lapsilla on AINA merkkivaatteet päällä, koska eihän kaapissa edes ole muita.

Onko tälläistä ollut aina? Miksi en esimerkiksi viime vuonna edes tiennyt Mini Rodinista, vaikka merkki täytti juuri 10 vuotta? Onko tämä tila väliaikaista vai onko kyseessä krooninen sairaus, kun siihen kerran sairastuu? Mä juoksin yks päivä päiväkodista kotiin, työntäen tuplia lumisohjossa, koska Gugguu julkisti mallistonsa myyntiin klo 10. Astuessani kotiin, heitin itkuhlyttimen vaunuihin ja istuin ulkotakki päällä tietokoneen edessä kiroen selainta, joka kaatui vähän väliä. Kiroen verkkokauppaa, kun olin juuri klikannut kaksitupsupipon koriini ja selasin Ä K K I Ä  jotain vielä, huomatakseni maksaessani, että pipo oli loppuunmyyty. Rukoilin mielessäni, että älä Alex herää vielä, kohta alkaa myös yllätys Mini Rodinin uuden malliston myynti. Harrastusta vai hulluutta?



Minä itse kuulun kakkosleiriin. Tulin tähän leiriin oikeastaan vasta Alexin syntymän jäkeen. En tarkalleen ottaen tiedä itsekään, miten se tapahtui, luultavasti olin saanut tartunnan jostain lähipiiristä. Mä tykkään rodineista ja gugguusta, popushopista ja vimmasta. Koska mun lompakko ei kuitenkaan tykkää niistä, niin ostan alesta ja fb kirppiksiltä, mutta välillä myös ihan uutena. Tupsupipon sijaan sain tilattua Olivialle syntymäpäivälahjaksi spagettiolkain frillamekon ja siihen sopivat leggingsit. Olivia on kovasti ihastunut Anniina balleriinaan ja mekko näytti aivan siltä. Leggingsit, koska mä vaan tykkään niistä. Mini Rodinilta ei sinä päivänä lähtenyt mitään tilaukseen. Selain kaatuili vähän väliä ja tuotteita joutui klikkaamaan niin usein ostoskoriin, että luovutin kesken. Muutoinhan olisin ollut kolmosleirin äiti.

Koska olen vasta saanut tartunnan, olen vielä ostovaiheessa. Myyntiin on mennyt vain yksi rodini ja se oli Alexin NB koossa oleva pipo. Se meni hetkessä. Kun katson lasten vaatekaappeja, en näe silmissäni kuitenkaan euroja vaan kauniita vaatteita, jotka sopivat keskenään hyvin yhteen. Olivia tykkää värikkäistä kuoseista, joten varsinkin rodinin mekot ovat olleet meillä suosiossa. Meillä käytetäään kaikkia vaatteita ihan normaalisti, mutta paremman mekon päällä ollessa ehkä muistutan Oliviaa useammin olemaan sotkematta ruoalla vaatteitaan. Vesiväreillä maalatessa kysyn, jos laitettais  essu päälle.. Tahranpoistoaineet on kovasssa käytössä ja jokainen vaate syynätään ennen pesuun laittamista kunnolla. ETTEI VAAN olisi joku ikävä tahra, joka ei lähdekään peruspesussa. Jos sellainen kuitenkin löytyy, en koskaan tee siitä numeroa tai syyllistä Oliviaa. Ne on vaan vaatteita.

Miksi tehdä itselleen tälläinen ylimääräinen vaiva ja rahanmeno? Nehän ovat herrajumala vain vaatteita,  L A S T E N V A A T T E I T A, joiden käyttöikä on muutenkin lyhyt. Miten voin palata ykkösleiriin, kertokaa? Tai haluanko mä oikeasti edes palata ykkösleiriin? En..? Tämä lastenmerkkivaatemania on kuin jokin uskonlahko, jossa tulee helposti aivopestyksi. 42,50 euron mekon voi helposti ostaa, koska saahan sen myytyä eteenpäin, kun se on Gugguuta. Mut mitä, jos siihen tuleekin iso tahra tai reikä? Eikös vaatteisin "sijoittaminen" ole hulluutta? Suorastaan typeryyttä? Miten monta kivaa henkkamaukan mekkoa saisikaan neljälläkymmenelläkahdella eurolla? 

yhteishinta 75,50€

Meillä vinksahtaneilla äideillä on kuitenkin jokaisella omat syynsä, miksi ostamme näitä merkkivaatteita. Joillakin se syy on se merkki, toisilla kuosi. Joillakin  luomupuuvilla, toisilla kotimaisten yritysten tukeminen. Mulla se on ulkonäkö ja laadukkuus. Ja jälleenmyyntiarvo, JOS vaate pysyy hyvänä. Ties vaikka minäkin onnistun joskus ostamaan sellaista kuosia, josta joku on valmis maksamaan 150 euroa? Pelataanhan Suomessa lottoakin ;) Ja onhan nämä vaan niin söpöjä <3



Mihin leiriin sinä kuulut?


torstai 25. helmikuuta 2016

Paljonko kotona oleminen kotihoidontuen aikana maksaa?

Kevät tekee pikkuhiljaa tuloaan ja edessä on vielä kivoja asioita: Olivian 3v. synttärit, uusi matka Espanjaan ja ajatus kesästä. Mutta edessä on myös niin sanotusti vaikeat ajat. Jään toukokuussa 8 kuukaudeksi kotihoidontuelle ja taloudellisesti se tarkoittaa verojen jälkeen noin 255 euroa kuukaudessa. Tuloni toukokuusta joulukuuhun tulee olemaan 255 euroa/kk. Mitä sillä rahalla oikeasti edes saa? No ei paljoa mitään.

Meillä kaikilla on kiinteät kulut, kikut - ne, jotka maksamme riippumatta siitä paljonko tilille milloinkin kilahtaa. Joillakin on asunto-, auto-, opintolainaa, mutta kaikilla myös asumiseen liittyvät peruskulut: sähkö, vesi, vuokra tai vastike, päivittäistavaraostokset, puhelinlasku, vakuutukset jne. Minulla jo pelkästään kikut ovat 1115 euroa kuukaudessa. Siitä 125 euroa menee eri säästöihin, joten periaatteessa oikea summa on 990 euroa. Kotihoidontuella säästämisen voi toki laittaa vähäksi aikaa tauolle. Voi, mutta en haluaisi, sillä näillä säästösummilla on myös kohde, johon säästän ja 8x125=1000 euron menetys tuntuisi aika pahalta. Toisaalta, mistä sitä säästää, kun tulot ovat olemattomat?

Kotihoidontuelle jääminen maksaa siis minulle/meidän perheelle noin 9000 euroa ja siinä ei ole ainuttakaan ylimääräistä senttiä "omaa rahaa, huvirahaa, shoppailurahaa tms". Kelalta saan 8 kuukauden aikana 2040 euroa eli itselleni jää maksettavaksi lähes 7000 euroa. Sillä rahalla saisi muuten jo ihan ok auton! Mutta minä jään kotiin hoitamaan lapsia. Ja se ei harmita minua yhtään. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on "varaa" jäädä kotiin, mutta kaikillahan ei ole näin! Kovasti ihmettelen, millä ihmeellä ihmiset maksaa laskuja kotihoidontuen aikana, varsinkin ne, joilla ei ole säästöjä? Tähän väliin haluan sanoa, että me maksamme mieheni kanssa kaikki kulut yhdessä ja kotihoidontuelle jäädessäni hän maksaa "normaalia" enemmän, joten sekin asia on otettu numeroissa huomioon.



7000 euron "menettäminen" tuntuu kuitenkin sen verran pahalta, että olen ajatellut palata toukokuussa osa-aikaisesti töihin. Miehelläni on sellainen työ, että hänellä on työvuoroja niin arkisin kuin viikonloppuisin, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella viikolla on myös 1-3 arkivapaata. Olen jutellut tästä töihin paluusta tottakai työnantajani kanssa ja luulen, että keksimme hyvän ratkaisun tilanteelleni. Unelmajärjestys olisi sellainen, että saisin käydä töissä niinä päivinä kun minulle sopii, sen enempää suunnittelematta tarkempaa aikataulua, mutta se ei välttämättä onnistu ihan noin vain. Tai sitten onnistuu, en tiedä. Laskin, että jos tekisin tehokkaasti kaksi päivää viikossa 6 tunnin työpäiviä, se voisi tuoda minulle verojen jälkeen noin 400 euron kuukausitulot - ei sen enempää. Voisi, koska minulla on tulospohjainen työ, joten todellisuus voi olla realistisesti ajatellen 0-500 euroa.  Onko se sitten sen arvoinen, en tiedä vielä.

Raha on yleensä aihe, josta ei pahemmin blogeissa tai julkisesti puhuta. Minua taas rahasta puhuminen ei haittaa yhtään, koska raha mahdollistaa elämisen tässä maailmassa, miksi sen pitäisi olla niin suuri tabu? Ei minua kiinnosta, paljonko mun naapuri tienaa, mutta jos häntä kiinnostaa, niin voin sen kyllä hänelle kertoa.


Jotain on joka tapauksessa tehtävä, sillä tarvitsen kikujen lisäksi myös käyttörahaa niihin ylimääräisiin menoihin. Joko se osa-aikaisuus omalla työpaikalla tai sitten promokeikkojen tekeminen. Jäkimmäinen ei tosin houkuta enää minua jostain syystä.. Raha ei kasva puussa, näin minulle on pienestä pitäen opetettu ja näin aion opettaa myös omille lapsilleni. Töitä on tehtävä, näin se vaan menee.

Paljonko kotihoidontuelle jääminen sinulle maksaa?

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Michael Kors Hamilton hoitolaukkuna.

Olivian vauva-aikana sitä raahasi mukanaan aina oman käsilaukun lisäksi isoa hoitolaukkua, jossa oli kaikki tarvittava ja vähän päälle. Yleensä pari harsoja, 5-6 vaippaa, kosteuspyyhkeitä, liivinsuojia, rasvoja, leluja, vaihtovaatteita x2 ja paljon paljon muuta. Silloin minulle oli tärkeää myös omistaa kunnon hoitolaukku ja yhtenä Kuopion shoppailureissulla ostinkin hetken mielijohteesta sairaan kalliin Emmaljunga Style laukun. Kirjoittelinkin siitä tässä. Laukku maksoi 110 euroa ja voin kertoa, että kyllä kaduttaa. Kaduttaa myös se postaus, kun nyt katson. En tiedä mitä kuvien laadulle on tapahtunut, olisinkohan julkaissut se mobiilisovelluksen kautta?

Saatuani syksyllä 2014 vakituisen työpaikan minulle mielenkiintoiselta alalta, päätin palkita itseni ja ostin Michael Korsin Hamilton käsilaukun isoimmassa koossa. Laukku onkin näkynyt täällä päivän asukuvissa, mm. tässä.  Enpä vielä silloin tiennytkään, miten hyväksi laukku osoittautuu, sillä nykyään en muita käsilaukkujani pahemmin edes käytä! Laukku on aivan loistava käsi + hoitolaukku yhdistelmä ja näin pärjään yhdellä laukulla!



Mitä tuonne sitten muka mahtuu? No hyvinkin paljon, kurkataan!



Yksi harso, matkahoitoalusta (saatu), vaihtovaatekerta, lelu, tutti, vaipanvaihtotarvikkeet, kalenteri (huomatkaa Olivian piirtämä kansi <3 ), neuvolakorttikansio, lompakko, huulimeikkitarvikkeet, ponnarit ja pinnit sekä Mynthonit. Avaimet kulkee mulla yleensä takin taskussa.






Pidän joitakin tavaroita Minigrip pusseissa ihan hygieniasyistä, käsilaukusta kun löytyy välillä myös erilaisia välipaloja, vesipulloja, nenäliinoja, Olivian tavaroita, kamera, yms. Ja kuvista puuttuu muuten puhelin! Sehän kulkee kans aina mukana! 

Ainut mikä ei laukkuun mahdu, on tämä söpöläinen <3


Käytätkö sinä hoitolaukkua vai pärjääätkö käsilaukulla?

Karina







sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Like old times.

Arkiyh-kausien aikana viikonloput ovat luksusta. Saan aamuisin nukkua niin pitkään kuin haluan, arkiaskareita on jakamassa kaksi aikuista, lapsia on hoitamassa kaksi aikuista. Aivan ihanaa. Harmi vaan, että sitä kestää vain 1,5 päivää. No, tämä vuosi on perheellemme normaalia rankempi ja kaikki tämä oli tiedossa, joten en todellakaan valita! Enää onneksi vain kaksi arhiyh-viikkoa edessä!

Aikana ennen lapsia, olimme mieheni kanssa melkoisia kulinaristeja. Tykkäsimme laittaa ruokaa ja meidän peruslauantai näytti varsinkin suhteemme alkupuolella tälläiseltä: aamubrunssi, sali, välipala, ja sen jälkeen seuraavat 4 tuntia keittiössä 3 ruokalajin illallista valmistaessa ja syödessä. Viiniä kului samalla pari pulloa ja pienessä hiprakassa siirryttiin yläkertaan katsomaan leffaa ja.. you know. Meidän lauantait oli parisuhdeaikaa, hyvää ruokaa, herkkuja, viiniä, kiirettömyyttä.

Niin sanotusti vanhojen aikojen kunniaksi päätimme pitää eilen samankaltaisen lauantain. Ilman salia ja toista viinipulloa, mutta plus kahden lapsen kanssa. Ja sehän onnistui varsin hyvin! Viiniä tosin jäi vielä.



Alkuruoaksi tehtiin Yhteishyvän lehdestä löydetyn reseptin mukaan paahteista kasviskeittoa. Bataatti, tomaatti, sipuli ja valkosipuli paahtuivat pitkään leivinuunissa, jonka jälkeen ne soseutettiin ja lisättiin joukkoon kasvisliemi sekä mausteet. Ohjeen mukaan keitto olisi tarjoittava kermaviilin kanssa, mutta me suosimme smetanaa.




Pääruoaksi itse tehtyjä hampurilaisia. Ruissämpylää, mehevä 150g naudanjauhelihasta tehty pihvi, cheddar juustoa, kasviksia ja chilimajoneesia.



Ja jälkiruoaksi miehen ja Olivian leipomat laskiaspullat! Nams.

Älkää ihmetelkö kuvien värimaailmaa, alkuperäiset kuvat olivat nimittäin ihan keltaiset ja yritin korjata värejä Lightroomilla, jota en osaa vielä käyttää.

Lasten mentyä nukkumaan, siirryimme yläkertaan katsomaan leffaa ja.. you know. 
Oli ihana perhelauantai <3

Onko teillä jotain, mitä teitte ennen lapsia useinkin ja nyt se on vain jäänyt arjen jalkoihin?

Karina